Lue keskustelun säännöt.
Ķotipihojen rumistukset?
Kommentit (1097)
201 jatkaa: Miten saatoin unohtaa kivet! Juuri ne, joita joku kauhisteli, jos iso sellainen jököttää keskellä nurmikkoa. Kyllä hyvä kivi oli mieluisa leikkipaikka ja pääsi moneen käyttöön. Muistan useankin sellaisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iso trampoliini, varsinkin pienellä rivitalopihalla jonne ei sitten muuta mahdukaan.
No joo, oli meilläkin silloin kun lapset oli pieniä koska tykkäsivät siitä (asutaan kyllä okt:ssä niin että se ei koko pihaa sentään vallannut).
Fiksummalta näyttää jos tramppa on kaivettu maahan.
Ylipainoinen nainen pihaansa kiertämässä ja hoitamassa.
Mitä vierailta olen kuullut jo kyllästymiseen asti, niin suurin kauhistus meidän pihalla on hopeasalavat. Ihan tarkoituksella istutetut, mutta ilmeisesti se niiden roskastus ahdistaa muita, me kyllä haravoimme ja hoidamme ihan mielellämme.
Eräällä pihalla on luonnollisen kokoinen ja näköinen sikapatsas paraatipaikalla. (Jos joku ei tiedä, niin sika on aivan jumalattoman suuri eläin.) En tähän päivään mennessä ole osannut päättää onko se kammottavin puutarhahirvitys koko maassa, vai ei, koska toisaalta, aina se jaksaa hymyilyttää absurdiudellaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nauramme aina lähikylän ohittaessamme erään portin pieleen asetettua VESSAPYTTYÄ jossa kasvaa jotain kesäkukkia. Siis voi jeesuksen parta sentään. Nauramme, mutta samalla yököttää.
Se on ollut siinä jo monta vuotta, että ilmeisesti omistajat tykkäävät itse kovasti keksimästään uusiokäytöstä. :D
Onkohan sama piha minkä ohi mekin ajamme. Järkyttävä näky.
Keski-Suomea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miniän auto se rumentaa pihan kuin pihan.
Kiva huomata, että ainakin jotkut muutkin inhoavat iänikuista polyrottinkia.
Valitettavasti suomalaiset ottaneet tuotteen/tyylin omakseen, joten ei tule katoamaan ”muodista” vielä ikuisuuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdessä lähiössä on ihan perusälvärin pihalla täyskokoinen kreikkalainen alaston jumala patsas keskellä nurmikenttää muuten täysin hoitamattomassa pihassa. En tiedä, onko kamalin, mutta en kyllä naapurina olisi kovin mielissäni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Piskuinen vuokratontti keskellä tiheää asuinaluetta. Siinä talo, piha kynityn näköinen, eli ruoho ajettu millintarkasti. Ei mitään pensasta,ei puuta, vain pelkkä nurtsi ja kiveys ja terassin tynkä. Kaksi mustaa autoa rinnakkain katoksessa. Ulospäin kuolleen näköistä, spookya.
Kuvailit meidän naapurin 😆
Se piha on kyllä harvinaisen ankea.
Siellä oli sentään yksi kukkapenkki vielä jokunen vuosi sitten, mutta se vedettiin matalaksi samalla kun vaimo lähti.
Nyt tämä naapuri esittää meille vaatimuksia puiden kaatamisesta. Meidän pihapuut kuulemma varjostavat joitakin alueita tämän herran pihalla ja siksi ne pitäisi kaataa tai edes katkaista.
En oikeastaan enää ihmettele miksi se vaimo lähti.
Tämän naapurin mielestä meidän piha lienee kauheinta maailmassa kun meillä on paljon pensaita ja kukkia ja niitä puitakin.
En ole kehdannut sanoa naapurille että ollaan istutettu lisää omenapuita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eilisen tylsyydet: petunia-pelakuu-kasvustot, rumat jalokuuset. Liikaa kasvimaalta näyttävät istutukset.
Kärrynpyörät, kukkapadat ja muovihaikarat olivat kivoja.
Tämän päivän tylsyydet: iso pallomarketta, välittömät kanervat.No juuri tämä. Ennen ihmiset lukivat puutarhakirjoja ja matkoillaan kävivät matkakohteiden puistoissa ja kasvitieteellisisissä puutarhoissa. Sodanjälkeinen hedelmäpuutarha-oleskelupihaihanne eli pitkälle 1990-luvulle, ja ihmiset osasivat "sisustaa" pihan ja hoitaa perennoja. Lisäksi puutarhassa sai junteillakin olla näkyvillä historian kerrostumia. Kuten antiikkihuonekaluja sisälle, ulos saatettiin laittaa jokin suvun vanha tarve-esine ulkokoriste. Ihan junteillakin saattoi olla vaikka just vanha pyykkipata täynnä kukkia. Historian kerrostumia, kuten yläluokillakin.
Nykyään inspiraatio haetaan K-Raudasta. Pihan on tarkoitus olla painepesurilla pestävä laitospiha sepeleineen, kivineen, asfaltteineen, muovikaluisteineen, kestopuineen. Kiviainesta ja ongelmajätettä. Ei värejä. Täysin persoonaton.
Ainoa puutarhanhoitotaito nykyään on se marketan ostaminen Prismasta toukokuussa, kanervan elokuussa.
Olen se, joka kirjoitti vanhojen talojen pihojen lanaamisesta tasaiseksi hiekka-, laatta- tai nurmikkokentäksi. Trendi on hirveän yleinen ja olen joskus huvikseni pohtinut sen syitä. Keskiluokkaan ja omistavaan luokkaan kohonneiden? tarve hävittää kaikki vanha ja kulttuuriset kerrostumat on ilmeinen. Se johtaa mauttomiin ja persoonattomiin pihoihin ja sisustukseen. Helppohoitoisuus ei selitä kaikkea, sillä askareita karttavan ei kannata muuttaa omakotitaloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
80-luvulla omille lapsille hankitut leikkivälineet: keinut, hiekkalaatikot, leikkimökit, jotka ovat vuosien saatossa päässeet täysin ränsistymään ja haalistumaan, mutta joita ei voi hävittääkään, jos joskus vielä sattuu saamaan lapsenlapsia. Kuka oikeasti haluaa lapsensa leikkivän hiekkalaatikolla, jonka lahonneista laudoista törröttää ruosteisia nauloja, tai ottavan vauhtia keinussa, joka roikkuu kirjaimellisesti pakkasenr*iskaamien pulkannarujen varassa?
Ylipäänsä kaikki pihalle rakennettu/hankittu, joka on uutena näyttänyt hyvältä, mutta josta ei sen koommin ole pidetty huolta. Esim. repsottavat lauta-aidat, jota on ehkä joskus saunakaljoissa alettu korjaamaan, mutta innostus laantui parin metrin jälkeen, eikä ole kymmeneen vuoteen palannut.
235677 v vanha auton rengas lojumassa rikkaruohossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ylipainoinen nainen pihaansa kiertämässä ja hoitamassa.
Pistä Pena kaihtimet kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen pyrkinyt laittamaan tuijia ja muita havuja pihalle muiden kasvien lomaan, että pihalla olisi vihreyttä myös talviaikaan. En tiennyt että ne ärsyttää noin ihmisiä. Kuusista ja männyistä kasvaa aivan liian suuria pienehköön pihaan eikä niitä voi leikata niin helposti ( no toki kuusta voi, mutta se on vähän hassu yksittäin leikattuna ei aitana).
Tuija-aidat ovat silmiä kirvelevä näky.
Homssuinen nainen kyykkimässä ja hoitamassa pihaa.
Eli hoitamalla puutarhaa ”hoitaa” mielenterveyttä.
Meillä naapurustossa kaksi tällaista pihanaista. Joilta mielenterveys kateissa.
Vierailija kirjoitti:
Homssuinen nainen kyykkimässä ja hoitamassa pihaa.
Eli hoitamalla puutarhaa ”hoitaa” mielenterveyttä.
Meillä naapurustossa kaksi tällaista pihanaista. Joilta mielenterveys kateissa.
Onneks en hoida pihaa ollenkaan niin käyn täysjärkisestä.
Vierailija kirjoitti:
Homssuinen nainen kyykkimässä ja hoitamassa pihaa.
Eli hoitamalla puutarhaa ”hoitaa” mielenterveyttä.
Meillä naapurustossa kaksi tällaista pihanaista. Joilta mielenterveys kateissa.
Voi ei, voimia sulle. Joku hoitaa puutarhaa, on varmasti kamalaa. Eikö sulla ole muuta tekemistä kuin kyttäillä toisten puutarhanhoitoa?
Vierailija kirjoitti:
Homssuinen nainen kyykkimässä ja hoitamassa pihaa.
Eli hoitamalla puutarhaa ”hoitaa” mielenterveyttä.
Minuako olet kytännyt??!
En ole tuo jolta kysyt, mutta kai muutkin saa vastata?
Kun muistelen omaa lapsuuttani, niin olen viihtynyt pihoilla, joissa on puita joihin saa kiivetä (esim. mummolan valtava vanha tuomi), tai pensaita niin että väliin muodustuu suojaisa soppi johon tehdä leikkinsä, tai jota hyödyntää kun ollaan piilosilla. Majojen rakentaminen oli kova juttu kanssa, ja sekin voi tehdä puita ja pensaita hyödyntäen. Sitten tädilläni oli maakellari, joka nousi pihalla kumpareeksi, ja sen päältä pystyi talvella laskemaan mäkeä. Komeat kukkaistutukset ilahduttivat lapsenkin silmää, etenkin kun sieltä joskus sai leikin pikku intiaanityttö poimia hiuksiinsa koristeen. Ja tietysti marjapensaat, joista sai syödä.
Joku yksinkertainen puinen vähän pergolaa muistuttava kiipeilyteline voisi kanssa olla sekä lapsille kiva että silmää miellyttävä. Lähinnä noissa lapsille oikein tarkoituksella tehdyissä jutuissä ärsyttää räikeys, muovisuus ja heppoisuus; ovat krääsän näköisiä yleensä.
Lapset kaiken kaikkiaan ovat aika hyviä keksimään juttuja ja käyttämään mielikuvitusta, eli heille ei tarvitse kaikkea tarjota valmiiksi.