Haittaisiko sinua ettei uskossa oleva mies pysty tekemään kaikkea mitä pyytäisit?
Seurustelen uskossa olevan miehen kanssa ja mies rukoilee aamuin illoin ja aina ennen ruokailua kiittää Jumalaa ruoasta. Minua rukoilu ei haittaa, mutta mies on todella tarkka siitä miten elää - ei voida nukkua samassa sängyssä eikä saa ylittää "rajaa" eli ei saa suudella kuin poskelle nopeasti ja halailu on pidettävä asiallisena. Haluaisin syleillä enemmän, mutta mies pelkää että se etenee muuhun ja se muu kuuluu miehen arvojen mukaan avioliittoon. Kaikesta huolimatta mies kohtelee hyvin, mutta toivoisin että välimme olisivat läheisemmät.
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuon tarkoitus ole se, että lähennytte nyt ennen avioitumista HENKISESTI, koska muuten kaikki aika menee helposti kutemiseen ja sitten on helppo vielä pakittaa, jos toinen tuntuukin väärältä. Keskustelkaa, sillä se läheisyys syntyy tai huomaa, ettei juuri sen henkilön kanssa synny.
Mies kohtelee hyvin mutta on vain tarkka miten tekee tietyt asiat. Mies on vielä tarkempi tietyissä uskontoon liittyvissä asioissa, mutta meidät on kasvatettu eri tavalla, ja otamme nämä asiat huomioon. Olemme toisemme sydämissämme valinneet ja haluamme kasvaa ja elää yhdessä, mutta yhteisen avioelämän aloitamme vasta häiden jälkeen. Ei ole tarvetta pakittaa.
Olet kyllä tosi lapsellinen. Kauanko olette tunteneet?
Miten olet saanut sellaisen käsityksen? Olemme tunteneet neljä vuotta ja seurustelleet kolme vuotta. Emme ole parikymppisiä vaan aikuisia molemmat.
Vierailija kirjoitti:
Hyi hitto että puistattaa ajatuskin jostain seksuaalisesti estoisesta uskismiehestä 😝
No, ette taitaisi olla muutenkaan toisillenne sopivat ;) Kyllä niitä himokkaita ei-uskovaisia miehiäkin riittää, ollos huoleton.
ps. eri asia olla estoinen kuin periaatteellinen. Ap:n mies vaikuttaa ehkä molemmilta, mutta itse ainakin arvostin omassa miehessä sitä, että halusi kilvoitella himojensa kanssa. Ekassa pidemmässä suudelmassa huomasin ison sojon pöksyissä, todella arvostan että ei ollut heti survomassa sitä minuun. Itsehillintä, sitä monilta nykyihmisiltä puuttuu!
uskisrouva
Vierailija kirjoitti:
Onneksi oma mieheni on sitä mieltä, että jumala ei ole niin turhantärkeä ja hyväksyy hänen pienet heikkoutensa, kuten rakkauden naisiin, ajoittaisen rilluttelun ja muut pienet sielulliset vajavaisuudet. Sunnuntaisin hurskastelee muiden uskovien kanssa siitä, kuinka joku näkymätön isä suojelee heitä jostain pilvenhattaran päältä ja kuinka yksi vuosituhansia sitten kirjoitettu kirja voi sisältää kaiken viisauden niin, ettei muita kirjoja tarvitse lukeakaan. Minusta hänen uskontonsa on sopivan moderni siinä, ettei liian monesta asiasta tarvitse kieltäytyä ja silti voi pelastua.
Hurskastelu ja pelastus, kai ymmärrät että ne ei korreloi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuon tarkoitus ole se, että lähennytte nyt ennen avioitumista HENKISESTI, koska muuten kaikki aika menee helposti kutemiseen ja sitten on helppo vielä pakittaa, jos toinen tuntuukin väärältä. Keskustelkaa, sillä se läheisyys syntyy tai huomaa, ettei juuri sen henkilön kanssa synny.
Mies kohtelee hyvin mutta on vain tarkka miten tekee tietyt asiat. Mies on vielä tarkempi tietyissä uskontoon liittyvissä asioissa, mutta meidät on kasvatettu eri tavalla, ja otamme nämä asiat huomioon. Olemme toisemme sydämissämme valinneet ja haluamme kasvaa ja elää yhdessä, mutta yhteisen avioelämän aloitamme vasta häiden jälkeen. Ei ole tarvetta pakittaa.
Mitä ihmettä sitten tarkoitat otsikon lauseella: haittaisiko ettei mies pysty tekemään kaikkea mitä pyytäisit? Mitä sinä häneltä tarkkaan ottaen siis pyydät? Mitä hän ei "pysty" antamaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö. Jos olisi tuollainen mies se ei asuisi sinun kanssa ilman aamenta
Emme asu yhdessä miehen kanssa. Miehen periaatteisiin kuuluu, että yhteen muutetaan vasta papin aamenen jälkeen.
Papin vai imaamin aamen? Joka tapauksessa jos miehen ihanteisiin kuuluu pidättyvyys aina, mutta sinun ei, niin mieti vielä. Ei ole hauska harrastaa niinkin läheistä kuin seksi jos ei halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuon tarkoitus ole se, että lähennytte nyt ennen avioitumista HENKISESTI, koska muuten kaikki aika menee helposti kutemiseen ja sitten on helppo vielä pakittaa, jos toinen tuntuukin väärältä. Keskustelkaa, sillä se läheisyys syntyy tai huomaa, ettei juuri sen henkilön kanssa synny.
Mies kohtelee hyvin mutta on vain tarkka miten tekee tietyt asiat. Mies on vielä tarkempi tietyissä uskontoon liittyvissä asioissa, mutta meidät on kasvatettu eri tavalla, ja otamme nämä asiat huomioon. Olemme toisemme sydämissämme valinneet ja haluamme kasvaa ja elää yhdessä, mutta yhteisen avioelämän aloitamme vasta häiden jälkeen. Ei ole tarvetta pakittaa.
Olet kyllä tosi lapsellinen. Kauanko olette tunteneet?
Miten olet saanut sellaisen käsityksen? Olemme tunteneet neljä vuotta ja seurustelleet kolme vuotta. Emme ole parikymppisiä vaan aikuisia molemmat.
Miksi ihmeessä vielä odotatte? Kun kerran ette ole enää teinejä, niin mikä ihme estää naimisiinmenoa? Yleensä uskikset menee n. vuodessa naimisiin (paitsi jos ovat ihan teinejä.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sitten maistraattin mars.
Emme halua kiirehtiä naimisiin menon kanssa ja nyt korona-aikaan häät olisi hankala järjestää, kun emme voi matkustaa miehen sukulaisten luo.
Mitä ihmettä siis odotatte? Itse sanoit, että haluaisit, että tulisitte läheisemmiksi. Mutta sitten ette kuitenkaan halua kiirehtiä. Eli onko niin, että sinä haluaisit naimisiin sun muuta ja mies ei?
Olemme osittain aloittaneet hääsuunnittelun, mutta häät pidetään miehen kotimaassa. Haluamme molemmat naimisiin ja sitoutua toisiimme, mutta koronan takia emme voi matkustaa - sen takia jouduimme lykkäämään häitä. Emme halua karata vihille vaan juhlia ystävien ja sukulaisten kesken.
Aloitus vaikutti omituiselta ja selitys tässä. Mies "ulkomaalainen". Tuossa voi alkaa haitata moni muukin asia kuin seksi.
Olen aina näitä lukiessa ajatellut, että on aikamoista uhkapeliä harrastaa seksiä vasta papin aamenen jälkeen.
Hyvällä tuurilla ihmiset ovat seksuaalisesti yhteensopivia. Mutta aina eivät.
Tietysti näitä ko. pariskuntia helpottaa hyväksyä seksi kuin seksi kun ei ole mitään vertailupohjaa, ei voi verrata tai tietää millaista se olisi jonkun muun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea ymmärtää heitä, jotka kertovat, että eka kerta oli kamala ja sattui.
Halveksiva asenne toisten kokemusta kohtaan ei kerro mitään hyvää sinusta.
Vierailija kirjoitti:
Olen aina näitä lukiessa ajatellut, että on aikamoista uhkapeliä harrastaa seksiä vasta papin aamenen jälkeen.
Hyvällä tuurilla ihmiset ovat seksuaalisesti yhteensopivia. Mutta aina eivät.
Väität ilmeisesti ettei kukaan ole koskaan eronnut suhteesta henkilöön, jonka kanssa kuvitteli olevansa seksuaalisesti yhteensopiva "testiajon" jälkeen.
Mistään ei ole mitään takuuta.
Haittaisi, minua tulee rakastaa kunnolla.
t. uskova nainen
Vierailija kirjoitti:
Olen aina näitä lukiessa ajatellut, että on aikamoista uhkapeliä harrastaa seksiä vasta papin aamenen jälkeen.
Hyvällä tuurilla ihmiset ovat seksuaalisesti yhteensopivia. Mutta aina eivät.
Tietysti näitä ko. pariskuntia helpottaa hyväksyä seksi kuin seksi kun ei ole mitään vertailupohjaa, ei voi verrata tai tietää millaista se olisi jonkun muun kanssa.
Milloin ihminen voi olla varma, ettei seksi olisi vielä parempaa jonkun muun kanssa? Tarvitaanko siihen 200 eri ihmisen kokemus, vai riittääkö esim 100?
Minulle riittää, että seksi on oman aviomieheni kanssa ihanaa =) Ihan sama, vaikka olisi jonkun toisen kanssa 3% parempaa.
ps. Se seksuaalinen sopivuus tule ilmi minusta jo seurusteluaikana. Jos kemiaa ei ole, ei kannata mennä naimisiin, ja sen kemian huomaa jo paljon ennen yhdyntää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea ymmärtää heitä, jotka kertovat, että eka kerta oli kamala ja sattui.
Halveksiva asenne toisten kokemusta kohtaan ei kerro mitään hyvää sinusta.
Halveksuva? Eiköhän aidosti ihmettele/ei voi ymmärtää kun oma kokemus (ja oliko puhunut muiden vastaavaa kokeneiden kanssa) on ollut niin tyystin erilainen. Ilman mitään väheksyntää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea ymmärtää heitä, jotka kertovat, että eka kerta oli kamala ja sattui.
Halveksiva asenne toisten kokemusta kohtaan ei kerro mitään hyvää sinusta.
Ei, en halveksi, vaan ihmettelen. Jos "menettää" neitsyytensä teininä vieraan kanssa kännissä, niin helppo arvellakin että saattaa vähän sattua, näitä surullisia tarinoita on tullut kuulluksi. Mutta kun on heitäkin, jotka ovat ihan selvin päin menneet sänkyyn ekaa kertaa rakkaansa kanssa, ja silti sattui.
Anteeksi jos olin liian tuomitseva, ei ollut tarkoitus!
Ei ole takuuta. Mutta on ainakin jonkun aikaa hyvää seksiä. On kuitenkin paremmat mahdollisuuudet onnistua kun kemiat kohtaa.
Mutta aika paljon veetuttaisi kun jo heti hääyönä huomaa, että ei tule kalua. Jos kemiat ja seksi ei kohtaa edes alussakaan.
Ei paljon naurattais. Eikä peruakaan voi. Uskovaisille ainakin vaikeampaa erota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina näitä lukiessa ajatellut, että on aikamoista uhkapeliä harrastaa seksiä vasta papin aamenen jälkeen.
Hyvällä tuurilla ihmiset ovat seksuaalisesti yhteensopivia. Mutta aina eivät.Väität ilmeisesti ettei kukaan ole koskaan eronnut suhteesta henkilöön, jonka kanssa kuvitteli olevansa seksuaalisesti yhteensopiva "testiajon" jälkeen.
Mistään ei ole mitään takuuta.
Tämä!
Mitä olen maailmaa seurannut, niin useammin eroavat he joilla on ollut täysin vapaata seksiä monien kanssa ennen avioliittoa kuin he, jotka odottavat myöhempää vaihetta ekansa kanssa, ja sekstailu-ajan käyttävät toiseen tutustumiseen muilla tavoilla.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole takuuta. Mutta on ainakin jonkun aikaa hyvää seksiä. On kuitenkin paremmat mahdollisuuudet onnistua kun kemiat kohtaa.
Mutta aika paljon veetuttaisi kun jo heti hääyönä huomaa, että ei tule kalua. Jos kemiat ja seksi ei kohtaa edes alussakaan.
Ei paljon naurattais. Eikä peruakaan voi. Uskovaisille ainakin vaikeampaa erota.
Kuka hullu meneekään naimisiin, jos kemiaa ei ole? Kuten joku aiemmin laittoi, kemian tai sen puutteen huomaa paljon ennen yhdyntää!
Seksi taas on pitkälti opettelu-laji.
Kyllä se on niin, että jos on todella vahvaa kemiaa ja vetovoimaa aikuisilla ihmisillä niin ei siinä mitään hääyötä odotella.
Jos pystyy vitkuttelemaan, venyttämään ja vanuttamaan seksiä monta kuukautta, saati vuosia, niin kemiat ei voi kummoisetkaan olla.
Voi luulla, mutta luulo ei ole tiedon väärtti.
Ei se koeajokaan onnellista seksielämää saati avioliittoa takaa.
Oma kokemus ja ajatus lukuisten samanlaisten kanssa jutelleena ja uskovaisena on se, että seksi on ihanaa hääyönä (tai vähän ennen, useinhan meilläkin lipsahtaa kihla-aikana...) <3 Kun rakastat toista ja himot on kasautuneet, niin voi sitä lotinaa! Vaikea ymmärtää heitä, jotka kertovat, että eka kerta oli kamala ja sattui. Ei muuten sattunut, paikat oli hyvin valmiit ja auki ;)
Seksielämä on opettelua ja harjoittelua, toiseen ja itseenkin tutustumista. Minusta se on ihana tehdä turvallisesti oman kullan kanssa. Meni meilläkin useampi vuosi ennenkuin opin saamaan orkun miehen kanssa, mutta ihanaa ja himokasta se seksi oli silti aina. Seksi ei ole suoritus, mutta tekniikkaa pitää opetella oman puolison kanssa, ja sehän on vain kivaa.