Lue keskustelun säännöt.
Sinä viiskymppinen joka erosit lasten lähdettyä pesästä, miten meni?
02.07.2020 |
Kadutko? Etsitkö uuden kumppanin? Oletko yksinäinen? Mitä aikuiset lapset olivat mieltä?
Kommentit (45)
Oikein hyvin meni. En ole katunut päivääkään. Aikuisten lasten mielipidettä en kysynyt, päätös oli minun. Olen löytänyt uuden kumppanin. T. Nainen 56v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole 50 -vuotias, mutta tiedän vain onnellisia tarinoita näistä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi silloin pitäisi erota?
Ai niikuin milloin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi silloin pitäisi erota?
Ai niikuin milloin?
Kun lapset lähtee pesästä 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi silloin pitäisi erota?
Mieheni on hyvin perinteinen mies ja minua 10+ vuotta vanhempi. Hän jäi jo eläkkeelle mutta mikään ei muuttunut kuten ehdin jo toivoa. Kaikki, siis ihan kaikki on minun vastuulla. Ruoanlaitto, kotityöt, lasten kasvatus ja asiat. Talo joka on sen ikäinen jo että paikat alkaa repsottaa, kaikki mun vastuulla. Inhosin tätä taloa ja puutarhaa jo kun muutin tänne, nyt olen tämän ainoa talonmies kun mies selaa nettiä ja harrastaa. En jaksa uskoa että mikään enää muuttuu. Mies vain suuttuu kun yritän puhua asiasta. Meillä on paljon hyvää enkä haluaisi erota jos asiat olisivat toisin. Mies ei suostu muuttamaan rivariin tms. En _jaksa_ enää vaikka miehessä on paljon hyvää. Ap
hyvin meni. jos olisi ollut taloudellisesti mahdollista, olisin eronnut kymmenen vuotta aiemmin. nyt nautin yksin asumisesta, vaikka onkin miesystävä. enää en ota passattavaa vätystä sohvalle makaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä siksi eronnutkaan, vaan mieheni juomisen takia. Enkä silloinkaa heti, yritin kyllä pitää kulissit pystyssä, mutta voin sanoa ettei kannata. Hukkaan meni monta vuotta.
Vierailija kirjoitti:
En kadu. Olen saanut rauhassa erakoitua maaseudulle ja saan viimein olla oma itseni.
Tätä en ole koskaan ynnärtänyt. Miksi miehen kanssa ei voi olla oma itsensä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kadu. Olen saanut rauhassa erakoitua maaseudulle ja saan viimein olla oma itseni.
Tätä en ole koskaan ynnärtänyt. Miksi miehen kanssa ei voi olla oma itsensä?
Eti vastaaja mutta monella tavalla. Minä esim mietin mieheni takia ovatko vaatteeni pukevia. Samoin tykkään pitää tiukkaa nuttura mukavuuden takia, mutta en pidä mieheni nähden koska se ei ole kaunis näky. Henkisellä puolella minäkin jättäisin monia tapahtumia väliin mutta menen mieheni takia. Toisaalta yksin muuttaisin lähimmän kaupungin keskustaan ja olisin lähempänä harrastuksia kuin täällä maalla, jossa ei tule lähdettyä harrastamaan kymmenten kilometrien päähän. Ylipäänsä parisuhteessa on tehtävä paljon kompromisseja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kadu. Olen saanut rauhassa erakoitua maaseudulle ja saan viimein olla oma itseni.
Tätä en ole koskaan ynnärtänyt. Miksi miehen kanssa ei voi olla oma itsensä?
Koska sille pitää puhua ja sitä pitää kuunnella. Nyt saa olla puhumatta ja kuuntelematta ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kadu. Olen saanut rauhassa erakoitua maaseudulle ja saan viimein olla oma itseni.
Tätä en ole koskaan ynnärtänyt. Miksi miehen kanssa ei voi olla oma itsensä?
Eti vastaaja mutta monella tavalla. Minä esim mietin mieheni takia ovatko vaatteeni pukevia. Samoin tykkään pitää tiukkaa nuttura mukavuuden takia, mutta en pidä mieheni nähden koska se ei ole kaunis näky. Henkisellä puolella minäkin jättäisin monia tapahtumia väliin mutta menen mieheni takia. Toisaalta yksin muuttaisin lähimmän kaupungin keskustaan ja olisin lähempänä harrastuksia kuin täällä maalla, jossa ei tule lähdettyä harrastamaan kymmenten kilometrien päähän. Ylipäänsä parisuhteessa on tehtävä paljon kompromisseja.
Eli et ole suhteessa oma itsesi vaan miellytät toista. Miksi? Itse en tuollaiseen suhteeseen olis8 edes ryhtynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kadu. Olen saanut rauhassa erakoitua maaseudulle ja saan viimein olla oma itseni.
Tätä en ole koskaan ynnärtänyt. Miksi miehen kanssa ei voi olla oma itsensä?
Eti vastaaja mutta monella tavalla. Minä esim mietin mieheni takia ovatko vaatteeni pukevia. Samoin tykkään pitää tiukkaa nuttura mukavuuden takia, mutta en pidä mieheni nähden koska se ei ole kaunis näky. Henkisellä puolella minäkin jättäisin monia tapahtumia väliin mutta menen mieheni takia. Toisaalta yksin muuttaisin lähimmän kaupungin keskustaan ja olisin lähempänä harrastuksia kuin täällä maalla, jossa ei tule lähdettyä harrastamaan kymmenten kilometrien päähän. Ylipäänsä parisuhteessa on tehtävä paljon kompromisseja.
Eli et ole suhteessa oma itsesi vaan miellytät toista. Miksi? Itse en tuollaiseen suhteeseen olis8 edes ryhtynyt.
Olen eri, mutta väistämättä mietin pitäisikö hiukset pestä kun täällä asuu muitakin :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tekisitte tässä tilanteessa: mies on periaatteessa ok muilta osin kuin että hän katsoo ettei hänellä ole mitään muita velvollisuuksia talossa kuin autojen huollot ja talvisin lämmitykseen liittyvät asiat. Ruohoa leikkaa ja lunta luo 50/50 minun kanssa, mutta kaikki muu on minun hoidettava. Lapsille on melko etäinen, 70-luvun isä joka ei moiti mutta ei ole kiinnostunutkaan lapsista. Olen uupunut enkä ymmärrä miten jaksan tätä loppuelämäni. Ja kuten jo sanoin, en ole ikinä pitänyt kodistamme, joten sen huoltamisesta en saa edes mielihyvää. Toisaalta, ei ole mitään ruusuisia kuvitelmia myöskään eron jälkeisestä sinkkuelämästä. Jos tulee lapsenlapsia, mummo asuu tuolla ja pappa toisaalla. Lapset ei enää tule kotona käydessään samaan kotiin. En tosiaan tiedä mitä tehdä. Ap
Vastaan äitini puolesta. Ilmeisesti ei kauhean hyvin, koska hän yrittää vieläkin soitella minulle. Ei nyt viikoittain, mutta pari kertaa kuukaudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vastaan äitini puolesta. Ilmeisesti ei kauhean hyvin, koska hän yrittää vieläkin soitella minulle. Ei nyt viikoittain, mutta pari kertaa kuukaudessa.
Siis mitäh?! Äidillä ei mene hyvin, kun soittelee silloin tällöin lapselleen? :D
Vierailija kirjoitti:
Mitä tekisitte tässä tilanteessa: mies on periaatteessa ok muilta osin kuin että hän katsoo ettei hänellä ole mitään muita velvollisuuksia talossa kuin autojen huollot ja talvisin lämmitykseen liittyvät asiat. Ruohoa leikkaa ja lunta luo 50/50 minun kanssa, mutta kaikki muu on minun hoidettava. Lapsille on melko etäinen, 70-luvun isä joka ei moiti mutta ei ole kiinnostunutkaan lapsista. Olen uupunut enkä ymmärrä miten jaksan tätä loppuelämäni. Ja kuten jo sanoin, en ole ikinä pitänyt kodistamme, joten sen huoltamisesta en saa edes mielihyvää. Toisaalta, ei ole mitään ruusuisia kuvitelmia myöskään eron jälkeisestä sinkkuelämästä. Jos tulee lapsenlapsia, mummo asuu tuolla ja pappa toisaalla. Lapset ei enää tule kotona käydessään samaan kotiin. En tosiaan tiedä mitä tehdä. Ap
Tuskin hän on sitten sen kiinnostuneempi lapsenlapsistakaan. Olen kolmekymppinen, ja harkitsen lähtemistä jo nyt ennen kuin tilanne pahenee tuohon pisteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kadu. Olen saanut rauhassa erakoitua maaseudulle ja saan viimein olla oma itseni.
Tätä en ole koskaan ynnärtänyt. Miksi miehen kanssa ei voi olla oma itsensä?
Eti vastaaja mutta monella tavalla. Minä esim mietin mieheni takia ovatko vaatteeni pukevia. Samoin tykkään pitää tiukkaa nuttura mukavuuden takia, mutta en pidä mieheni nähden koska se ei ole kaunis näky. Henkisellä puolella minäkin jättäisin monia tapahtumia väliin mutta menen mieheni takia. Toisaalta yksin muuttaisin lähimmän kaupungin keskustaan ja olisin lähempänä harrastuksia kuin täällä maalla, jossa ei tule lähdettyä harrastamaan kymmenten kilometrien päähän. Ylipäänsä parisuhteessa on tehtävä paljon kompromisseja.
Eli et ole suhteessa oma itsesi vaan miellytät toista. Miksi? Itse en tuollaiseen suhteeseen olis8 edes ryhtynyt.
Olen eri, mutta väistämättä mietin pitäisikö hiukset pestä kun täällä asuu muitakin :D
Pesetkö normaalisti kerran viikossa/kuukaudessa hiuksesi vai mikä tässä on ongelma?
Vierailija kirjoitti:
Mitä tekisitte tässä tilanteessa: mies on periaatteessa ok muilta osin kuin että hän katsoo ettei hänellä ole mitään muita velvollisuuksia talossa kuin autojen huollot ja talvisin lämmitykseen liittyvät asiat. Ruohoa leikkaa ja lunta luo 50/50 minun kanssa, mutta kaikki muu on minun hoidettava. Lapsille on melko etäinen, 70-luvun isä joka ei moiti mutta ei ole kiinnostunutkaan lapsista. Olen uupunut enkä ymmärrä miten jaksan tätä loppuelämäni. Ja kuten jo sanoin, en ole ikinä pitänyt kodistamme, joten sen huoltamisesta en saa edes mielihyvää. Toisaalta, ei ole mitään ruusuisia kuvitelmia myöskään eron jälkeisestä sinkkuelämästä. Jos tulee lapsenlapsia, mummo asuu tuolla ja pappa toisaalla. Lapset ei enää tule kotona käydessään samaan kotiin. En tosiaan tiedä mitä tehdä. Ap
Myytte talon?
En kadu. Olen saanut rauhassa erakoitua maaseudulle ja saan viimein olla oma itseni.