Dingo ja levottomat tuhkimot

Neumanin sanoitukset ovat loistavia. Ja päteevät vielä tänäkin päivänä. Kaikki kunnioitus Dingolle. Ei ole sen koommin moista hysteriaa täällä ollut.

Muistatteko sen tytön, joka pääsi jossain televisioidussa konsertissa Neumannin reppuselkään ja taisi saada sen jälkeen aika rajuja uhkailuja muilta faneilta? 

Olikos Evellä varsinaista hittiä? Tuon Lähden taas muistan mut se olikin sit Dingon riveissä tehty ja vähän erilainen tosiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luokkakaverini itki viikon kun Dingo hajosi..kamala paikka oli hänelle.

Minäkin itkin... ilosta.

Olisit värjänny hiukses ja laittanu pari huivia vyölenkkiin niin oist voinu saada pesää ees kerran elämässäs.

En ole lesbo. :D

Vierailija kirjoitti:

Muistatteko sen tytön, joka pääsi jossain televisioidussa konsertissa Neumannin reppuselkään ja taisi saada sen jälkeen aika rajuja uhkailuja muilta faneilta? [/quotytö

Muistan tollasia tapauksia olleen..Nipaan ei saanu muka koskea, hirvee kateus/mustasukkaisuus iski heti muille hysteerikoille jos joku pääsi lähelle..hassua..

Neumann on jotenkin sellainen surullisen hahmon ritari. Muutaman vuoden mieletön suosio ja sen jälkeen käytännössä - ei mitään. Mies on viimeiset kolmekymmentä vuotta soitellut pubinnurkissa vaihtuvien taustabändien kanssa tai kusenpolttamana duona niitä nuorena tekemiään vanhoja hittejä. Toisinaan päätyy otsikoihin parisuhde-elämän, velkojen, lihomisen, laihtumisen, alkoholin tai tositv:n merkeissä. Vähän sellainen Peter Pan, joka ei ikinä kasvanut aikuiseksi teini-idolin roolistaan. 

Vierailija kirjoitti:

Olikos Evellä varsinaista hittiä? Tuon Lähden taas muistan mut se olikin sit Dingon riveissä tehty ja vähän erilainen tosiaan.

Rankkasateessa taisi olla ainakin pienoinen hitti ekalta levyltä? Tuota ekaa levyä myytiinkin aika hyvin.

Kasarilla oli tuo meikkaaminen aikas monella miesbändillä..Twisted sister, Kiss ja mitä näitä on..nykyään meikkaa vaan Olli Herman ja Jussi69. Ei ny äkkiä tuu muita mieleen.

Miettikää jos Remu ois meikannu..kyllä ois uskottavuus kaukana. Naurattaa jo ajatuskin Remusta kajaaleissa ja kauneuspilkussa 😁😁😁

Vierailija kirjoitti:

Olikos Evellä varsinaista hittiä? Tuon Lähden taas muistan mut se olikin sit Dingon riveissä tehty ja vähän erilainen tosiaan.

4 levyä on tainnu tehdä soolona.

Vierailija kirjoitti:

Neumann on jotenkin sellainen surullisen hahmon ritari. Muutaman vuoden mieletön suosio ja sen jälkeen käytännössä - ei mitään. Mies on viimeiset kolmekymmentä vuotta soitellut pubinnurkissa vaihtuvien taustabändien kanssa tai kusenpolttamana duona niitä nuorena tekemiään vanhoja hittejä. Toisinaan päätyy otsikoihin parisuhde-elämän, velkojen, lihomisen, laihtumisen, alkoholin tai tositv:n merkeissä. Vähän sellainen Peter Pan, joka ei ikinä kasvanut aikuiseksi teini-idolin roolistaan. 

Tästä syystä en ole koskaan nähnyt Dingoa tai Neumannia livenä. Koska sitä 80-lukua en ole elänyt ja se taika jäi sinne. Dingo oli niin aikansa tuote, kaikki Saturnuksen renkaat oli silloin kohdillaan. Ja vaikka tosiaan pidän tekstejä erinomaisena, niin ne sopi silloisen reilu parikymppisten nuorten miesten esittämäksi. Niitä on hyvin vaikea uskottavasti enää 40-50 vuotiaana esittää ja kun Nipankin kohdalla se usein paljon kritisoitu ääni oli biisien sielu, niin se ääni ei ole myöskään enää sama. Jollain vahvoilla tangolaulajilla ääni taas vaan paranee vanhetessaan.

Sitten taas jollain Yöllä oli jo aikoinaan niin synkeää mollivoittoista tekstiä, että siinä ei esittäjän iällä ole sellaista merkitystä.

Terv. Toi kirjoittaja, jonka mielestä Nimeni on Dingo on yksi parhaista levyistä ikinä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi Eve aikoinaan lähti Dingosta? Oliko hysteria liikaa..kovin suurta menestystä ei soolouralla tullut kai..

Eve muistaakseni olisi halunnut viedä musaa rokimpaan suuntaan. Nimeni on Dingo -levyllä on yksi Even biisi, Lähden taas. Poikkeaa aika lailla levyn linjasta. Aika saman tyyppistä oli Even eka soololevy, ihan hyvä toki sekin, mutta ei sellaista klassikkomatskua kuin Dingon biisit.

Sanoituksista voi olla montaa mieltä. Mä en ole itse elänyt Dingoaikaa, mutta omasta mielestä Dingon suosio perustuu juurikin siihen, että sanoituksissa oli toivoa, kaukaisia maita, rakkautta ja mun mielestä hyvää suomilyriikkaa. Aivan vastakohta tyypillisille murheellisten laulujen maa -tyylin lyriikoille.

Mun musiikkimakuun mahtuu black ja death metallia, dark/hard technoa, raskasta rokkia jne. mutta silti Dingolla on aina oma paikkansa, ja olen henk.koht. sitä mieltä, että Dingon debyyttilevy on yksi parhaista levyistä ikinä.

Rakastan Dingoa ja lapsena olisin halunnut Neumannin kanssa naimisiin 😂😂 olin 7 kun Dingo hajosi.

On noissa sanoituksissa ikäviäkin asioita, esim. Perhosen lennossa kuvataan tulevaisuuden maailma, joka palaa. Kunnian kentissä lauletaan ensimmäisen maailmansodan sotilaasta, joka tietää kuolevansa ja suree kun ei voi nähdä enää rakastaan.

Jos verrataan Dingoa ja Neumannia edesmenneeseen Olli Lindholmiin ja Yöhön, niin Olli oli lopulta melko taitava liikemies. Hän uudelleenbrändäsi konseptinsa ja rakensi myyvän tuotteen, jonka kohdensi aikuiseksi kasvaneille 80-luvun teineille. Olli ei ehkä ollut taiteellisesti lahjakkain tai kunnianhimoisin, mutta hänellä oli omana vahvuutenaan halu tehdä Yöstä elämäntyönsä. Olli haistoi sen mikä myy, mistä saa irti elannon ja muokkasi omaa tekemistään sen mukaisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi Eve aikoinaan lähti Dingosta? Oliko hysteria liikaa..kovin suurta menestystä ei soolouralla tullut kai..

Eve muistaakseni olisi halunnut viedä musaa rokimpaan suuntaan. Nimeni on Dingo -levyllä on yksi Even biisi, Lähden taas. Poikkeaa aika lailla levyn linjasta. Aika saman tyyppistä oli Even eka soololevy, ihan hyvä toki sekin, mutta ei sellaista klassikkomatskua kuin Dingon biisit.

Sanoituksista voi olla montaa mieltä. Mä en ole itse elänyt Dingoaikaa, mutta omasta mielestä Dingon suosio perustuu juurikin siihen, että sanoituksissa oli toivoa, kaukaisia maita, rakkautta ja mun mielestä hyvää suomilyriikkaa. Aivan vastakohta tyypillisille murheellisten laulujen maa -tyylin lyriikoille.

Mun musiikkimakuun mahtuu black ja death metallia, dark/hard technoa, raskasta rokkia jne. mutta silti Dingolla on aina oma paikkansa, ja olen henk.koht. sitä mieltä, että Dingon debyyttilevy on yksi parhaista levyistä ikinä.

Rakastan Dingoa ja lapsena olisin halunnut Neumannin kanssa naimisiin 😂😂 olin 7 kun Dingo hajosi.

On noissa sanoituksissa ikäviäkin asioita, esim. Perhosen lennossa kuvataan tulevaisuuden maailma, joka palaa. Kunnian kentissä lauletaan ensimmäisen maailmansodan sotilaasta, joka tietää kuolevansa ja suree kun ei voi nähdä enää rakastaan.

"Jumala on kuollut, maailma palaa. Herää rakas herää, on tunti aikaa"

- Yksi hienoimpia lineja ikinä.

Pyhä klaani -levyllähän ollaan jo vähän synkemmissä moodeissa. Perhosen lento, Mirah ja tuo sinkkuna julkaistu Kunnian kentät on ehdottomasti niitä upeimpia Dingon biisejä. Mutta en tiedä, jostain syystä näitäkin vaikea nähdä esitettävän jossain Himoksen iskelmäfestareilla vuodesta toiseen Nipa 50 v:n toimesta.

Itse pidän Autiotalosta..tanssittavakin jopa.

Vierailija kirjoitti:

Kasarilla oli tuo meikkaaminen aikas monella miesbändillä..Twisted sister, Kiss ja mitä näitä on..nykyään meikkaa vaan Olli Herman ja Jussi69. Ei ny äkkiä tuu muita mieleen.

Metalli/alternative/industrial/goottibändeissä ja artisteissa on ollut vuosikymmenet meikkaavia miehiä ja on yhä🙂😍.

Tunnetuimpia mediassa varmaan tyyliin Marilyn Manson (ainakin vanhoina, parempina aikoinaan. Viime suomenkeikka oli pelkkä pettymys.)

Vierailija kirjoitti:

Jos verrataan Dingoa ja Neumannia edesmenneeseen Olli Lindholmiin ja Yöhön, niin Olli oli lopulta melko taitava liikemies. Hän uudelleenbrändäsi konseptinsa ja rakensi myyvän tuotteen, jonka kohdensi aikuiseksi kasvaneille 80-luvun teineille. Olli ei ehkä ollut taiteellisesti lahjakkain tai kunnianhimoisin, mutta hänellä oli omana vahvuutenaan halu tehdä Yöstä elämäntyönsä. Olli haistoi sen mikä myy, mistä saa irti elannon ja muokkasi omaa tekemistään sen mukaisesti. 

Totta. Ja tuo Yön viimeisin brändäys oli menestys, vaikka siinä käytiin välissä deepeissäkin vesissä. Neumann taas on sellainen taivaanrannanmaalari-taiteilija -luonne, että toisaalta siitä syntyy sitten niitä sielukkaita klassikkobiisejä kun on tullakseen, mutta sitten se tasainen puurtaminen ei onnistu. Lindholmillekin kovimmat hitit on tehnyt kuitenkin muut, ja monien Yön hittibiisien takana on tietysti toinen taitelijaluonne eli Hakulinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi Eve aikoinaan lähti Dingosta? Oliko hysteria liikaa..kovin suurta menestystä ei soolouralla tullut kai..

Eve muistaakseni olisi halunnut viedä musaa rokimpaan suuntaan. Nimeni on Dingo -levyllä on yksi Even biisi, Lähden taas. Poikkeaa aika lailla levyn linjasta. Aika saman tyyppistä oli Even eka soololevy, ihan hyvä toki sekin, mutta ei sellaista klassikkomatskua kuin Dingon biisit.

Sanoituksista voi olla montaa mieltä. Mä en ole itse elänyt Dingoaikaa, mutta omasta mielestä Dingon suosio perustuu juurikin siihen, että sanoituksissa oli toivoa, kaukaisia maita, rakkautta ja mun mielestä hyvää suomilyriikkaa. Aivan vastakohta tyypillisille murheellisten laulujen maa -tyylin lyriikoille.

Mun musiikkimakuun mahtuu black ja death metallia, dark/hard technoa, raskasta rokkia jne. mutta silti Dingolla on aina oma paikkansa, ja olen henk.koht. sitä mieltä, että Dingon debyyttilevy on yksi parhaista levyistä ikinä.

Rakastan Dingoa ja lapsena olisin halunnut Neumannin kanssa naimisiin 😂😂 olin 7 kun Dingo hajosi.

On noissa sanoituksissa ikäviäkin asioita, esim. Perhosen lennossa kuvataan tulevaisuuden maailma, joka palaa. Kunnian kentissä lauletaan ensimmäisen maailmansodan sotilaasta, joka tietää kuolevansa ja suree kun ei voi nähdä enää rakastaan.

"Jumala on kuollut, maailma palaa. Herää rakas herää, on tunti aikaa"

- Yksi hienoimpia lineja ikinä.

Pyhä klaani -levyllähän ollaan jo vähän synkemmissä moodeissa. Perhosen lento, Mirah ja tuo sinkkuna julkaistu Kunnian kentät on ehdottomasti niitä upeimpia Dingon biisejä. Mutta en tiedä, jostain syystä näitäkin vaikea nähdä esitettävän jossain Himoksen iskelmäfestareilla vuodesta toiseen Nipa 50 v:n toimesta.

Joo. Tuo synkempi Dingo uppoaa kyllä ihan hyvin ihmiseen, joka rakastaa Mustaa Paraatia ja Mana Manaa. 🙂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi Eve aikoinaan lähti Dingosta? Oliko hysteria liikaa..kovin suurta menestystä ei soolouralla tullut kai..

Eve muistaakseni olisi halunnut viedä musaa rokimpaan suuntaan. Nimeni on Dingo -levyllä on yksi Even biisi, Lähden taas. Poikkeaa aika lailla levyn linjasta. Aika saman tyyppistä oli Even eka soololevy, ihan hyvä toki sekin, mutta ei sellaista klassikkomatskua kuin Dingon biisit.

Sanoituksista voi olla montaa mieltä. Mä en ole itse elänyt Dingoaikaa, mutta omasta mielestä Dingon suosio perustuu juurikin siihen, että sanoituksissa oli toivoa, kaukaisia maita, rakkautta ja mun mielestä hyvää suomilyriikkaa. Aivan vastakohta tyypillisille murheellisten laulujen maa -tyylin lyriikoille.

Mun musiikkimakuun mahtuu black ja death metallia, dark/hard technoa, raskasta rokkia jne. mutta silti Dingolla on aina oma paikkansa, ja olen henk.koht. sitä mieltä, että Dingon debyyttilevy on yksi parhaista levyistä ikinä.

Rakastan Dingoa ja lapsena olisin halunnut Neumannin kanssa naimisiin 😂😂 olin 7 kun Dingo hajosi.

On noissa sanoituksissa ikäviäkin asioita, esim. Perhosen lennossa kuvataan tulevaisuuden maailma, joka palaa. Kunnian kentissä lauletaan ensimmäisen maailmansodan sotilaasta, joka tietää kuolevansa ja suree kun ei voi nähdä enää rakastaan.

"Jumala on kuollut, maailma palaa. Herää rakas herää, on tunti aikaa"

- Yksi hienoimpia lineja ikinä.

Pyhä klaani -levyllähän ollaan jo vähän synkemmissä moodeissa. Perhosen lento, Mirah ja tuo sinkkuna julkaistu Kunnian kentät on ehdottomasti niitä upeimpia Dingon biisejä. Mutta en tiedä, jostain syystä näitäkin vaikea nähdä esitettävän jossain Himoksen iskelmäfestareilla vuodesta toiseen Nipa 50 v:n toimesta.

Joo. Tuo synkempi Dingo uppoaa kyllä ihan hyvin ihmiseen, joka rakastaa Mustaa Paraatia ja Mana Manaa. 🙂

Mana Mana omiakin suosikkeja 👍

Ei kyllä kestä korvat eikä pää kuunnella Dingoa. Ei ole koskaan kestänyt.