Miten lapsipuoliin sitten pitäisi oikeasti suhtautua?

Lukematta muiden vastauksia, niin se on niin, että teit mitä tahansa, niin pieleen menee.

[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 16:48"]

[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 16:45"]

Rajat pitää olla ja perheessä pitää olla yhteiset säännöt. Ylläoleva "tarhatäti"-meininki on juuri hyvä. Päävastuun lapsesta tietysti ottaa biologiset vanhemmat.

[/quote]

3 kommentoi, että kun lapsi asuu saman katon alla niin kyllä sitä vastuutakin joutuu ottamaan. Mies on paljon työreissuissa ja silloin minä olen lapsesta vastuussa, en voi olla mikään iloinen tarhatäti vaan kyllä olen joutunut ihan vaatimaan ja komentamaankin. Mutta kuten aiemmin totesin, kasvattanut olen kuin omaani, eipä tässä ole asian kanssa ollut ongelmia.

[/quote]

Tottakai äitipuolen tai isäpuolen tulee ottaa myös vastuuta, näyttää perheen rajat ja säännöt ja olla rakastava ja tiukka. Ei tarhatäditkään ole pelkästään mitään iloisia leikkitätejä vaan heilläkin tulee olla johdonmukainen ote.

En ymmärrä niitä perheitä, joissa äiti- tai isäpuoli on vaan kiva leikkikaveri, joka antaa tehdä mitä vaan omassa kodissa. Ei sellainen ole pidemmän päälle hyvä.

Meillä siis se tilanne, että lähilapsina on minun lapseni ja yksi miehen lapsista, loput miehen lapsista etälapsia. Itse olen alusta asti suhtautunut lapsiin kuin omiini, mutta tämä ei tunnu kaikille kelpaavan. "Et ole lasten oikea äiti, älä väitä rakastavasi heitä yhtä paljon kuin omia, ei ne ole sinun lapsia" Ja sitten juuri väitteet siitä, että yritän jotenkin omia lapsia itselleni, ihan kuin se olisi jotenkin lapsilta pois jos heillä on yksi rakastava aikuinen lisää.

Kai se kuuluu yhtälailla pakettiin miehen ja lasten kanssa, että minua saa arvostella tein sitten miten tahansa. 

Ap

Musta tuntuu lukemieni keskustelujen perusteella siltä, että ainoa oikea tapa olla äitipuoli on olla käytännössä ilmainen lapsenvahti ja kotipiika, eli ottaa kantaakseen kaikki mahdolliset lapsista koituvat velvollisuudet ilman minkäänlaista oikeutta kuitenkaan puuttua lasten kasvatukseen tai käytökseen, edes siinä määrin että ilmaisisi minkäänlaista mielipidettä siitä.

Ehkä jos olis vähän niinkuin aupair joka kuukausirahan saamisen sijaan tuo itse vähintään puolet talouden tuloista pöytään, niin sit olis hyvä äitipuoli? Semmoinen hauska leikittäjä, joka on olemassa lapsia varten mut tekee kuitenkin näiden kanssa kaiken tasan niinkuin vanhemmat käskevät. Ja tietysti tajuaa ihan sanomattakin sen, että kyseessä on isän ja lasten, ei hänen kotinsa.

Minä olen huomannut parhaimmaksi olla ns paha äitipuoli etenkin kun meillä ei ole keskinäisiä lapsia enkä niitä haluakaan. En halua miehen lapsia meille, joten mies tapaa niitä jossain muualla. Täksi ajaksi minä varaan kylpyläviikonlopun, pikkumatkan ystävieni kanssa tai vaikka kampaajan. En keskustele lapsista kenenkään kanssa enkä huomioi heidän olemassaoloaan mitenkään. Mies tekee omat valintansa ja ne käyvät minulle olivatpa ne mitä vain. Kesäisin olen yleensä mökilläni, johon lapset eivtä myöskään ole tervetulleita.