Tämän palstan työttömät akateemiset on

Voi jestas teidän kanssanne. Kai se vahingonilo on monella suuri, kun inhottavat akateemisetkin jäävät työttömäksi.

Minusta tärkein pointti on se, kannattaako heittää hukkaan se teidänkin kalliiksi korostamanne pitkä koulutus ja ruveta siivoojaksi (jos se siis nykyään onnistuu enää). Jos työttömyys kestää vuosikausia, on varmaan tartuttava mihin vaan. Mutta muuten olen eri mieltä.

Akateemiset eivät kokemukseni ja havaintojeni mukaan makaa kotona valittamassa, vaan etsivät aktiivisesti ja laajalla skaalalla vähänkin koulutustaan sivuavia töitä, kehittävät osaamistaan ja yrittävät löytää sopivia rakoja työmarkkinoilta. Ei pidä paikkaansa, että työnantaja arvostaisi enemmän sellaista työnhakijaa, joka on viettänyt aikansa siivoavalla, kuin sellaista joka on tehnyt työttömyysaikanaan jotain omaan alaan liittyvää. Siivooja voi ehkä samalla hakea niitä oman alan töitä, mutta se osaaminen alkaa vähitellen vanheta ja motivaatio kadota, ja silloin töitä ei saa ja koulutus valuu hukkaan.

Minä ja useat tuttavani olemme olleet välillä työttömänä. Olemme viettäneet sen ajan aktiivisesti ja lopulta löytäneet oman alan töitä. Niinhän moni täällä vastanneistakin on kertonut ja ollut SEN VUOKSI aloittajan  kanssa eri mieltä. Motivaatiota olla heittämättä koulutustaan hukkaan on kuitenkin vaikea ylläpitää, kun ympäristön reaktiot työttömyyteen ovat vahingoniloa ja syyllistämistä. 'Ylpeä akateeminen' siinä on vaikea olla.

Haloo, kyse on siitä, onko yhteiskunnalle edullisempaa se, että korkeasti koulutettu akateeminen on vuosia työttömänä vai se että akateeminen menee siivoamaan. Toisessa ketjussa akateeminen kertoi olleensa jo kaksi vuotta työttömänä. Jos ei tuossa ajassa ole löytänyt sitä oman alan paikkaa, niin tuskin löytääkään.

[quote author="Vierailija" time="19.04.2013 klo 10:36"]

 olemme olleet välillä työttömänä. Olemme viettäneet sen ajan aktiivisesti ja lopulta löytäneet oman alan töitä. Niinhän moni täällä vastanneistakin on kertonut ja ollut SEN VUOKSI aloittajan  kanssa eri mieltä. Motivaatiota olla heittämättä koulutustaan hukkaan on kuitenkin vaikea ylläpitää, kun ympäristön reaktiot työttömyyteen ovat vahingoniloa ja syyllistämistä. 'Ylpeä akateeminen' siinä on vaikea olla.

[/quote]

Tätä kirjoittaessani ajattelin siis tuota toista ketjua, miksi ei hakeuduta duunarikoulutukseen.

[quote author="Vierailija" time="19.04.2013 klo 10:41"]

Haloo, kyse on siitä, onko yhteiskunnalle edullisempaa se, että korkeasti koulutettu akateeminen on vuosia työttömänä vai se että akateeminen menee siivoamaan. Toisessa ketjussa akateeminen kertoi olleensa jo kaksi vuotta työttömänä. Jos ei tuossa ajassa ole löytänyt sitä oman alan paikkaa, niin tuskin löytääkään.

[/quote]

Olin itsekin kaksi vuotta työttömänä tehden satunnaisia pätkiä, lisäkoulutusta ja työkkärin työharjoittelua. Sain töitä koska vietin ne kaksi vuotta järkevästi. Jos olisin 'mennyt' siivoamaan, siivoaisin yhä. Enkä ole ainoa.

[quote author="Vierailija" time="19.04.2013 klo 09:33"]

[quote author="Vierailija" time="19.04.2013 klo 09:25"]

[quote author="Vierailija" time="19.04.2013 klo 09:18"]

Eiköhän se ole oma valinta, jos lähtee opiskelemaan jotain hömppätieteen alaa. Kirjallisuuttakin on kiva lukea, kuten entinen mieheni sanoi, mutta lopetti kahden vuoden päästä ja luki ensihoitajaksi ja töitä on riittänyt. Sanoi, että kirjoja voi lukea vapaa-aikanakin.

[/quote]

Ah, eli esim nää diplomi-insinöörit ja it-alan osaajat, joita nyt on työttöminä pilvin pimein tai joita potkitaan pihalle, ovat sun mielestä hömppätieteen lukijoita? Just just...

[/quote]

No johan se nyt 10 vuotta sitten oli tiedossa, että it-alaa ei kannata lukea, koska näitä tekijöitä on pilvin pimein ja työt siirretään muualle.

[/quote]

Ja kas, silti IT-puolen koulutuspaikkoja lisättiin 10 vuotta sitten. Ehkä olisi pitänyt valita duunarihallitus illoin taannoin, niin ei olisi tätäkään virhettä päässyt syntymään. Ja ehkä sinäkin olisit voinut valistaa hallitusta, kun tiesit asiat jo silloin niin hyvin.

Itse olen 80-90-luvun vaihteessa opiskellut akateeminen, ja siihen aikaan muuten työelämäsä asiat olivat ihan eri mallilla kuin nykyään. Palkkaerot maassa olivat pienet ja akateemista työttömyyttä ei siihen mennessä juuri ollut. Olin aina ollut koulussa tasaisen hyvä kaikissa aineissa, niinpä valitsin alan, joka miellytti minua eniten. Opiskelupaikkavalinta tehtiin parin kirjan tietojen pohjalta, ja omankin alani kohdalla sanottiin, että alalta valmistuneet sijoittuvat "asiantuntija- ja johtotehtäviin" ja "palkkaus on hyvä". Juuri 18 vuotta täyttäneen elämänkokemuksella en oikein osannut epäillä virallista painettua sanaa.

Siihen aikaan rekrytoijat vielä hokivat, että "on ihan sama, minkä tutkinnon unohtaa, pääasia, että on ylempi korkeakoulututkinto". Opintoalalla ei siis niinkään ollut merkitystä työpaikan saannissa. Tämä muuttui kuitenkin jo 90-luvun alun laman myötä.

Kymmenisen vuotta sitten omalla alallani alkoi rakennemuutos, joka ajoi alani ihmisiä vastentahtoisesti yrittäjiksi, huomattavasti huonommalla korvauksella. Itse olin jo ajat sitten älynnyt, ettei oma ala elätä, vaan siirryin toiselle alalle. Huonoksi onneksi tein töitä IT-alalla, ja viime syksynä jäin ilman töitä. Olin kuitenkin aloittanut toisen alan yliopisto-opinnot jo vuotta aiemmin, juuri siksi, että olisin myös muodollisesti pätevä niihin senhetkisiin hommiini. Nyt opinnoista on enää pari tenttiä ja gradu jäljellä, ja olen kyllä päättänyt työllistyä heti kun voin. Lisäksi opiskelen täydennyskoulutuksessa rinta rinnan yliopisto-opintojen kanssa. Olen alkuvuoden aikana lähettänyt kymmenisen hakemusta, käynyt loppusuoralle asti pariinkin työpaikkaan. Vielä ei ole tärpännyt. Olen hakenut koulutustasoani ja tämänhetkistä kokemustani alempiin tehtäviin, mutta niissä olen saanut kuulla olevani "liian pätevä".

En tunnista itseäni aloittajan ja monen muun ilkeämielisen kirjoittelusta. Olen aina ottanut vastaan myös omaa alaa vastaamatonta työtä, itse asiassa näin olen nimenomaan tehnyt jo viimeiset 15 vuotta. Jo 90-luvun laman aikaan olin vain pari kuukautta työttömänä, kun otin vastaan jokaisen löytämäni keikan ja pätkän, vaikka samalla menetin ison määrän työttömyyskorvauksia. Työlistin kuitenkin itseni, en jäänyt tuleen makaamaan.

En muutenkaan ihan ymmärrä tätä akateemisiin kohdistuvaa hyökkäystä. Toivoisin, että te huutelijat tuotte näytille jonkun tilaston, jonka mukaan duunarit elättävät akateemisten työttömien syrjäytynyttä sohvallapiereskelijäjoukkoa. Jotekin tuntuu, ettei sellaista ihan helposti löydä - eiköhän sieltä löydy duunareita ihan yhtä paljon suhteessa työllisiin kuin akateemisiakin.

Teidän vahingoniloisten ilkkujien kannattaa myös muistaa, että tämän maan akateemiset, ovat osallistuneet ja edelleen osallistuvat aika isolla panoksella yhteisen veropotin keräämiseen. Niillä rahoilla maksetaan ihan kaikkien, myös duunareiden lasten päivähoito, koulutus ja vanhustenhoito. Jopa senkin tulevan akateemisen opinnot, joka katkeran duunarimutsin asennetta uhmaten sittenkin hakee - ja pääsee yliopistoon.

nosto

Juuri näin! :)

t. Varakas ja elämäänsä tyytyväinen akateeminen kotiäiti :))

[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 23:41"]

kateus on karvasta

se puristaa mun varvasta

irti ei päästä

pahalta mieleltä ei säästä

siksi mä motkotan ja kotkotan

sen sijaan, että nauttisin omasta ihanasta elämästäni

[/quote]

Sanoisin, että tämä yhteiskunta on täysin kelvoton, kun ei halua/voi hyödyntää kallista koulutustamme.

Olisko sittenkin pitänyt humanistien sijasta kouluttaa enemmän ihmisläheisiä lääkäreitä? Duunareita arvostan kovasti, mutta oma alani nyt sattuu olemaan sellainen, että vähemmän on duunarihommaa - ja näköjään vähän akateemisiakin töitä.

Sitä paitsi olet erehtynyt, varsin monet meistä ovat ihan tyytyväisiä kotiäiteinä. Tiedäthän, että äitien koulutus parantaa kovasti lasten mahdollisuuksia.

[quote author="Vierailija" time="19.04.2013 klo 08:07"]

Opiskeluni aloittaessa alalla oli työvoimapula ja erinomaiset näkymät. Muutama vuosi myöhemmin opintojen päättyessä alan työllisyystilanne oli huono. Alaa valitessa hyvä työllistyminen oli minulla tärkeä kriteeri, mutta eipä auttanut.

[/quote]

Samat sanat! Lähdin opiskelemaan "varmaan toimeentuloa"!!! Mutta toisin kävi. Olen sittemmin työllistynyt omalle alalleni lukuisten pätkien kautta, pätkää teen edelleen.

Ei kukaan voi ennustaa opiskelemaan lähtiessään millainen työtilanne on valmistumisen aikoihin. Yhteiskunnalliset päätökset vaikuttavat kunkin alan työllisyyteen. Toisessa päässä koulutetaan, toisessa päässä tehään päätöksiä, jotka vaikuttavat edelliseen. Nämä kaksi "päätä" eivät keskustele keskenään.

Toki, jos työttömyyttä on useita vuosia, voisi mennä itseensä. Kyllä silloin työnhakijassakin on  jo vikaa. Työn syrjään kannattaa aina tarttua, koska muuten alkaa syrjäytyä yhteiskunnasta. Ei akateeminen todennäköisesti saa pitkiin aikoihin vakituista työsuhdetta. On vaan otettava ne pätkät, mitä saa.

Jos työttömyyttä kestää kuukausia, se on tänä aikana ihan normaalia eikä kerro laiskuudesta tai työhaluttomuudesta. Vaikka esim. hoitoalalla olisi töitä kuinka paljon, se ei auta ihan toisenlaista alaa opiskellutta akateemista. Työpaikat ja tekijät eivät kohtaa. Kyse on pieleen menneestä koulutuspolitiikasta.

[quote author="Vierailija" time="19.04.2013 klo 07:26"]

[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 23:30"]

Olisiko vähän armoa liikaa pyydetty? Monikaan ei nuorena osaa ajatella, millä alalla töitä riittää.

Minusta on surullista, että toinen koittaa kovasti opiskella ammattia ja sitten huomaa, ettei häntä tässä yhteiskunnassa tarvitakaan.

[/quote]

Kyllä pitäisi osata ajatella jo ennen koulutusta että onko tästä hyötyä. Ei pidä mennä vaan opiskelemaan alaa mistä pitää vaan pitää opiskella allaa mistä saa töitä.

[/quote]

Aika jännää, että kaikki vastuu on yksittäisen alanvalitsijan (usein hyvin nuoren) harteilla. Kun kerran tiedetään niin hyvin, mikä ala työllistää, eikö ole vastuutonta järjestää ylimitoitetusti heikosti työllistävää koulutusta? Kun koulutuspaikkoja on, ei liene ihme, että moni haluaa kokeilla onneaan. Olisiko hyvä, jos otettaisiin opiskelijoita kullekin alalle vain sen verran kuin ihan varmasti tiedetään työllistyvän ja muut sitten ohjattaisiin suoraan siivoojiksi ja pikaruokaravintoloiden kassoille? Ehkä nuorille pitäisi kertoa rehellisemmin, että suuri osa heistä on nykyään tarpeetonta ihmiskuonaa, ja että heidät olisi parasta jauhaa minkinrehuksi.

Hemmetin kurjaa lukea näitä kommentteja. Normaalisti ymmärrän monenlaisia ihmisiä ja, ihmistieteitä lukeneena, ymmärrän miten eri maailmoissa eletään eri tavalla.

Nyt vaan sieppaa, kun tosiaan työttömänä ollut jo kauan, eikä mitään löydy vaikka en ole nirso. Ja vielä vähemmän olen varakas, osakesalkkuja ei todellakaan ole, ihan duunariperheestä olen lähtöisin.

vihaako haluatte kytää? Minä olin nuorena sen verran idealisti, että luin sosiologien työskentelevän vaikka missä mielenkiintoisissa tehtävissä. Totta kai sitä nuorena uskoi itseensä ja hyvä niin.

Alkaa lakatko uskomasta itseenne. Mutta joskus todella alan vaihto on tarpeen itse kullekin.

Hämmentävä hyökkäys paremmin koulutettuja ihmisiä kohtaan. Ihmiset ovat erilaisia. Toisia kiinnostavat vaikkapa hyllyjen täyttö kaupassa, koti, lenkkeily, Monster Truckit ja vaikkapa lähipuistot.

Toista kiinnostavat aiheet, joissa tarvitaan aivotoimintaa. Miksi ihmeessä kaikkien pitäisi olla tasapäistä sakkia? Kulttuuria, sivistystä, tietoa ja koulutusta tarvitaan kaikissa yhteyskunnissa. Maassa täytyy olla koulutettuja ihmisiä, jotka ovat saaneet tarvittavat tiedot.

Johtajia tarvitaan, kouluttajia tarvitaan, osaajia tarvitaan. Älkää viitsikö kadehtia toistenne elämiä. Me kaikki tarvitsemme toisiamme rakentaaksemme hyvän yhteisön.

Suomessa eniten alkoholia käyttävät heikoimmin ja korkeimmin koulutetut miehet. Akateeminen työtön hakkaa aina alkoholisoituneen ihmisen. Olipa tämä millainen ihminen tahansa. Akateemiset maksavat suuret verot, joilla elätetään ns. heikompi aines (ei, en ole tätä mieltä) ja heidän perheensä.

Arvostakaa itseänne ja toisianne. Älkää tuomitko ja herjatko NS. toisen puolen ratkaisuja. Miksi älykkäiden ihmisten pitäisi tehdä sellaista työtä, jota voi tehdä ihminen, joka nauttii kyseisestä työstä. Työssä ikävystyminen on pelottavaa. Jokainen ansaitsee tehdä sellaista työtä, josta saa iloa elämäänsä.

Ainakin jotkut akateemiset tutkinnot opettavat ajattelemaan hieman laaja-alaisemmin. :) Yliopistoon haetaan usein 18-20- vuotiaana, jolloin käsitys alan työllistävyydestä voi olla hieman vääristynyt tai liian positiivinen. Talouden rakennemuutos on nykyään nopea ja kun tutkinto kestää 4-6 v., voi työllisyysnäkymät valmistuessa olla jo ihan toiset.

Itselle kävi näin enkä lukenut "hömppätieteitä" ja opiskelupaikkaani pääsi sisäänkin alle 10 % hakijoista. Varma työpaikka kuitenkin suli opiskelujen aikana (5 v) ja valmistuessa vähentyineitä työpaikkoja haki tuplasti enemmän ihmisiä - koska varman alan opiskelupaikkoja oli aikoinaan lisätty. Toisin sanoen opiskelupaikoista määräävät tahot olivat ennustaneet alan tulevaisuuden väärin tai eivät reagoineet muutoksiin vähentämällä paikkoja.

Opiskelupaikkojen määrällä kontrolloidaan sitä mitä ihmiset opiskelevat ja mistä valmistuvat. Tämä on sitten taas jo politiikkaa. Pienet paikkakunnat haluavat aina säilyttää oman ammattikorkeakoulunsa eikä mikään yliopisto halua, että sen opiskelijamääriä ja myös määrärahoja, tieteellistä ja yhteiskunnallista painoarvoa jne. lasketaan.

Itse suuntasin sitten toiselle alalle töihin ja akateemisesta tutkinnosta oli hyötyä työhaastattelussa. Palkka on sen verran hyvä, että tutkinto on jo "maksettu" ja tulot ovat sen verran korkeat, että mitään yhteiskunnan tukia on turha luulla saavansa - paitsi lapsilisät ja toki kirjastoa ym. tulee käytettyä. 

Minun työpaikasta muuten tällä hetkellä laitetaan pihalle alan asiantuntijoita, koska taloudellinen tilanne on niin heikko. He ovat maksaneet korkeita veroja, joilla pyöritetään julkista sektoria - kunnalla töissä olevien lähi- ja sairaanhoitajien palkka ei tule mistään taivaasta - eikä tietenkään vain akateemisen työntekijän palkkapussistakaan.

Hain kaikkia duuneja siivoojasta Hesen kassan kautta oman alani akateemisiin tehtäviin niin yksityisille, teollisuuteen, yliopistolle kuin valtiolle muutenkin. Siivoojaksi ja Hesen kassalle olin ylikoulutettu enkä siksi saa työtä, oman alani paikkoihin oli liikaa hakijoita eikä kuulemma ollut tarpeeksi työkokemusta. Sivuduunit mallina, toimittajana ja rauhanturvaajana vain pahensivat tilannetta, koska olin jo valmiiksi ylikoulutettu.

Nyt opiskelen duunariammattiin ja koetan aina kiertää kysymykset aiemmasta "urastani", ettei vain taas joudu ulos ylikoulutettuna. Lisäksi pelkään, että mitä jos duunia ei ole toiseenkaan ammattiin valmistuttuani. Pitäisikö sitten mennä opiskelemaan kolmattakin ammattia? Toivottavasti ei tarvitse.

Melkoinen katkeruuden käry täällä käy. Missä se akateemisten työttömien armeija muuten piileskelee, kun omasta kohtuullisen laajasta kaveripiiristä (vastavalmistuneita, opintojaan lopettelevia) ei ole kukaan työttömänä? Osa tekee oman alan hommia, osa jotain muuta odotellessaan aikaa parempaa. Eli tilastoa pöytään, kiitos.

[quote author="Vierailija" time="19.04.2013 klo 21:16"]

Melkoinen katkeruuden käry täällä käy. Missä se akateemisten työttömien armeija muuten piileskelee, kun omasta kohtuullisen laajasta kaveripiiristä (vastavalmistuneita, opintojaan lopettelevia) ei ole kukaan työttömänä? Osa tekee oman alan hommia, osa jotain muuta odotellessaan aikaa parempaa. Eli tilastoa pöytään, kiitos.

[/quote]

Täälä se armeija piileskelee, sehän se ongelma juuri onkin, tuo piileskely.

Helsingin Uutiset:

Työllisyystilanteen heiketessä Taululla on kaksi neuvoa.

– Omaa aktiivisuutta ei voi korostaa liikaa. On erittäin tärkeää, ettei jää odottelemaan sitä, että joku tarjoaa töitä. Pitää myös pitää huolta omasta osaamisesta työuran aikana.

Akateemisten palvelut on keskitetty Helsingissä Kluuvin TE-toimistoon. Toimistossa oli työttömiä työnhakijoita elokuun lopussa 4 258.

Ensi vuoden alussa palvelut hajautetaan Kluuvista kolmeen toimistoon.

– Kluuvissa palvelu on ollut asiantuntevaa. Riski on olemassa, että palvelun laatu heikkenee, kun sitä hajautetaan, sanoo Taulu.

Svedlin ei usko, että muutos vaikuttaa kielteisesti akateemisesti koulutettujen työllistymiseen. Hänen mukaansa akateemisten asioihin perehtyneitä työntekijöitä löytyy jatkossakin toimistoista.

lähde:

http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/149559-korkeasti-koulutettujen-tyottomyys-kasvaa-nyt-eniten

Ap ja muut arvostelijat, ette taida tuntea yhtäkään akateemisesti koulutettua?

Suurin osa tuntemistani akateemisista on tehnyt elämänsä aikana työtä laidasta laitaan. Ollut siivoojana, hampurilaisia paistamassa, lähettinä, kerännyt mansikoita, töissä hautausmaalla, kaupankassana, jakanut lehtiä, koulunkäyntiavustajana. Pätkätyötä opintojen ohella. Töitä ennen opintoja. Tehnyt töitä jo yläasteella koulun ohella. Akateeminen harvoin pelkää työntekoa. Kokemukseni mukaan ne ovat aivan toiset, jotka työtä välttelevät.

Toinen harhakäsitys on se, että akateemiset olisivat aina koulutetuista perheistä. Yllättävän monella akateemisella on duunariperhe-tausta.