en ymmärrä ihmisiä joilla ei ole kavereita.

Ryhdy heille sitten kaveriksi. 

Mitä sulle kuuluu?

No jos heitä on vaikka rankasti kiusattu tai käytetty hyväksi lapsena ja lähinnä viettävät arkeaan dissosioiden muista ihmisistä, niin ei se kuule helppoa ole.

Ei ole vaikeaa, en vain itse ymmärrä miksi juuri minun pitäisi mennä muille puhumaan. Miksi muut eivät tule puhumaan minulle?

Onko sun älyssä muita puutteita?

Miksi pitäisi puhua jollekin? Lähdetään nyt siitä

Maailma on julma paikka herkille ihmisille. Niin paljon vääryyttä ja niin vähän väärydenkorjaajia.

Toivottavasti pysyt kaukana muista ihmisistä, koskapa et ymmärrä heitä.

Ei kaikkea tarvitse ymmärtääkään. Joillekin kaveruus saattaa merkitä syvempää tutustumisen astetta kuin muille, ja siksi eivät koe että heillä on paljon kavereita. Myöskään kaikki eivät kavereita kaipaa, aika perusjuttuja introverteistä ja ekstroverteistä. Itse olen autisti, ja se on suurin syy miksei minulla ole paljon kavereita, olen vain liian outo. Menen juttelemaan ihmisille useinkin, mutta erikoisuuteni takia he karttavat minua ja luovat sen sijaan keskenään vahvempia kaverisuhteita minun uökopuoliseksijättämisen kustannuksella.

Mulla on ollut joskus paljon kavereita, mutta kaikki ovat hävinneet jonnekin ja uusia ei ole tullut.

Ap:n kaltaista matalaotsaa en kaverikseni huolisi. Jos haaksirikkouduttaisiin samalle saarelle, uisin naapurisaareen.

No ei kaikki halua kavereita. Kaverit on loppujen lopuksi aika rasittavia. 

Itselläni paljon tuttuja joita moikkaan kun vastaan tulevat tai juttelen heidän kanssa esim. leikkipuistossa kun sattumalta nähdään. Rohkeutta mennä kyllä juttelemaan mut ei niistä silti ole sen syvempää kaveruutta tullut.

Ei kaikki kaipaa kavereita.

Mulla olisi kavereita, jos haluaisin. Mutta mitä enemmän ikää tulee, sitä vähemmän muut ihmiset kiinnostaa ja ystävyydet on saaneet hiipua.

Ehkä mä hankin uusia sitten eläkepäivinä tun työ ja perhe ei ohjelmoi koko päivää.

Taisin tunnistaa sinut kirjoitusvirheistä, sorry 🙈

Et 'ymmärrä'? Mitä selkeämmin ilmaistuna haluaisit ymmärtää? Kysyminen on jo hyvä alku ajatustoiminnan elvyttämiseksi.

En vaan sulata sitä ihmussuhdedraamaa ja paskan jauhamista toisten selän takana. Koska en lähde siihen mukaan, minut usein jätetään porukasta. Kai se paikka pitää ansaita osallistumalla yhteiseen sosiaalimässäilyyn ruotimalla jonkun toisen ominaisuuksia. En ole vielä tavannut sellaista ihmistä joka ei olisi jollekulle kohtuuttoman mulkku selän takana ja itselleni tulee tollaisesta vaan aina ihan todella paha mieli mikä myös näkyy. Ehkä olen liian herkkä ja empaattinen.

Entäs jos viihtyy yksin? Mitä enemmän ikää tulee niin sitä vähemmän kaipaa seuraa. Ei mulla ole ongelmia hankkia kavereita, ja niitä myös on, en vaan itse kaipaa tällä hetkellä elämääni ketään muita kuin itseni.

En halua kavereita, tajua sinä se. En halua kavereita, joiden kanssa joutuisin viettämään aikaa. Se olisi pois minun omasta ajastani, jolloin saan tehdä mitä haluan.