Ķotipihojen rumistukset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo ikuinen ruostunut polkupyörä, joka on kuorrutettu kesäkukilla. Tai reki liian pienessä pihassa samaan tarkoitukseen.

Maitotonkat.

Welcome -kyltit missä tahansa, kuten jopa kukkaruukkujen telineissä.

Ikkunaruudut (mitä sisustuksessakin näkee), joihin laitettu jotain koristeita ja syksyllä valoja.

Kaikki muovinen.

Paljon pieniä erilaisia kesäkukkaruukkuja siellä sun täällä, vaikka yksi ja näyttävän kokoinen olisi tyylikäs, ja johon voisi laittaa upean asetelman.

Värilliset ja vilkkuvat jouluvalot.

Hoitamattomat kasvit ja nurmikko.

Liika on aina liikaa. Askeettinen ei myöskään houkuta.

Kannattaisi varmaan pestä tuo hiekka p*llusta, ettei hiertäisi niin.

Kuvailinko sun pihan? :P Ota pari rauhoittavaa, kyllä se siitä.

Vierailija kirjoitti:

Puutarhatontut. Ymmärrän, että jonkun muksun mielestä voi olla hauskoja, mutta oikeesti!!?? Mitä hitto? :D

Oot jäljessä. Noille naurettiin vuonna 2000, ennen Amelieta. Nykyäänhän menevät retrovitsinä. Niille on oma elokuvakin.

Adolfina Mielivalta kirjoitti:

Olen yllättynyt siitä, miten vähän puutarhatonttujen vieroksujat saavat kannatusta. En itse ole ikinä pitänyt niistä, ja menee täysin yli ymmärryksen, miksi niin moni haluaa niitä.

Voiko joku selittää, mikä niiden funktio oikein on? Kai niillä joku hieno taustatarina on, eihän niissä ole muuten mitään mieltä! Nostalgian tunne, lapset tykkäävät...?

(Joskus näin mainoksen zombiepuutarhatontuista. Ne olisivat kyllä mainioita, pakko myöntää.)

No ei ne mitään nättejä ole, kirkuvan värisiä ja muovisia, mitkä eivät edusta omaa makuani vastaavaa tyylikkyyttä. Puutarhassa saa ja pitääkin leikitellä ja pelailla huumorimielellä, mutta nuo eivät iske.

Löysin mieheni vanhempien kesäpaikalta, pusikosta, sinne unohtuneen keraamisen tontun, joka on kuin betonia. Otin sen mukaani meille, ja nyt se asustaa mun kivipuutarhassa kasvien keskellä. Vieressä on pieni "pumppu", josta solisee vesi. Täytyis vielä löytää sopiva pieni vanha ovi, jotta tonttunen saa oman kodin. Tämä vielä menee hupsuttelusta, värimaailma on neutraali ja harmoninen.

Jokainen tykätköön mistä haluaa. Kivaa katsella muiden pihoja.

Vierailija kirjoitti:

Painekyllästettyä puuta pitää sen verran puolustella, että Suomen oloissa se on käytännössä ainoa materiaali, joka kestää edes jotenkin. Me teimme ensimmäisen terassin mäntylankusta, ja se oli laho alle kymmenessä vuodessa. Vinyyliterassilauta menee käytössä ihan kamalan näköiseksi, vääntyilee ja kulmat lohkeilee irti.

Juu, minäkin jäin miettimään että mistä se terassi sitten pitäisi tehdä.

Miten edes tunnistaa onko terassilauta painekyllästetty vai ei, jos pinta on öljytty tms?

Trampoliini

Palju

Kaasugrilli

Vierailija kirjoitti:

Lehtikuusi tai lämpökäsitelty puu terassina on sata kertaa parempi kuin se painekyllästetty, joka jonkun söpön rintamamiestalon edessä oikein huutaa rumuuttaan.

Miten sä erotat mitä on alla jos se puu on käsitelty?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lehtikuusi tai lämpökäsitelty puu terassina on sata kertaa parempi kuin se painekyllästetty, joka jonkun söpön rintamamiestalon edessä oikein huutaa rumuuttaan.

Miten sä erotat mitä on alla jos se puu on käsitelty?

Av-mamman röntgenkatseella. Sitten on mitä kyräillä juorutessaan kylillä, miten ruma ja mauton se Niemisten uusi terassi onkaan, annapa lisää pullaa.

Vierailija kirjoitti:

Lumikola näkyvillä juhannuksena.

kyllä Suomessa juhannuksena lunta voi sataa.

Kammottavat pienet tuulimyllyt. Ja ne jo moneen kertaan mainitut tontut.

Sellainen kamala lyhyeksi nyrhitty iso nurmikenttä, joka on ihan autio kuin golfkenttä tai sitten pahimmillaan sinne tänne ripoteltu kamalia kivillä reunustettuja kukkapenkkejä.

Valkoinen muovipöytä ja tuolit, jotka on kallistettu nojalleen pöytää vasten. Ehkä siksi, ettei istuimelle kerry vettä, mutta koskaan niissä ei kukaan kyllä näytä istuvan.

Joku taisi kuvitella että painekyllästettyä lautaa ei voi käsitellä.

Meillä on maalattu valkoiseksi, eihän sitä mitenkään näe mitä se lauta on.

Jos pihalla on oksettava muoti-jopo tai pahimmillaan useita. Hyi helvetti.

Vierailija kirjoitti:

Valkoinen muovipöytä ja tuolit, jotka on kallistettu nojalleen pöytää vasten. Ehkä siksi, ettei istuimelle kerry vettä, mutta koskaan niissä ei kukaan kyllä näytä istuvan.

Meillä ei ole muovisia, mutta kun pöytä ja tuolit ovat pihalla, ne kerätään keoksi, kun niissä ei istuta. Muuten ne ovat täynnä linnunpaskaa. Totta kai ne ovat myös enemmän poissa käytöstä kuin käytössä. Kuka sitä nyt koko päivää istuu pöydän ääressä.

Meidän mökin kylänraitilla on järkky piparkakkutalo, jonka pihalla seisoi vuosia iso vapaudenpatsas.

Minun kauhistukseni on muotiharmaaksi maalatun rintamamiestalon kylkeä ainakin kahdelta seinustalta reunustava valtava terassi, jolla polyrottinkikalusteet, kaasugrilli ja siirrettävässä ruukussa törröttävä kauden muotikukka. Terassin vieressä seisoo trampoliinin luuranko ja vuotava palju. Etupiha on tehty helppohoitoiseksi asfaltilla, kivituhkalla tai sepelillä Aki&Rita -tyyliin. 

Ajattelin ennen näin. Nyt ajattelen että ihanaa kun on lapsia, kavereita, elämää.

Vierailija kirjoitti:

Trampoliinit.

Mua ei haittaa mikään. Musta on ihana katsella miten erilaisia ihmisten pihat on ja mitä ne kertoo asukkaiden erilaisista kiinnostuksen kohteista (tai kiinnostuksen puutteesta).

Vierailija kirjoitti:

Epäsiisti ja hoitamaton piha, jossa todennäköisesti on vielä rojua siellä sun täällä. "Luonnotilainen" piha, jossa punkit viihtyvät.  Telttakankainen autokatos. Matontamppausteline ja "sateenvarjo" pyykinkuivausteline. Valkoiset muovikalusteet.

Telttakankaiset auronkatokset on kyl karseita...

Moottorisahalla veistetyt karhut! Siis eikö kukaan tosiaan ole niitä vielä maininnut, vai ovatko ne niin syrjäkylien erikoisuus..? Aivan kamalia joka tapauksessa. :D