Synnytyspelko

Yleensä synnytykset sujuvat hyvin.

Itselläni vaikeat synnytykset, verenvuotoa monta litraa, tehohoitoa ja paluu sairaalaan useita kertoja jo kotiin pääsyn jälkeen, olin niin huonossa kunnossa ja ongelmia oli todella paljon. Pysyimme kuitenkin vauvan kanssa molemmat hengissä.

Jokainen synnytys on erilainen, on vain elettävä tilanteen mukaan.

En tiedä pitäiskö mun vastata, kun en ole potenut synnytyspelkoa, toki se jännitti muttei pelottanut. Kaksi nopeaa, lääkkeetöntä synnytystä on takana, enkä saanut mitään piikkejä. Tai joo, ekan jälkeen alapäähän laitettiin joku puudutuspiikki kun jouduttiin tikkaamaan episiotomiahaavat.

Mulla meni vedet molemmissa vasta ponnistusvaiheessa, joten kyllähän siellä nesteitä riitti. Onneksi sairaalassa on niitä tehokkaita imualustoja, nopeasti niistä päästiin eroon. En mä kyllä ehtinyt ajatella mitään tai pelätä. Avautumisvaihe oli kivuliain, supistustennvälillä vaan keräsin voimia ja hengittelin ja taidin kysyä kätilöltä jotain. ponnistusvaihe oli niin intensiivinen ettei kipua ehtinyt ajatella. 

Onhan se synnytys jollain tavalla aika brutaali kokemus, vaikka se menisikin luonnollisesti ja ilman vaikeuksia. Ekan jälkeen oli sellainen olo kuin olisi joutunut pahoinpidellyksi( vsikken ole koskaan joutunut), toinen tuntui jo helpommalta kun tiesi suurinpiirtein millaista se on. Palkinto, oma ihana pieni vauva on kyllä kaiken sen kivun arvoista ja varsinkin toinen synnytys oli minulle jotenkin voimaannuttava, oli mahtava huomata kuinka keho toimi niinkuin sen on tarkoitettu toimivan!

Suosittelen keisarinleikkausta omasta kokemuksestani. En ymmärrä, miksi pitäisi "hoitaa yläpäätä" pelkopolilla, jotta hyväksyisi alapäänsä kärsimisen synnytyksen seurauksena. Minä vaadin ja sain keisarinleikkauksen. En hävennyt asiaa silloin enkä jälkeenpäin. Naisilla asia herättää voimakkaita tunteita. Miehet tyytyvät toteamaan, että asia on ymmärrettävä, jos ei halua repiä itseään. Keisarinleikkaus on vähän kuin siviilipalvelus. Mennään siitä mistä aita on matalin, mutta mitäs sitten?

Mulla oli ihan karsea imukuppisynnytys ja taatusti käyn pelkopolilla jos joskus vielä tulen raskaaksi. Silti haluaisin synnyttää alakautta. Siinä imuvetovaiheessakin päässä pyöri että "ei leikkaukseen!". Niin meitä on erilaisia.

Et varmaan juuri huomaa neulanpistoja kun on tähdellisempääkin ajateltavaa. Minä en ainakaan huomannut kun huusin vaan epiduraalia. Sitten kivut olikin jo ihan siedettäviä, mielenkiintoinen elämys verrattuna siihen, että hetkeä aiemmin luulin kuolevani.

Ja kuitenkin siitä selviää, ja kannattaa koko ajan yrittää muistaa että kipu ei jatku loputtomiin. Kovin kipu on supistuksen aikana, väliaikana kipua ei juuri ole, ehtii hetken kerätä voimaa.

ainut pistos mun synnytyksissä on ollut kanyyli, mikä kai aina varoiksi laitetaan. nopeat helpohkot synnytykset, mutta kipu on karmea. luulen että eri ihmiset kokevat sen eri tavoin.laskettu aika on viikon päästä kolmannesta, ja odotan että pääsen synnyttämään. itselläni voimakas kohtukuoleman pelko.

[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 15:09"]
Montako neulaa synnytyksen aikana pistetään? (kärsin mielettömästä neulapelosta, itku tulee heti kun vain näen ja helposti pyörryn)
Synnytyksen kipein vaihe?
SAttuuko lopuksi repeämien ompeleminen?
Mitä sitten kun olette synnyttäneet pääsettekö suihkuun melko pian?

[/quote]

Minulla piikit oli kanyylin laittamisessa ja epiduraali js kohdunkaulanpuudute. Epiduraalia sain 3 kertaa, mutta vain kerran se tarvitsee pistää. Supistuskivut olivat sen verran kovat, että en ollenkaan pelännyt pistämistä, vaikka neulakammoinen olen myös. Kohdunkaulanpuudute ei auttanut minulla yhtään. Epiduraali oli taivaallinen, puudutti kivut, mutta kävelykyky ja muutenkin liikkumiskyky säilyi täydellisesti.

Kipeintä teki avautumisen loppuvaihe normaalisynnytyksen tiimoilta. Koin myös imukupin laiton, mutta en tuntenut sitä enkä lapsen ulosvetoyrityksiä juuri ollenkaan. Lapsi oli virheasennossa ja synnytys päättyi hätäsektioon.

Muut piikit ei oo pakollisia mutta kyllä viimeistään synnytyksen jälkeen laitetaan olsitosiinipiikki jolla varmistetaan että kohtu suöistuu ja istukka syntyy. Tilanteen mukaan jos synnytys ei etene, tulee komplikaatioita tms ja tietty jos tarvii kivunlievitystä niin sittene ennempi.  

Väliliha on puudutettu ennen ompelua mutta kyllä se silti tekee hieman kipeää. ompelun aikana lln vetäny vielä ilokaasua ja se on auttanu. 

Kipein vaihe oli juuri ennen ponnistusvaihetta ja ponnistusvaihe. Mutta minulla on ollu epiduraali joka on vieny supistuskivut pois, ponnistusvaiheeseen se vaan ei oo auttanu.

Suihkuun oo menny sitte ku lapsi on imetetty, puettu ja turvallisesti isin sylissä.

Voit yllättyä, nimittäin synnytyksen aikana ei välttämättä ihan kauheasti kiinnosta, et pistetäänkö neulalla. Tai lähinnä voit toivoa, että tulkaa nyt jumalauta jo pistämään!

Se ompelu ei tunnu missään, voi sanoa jo valmiiksi, ettet halua tietää jos leikkaavat epparin tai kun ompelevat. Tuskin pahemmin huomaatkaan.

Kanyyli on vähän ikävä, mutta eihän sitäkään välttämättä tarvitse, jos ei tartte oksitosiinia. Normaalin synnytyksen jälkeen voi käppäillä suihkuun. Minäkin luulin, että ne vauvat on ällön likaisia ja limaisia kun syntyvät ja kaikki on yhtä sotkua, mutta nyt kahden synnytyksen kokemuksella voin sanoa, että yllättävän siistiä hommaa.

Itse en ole neulakammoinen, mutta ajattelin aina, että synnyttäminen on ihan järkkyä puuhaa ja en tajunnut yhtään, että miks ihmeessä naiset suostuvat moiseen. Sitten kun olin ensimmäisen synnyttänyt (joo, tarvittiin oksitosiinia kun oli käynnistetty, otin epiduraalin ja tarvittiin vähän imukuppiakin sekä eppari tietty), olin siltikin vähän ihmeissäni, että tässäkö tää oli? Tätäkö on pitänyt pelätä??

Toisen lapsen sitten synnytinkin luomuna, eli ei näkynyt piikkejä eikä juuri muutakaan, kun kävin vaan pukkaamassa neidon maailmaan vartin synnytyssalisessiolla ja häippäsin suihkuun. Siitäkin kyllä jäi vähän epäuskoinen olo, että häh, synnytinkö mä jo??

[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 16:12"]

Muut piikit ei oo pakollisia mutta kyllä viimeistään synnytyksen jälkeen laitetaan olsitosiinipiikki jolla varmistetaan että kohtu suöistuu ja istukka syntyy. Tilanteen mukaan jos synnytys ei etene, tulee komplikaatioita tms ja tietty jos tarvii kivunlievitystä niin sittene ennempi.  

Väliliha on puudutettu ennen ompelua mutta kyllä se silti tekee hieman kipeää. ompelun aikana lln vetäny vielä ilokaasua ja se on auttanu. 

Kipein vaihe oli juuri ennen ponnistusvaihetta ja ponnistusvaihe. Mutta minulla on ollu epiduraali joka on vieny supistuskivut pois, ponnistusvaiheeseen se vaan ei oo auttanu.

Suihkuun oo menny sitte ku lapsi on imetetty, puettu ja turvallisesti isin sylissä.

[/quote]

Mulla juuri päinvastoin. Epiduraali laitettiin mulle liian myöhään enkä tuntenut ponnistusvaiheessa mitään kipuja. Sanottiin vain että ponnista nyt enkä edes revennyt.

[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 15:09"]

Kärsin ihan järjettömästä synnytyspelosta!!
Haluaisinkin kuulla teitä muita samasta aiheesta kärsiviä, sekä teitä jotka olette jo synnyttäneet.
Pari kysymystä
Montako neulaa synnytyksen aikana pistetään? (kärsin mielettömästä neulapelosta, itku tulee heti kun vain näen ja helposti pyörryn)
Synnytyksen kipein vaihe?
SAttuuko lopuksi repeämien ompeleminen?
Mitä sitten kun olette synnyttäneet pääsettekö suihkuun melko pian?

[/quote]

Se riippuu varmaan aika paljon synnytyksestä! Mulla pistettiin paljon, koska multa otettiin myös verikokeita synnytyksen aikana - lapsivedet olivat menneet pari pv aiemmin, joten tulehdusarvoja seurattiin. Mulla oli myös lopuksi tippa, josta meni oksitosiini ja IV-antibiootti.

Noiden lisäksi pistettiin oksitosiinin kaveriksi epiduraali. Mulla jouduttiin auttaa imukupilla, joten välilihaa leikattiin ja se puudutettiin. Sitten pistettiin, kun puudutettiin ompelua varten. Ompeleminen ei sitten sattunut lainkaan! Mulle pistettiin myös avautumisvaiheessa aqua-rakkuloita, mutta ne ovat vapaaehtoisia!

Mulle avautumisvaihe ei ollut kauhean kivulias, otti se siis kipeää, mutta osasin liikkeellä ja hengityksellä helpottaa kipua. Sain lopulta epiduraalista huolimatta seisoa onneksi loppuvaiheessakin. Mulle kivuliain oli ponnistusvaihe, koska vauva oli väärässä tarjonnassa ja supistukset loppuivat.

Suosittelen, että käyt pelkopolilla pelkosi kanssa. Siellä voitte yhdessä miettiä, mikä ratkaisu olisi sulle paras. Mun synnytys oli tosi kamala ja kivulias, mutta koska sairaalan henkilökunta ja neuvola suhtautuivat kokemaani hyvin (synnytys käytiin läpi ja kätilö soitti mulle vielä kuukauden päästä kotiin, neuvolassa tarjottiin mahdollisuutta käydä pelkopolilla jälkikäteen), pääsin kokemuksesta aika hyvin yli.

Sellaisen neuvon ehkä voisin antaa, että kannattaa tutustua siihen, miten itse voi aktiivisesti toimia synnytyksen edistämiseksi ja kivun lievittämikseksi (jos siis päädyt siihen, että synnytät alakautta). Mä uskon, että helpompaa on kuitenkin olla aktiivisena ja tilanteen tasalla kuin avuttomana ja kuusalla. Ja kipuun kannattaa suhtautua niin, että sillä on joku tarkoitus (supistuskipu tarkoittaa, että synnytys etenee ja keho tekee työtään) eikä se jatku ikuisesti! Synnytyksessä on kanssasi ammattilainen, joka tarkkailee sinua ja vauvaa ja mahdollistaa turvallisen synnytyksen.

Miksei synnyttäessä naisille laiteta ruiskulla liukkaria synnytyskanavaan?

Kipein vaihe oli avautumisen loppu eikä sekään kovin kipeä, lähinnä "rasittava". Varsinaista kipua en tuntenut missään vaiheessa (kohdunkaulapuudutus, joka laitettiin kahdesti - ymmärsin, että yleensä vain se yksi neulatuikkaus). Heti käskettiin suihkuun.

Pystyykö synnyttänyt äiti kävellä heti suihkuun?
Kuinka paljon siitä tulee töhnää ja verta? Onko koko sänky?

En ollenkaan muista nähneeni sitä "töhnää ja verta". Pitäisi varmaan kysyä mieheltä.

Sattuu koko ajan ihan hirveän paljon, neulanpistoja tulee kymmeniä, repeät edestä taakse, sen ompeleminen sattuu ja sitten oot tosi kipeä viikkoja sen jälkeen, menee pidätyskyky ja emättimen korjausompelu menee pieleen ja sitten seksi tekee kipeätä vielä vuodenkin päästä...

Kaikki synnytykset on erilaisia. Toisia sattuu, toisia ei. Toisia pistellään ja toisia ei. Pyydä päästä pelkopolille äläkä kysele täällä koska täältä et saa mitään järkevää vastausta,

[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 15:09"]

Kärsin ihan järjettömästä synnytyspelosta!!
Haluaisinkin kuulla teitä muita samasta aiheesta kärsiviä, sekä teitä jotka olette jo synnyttäneet.
Pari kysymystä
Montako neulaa synnytyksen aikana pistetään? (kärsin mielettömästä neulapelosta, itku tulee heti kun vain näen ja helposti pyörryn)
Synnytyksen kipein vaihe?
SAttuuko lopuksi repeämien ompeleminen?
Mitä sitten kun olette synnyttäneet pääsettekö suihkuun melko pian?

[/quote]

Asiaan voi vaikuttaa itse tosi paljon.

Ei ole mikään pakko ottaa yhden yhtä piikkiä ( Ellei ole Rh-, silloin saa sen AntiD-piikin)

Mitä paremmin asiaan valmistautuu, sen helpommin se menee. Itse olen saanut 3 synnytyksessä yhteensä 9 tikkiä, enkä muista niiden sattuneen ollenkaan. Hyvä ystäväni synnytti juuri esikoisensa ilman tikin tikkiä. Meitä molempia yhdistää se, että olemme valmistautuneet synnytykseen, opetelleet hyvät rentoutus- ja hengitystekniikat ja harjoitelleet mielikuvin nimeomaan sitä kivun kestämistä. Se synnytyskipu kun on täysin erilaista kuin muu kipu, se ei riko paikkoja, vaan avaa niitä, jos sen kanssa toimii yhdessä. Jos jäkittää vastaan, sattuu enemmän ja synnytys pitkittyy.

Eli työstä asiaa parhaasi mukaan. SInulla on kaikki mahdollisuudet saada mitä parhain synnytyskokemus. Ja silloni kun kaikki menee hyvin, se on todella ihana kokemus. Ihan ilman kipulääkkeitäkin.

Onpa hyvä markkinoida lasta miettivälle synnytystä ihanana ja kivuttomana kokemuksena. Fakta on, että varmaan 99,9 % synnyttäjistä on sitä mieltä että se sattuu. Toisilla enemmän, toisilla vähän vähemmän. Joillakin tarvitaan jopa imukuppia tai sektiota. Toisille tikkejä tulee reippaasti, ja joillekin ei yhtään, siihen voi vaikuttaa perin moni muukin asia kuin mielikuvaharjoitukset (äidin rakenne, lapsen koko, kudosvastus, imukuppi...).

Yhtäkaikki, todella moni lapsen tekee ja vielä toisen ja enemmänkin, eikä synnytyskipuun kuole, vaan siitä selviää.

Kävellen mennään suihkuun ihan samantien, jos äiti vaan jaksaa/pystyy. Verta tulee normaalisynnytyksessäkin, töhkää ei. Synnytyksen jälkeen tulee verinen jälkivuoto muutaman viikon ajan (kuin menkat, mutta alkuun runsaammat).

Jos olet neulakammoinen, ei varmaan ainakaan kannata ottaa kivunlievitykseksi aqua-rakkuloita. Moni on sanonut niistä, et laittaminen sattuu aivan järjettömästi. Mulle laitettiin niitä kans, mut minusta oli ihan siedettävää kipua. Näin me ollaan erilaisia. Epiduraali ja spinaali laitetaan neulalla, mutta niitähän ei oo pakko ottaa. Ite sain epiduraalin ja sen laitto oli ihan jees, ehkä vähän epämukavaa jollain tapaa, kun homma ei ottanut onnistuakseen. Kanyylin sain käteen ja se muistaakseni vähän pisti. Avautumisvaiheen loppu on se kivuliain vaihe, ainakin mulla oli. Ponnistus oli kivointa ku sai ite tehtyä jotain. Avautumisvaiheessa kun ei voi oikeen muuta tehä ku olla vaan. Repeämät, jos niitä tulee, ommellaan puudutuksessa, joten eipä tuo varsinaisesti satu, tuntuu kyllä hassusti se ompelu. Synnytyksen jälkeen mennään yleensä heti suihkuun, onhan siinä aika likanen ja hikinen koko homman jälkeen. Siitä sit vuodeosastolle yleensä pyörätuolilla vauva käsivarsilla. Tsemppiä :-)

Minä olen käynyt suihkussa aina vasta vähän myöhemmin, jos vauvan on syntynyt illalla, olen käynyt pesulla vasta aamulla. Heti synnytyksen jälkeen on aina vähän "pyörryttänyt" vaikka se ei ole lähellä ollutkaan. Heikompana kuitenkin.

En kyllä yhdenkään jälkeen ole ollut niin verisenä mistään, että se olisi jotenkin härinnyt. Side pöksyihin ja menoksi. Paitsi tietenkin sektion jälkeen mutta se onkin eriasia :)

Ilman neulojakin tosiaan selviää :) Mutta niissä avautumiskivuissa et huomaa pistämistä.

Itsellänikin on jonkin asteinen neulakammo (se sektio on ihan hirveä kokemus siltä osalta) mutta alatiesynnytyksissä on minulle riittänyt kun olen laittanut silmät kiinni ja kuvitellut jotakin muuta. Pistoa en ole koskaan huomannut.

Mahdollisien repeämien tikkaustakaan en ole tuntenut, puudutuksen ansiosta. Mutta se neula... :) Siinä vaiheessa olen toisaalta ollut niin vauvan lumoissa etten ole sitäkään huomannut.