Dingo ja levottomat tuhkimot

Vierailija kirjoitti:

Ei kyllä kestä korvat eikä pää kuunnella Dingoa. Ei ole koskaan kestänyt.

Ja tuo piti juuri tähän ketjuun tulla kertomaan?

Dingo oli Virroilla Hiekkarannalla joskus -84 tai -85. Olin paikalla tuhansien muiden kanssa ja mahtava meininki! Oliko silloin vielä Rantarock Virroilla, en muista. Sitäkään.😁

Oispa jo ilta! Vaikka nyt ei ole säässä moittimista,kerrankin just sopiva..arska paistaa muttei kuuma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi Eve aikoinaan lähti Dingosta? Oliko hysteria liikaa..kovin suurta menestystä ei soolouralla tullut kai..

Eve muistaakseni olisi halunnut viedä musaa rokimpaan suuntaan. Nimeni on Dingo -levyllä on yksi Even biisi, Lähden taas. Poikkeaa aika lailla levyn linjasta. Aika saman tyyppistä oli Even eka soololevy, ihan hyvä toki sekin, mutta ei sellaista klassikkomatskua kuin Dingon biisit.

Sanoituksista voi olla montaa mieltä. Mä en ole itse elänyt Dingoaikaa, mutta omasta mielestä Dingon suosio perustuu juurikin siihen, että sanoituksissa oli toivoa, kaukaisia maita, rakkautta ja mun mielestä hyvää suomilyriikkaa. Aivan vastakohta tyypillisille murheellisten laulujen maa -tyylin lyriikoille.

Mun musiikkimakuun mahtuu black ja death metallia, dark/hard technoa, raskasta rokkia jne. mutta silti Dingolla on aina oma paikkansa, ja olen henk.koht. sitä mieltä, että Dingon debyyttilevy on yksi parhaista levyistä ikinä.

Rakastan Dingoa ja lapsena olisin halunnut Neumannin kanssa naimisiin 😂😂 olin 7 kun Dingo hajosi.

On noissa sanoituksissa ikäviäkin asioita, esim. Perhosen lennossa kuvataan tulevaisuuden maailma, joka palaa. Kunnian kentissä lauletaan ensimmäisen maailmansodan sotilaasta, joka tietää kuolevansa ja suree kun ei voi nähdä enää rakastaan.

"Jumala on kuollut, maailma palaa. Herää rakas herää, on tunti aikaa"

- Yksi hienoimpia lineja ikinä.

Pyhä klaani -levyllähän ollaan jo vähän synkemmissä moodeissa. Perhosen lento, Mirah ja tuo sinkkuna julkaistu Kunnian kentät on ehdottomasti niitä upeimpia Dingon biisejä. Mutta en tiedä, jostain syystä näitäkin vaikea nähdä esitettävän jossain Himoksen iskelmäfestareilla vuodesta toiseen Nipa 50 v:n toimesta.

Joo. Tuo synkempi Dingo uppoaa kyllä ihan hyvin ihmiseen, joka rakastaa Mustaa Paraatia ja Mana Manaa. 🙂

Eli muhun ✌

Pyhä klaani-levy on jo niin taidetta, synkkää ja runopoikameinikiä, ettei ihmekään että yleisö ja kriitikot eivät pitäneet.

Minäkään en tykånnyt enää Pyhä klaani-meiningistä. Ne alkupään touhut oli parhaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neumann on jotenkin sellainen surullisen hahmon ritari. Muutaman vuoden mieletön suosio ja sen jälkeen käytännössä - ei mitään. Mies on viimeiset kolmekymmentä vuotta soitellut pubinnurkissa vaihtuvien taustabändien kanssa tai kusenpolttamana duona niitä nuorena tekemiään vanhoja hittejä. Toisinaan päätyy otsikoihin parisuhde-elämän, velkojen, lihomisen, laihtumisen, alkoholin tai tositv:n merkeissä. Vähän sellainen Peter Pan, joka ei ikinä kasvanut aikuiseksi teini-idolin roolistaan. 

Tästä syystä en ole koskaan nähnyt Dingoa tai Neumannia livenä. Koska sitä 80-lukua en ole elänyt ja se taika jäi sinne. Dingo oli niin aikansa tuote, kaikki Saturnuksen renkaat oli silloin kohdillaan. Ja vaikka tosiaan pidän tekstejä erinomaisena, niin ne sopi silloisen reilu parikymppisten nuorten miesten esittämäksi. Niitä on hyvin vaikea uskottavasti enää 40-50 vuotiaana esittää ja kun Nipankin kohdalla se usein paljon kritisoitu ääni oli biisien sielu, niin se ääni ei ole myöskään enää sama. Jollain vahvoilla tangolaulajilla ääni taas vaan paranee vanhetessaan.

Sitten taas jollain Yöllä oli jo aikoinaan niin synkeää mollivoittoista tekstiä, että siinä ei esittäjän iällä ole sellaista merkitystä.

Terv. Toi kirjoittaja, jonka mielestä Nimeni on Dingo on yksi parhaista levyistä ikinä

Olen itse elänyt sen 80-luvun hysterian, olin kyllä tosi nuori silloin, ehkä 12 v pahimman fanituksen aikana. Silloin taisin tykätä eniten Kerjäläisten valtakunnasta, mutta kun olen jälkeenpäin kuunnellut levyjä uudelleen, minusta Nimeni on Dingo on ehdottomasti Dingon paras levy, ja yksi parhaista suomalaista levyistä koskaan.

Olen nähnyt Neumannin keikoilla myöhemmin, ja taisin nähdä jonkun Dingon uudelleenviritetyn version joskus. Ei siinä ollut sitä samaa kuin 80-luvun Dingossa. Se "taika" päättyi silloin kun Dingo hajosi, tai ehkä jo vähän ennen sitä.

Olipa mukava tuo ohjelma! Nuortu vähän..😁

Jotenkin kammottavaa tommonen teinien hysteria ja överiksi menevä fanitus..

Kiinnostavaa ajankuvaa. Yle Teema esitti vanhaa ohjelmaa "TV-arkisto" -ohjelmapaikalla aiemmin, nyt se on kai nimetty Elävä arkisto esittää. Tämä "Dingo ja levottomat tuhkimot" on tullut jo Teema-kavanalla toukokuussa 2011. Jostain syystä näistä lyödään nyt enemmän rumpua.

http://vintti.yle.fi/yle.fi/teema/ohjelmat/juttuarkisto/tv-arkisto-ding…

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin kammottavaa tommonen teinien hysteria ja överiksi menevä fanitus..

Olin 10-11-vuotias poika tuohon aikaan, ja voin sanoa, että juuri tämä tyttöjen fanihysteria sai minut silloin inhoamaan Dingoa, vaikka alkuvaiheessa bändistä tykkäsinkin.... Nykyään toki taas arvostan, kun ei tarvitse välittää muusta kuin itse musiikista. Kerjäläisten valtakunta on mielestäni bändin paras levy, ei yhtään heikkoa biisiä, ja tehty selvästi kovan innostuksen vallassa.

Oi nuoruus, olin v84-86 13-15 v. eli täysin kohderyhmää ja kova Dingo-fani. Kävimme kaverien kanssa parillakymmenellä keikalla, saimme nimmareita ja suukkoja ja minulla on edelleen tallessa lehtileikekokoelma ja nimmarit 10 markan setelissä.

Dingo oli aikansa ilmiö, pojat oli nuoria ja nälkäisiä menestymään mutta pää ei kestänyt tuota pyöritystä, jollaista ei ennen oltu Suomessa nähty, pidempään. Myöhemmät viritykset ei enää niin ole lämmittäneet. Neumann oli lauluntekijänä vilpitön ja se tulee läpi. Teki omaa juttuaan.

En tykännyt. Dingo oli ja oln mielestäni vastenmielisen, keskenkasvuisen näköinen. En ymmärtänyt mikä hänessä aikoinaan niin villitsi.

Ei siis minkään näköinenkään. Lapsellista touhua oli.