Sinä viiskymppinen joka erosit lasten lähdettyä pesästä, miten meni?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaan äitini puolesta. Ilmeisesti ei kauhean hyvin, koska hän yrittää vieläkin soitella minulle. Ei nyt viikoittain, mutta pari kertaa kuukaudessa.

Siis mitäh?! Äidillä ei mene hyvin, kun soittelee silloin tällöin lapselleen? :D

Äiti ei taida ymmärtää ettei lapsi halua olla tekemisissä hänen ja uuden elämänsä kanssa.

Ihan hyvin meni. Löysin aika pian uuden nuoremman kumppanin. M52

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvin meni. Löysin aika pian uuden nuoremman kumppanin. M52

Mites ne pesästä muuttaneet lapset? 52-vuotias muuten löytää nuoremman kumppanin jopa 51-vuotiaasta....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tekisitte tässä tilanteessa: mies on periaatteessa ok muilta osin kuin että hän katsoo ettei hänellä ole mitään muita velvollisuuksia talossa kuin autojen huollot ja talvisin lämmitykseen liittyvät asiat. Ruohoa leikkaa ja lunta luo 50/50 minun kanssa, mutta kaikki muu on minun hoidettava. Lapsille on melko etäinen, 70-luvun isä joka ei moiti mutta ei ole kiinnostunutkaan lapsista. Olen uupunut enkä ymmärrä miten jaksan tätä loppuelämäni. Ja kuten jo sanoin, en ole ikinä pitänyt kodistamme, joten sen huoltamisesta en saa edes mielihyvää. Toisaalta, ei ole mitään ruusuisia kuvitelmia myöskään eron jälkeisestä sinkkuelämästä. Jos tulee lapsenlapsia, mummo asuu tuolla ja pappa toisaalla. Lapset ei enää tule kotona käydessään samaan kotiin. En tosiaan tiedä mitä tehdä. Ap

Myytte talon?

Mies ei suostu muttamaan mihinkään. En ole halunnut laittaa häntä kova kovaa vasten joko minä tai talo. Mies inhoaa rivareita ja kerrostaloja. Jos muutetaan toiseen omakotitaloon mikä muuttuu? Nykyisen talon myyminen myös muuttotappiopaikkakunnalla varsinkin kun korjauksia ei ole tehty, ei tuu olemaan menestys. Voitais siirtyä pommista toiseen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Mitä tekisitte tässä tilanteessa: mies on periaatteessa ok muilta osin kuin että hän katsoo ettei hänellä ole mitään muita velvollisuuksia talossa kuin autojen huollot ja talvisin lämmitykseen liittyvät asiat. Ruohoa leikkaa ja lunta luo 50/50 minun kanssa, mutta kaikki muu on minun hoidettava. Lapsille on melko etäinen, 70-luvun isä joka ei moiti mutta ei ole kiinnostunutkaan lapsista. Olen uupunut enkä ymmärrä miten jaksan tätä loppuelämäni. Ja kuten jo sanoin, en ole ikinä pitänyt kodistamme, joten sen huoltamisesta en saa edes mielihyvää. Toisaalta, ei ole mitään ruusuisia kuvitelmia myöskään eron jälkeisestä sinkkuelämästä. Jos tulee lapsenlapsia, mummo asuu tuolla ja pappa toisaalla. Lapset ei enää tule kotona käydessään samaan kotiin. En tosiaan tiedä mitä tehdä. Ap

Minkä ikäisiä lapset on? Yksi vaihtoehto on, että kunhan ovat lentäneet pesästä niin lopetat kaiken ylimääräisen passauksen. Et huolla taloa jos se ei kerta miestäkään kiinnosta, teet ruoat itsellesi ja muut hommat minimiin. Alat harrastaa jotain kivaa niin kuin ukkosikin tekee.

Voi ap. Ei ikinä maalle eikä ok-taloon, ellei mies ole luonteeltaan aikaansaava ja ahkera kotona. Tiedät jatkossa, harmi ettet tiennyt aiemmin.

Korjauta talo, esim. katto, ikkunat ym. Sitten myyntiin. Osaat tilata itsekin ammattimiehet paikalle,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tekisitte tässä tilanteessa: mies on periaatteessa ok muilta osin kuin että hän katsoo ettei hänellä ole mitään muita velvollisuuksia talossa kuin autojen huollot ja talvisin lämmitykseen liittyvät asiat. Ruohoa leikkaa ja lunta luo 50/50 minun kanssa, mutta kaikki muu on minun hoidettava. Lapsille on melko etäinen, 70-luvun isä joka ei moiti mutta ei ole kiinnostunutkaan lapsista. Olen uupunut enkä ymmärrä miten jaksan tätä loppuelämäni. Ja kuten jo sanoin, en ole ikinä pitänyt kodistamme, joten sen huoltamisesta en saa edes mielihyvää. Toisaalta, ei ole mitään ruusuisia kuvitelmia myöskään eron jälkeisestä sinkkuelämästä. Jos tulee lapsenlapsia, mummo asuu tuolla ja pappa toisaalla. Lapset ei enää tule kotona käydessään samaan kotiin. En tosiaan tiedä mitä tehdä. Ap

Myytte talon?

Mies ei suostu muttamaan mihinkään. En ole halunnut laittaa häntä kova kovaa vasten joko minä tai talo. Mies inhoaa rivareita ja kerrostaloja. Jos muutetaan toiseen omakotitaloon mikä muuttuu? Nykyisen talon myyminen myös muuttotappiopaikkakunnalla varsinkin kun korjauksia ei ole tehty, ei tuu olemaan menestys. Voitais siirtyä pommista toiseen. Ap

Meillä muuttui paljonkin kun talo ja tontti on pienempi.

Eli sinulla ei ole varaa erota?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaan äitini puolesta. Ilmeisesti ei kauhean hyvin, koska hän yrittää vieläkin soitella minulle. Ei nyt viikoittain, mutta pari kertaa kuukaudessa.

Siis mitäh?! Äidillä ei mene hyvin, kun soittelee silloin tällöin lapselleen? :D

Niin. Ei näytä ymmärtävän etten halua olla yhteyksissä. Ilmeisesti uusi elämä ei siis ole niin antoisaa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tekisitte tässä tilanteessa: mies on periaatteessa ok muilta osin kuin että hän katsoo ettei hänellä ole mitään muita velvollisuuksia talossa kuin autojen huollot ja talvisin lämmitykseen liittyvät asiat. Ruohoa leikkaa ja lunta luo 50/50 minun kanssa, mutta kaikki muu on minun hoidettava. Lapsille on melko etäinen, 70-luvun isä joka ei moiti mutta ei ole kiinnostunutkaan lapsista. Olen uupunut enkä ymmärrä miten jaksan tätä loppuelämäni. Ja kuten jo sanoin, en ole ikinä pitänyt kodistamme, joten sen huoltamisesta en saa edes mielihyvää. Toisaalta, ei ole mitään ruusuisia kuvitelmia myöskään eron jälkeisestä sinkkuelämästä. Jos tulee lapsenlapsia, mummo asuu tuolla ja pappa toisaalla. Lapset ei enää tule kotona käydessään samaan kotiin. En tosiaan tiedä mitä tehdä. Ap

Puhuisin tuon, mitä kirjoitit. Olet väsynyt, kyllästynyt,haluat muuta. Mietit eroa asian vuoksi,etkä tiedä, mitä tekisit.

Jos mies ei ala keskustella tai huomioi ollenkaan ajatuksiasi, vetäisin siitä omat johtopäätökset.

Mutta rehellisesti puhuminen,ei sen kummempaa.

Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tekisitte tässä tilanteessa: mies on periaatteessa ok muilta osin kuin että hän katsoo ettei hänellä ole mitään muita velvollisuuksia talossa kuin autojen huollot ja talvisin lämmitykseen liittyvät asiat. Ruohoa leikkaa ja lunta luo 50/50 minun kanssa, mutta kaikki muu on minun hoidettava. Lapsille on melko etäinen, 70-luvun isä joka ei moiti mutta ei ole kiinnostunutkaan lapsista. Olen uupunut enkä ymmärrä miten jaksan tätä loppuelämäni. Ja kuten jo sanoin, en ole ikinä pitänyt kodistamme, joten sen huoltamisesta en saa edes mielihyvää. Toisaalta, ei ole mitään ruusuisia kuvitelmia myöskään eron jälkeisestä sinkkuelämästä. Jos tulee lapsenlapsia, mummo asuu tuolla ja pappa toisaalla. Lapset ei enää tule kotona käydessään samaan kotiin. En tosiaan tiedä mitä tehdä. Ap

Minkä ikäisiä lapset on? Yksi vaihtoehto on, että kunhan ovat lentäneet pesästä niin lopetat kaiken ylimääräisen passauksen. Et huolla taloa jos se ei kerta miestäkään kiinnosta, teet ruoat itsellesi ja muut hommat minimiin. Alat harrastaa jotain kivaa niin kuin ukkosikin tekee.

Kuopus on nyt lukiossa. Olen tuota miettinyt. Mutta kun talo on jo tämän ikäinen, niin väistämätöntä rapistumista on raskasta katsoa sen lisäksi että se on ruvennut hävettämään. Vessan pönttö huutaa kuin hinaaja. Miten se voikin pitää tollasta meteliä. Joka puolella sama juttu. Piharakennuksen katosta valuu vähän vettä sisään, kohta se on mätä. Joka aamu kun herään päivä on niin täynnä että en ehdi reagoida kuin pakollisiin. Pitäis pestä 12 kolminkertaista ikkunaa edes joskus että näkis läpi. Vihaan sitä. Eikä mikään repsottava paikka siitä kohene. Äh, kauheaa ruikutusta. Mutta onko tämä elämän tarkoitus? Ap

Vierailija kirjoitti:

Voi ap. Ei ikinä maalle eikä ok-taloon, ellei mies ole luonteeltaan aikaansaava ja ahkera kotona. Tiedät jatkossa, harmi ettet tiennyt aiemmin.

Joo, tämä moka jonka tein pilasi mun elämän. Mut oli oma moka kuitenkin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ap. Ei ikinä maalle eikä ok-taloon, ellei mies ole luonteeltaan aikaansaava ja ahkera kotona. Tiedät jatkossa, harmi ettet tiennyt aiemmin.

Joo, tämä moka jonka tein pilasi mun elämän. Mut oli oma moka kuitenkin. Ap

Ei se haittaa. Kaikki mokaavat, kuka missäkin Mäkin olen saman mokan tehnyt, mies onneksi tajusi suorasta puheesta ollessani jo burnoutin partaalla. Talo myytiin ja liitto pelastui. Ei sunkaan elämäsi ohi ole, miehestä riippuu jatkuuko se hänen kanssaan vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tekisitte tässä tilanteessa: mies on periaatteessa ok muilta osin kuin että hän katsoo ettei hänellä ole mitään muita velvollisuuksia talossa kuin autojen huollot ja talvisin lämmitykseen liittyvät asiat. Ruohoa leikkaa ja lunta luo 50/50 minun kanssa, mutta kaikki muu on minun hoidettava. Lapsille on melko etäinen, 70-luvun isä joka ei moiti mutta ei ole kiinnostunutkaan lapsista. Olen uupunut enkä ymmärrä miten jaksan tätä loppuelämäni. Ja kuten jo sanoin, en ole ikinä pitänyt kodistamme, joten sen huoltamisesta en saa edes mielihyvää. Toisaalta, ei ole mitään ruusuisia kuvitelmia myöskään eron jälkeisestä sinkkuelämästä. Jos tulee lapsenlapsia, mummo asuu tuolla ja pappa toisaalla. Lapset ei enää tule kotona käydessään samaan kotiin. En tosiaan tiedä mitä tehdä. Ap

Myytte talon?

Mies ei suostu muttamaan mihinkään. En ole halunnut laittaa häntä kova kovaa vasten joko minä tai talo. Mies inhoaa rivareita ja kerrostaloja. Jos muutetaan toiseen omakotitaloon mikä muuttuu? Nykyisen talon myyminen myös muuttotappiopaikkakunnalla varsinkin kun korjauksia ei ole tehty, ei tuu olemaan menestys. Voitais siirtyä pommista toiseen. Ap

Meillä muuttui paljonkin kun talo ja tontti on pienempi.

Eli sinulla ei ole varaa erota?

On mulla varaa erota, ei se ole siitä kiinni. Mietityttää kadunko sitten kuitenkin. Miehen sukulaiset esim on tärkeitä. Kun nuorempana erosin monivuotisen seurustelun jälkeen, osa eksän sukulaisista katkaisi välit vaikkei edes ollut riitaisa ero. Siis kadulla vastaan tullessa olivat tylyjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi silloin pitäisi erota?

Mieheni on hyvin perinteinen mies ja minua 10+ vuotta vanhempi. Hän jäi jo eläkkeelle mutta mikään ei muuttunut kuten ehdin jo toivoa. Kaikki, siis ihan kaikki on minun vastuulla. Ruoanlaitto, kotityöt, lasten kasvatus ja asiat. Talo joka on sen ikäinen jo että paikat alkaa repsottaa, kaikki mun vastuulla. Inhosin tätä taloa ja puutarhaa jo kun muutin tänne, nyt olen tämän ainoa talonmies kun mies selaa nettiä ja harrastaa. En jaksa uskoa että mikään enää muuttuu. Mies vain suuttuu kun yritän puhua asiasta. Meillä on paljon hyvää enkä haluaisi erota jos asiat olisivat toisin. Mies ei suostu muuttamaan rivariin tms. En _jaksa_ enää vaikka miehessä on paljon hyvää. Ap

Älä puhu seinille. Pakkaa tavarasi ja lähde. Parempi erota ilman riitaa, niin voitte olla yhteistyössä isovanhempina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tekisitte tässä tilanteessa: mies on periaatteessa ok muilta osin kuin että hän katsoo ettei hänellä ole mitään muita velvollisuuksia talossa kuin autojen huollot ja talvisin lämmitykseen liittyvät asiat. Ruohoa leikkaa ja lunta luo 50/50 minun kanssa, mutta kaikki muu on minun hoidettava. Lapsille on melko etäinen, 70-luvun isä joka ei moiti mutta ei ole kiinnostunutkaan lapsista. Olen uupunut enkä ymmärrä miten jaksan tätä loppuelämäni. Ja kuten jo sanoin, en ole ikinä pitänyt kodistamme, joten sen huoltamisesta en saa edes mielihyvää. Toisaalta, ei ole mitään ruusuisia kuvitelmia myöskään eron jälkeisestä sinkkuelämästä. Jos tulee lapsenlapsia, mummo asuu tuolla ja pappa toisaalla. Lapset ei enää tule kotona käydessään samaan kotiin. En tosiaan tiedä mitä tehdä. Ap

Myytte talon?

Mies ei suostu muttamaan mihinkään. En ole halunnut laittaa häntä kova kovaa vasten joko minä tai talo. Mies inhoaa rivareita ja kerrostaloja. Jos muutetaan toiseen omakotitaloon mikä muuttuu? Nykyisen talon myyminen myös muuttotappiopaikkakunnalla varsinkin kun korjauksia ei ole tehty, ei tuu olemaan menestys. Voitais siirtyä pommista toiseen. Ap

Meillä muuttui paljonkin kun talo ja tontti on pienempi.

Eli sinulla ei ole varaa erota?

On mulla varaa erota, ei se ole siitä kiinni. Mietityttää kadunko sitten kuitenkin. Miehen sukulaiset esim on tärkeitä. Kun nuorempana erosin monivuotisen seurustelun jälkeen, osa eksän sukulaisista katkaisi välit vaikkei edes ollut riitaisa ero. Siis kadulla vastaan tullessa olivat tylyjä.

Miksi tuollaisten sukulaisten kanssa pitäisi olla tekemisissä? Ne jäävät, joiden seurasta on iloa.

Sukulaiset voivat kokeilla itse avioliittoa miehesi kanssa, jos heillä on jotain eroa vastaan. Toistaiseksi olet itse oman liittosi paras asiantuntija.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tekisitte tässä tilanteessa: mies on periaatteessa ok muilta osin kuin että hän katsoo ettei hänellä ole mitään muita velvollisuuksia talossa kuin autojen huollot ja talvisin lämmitykseen liittyvät asiat. Ruohoa leikkaa ja lunta luo 50/50 minun kanssa, mutta kaikki muu on minun hoidettava. Lapsille on melko etäinen, 70-luvun isä joka ei moiti mutta ei ole kiinnostunutkaan lapsista. Olen uupunut enkä ymmärrä miten jaksan tätä loppuelämäni. Ja kuten jo sanoin, en ole ikinä pitänyt kodistamme, joten sen huoltamisesta en saa edes mielihyvää. Toisaalta, ei ole mitään ruusuisia kuvitelmia myöskään eron jälkeisestä sinkkuelämästä. Jos tulee lapsenlapsia, mummo asuu tuolla ja pappa toisaalla. Lapset ei enää tule kotona käydessään samaan kotiin. En tosiaan tiedä mitä tehdä. Ap

Minkä ikäisiä lapset on? Yksi vaihtoehto on, että kunhan ovat lentäneet pesästä niin lopetat kaiken ylimääräisen passauksen. Et huolla taloa jos se ei kerta miestäkään kiinnosta, teet ruoat itsellesi ja muut hommat minimiin. Alat harrastaa jotain kivaa niin kuin ukkosikin tekee.

Kuopus on nyt lukiossa. Olen tuota miettinyt. Mutta kun talo on jo tämän ikäinen, niin väistämätöntä rapistumista on raskasta katsoa sen lisäksi että se on ruvennut hävettämään. Vessan pönttö huutaa kuin hinaaja. Miten se voikin pitää tollasta meteliä. Joka puolella sama juttu. Piharakennuksen katosta valuu vähän vettä sisään, kohta se on mätä. Joka aamu kun herään päivä on niin täynnä että en ehdi reagoida kuin pakollisiin. Pitäis pestä 12 kolminkertaista ikkunaa edes joskus että näkis läpi. Vihaan sitä. Eikä mikään repsottava paikka siitä kohene. Äh, kauheaa ruikutusta. Mutta onko tämä elämän tarkoitus? Ap

Käykö teillä paljonkin vieraita joihin pitää tehdä vaikutus? Anna suosiolla olla äläkä ota liikaa kantaaksesi. Kuten sanoit, et saa hommasta mitään nautintoa joka tapauksessa, joten ala käyttää aikaasi sellaiseen josta saat positiivisia tunteita. Olet tunnollinen ihminen ja se on sinänsä positiivinen ominaisuus, mutta tällä hetkellä se pikemminkin kalvaa kuin auttaa sinua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tekisitte tässä tilanteessa: mies on periaatteessa ok muilta osin kuin että hän katsoo ettei hänellä ole mitään muita velvollisuuksia talossa kuin autojen huollot ja talvisin lämmitykseen liittyvät asiat. Ruohoa leikkaa ja lunta luo 50/50 minun kanssa, mutta kaikki muu on minun hoidettava. Lapsille on melko etäinen, 70-luvun isä joka ei moiti mutta ei ole kiinnostunutkaan lapsista. Olen uupunut enkä ymmärrä miten jaksan tätä loppuelämäni. Ja kuten jo sanoin, en ole ikinä pitänyt kodistamme, joten sen huoltamisesta en saa edes mielihyvää. Toisaalta, ei ole mitään ruusuisia kuvitelmia myöskään eron jälkeisestä sinkkuelämästä. Jos tulee lapsenlapsia, mummo asuu tuolla ja pappa toisaalla. Lapset ei enää tule kotona käydessään samaan kotiin. En tosiaan tiedä mitä tehdä. Ap

Myytte talon?

Mies ei suostu muttamaan mihinkään. En ole halunnut laittaa häntä kova kovaa vasten joko minä tai talo. Mies inhoaa rivareita ja kerrostaloja. Jos muutetaan toiseen omakotitaloon mikä muuttuu? Nykyisen talon myyminen myös muuttotappiopaikkakunnalla varsinkin kun korjauksia ei ole tehty, ei tuu olemaan menestys. Voitais siirtyä pommista toiseen. Ap

Jätä mies taloonsa ja hanki oma asunto. Ei liitosta tarvitse silti erota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvin meni. Löysin aika pian uuden nuoremman kumppanin. M52

Mites ne pesästä muuttaneet lapset? 52-vuotias muuten löytää nuoremman kumppanin jopa 51-vuotiaasta....

Ero oli lapsille ikävä, mutta ex-vaimoni halusi erota. Uusi rakkauteni on 45-vuotias.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi silloin pitäisi erota?

Mieheni on hyvin perinteinen mies ja minua 10+ vuotta vanhempi. Hän jäi jo eläkkeelle mutta mikään ei muuttunut kuten ehdin jo toivoa. Kaikki, siis ihan kaikki on minun vastuulla. Ruoanlaitto, kotityöt, lasten kasvatus ja asiat. Talo joka on sen ikäinen jo että paikat alkaa repsottaa, kaikki mun vastuulla. Inhosin tätä taloa ja puutarhaa jo kun muutin tänne, nyt olen tämän ainoa talonmies kun mies selaa nettiä ja harrastaa. En jaksa uskoa että mikään enää muuttuu. Mies vain suuttuu kun yritän puhua asiasta. Meillä on paljon hyvää enkä haluaisi erota jos asiat olisivat toisin. Mies ei suostu muuttamaan rivariin tms. En _jaksa_ enää vaikka miehessä on paljon hyvää. Ap

Talosta pitää luopua ajoissa. Joka päivä ollaan hiukan vanhempia ja jos lykkää remonttia vanhuuteen, se on jo turhaa.

Tulos: ei kotia, rahat menneet, toimintakyky samoin.

Miten sitten suu pannaan?