Olen hukassa! Tarvitsen kasvatusneuvoja!
7v lapsi joka väittää vastaan kaikkeen. En halua siivota, en tehdä läksyjä, en pukea ulkohousuja, en sitä en tätä. jatkuvasti kärttämässä uusia tavaroita ja silti on kiukkunen ja pahalla tuulella jatkuvasti. Jollei saa tahtoaan läpi, suuttuu ja kiukuttelee ja huutaa.
Kun yritän selittään hänelle jotain asiaa hän sanoo tiuskahtaa tai näsäviisastelee joka väliin jotain. On muutenkin pahalla tuulella jatkuvasti.
Miten tästä pois? Olen kysellyt onko joku hätänä? Onko koulussa sattunut jotain? Miksi on niin huonolla tuulella? Olen sanonut että äidille tulee paha mieli kun jatkuvasti riidellään. Olen huutanut takaisin ja komentanut kiukuttelemaan omaan huoneeseensa. Olen ollut lempeä ja yrittänyt olla rauhallinen tilanteissa. Tuntuu että olen yrittänyt olla vaikka minkälainen ja kaikkia keinoja mutta tilanne vaan jakuu, koko ajan pahempana.
Ennen niin kiltti ja suloinen poika on muuttunut kuin joksikin teini-ikäiseksi pikku riiviöski joka ei kunnioita vanhempiaan enää ollenkaan. Mitä voin tehdä?? Nyt apua mammat, olen ihan loppu! ( ja miehestä ei ole apua )
Kommentit (31)
En jaksa lukea vastauksia mutta vähän särähti korvaan tuo että sanot että äidille tulee paha mieli kun riidellään. Sitä ei kyllä kannata käyttää ollenkaan. Syyllistämällä kasvattaminen on huono idea. Tietysti jos lapsi vaikka hajottaa jonkun äidin tavaran tms. tekee jotain konkreettista, niin se on eri asia. Voi sanoa että minulle tuli paha mieli koska hajotit mukini, mutta ei niin että minulle tulee paha mieli koska olet tuollainen.
[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 08:35"]
Jäännä kun täällä av:lla tiedetään aina paremmin miten joka tilanteessa tulisi toimia vaikka sitä ei edes kysytä ja nyt kun kysytään niin kukaan ei osaakkaan neuvoa, siis ihan oikeita neuvoja antaa.
[/quote]
Harvalla on valmiina yksiselitteisiä ja valmiita vastauksia. Vanhemmuuteen ja kasvattajaksi kasvetaan vähitellen, yhdessä lasten kanssa. Jokainen vanhempi tietää, että lapsessa ei ole mitään säädintä, jolla lapsi saadaan käyttäytymään tietyllä tavalla. Jokaisen vanhemman on valittava ne omat tavoitteensta ja arvonsa, joita haluaa välittää.
Msylissä viihtyminen on tosi yksilöllistä. Meidän nyt 5-v poika ei koskaan ole paljoa viihtynyt sylissä, aina tulee jo pian tarve venkoilla muualle, jotain muuta puuhaamaan. Ei myöskään mene vieraiden syleihin. Ja on ihan varmasti ollut syliä ja rakkautta tarjolla, siitä ei ole kyse! Olen aina ihan onnellinen kun "suostuu" olemaan vähän pidempään. Kuopus onneksi viihtyy sylissä paremmin.
Ap:n tilannetta mietin: onko poikasi siis ekalla? Voisikohan syynä olla tuon elämänvaiheen tietty stressaavuus lapselle? Muualla joutuu vähän tsemppaamaan, minkä poika kertomasi mukaan tekee hienosti, ja koti on sitten se turvallisin paikka jossa voi purkaa stressin ja olla känkkänä. Ainakin tällainen on kuulemma yleistä ja normaalia tarhaikäisillä. Ja nyt kun mietin, niin joskus aikuisillakin...
Ap:n kertoman perusteella pojalla on hyvä, tavallinen, tervejärkinen äiti jota kiinnostaa lapsensa asiat. Eiköhän se ole ihan hyvä resepti selvitä hankalasta vaiheesta!
MLL sivuilla on hyviä tietoja ja neuvoja lasten kehityksestä, kannattaa tutustuta, tässä linkki 7-9 vuotiaan kehitykseen (tiivistelmä), mutta vasemmalla olevasta valikosta saa valittua lisää:
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/kasvu_ja_kehitys/7_9-vuotias/
[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 09:36"]
En jaksa lukea vastauksia mutta vähän särähti korvaan tuo että sanot että äidille tulee paha mieli kun riidellään. Sitä ei kyllä kannata käyttää ollenkaan. Syyllistämällä kasvattaminen on huono idea. Tietysti jos lapsi vaikka hajottaa jonkun äidin tavaran tms. tekee jotain konkreettista, niin se on eri asia. Voi sanoa että minulle tuli paha mieli koska hajotit mukini, mutta ei niin että minulle tulee paha mieli koska olet tuollainen.
[/quote]
Minusta on eri asia sanoa: "Tulee paha mieli kun riidellään" kuin "Tulee paha mieli kun olet tuollainen". Mielestäni vanhempi saa joskus kertoa omasta pahasta mielestään, kun nyt ei jatkuvasti sitä marttyyrina hoe. Jos sävy on rauhallinen ja tilanne hyvin valittu, niin ei lapselle tee pahaa kuulla, että esim.riitely vaikuttaa myös toiseen, ja jopa aikuiseen. On kuitenkin tosi tärkeätä, että lapsi oppii ymmärtämään toisten ihmisten tunteita ja sitä, että hän voi osaltaan vaikuttaa niihin. Monä ainakin haluan, että minun lapseni oppivat sen.
Ei sitä voi itse arvioida miten on lapsensa onnistunut kasvattamaan ja millaisen lapsuuden on lapselle antanut. Kaikkihan täällä ovat täydellisiä vanhempia mutta silti osa meidän lapsista kasvaa kieroon. Sitten ei voi kuin katsoa peiliin ja miettiä mitä on tehnyt väärin. Toiset antavat liikaa läheisyyttä ja toiset liian vähän. Toiset laittavat liikaa rajoja ja toiset liian vähän. Ja kaksi tuntia peliaikaa per päivä viikonloppuna kuulostaa kyllä tosi paljolta.
Olen samaa mieltä kuin allaolevan kirjoittaja. Tuo, että poika käyttäytyy hyvin kodin ulkopuolella, kertoo minusta siitä, että olet toiminut hyvin ja hän saa riittävästi purkaa hankalia tunteitaan sinulle. Rankkaa varmasti, odotan jännityksellä itse tuota vaihetta. 7v siskontyttöni, joka oli aina ollut kuin enkeli (ja äitinsä kanssa todella hyvä suhde), muuttui aivan mahdottomaksi 6v synttärien jälkeen.
Komppaan tuota, että vietä aikaa pojan kanssa ja yritä vaan olla välittämättä kiukutteluista ja ikään kuin nähdä lapsi niiden takana, ja suhtautua häneen lempeästi. Niin kuin olet tehnytkin (tietysti mitä tahansa käytöstä ei tarvitse sietää).
[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 09:06"]
Syy on ihan yksikertainen... Lapsesi haluaa uudenlaista itsenäisyyttä. 7-vuotiaan normaaliin kasvuun kuuluu tunne-elämän muuttuminen ailahtelevammaksi ja ristiriitaiseksi. Lapsen kuuluu uhmata vanhempia ja kodin sääntöjä nämä ovat tärkeitä kehitysvaiheita, jotta lapsi voi kasvaa itsenäiseksi minäkseen ja löytää paikkansa maailmasta. Ei normaalin kasvua voida korjata.
[/quote]
Tässä nähdään niitä vapaan kasvatuksen tuloksia!
[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 13:14"]
Tässä nähdään niitä vapaan kasvatuksen tuloksia!
[/quote]
Ja nimenomaan kotiäidin kasvattamina. Kyllä lapset pitää viedä päivähoitoon siellä oppivat tulemaan toimeen erinlaisten aikuisten ja lasten kanssa. Oppivat, että on muitakin jotka pitää ottaa huomioon eikä kaikkea saa, pitää osata myös jakaa. Oppivat myös miten toimitaan riita tilanteissa yms....jne...
yksi neuvo: relaa!! Ei ole niin vakavaa, jos huone ei aina ole siisti ja lapsen kuuluu välillä saada temppuilla ja osoittaa mieltään. Kuuluu ikään ja menee kyllä ohi
[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 08:33"]Kuulostaa ihan samalta kuin meidän poika 7-vuotiaana. Sitä kesti aikansa ja sitten sain oman ihanan kultani takaisin. Eli taisi olla jokin ikävaihe. Itse koin tuolloin kiukkukautena saavani tilanteeseen apua siitä, että pysyttelin ihan tietoisesti itse täysin viilipyttynä enkä lähtenyt pojan kiukkuun mukaan. Tietoisesti myös aloin järjestää joka päivälle sellaisia hetkiä, että sain poikaan fyysisen kontaktin. Tuon ikäinen ei enää sylissä viihdy, mutta esimerkiksi jalkahieronta ennen nukkumaanmenoa kelpasi pojalle. Ja sillä oli selvästi rauhoittava vaikutus. Samalla saatettiin jutella vaikka jostain kirjasta, joka hänellä oli kesken. Siis kaikessa yksinkertaisuudessaan, annoin pojalle tietoisesti enemmän huomiota ja "silityksiä" ja yritin kurinpidossa olla tietoisesti lempeämpi. [/quote]
7v on niin iso ettei enää sylissä viihdy!? Ei todellakaan. Olen ollut iltistätinä ja kyllä ne eka- ja tokaluokkalaiset vieraatkin lapset syliin tulee. Ehkei sitten kotona pidetä sylissä?
Meillä kyllä 8, 10 ja 11v tulee kyllä vielä syliin. 11v on poika ja minusta aivan ylihellyttävää että vaikka kavereiden läsnäollessa pitää esittää kovempaa niin kotona tulee syliin ja halaa ja sanoo äitiä rakkaaksi ja ihanaksi ja antaa kaikkia hellittelynimiä. Välillä ne kaikki lötköttää sylissä tai kainalossa. Välillä siihen tunkee mieskin, ei ole lapsena pidetty sylissä sen kyllä huomaa.