Kehityskeskustelu töissä ärsyttää niin paljon

Kaipa tuo voi monilla työpaikoilla olla tarpeellinen juttukin. Mutta jos työpaikalla ei ole mitään oikeita kehittymismahdollisuuksia, niin mikä idea??

Esim. omalla työpaikalla kun duuni on kahvin, tupakan ja bensan myyntiä, niin miksi kehityskeskustelu? No tietty joku kk:n duunissa ollut voi keksiä jotain uutta mitä haluaisi oppia... Mutta joo, ERITTÄIN turhauttavaa! :D Äippäloman jälkeen suuntana uusi duuni tai koulun penkki, KIITOS!!

Eriävä kokemus kuin 19:sta.

Halusin hyvämaineisen työnantajan palvelukseen. Vaihdoin pienemmälle palkalle kuin mitä olin saavuttanut edellisellä työnantajallani. Uudet tehtäväni myös olivat koulutustani vastaavia, mutta vaativat sisäänajoa ja perehtymistä, koska vastuualue oli sen verran eri kuin aikaisemmassa työpaikassani.

Vuoden kuluttua olin edennyt edellisen työpaikkani palkkatasolle. Kahden vuoden päästä sain nopeaan tahtiin kaksi ylennystä ja palkkani on  nyt aivan eri tasolla.

Halusin todellakin jalkani oven väliin ja sainkin.

[quote author="Vierailija" time="19.04.2013 klo 09:37"]

Siis eikö teillä ole mitään tavoitteita, suunnitelmia? Haaveita? Ihan meinaatte tehdä samaa rutiiniduunia beevirtasina eläkkeelle asti? Juuri kehityskeskustelu on se paikka, missä näistä suunnitelmista pitäisi puhua, eikä pomon selän takana...

[/quote] Meillä on työntekijöitä, jotka ovat tehneet samaa työtä 20v ja haluavat tehdä sitä vielä toiset 20v. Ja tuollaisia ihmisiä TARVITAAN, vaikka sinä et sitä ymmärrä/tiedä.

[quote author="Vierailija" time="19.04.2013 klo 10:09"]

[quote author="Vierailija" time="19.04.2013 klo 09:33"]

Mä olen töissä yhdessä suomen suurimmista firmoista ja meilläkin keharit ovat protokollan sanelema pakollinen paha - kaksi kertaa vuodessa. Minäkin ole oppinut vastaamaan vuodesta toiseen samoina pysyviin kysymyksiin niin, että vastaukseni miellyttävät pomon korvaa.

Eli pidän työstäni ja sen tuomista haasteista enkä pelkää muutosta vaan koen sen osaksi nykypäiväistä liiketoimintaa. Läpäläpä-lätiläti.

Tosin viimeksi pomo haukkui minut keharissa, kun olin hänen tietämättään hakenut paikkaa yrityksemme sisällä toisesta organisaatiossa. Haluaisin siis hieman vaihtelua työhöni ja oma organisaationi ei sellaista pysty tarjoamaan, joten hain avoinna ollut paikkaa meidän toisesta organisaatiosta. Toinen organisaatio oli soittanut pomolleni, että saavatko ottaa minut ja pomoni ei halunnut luovuttaa minua. Nyt sitten ole paha ihminen ja petturi, kun julkesin yrittää hakea toiseen organisaatioon. Että tällaista.

No, kohta on taas välikeharit ja sitten täytyy muistaa sanoa, että olen kyllä nyt tosiaan ymmärtänyt kuinka ihana tämä nykyinen organisaationi on ja täällä on kiva olla töissä. (Ja selata mollin paikkoja kun ainoa vaihtoehto vaihtaa työnkuvaa on vaihtaa firmaa.)

[/quote]

Juuri samoja kokemuksia. Keskusteluissa kannustetaan työnkiertoon jne. Sitten kun erehdyin hakeman toista paikkaa firman sisältä niin sain kuulla olevani tyytymätön enkä viihdy työssäni. Eli pitää vain ainakin meillä opetella se kehityskeskustelu-jargon ja jos kehitystä ja muuta haluaa niin ehkä MOL:n sivujen kautta sitten.

[/quote]

Täälläkin yksi, jolla sama kokemus. Aiemman työnantajani (iso rahoitusalan yritys) vuosikertomuksessa kyllä julistettiin, miten työntekijöiden hyvinvointiin, kehittymiseen yms. panostetaan ja miten "tulospalkkio kannustaa henkilöstöä huippusuorituksiin" (tämä siis suora lainaus). No, käytännössä sain tulospalkkiota bruttona n. 2500 euroa palkinnoksi siitä, että olin tehnyt pari sataa tuntia palkattomia ylitöitä - melkoinen kannuste siis akateemisesti koulutetulle ihmiselle. Ja firman sisäinen hakemus toiseen työhön tosiaan poiki minunkin kohdallani haukut pomolta, luottamus oli kuulemma menetetty. Onneksi sain pian töitä muualta.

Olen tällä hetkellä suht tyytyväinen työhöni, mutta kehityskeskustelu ei todellakaan edelleenkään ole se tilaisuus, jossa omasta kehittymisestä tai suunnitelmista kannattaisi puhua. Ne pitää toteuttaa ihan itse.

[quote author="Vierailija" time="19.04.2013 klo 11:06"]

[quote author="Vierailija" time="19.04.2013 klo 09:37"]

Siis eikö teillä ole mitään tavoitteita, suunnitelmia? Haaveita? Ihan meinaatte tehdä samaa rutiiniduunia beevirtasina eläkkeelle asti? Juuri kehityskeskustelu on se paikka, missä näistä suunnitelmista pitäisi puhua, eikä pomon selän takana...

[/quote]

Mulla ei ole. Rakastan työtäni koodarina, siinä on sopivan hyvä palkka ja rentoa, itsenäistä työtä. En missään nimessä haluaisi vaihtaa minkäänlaiseen muuhun tehtävänkuvaan tai saada lisää vastuuta. Oikeasti, mun toive on tehdä eläkkeelle asti sitä mitä teen nytkin. 

Ei muutnen meillä ainakaan ole aina käynyt myös hyvin niillä, jotka on menneet kertomaan noissa keskusteluissa tyytymättömyydestään esim. tiimiin tai nykyiseen työnkuvaan. Viimeksi YT:issä ainakin 2 lähtijää esittivät epäilyksensä että potkujen osuminen heihin johtui juuri siitä että oli menneet kritiikkiä ja muutostoiveita esittämään kehityskeskustelussa. Eli ne tulkittiinkin niin, että tyyppi ei ole kovin motivoitunut, joten kenkää. Eikä niin että etsittäisiin hänelle sopivampia tehtäviä, joita kansainvälisestä suuryrityksestä kyllä löytyisi - mutta ei ne ala oman tiimin ulkopuolelle mitään järjestellä.

[/quote]

Tuota noin. Koodari jolla ei ole haaveita, suunitelmia ja haluaa vain jatkaa näin eläkeikään asti... Juupa juu. Ilmeisesti sinua ei sitten esim. uudet tegnologiat kiinnosta. Haluat vääntää samaa vanhaa paskaa 20 vuoden päästä? Jollain kuolevalla kielellä?

Siinä käy sitten äkkiä niin että niistetään koodarista kaikki mehut irti ja sitten kun tulee joskus joku yt kierros, niin nakataan pihalle just sellaiset jotka on jumitautuneet johonkin vanhaan paskaan.

Terveisin toinen koodari

Meilläkin on taas kehityskeskustelujen aika.

Viime vuonna piti opetella työpaikan organisaatio ja luetella ulkoa työsuojeluvaltuutetut :)

Sitten luetellaan työpaikan tavoitteet ja oma toimenkuva. Sen jälkeen kysellään, miten aion pitää itseni työkunnossa ja mitä teen vapaa-aikana sellaista, että se edesauttaa työkuntoni säilymistä.

Mielenkiinnolla odotan, mitä tänä vuonna tulee lukuläksyksi.

Olisipa meillä henkilökohtaisia kehityskskusteluja. Työpaikkani on varmaan alan ainut, jossa ne pidetään ryhmäkeskusteluina. Eipä niistä mitään irti saa, kun meillä ei ole mitään yhteistä linjaa keskenämme. Esimiestä ei kiinnosta tutustua alaisiinsa. Olen viimeksi keskustellut hänen kanssaan urastani työhonottohaastattelussa. Sen jälkeen hommat on vaan määrätty kyselemättä. Tämä kuvio muiden muassa ajaa päteviä, hyviä työntekijöitä toisaalle töihin. Itsekään en kovin hyvin viihdy. Sitä en tietenkään kenellekään töissä kerro, jotta määräaikaisuuteni taas uusittaisiin.

No, onhan se selvää, ettei kerran vuodessa käydyistä keskusteluista ole mitään hyötyä etenkään, jos ne eivät johda mihinkään käytännön toimiin. En ymmärrä, miksi tällaisia edes järjestetään, jos pomolla ei ole tuon enempää kunnianhimoa. Hyvillä työpaikoilla kehitystyö nivotaan arjen lomaan ja keskittyy sellaisiin asioihin, joista työyhteisö voi oikeasti hyötyä.

Itse esimiehenä ymmärrän kyllä, että etenkin vanhempi polvi, joka ei ole koulussa tottunut itsereflektioihin, voi pitää näitä tuokioita kiusallisina, mutta minusta on ihan asiallista odottaa työntekijältä edes auttavaa kiinnostusta oman työnsä ja työympäristönsä kehittämiseen. Ei ole mikään pakko pyrkiä toisiin tehtäviin, mutta kyllä esimerkiksi työpaikan viihtyvyydestä, työkyvyn ylläpitämisestä ja uusien taitojen oppimisesta olisi hyvä olla jotakin sanottavaa.

Olen pitänyt parhaana sitä, että kehityskeskusteluissa puhutaan enemmän yhteisistä kuin työntekijän henkilökohtaisista asioista. Alaisteni vapaa-aika ei kuulu minulle mutta heidän roolinsa työyhteisössä kyllä kuuluu. Koetan keskustella kahden kesken jokaisen alaiseni kanssa ainakin kaksi kertaa vuodessa, mutta yhteisistä asioista puhutaan koko porukan kesken viikoittain ja työn lomassa tarpeen mukaan.

Meilläkin ne on pari kertaa vuodessa.

Esimiehellä on tapana avata aina myös edellisen keskustelun lomake, ja kopsata sieltä vastaukset uuteen lomakkeeseen. Kysyy vaan aina, että vieläkö tämä on näin, ja ei kun copy-paste jos sanon että joo. Joskus sentään jotain muokataan tai tehdään lisäkommentteja :)

Ongelmakohtiin hän on kyllä puuttunutkin ja kovasti tuntuu muutenkin pitävän meistä huolta :)

Ihan kivoja keskusteluja ne on kun on kiva esimies.

[quote author="Vierailija" time="19.04.2013 klo 15:19"]

No, onhan se selvää, ettei kerran vuodessa käydyistä keskusteluista ole mitään hyötyä etenkään, jos ne eivät johda mihinkään käytännön toimiin. En ymmärrä, miksi tällaisia edes järjestetään, jos pomolla ei ole tuon enempää kunnianhimoa. Hyvillä työpaikoilla kehitystyö nivotaan arjen lomaan ja keskittyy sellaisiin asioihin, joista työyhteisö voi oikeasti hyötyä.

Itse esimiehenä ymmärrän kyllä, että etenkin vanhempi polvi, joka ei ole koulussa tottunut itsereflektioihin, voi pitää näitä tuokioita kiusallisina, mutta minusta on ihan asiallista odottaa työntekijältä edes auttavaa kiinnostusta oman työnsä ja työympäristönsä kehittämiseen. Ei ole mikään pakko pyrkiä toisiin tehtäviin, mutta kyllä esimerkiksi työpaikan viihtyvyydestä, työkyvyn ylläpitämisestä ja uusien taitojen oppimisesta olisi hyvä olla jotakin sanottavaa.

Olen pitänyt parhaana sitä, että kehityskeskusteluissa puhutaan enemmän yhteisistä kuin työntekijän henkilökohtaisista asioista. Alaisteni vapaa-aika ei kuulu minulle mutta heidän roolinsa työyhteisössä kyllä kuuluu. Koetan keskustella kahden kesken jokaisen alaiseni kanssa ainakin kaksi kertaa vuodessa, mutta yhteisistä asioista puhutaan koko porukan kesken viikoittain ja työn lomassa tarpeen mukaan.

[/quote]

Ihana esimies, olisipa meilläkin. Edellinen kehityskeskustelu oli vuosi sitten, ja seuraavasta ei ole tietoakaan. Olen kohta 5 vuotta ollut samassa työpaikassa ja kehareita on ollut todella vähän, eikä mitenkään säännöllisesti. Mielestäni olisi tärkeää keskustella edes pari kertaa vuodessa tavotteista, kehitysmahdollisuuksista jne. Tulee sellainen fiilis, ettei ketään kiinnosta. Tosin, muutenkin vähän rempallaan asiat tässä firmassa.