Lue keskustelun säännöt.
Pidätkö ihmisistä vai oletko mieluummin yksin?
Kommentit (24)
Hetken jaksan ihmisiä mutta se syö energiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen joka ei osaa olla yksin pakenee jotain itsessään.
Tietysti mieluummin kavereiden kanssa. Onneksi on paljon kavereita ja vieläpä useista eri maista.
Ajattelin pitäväni ihmisistä, kunnes tajusin, että kaikki ovat loppujen lopuksi ihan yhtä väkivaltaisia ja julmia lapsesta alkaen. Poikkeuksia en ole tavannut.
Toisen pitäisi olla selväjärkinen, sydäntietoisuus ja ystävällinen. Jos tätä ei ole toinen on pistävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihminen joka ei osaa olla yksin pakenee jotain itsessään.
Ei semmoinen edes ole ihminen joka ei osaa olla yksin
Yksin . Aina. Jo lapsena olin mieluummin yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työelämässä olen todennut että toisten seurassa oleminen on lähinnä sitä että odottaa koska tulee jotain negatiivista vibaa kohdistuen joko itseen tai muihin. En pidä ihmisistä.,
Kumppanin kanssa kahden tai sitten ihan vaan yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekä että. Välillä olen viikon että en näe yhtään ihmistä eikä nettiäkään.
Ihminen on pahin olento maan päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parasta yksin ja miehen kanssa sopivissa annoksissa. Ylläpidän muuta sosiaalisuutta minimimäärän velvollisuudesta ja koska "kuuluu" olla pari kaveria. Töissä terveysasemalla ylikuormitun tarvitsijoista, sitä ennen oli erilainen tilanne. Opiskeluaikana viihdyin vielä ihmisten seurassa.
Olen täyserakko, koska en koskaan tullut hyväksytyksi omana itsenäni. Kiva ihminen olisi kiva, mutta en jaksa enää etsiä enkä pettyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksin on paras, ei tarvii rasittua teeskennellessä mitään.
Olen muuttunut ihmisenä täysin siitä mitä olin lapsena.
Silloin tunsin lämpöä koko ihmiskuntaa kohtaan, nykyään haluan pysyä mahdollisimman kaukana kaikista, jopa sukulaisista.
Siperia opetti.
Porukoissa ja duunissa mukavaa. Kotiini en päästä KETÄÄN. Oma rauha.
M51
Jos mut nyt laitettaisiin armeijaan, varmaan ampuisin itseni tai jonkun siellä. Ärsytyskynnys ihmisiin on tosi alhainen , parikymppisenä vielä jaksoi muita.
En pidä ihmisistä enkä käsitä, että miksi joku tekee niitä vielä lisää tänne maapallolle vapaaehtoisesti. Uusien ihmisten tekemättä jättäminen on myös mainio kosto yhteiskunnalle.
Olen ollut yksin 30 vuotta. Minusta ei ainakaan kukaan pidä.
Pidän tiettyyn rajaan asti. Tarvitsen tosi paljon aikaa olla yksin.