Mä olen vaikka koko loppuikäni ennen työtön kuin alan

Ihan hyvä homma varmaan. kouluttavat esim maahanmuuttajia alalle missä on pula ihmisitä.

Tyhmäksi sanoo lähihoitajia, mutta samalla tulee paljastaneeksi oman tyhmyytensä.



Kaikki hoitoalan töitä tekevät tekevät arvokasta työtä liian pienellä palkalla. Lähihoitajakoulutusta ei todellakaan pitäisi tuputtaa sellaisille, joile ala ei sovi. (Minulle ei sopisi mikään hoitoala, ei lähihoitajan eikä lääkärin ammatit)

tai open sukulaiset siellä vanhainkodissa ym ym

ja se on totta. en tunne yhtään fiksua/älykästä noilla aloilla toimivaa ihmistä.

mutta tyhmät eivät edes kaipaa haasteita...mutta meitä kaikkia tarvitaan :)

Pidä huoli ettet hoidata lastas sellasessa hoitopaikassa missä on hoitoalanihminen, älä sairastu tai kukaan lähimmäisesi ettei kukaan hoitaja ole sua hoitamassa, äläkä oleta että kukaan siivoaa sun paskojasi vaan huku vaikka niihin. Voiko tosiaan noin juntteja olla ....

Mutta pitäskö sun huolehtia ihan omasta haasteellisuudestas vaikka vaikutat siihenki aika yksinkertaselta

ja btw älykkyysosamäärä on 151

23 ja 24

minä pyyhin mummojen pyllyjä työkseni. vaihdan myös vaippoja, huolehdin hygieniasta, pesen tekareita jne.



ei mulla ole mitään erityistä himoa juuri nyt vaikka siihen pukamaisten perseiden pyyhintään, enkä itse asiassa edes ajattele sitä persettä siinä, vaan sitä ihmistä jolle se perse kuuluu. vanhukset laitoksissakin ovat oikeita, älykkäitä, aikuisia ihmisiä. tuskin kukaan heistä on haaveillut taikka suunnitellut viettävänsä viimeiset vuotensa toisten armoilla kykenemättä itse nyt esim. siihen perseen pyyhintään. mun mielestä on aika kohtuullista että kun tällainen tilanne nyt kuitenkin montaa ihmistä elämän ehtoopuolella kohtaa, että sieltä laitoksesta sitten löytyy ihminen joka sen perseen osaa irvistelemättä ja yökkäilemättä pyyhkiä.



en koe että työni vaatisi erityisen paljon juuri älyä, mutta monen moista muuta kuitenkin. empatiaa esimerkiksi, toisen huomioonottamista jne.



en toki lähde teitä arvostelemaan jotka tarvitsette nimenomaan älyllisiä haasteita nauttiaksenne työstänne. itselleni työn ilo syntyy muista asioista, esimerkkinä vaikka semmoinen tilanne viime viikolta kun laitoksessa asuva vanha ja sairas nainen kapsahti kaulaan ja sanoi rakastavansa minua, " minä oikeasti rakastan sinua, sinä olet mulle niin kiltti" . eihän tuo tilanne juurikaan mitään aivonystyrää stimuloinut, mutta jotain muuta nystyrää ilmeisesti kuitenkin, sillä jouduin lipeämään kyökin puolelle itkemään pienen itkun.

Ihan fiksu likka mun mielestä! Sanoo ite, että ei tienais yhtään enempää jos lukisi sairaanhoitajaksi ja tekisi päivävuoroja. Tekee siis pelkästään yövuoroja pienen kunnan terveyskeskuksen vuodeosastolla.

Onko se älykkyysosamäärän korkeus sitten onnelliseksi tekevä tekijä? Kai myös tiedät sen, ettei äo mittaa kovin monen sorttista älykkyyttä? Itse olen menestynyt yliopistossa tosi hyvin, neljättä vuotta siellä opiskelen, samaan aikaan ollut lehden arkistossa töissä ja yhden lapsenkin sinä aikana saanut. Nyt kotona ja gradua vaille valmis historianopettaja.



Näiden vuosien aikana olen kuitenkin tajunnut, että akateeminen ammatti ei ole mun juttu. Nyt haluaisinkin kouluttautua oppisopimuksella esim. nuoriso-ohjaajaksi. En kaipaa mitään kauheita henkisiä haasteita, mielummin nautin elämästäni. Ei kaikki hae työltä samaa asiaa.

Oman työpaikkani emäntä ja muu köökkihenkilökunta ovat kyllä sangen fiksuja tyyppejä! Emäntä on jopa täysin kaksikielinen...

eli taitaa 23 oma älykkyys tökkiä, kun arvostelee ihmisiä ammatin perustella!

aletaan puhumaan, niin itsellänikin on aika korkea äo: 145. (kun keskiverto on 100 tai vähän yli.) ja voitteko fiksut akateemiset (ja muut lähihoitajia haukkuvat) uskoa, että olen itsekin lähihoitaja. yliopisto ei ollut minua varten, sen totesin, kun vuoden opiskelin. sinnekin menin alunperin vain sen takia, kun sitä minulta odotettiin. fiksu voi olla ilman maisterinpapereitakin ja ilman korkeaa äo:ta, mutta vaatii rohkeutta ja fiksuutta, että uskaltaa olla omaitsensä ja opiskella sille alelle minkä tuntee kutsumuksekseen. Tosin ei kaikki hoitajatkaan ole omalla alallaan ja tee sitä työtä sydämellään.

Olen lähihoitaja ja sairaalassa töissä, minulla on viisi lasta, hekin lienee kaikki tyhmiä. Näin se kansakunta vaan tyhmenee entisestään.

eivät sitä arvosta! En oikeastaan voi edes käsittää sitä... että miten joku voi olla arvostamatta ihmisiä, jotka tekevät pienellä palkalla äärimmäisen raskasta työtä auttamalla muita. Joku yhteiskuntakriitikko on joskus todennut, että itse asiassa palkan pitäisi olla suhteessa työn ihan todelliseen, konkreettiseen rankkuuteen. Ja että niille, jotka tekee sitä työtä, mitä muut ei halua tehdä, pitäisi maksaa enemmän kuin niille, jotka tekevät ns. kivaa työtä ja saavat nautinnon itse työstä, kun se on niin helppoa ja mukavaa. Välillä mietin, että noinhan se pitäisi olla... Ja minulla on itsellä se sellainen akateeminen " helppo" ja kiva työ, jossa ei paljon kädet likaannu ja joka ei emotionaalisesti paljon hetkauta. Arvostan ihan mielettömästi kaltaisiasi ihmisiä, 30, ja muita hoitoalan valinneita yhteiskunnan tukipilareita. Minusta te juuri olette niitä todellisia tukipilareita... jatkossa yhä enemmän, kun kansakunta vanhenee. Jaksamista ja voimia työhönne!!! Meitäkin on pilvin pimein, jotka todella aidosti työtänne arvostavat! Ja toivon todella, että se arvostus näkyisi joskus myös rahassa.

Arvostan suuresti niitä ihmisiä jotka sitä työtä tekevät. Työ on raskasta ja varmasti jatkuvaa kilpajuoksua ajan kanssa, kun resurssit tunnetusti ovat mitä ovat. On hienoa että on olemassa ihmisiä, jotka tekevät tuota työtä sydän mukana, sillä kyvyttömyys asettua toisen asemaan varmasti heijastuu työssä.

On surullista että jotkut ihmiset ovat kyvyttömiä näkemään tuon työn arvokkuuden ja mitätöivät ylenkatseellaan hoitotyön tärkeyden.

Mieluummin sellaiset tosiaan vaikka kortistoon, kuin tekemään vastahakoisesti elintärkeää työtä :(

jotka työttömiksi joutuneet.

vaikkkei vois vähempää kiinnostaa vai?

sitten tavallista enemmän.