Akateeminen työtön: Mitä opiskelit pääaineena?

Nyt menee vähän aiheen viereen, joten anteeksi siitä. 

Mä olen hyvin perus-humanisti ja mun tutkinnolla (FM) ei ole pätevöitynyt yhtään mihinkään. Mä menin opiskelemaan alaa, joka kiinnosti ja meillä kerrottiin, että täällä koulutetaan tutkimuksen tekemiseen ja muut työelämätaidot saa sitten hankkia muualta. Reilu peli. 

Valmistumisen jälkeen ehdin olla pari lyhyttä aikaa työttömänä, mutta ainakin mä löysin aina jotain tekemistä kun olin valmis tarttumaan erilaisiin töihin. Lopulta sain sitten jalan oikean oven väliin, pääsin sijaiseksi, sitten määräaikaiseksi projektiin ja lopulta projektista vakkariksi. Tämän jälkeen tuli auki toisessa kaupungissa auki "täydellinen" paikka ja sain sen. Nyt olen vakkarityössä, johon vaatimus on alan osaaminen ja korkeakoulututkinto. 

Eli mun viesti on se, että pelkällä tutkinnolla ei saa oikeastaan muuta kuin muodollisen pätevyyden, muuten sinun pitää itse osoittaa, että selviät töistä ja että sinä olet paras valinta ko. paikkaan. Työnantajat saavat paljon hakemuksia, mutta jos sinulla ei ole työkokemusta ja jos sinua ei tunneta kliseisesti "hyväksi tyypiksi", niin jäät kyllä valitettavasti kymmenien muiden joukkoon osastolle nimi+korkekoulututkinto. 

Tämä on nykyään niin tyypillinen asenne työnantajille...Se, että joku on jaksanut puurtaa vuosia tutkinnon eteen, ei mukamas osoita mitään. Työnantaja haluaa valita työntekijät pärstäkertoimen ja kaverien suositusten perusteella, vaikka lopputuloksena olisi vain joukko parhaita paskanjauhajia.

Kuka tahansa voi Suomessa hankkia koulutuksen, jolla osoittaa pätevyytensä. Ikävää ettei se työnantajille merkitse mitään. Pätevyys pitääkin osoittaa työnhaussa uudelleen esim. perseennuolennalla.

[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 10:59"]

Sillä nyt onkin suuri merkitys mikä paperi ihmisellä on suoritettuna joskus vuonna keppi ja kivi... Not. Monesti työntekijöiden koulutusta ei voi mitenkään päätellä heidän työsuorituksensa perusteella. Useamman tutkinnon suorittanut voi olla laiska ja epäkäytännöllinen ja toisaalta paperiton työntekijä voi olla pätevä ja asiantunteva.

Eiköhän se jotain kerro ihmisestä jos on suorittanut monta korkeakoulututkintoa eikä silti keksi mitään tuottavaa työtä. Nykymaailmassa kun työpaikkoja ei todellakaan ole kaikille.

[/quote]

Itse olen valmistunut humanististen tieteiden oppiaineita yhdistellen, aloille jotka eivät työllistä suoraan mihinkään tiettyyn ammattiin, kuten opettajaksi tai psykologiksi. En ole ollut päivääkään työttömänä. Akateeminen tutkinto antaa mahdollisuudet työllistyä oman erityisosaamisensa ja sivuaineiden ja pääaineiden yhdistelmien kautta rakennetun kokonaisuuden avulla todella monipuolisesti erilaisiin asiantuntijatehtäviin. Minusta on todella outoa, että joku kummastelee, että mitä virkaa on vaikkapa sosiologialla, jos se ei valmista mihinkään ammattiin. Haloo, yliopisto ei ole mikään ammattikoulu, missä jokainen pääaine olisi kuin putki, josta päädytään tiettyyn ammattiin! Sitä varten ovat ne ammattikoulut ja osittain myös ammattikorkeakoulut, joilla on tarkemmat koulutusvastuut. Tämähän on koko tiedeyliopiston pointti ja se, miksi Suomessa on duaalijärjestelmä korkeakoulutuksessa (yliopistot / AMK:t).

Jos akateeminen henkilö on pitkään työttömänä, syitä on varmasti monia ja mukana on varmasti paljon huonoa tuuria ja ehkä henkilökohtaisia valintoja (esim. asuinpaikka). Osittain ylikoulutusta on varmasti. Moni sanoisi minulle varmasti, että teen koulutustani vastaamatonta työtä, mutta en näe asiaa lainkaan niin. Akateeminen loppututkinto on mahdollisuus niin moneen, että asiantuntijuutta voi rakentaa monella tavalla.

Mun mielestä osa ongelmaa on siinä, että nykyään on tosi vähän reittejä, joita pitkin pääsisi työuransa alkuun. Ainakin mun alalla olisi kysyntää osaaville tekijöille siellä ketjun yläpäässä, mutta sinne ei vain voida ottaa ihmisiä, joilla ei ole mitään vastaavaa kokemusta, vaikka sopivan alan tutkinto löytyisikin. Mutta sen sijaan niitä alku- ja keskitason paikkoja, joissa sitä kokemusta saisi kerrytettyä, ei ole, koska ne ovat ne, jotka on laman takia saneerattu jo kahteen otteeseen pois.

[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 12:08"]

[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 11:06"]

olen kyllä ihmeissäni jos noin hienoilla tutkinnoilla ei saa työtä. minulla on vain hävettävä it.merkonomin tutkinto (kympin paperit). urani eteni nopeasti ja olen suuren yrityksen it-osaston johtaja ja alaisuudessani on ekonomeja ja diplomi-insinööreja sekä luonnontieteen maistereita. kyllä teillekkin varmasti löytyy jotain kun on noin korkeasti oppinut. täytyy vain löytää se oma juttu. onnea vaan työn hakuunne

[/quote]

Taidat olla aika vanha iältäsi? Olosuhteet ovat muuttuneet, tänä päivänä sinun merkonomin papereillasi ei saisi mitään kassahommia ihmeempiä.

[/quote]

ei silloinkaan saanut, se on paljon itsestä kiinni, onko itseluottamusta, osaako markkinoida itseään ja kertoa miten asiat pitäisi hoitaa, ja kun saa aikaan tulosta työssään ja hyvät suositukset seuraavaan paikkaan. kyllä se työkokemus jossainvaiheessa ohittaa tutkinnot. julkisella puolella tietenkin noudatetaan omia sääntöjä, vaikka kyllä yksi kunta muutti pääsyvaatimuksia jotta saivat palkattua minut.

Jos tätäkin ketjua lukisi joku koulutussuunnittelija opetushallituksesta, saattaisi hänen pieneen mieleensä tulla ajatus koulutustavoitteiden laskemisesta väestötasolla mieluummin kuin jatkuvasta nostamisesta. Koulutuksella niitä työpaikkoja ei saa kuin julkisella sektorilla, jossa muodollinen pätevyys menee työkyvyn ohi. Ilmankos nykyään jo yli puolet kansasta saa leipänsä julkiselta sektorilta. Sinne riittää näennäiskyvyt, kuten kyky suorittaa tutkintoja. Valitettavasti perselihasten vahvuus ei aina korreloi luovuuden ja lahjakkuuden kanssa. Ehkä siksi yksityinen sektori ei ole ihan niin kiinnostunut hakijoiden titteleistä ja kirjainlyhenteistä.

Joillain aloilla työpaikkoihin liittyvät vaatimukset ovat vähän niin kuin aikuiselämän huppukielto. Typerä sääntö, jolla ei usein ole mitään tekemistä sen asian kanssa, jota sen katsotaan mittaavan. Huppu peruskoulussa symboloi huonoja tapoja, vaikka huppupäinen oppilas voi olla muuten hyväkäytöksinen ja lahjakas. Tutkinnon taas katsotaan osoittavan, että henkilö on pätevä, vaikka tutkinnoton voi olla parempi ja tehokkaampi työntekijä.

Toki on hyvä asia, että ihmisellä on tutkinto taskussa, mutta ei se takaa työpaikkaa. Ehkä nämä muodollisesti hyvinkin pätevät voisivat oppia jotain niiltä tutkinnottomilta, jotka eivät ole koskaan olleet työttöminä. Joku asennepuolen ongelma saattaisi niillä opeilla ratketa.

Olen lukenut kemiaa. Kemistejä on koulutettu ihan liikaa kun kuviteltiin, että sitten kun suuret ikäluokat jää eläkkeelle niin töitä on pilvin pimein. No ylläri, eipä olekaan kun kaikkialla vähennetään väkeä. 

Kuulostaa ihan kateudelta siita, etta joillakuilla on akateeminen tutkinto - tai useita - suoritettuna. Minusta on hyva, etta joillekin aloille on muodolliset patevyysvaatimukset. Itse halusin opiskella alaa, joka johtaa selkeasti tiettyyn ammattiin. Ja on ihan kivaa, kun on titteli, jolla herattaa kateutta kanssaihmisissa.

No eipä ole kohden koskaan. Oma alani on pieni ja hyvin työllistävä, mutta nyt se esim. Tampereen yliopistosta aiotaan "virtaviivaistaa" pois kokonaan. Ihan tällä termillä asiaa kuvattiin, yliopistoja "virtaviivaistetaan" ja pieniä koulutusaloja voidaan tiputtaa pois. Ilmeisesti sitten jotain lisätään, toivottavasti ei näitä huonosti työllistäviä koulutuspaikkoja! Meistä tämä on väärin, alamme on melko nuori ja isompi eläköityminenkin vasta alkamassa. Tähän asti siis on enimmäkseen lisätty resurssia, nyt koulutuksen tulee myös kattaa eläkkeelle jäävien paikkojen täyttö.

Kyseinen pääaine on logopedia. Vai oletteko useinkin kuulleet työttömästä puheterapeutista?

[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 12:18"]

[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 08:39"]

Biologian sisällä on paljon eri suuntautumisvaihtoehtoja ja monet on lähellä kemiaa. Mitä ajatteluit "biologian" olevan? Eläinten ja kasvien tunnistamista?

[/quote]

biologian suuntautumisvaihtoehdot ovat opettajan ura, fysiologia, ekologia ja (tässäkin ketjussa yhden työttömän pääaineenaan mainitsema) genetiikka. Näistä mikään ei pääaineen laajuisinakaan opintoina anna kemistille mitään työllistämistä edistävää lisäosaamista. Biokemia sekä solu- ja molekyylibiologia taas tarjoavat "vahvaa labrapohjaa". Tosin niiden opintojen suorittaminen vaatii useilta 3 x sen työmäärän mitä vastaavanlaajuisten biologian opintojen. 

Mun ainakin on hyvin helppo ymmärtää, miksi monet opiskelevat näitä jonkun aprikoimia huonosti työllistäviä aloja. Aika moni (nyky)nuori haluaa ensinnäkin päästä ennemminkin helpolla. Esim. nuo biokemian opinnot ovat monelle työmäärän vuoksi kauhistus. oma houkutuksensa on saada vähällä työllä melko paljon opintopisteitä. Nykyopiskelijoille myös painotetaan sitä, että opinnot eivät saa venyä vaan täytyy valmistua tavoiteajassa.

Kolmantena juttuna nykynuoriso haluaa toteuttaa itseään. Siihen kuuluu se, että täytyy löytää "omat jutut" ja ne itselle rakkaat jutut. Useammin se hauska oma inspiroiva juttu on ennemminkin naistutkimusta ja tv- ja elokuvatiedettä kuin laskentatoimea. Kai sitä jonkinlaiseksi lapsellisuudeksikin voi kutsua. Ajatus jostain kutsumusammatista on mun mielestä tosi ihana ja hieno. Mut kutsumusammatin myötä pitäisi sitten olla valmis myös tiettyihin uhrauksiin. Ei voi olettaa, että arkeologian koulutuksella saa Kajaanista huippupalkkaisen duunin. :) Aikuisena ymmärtää, että ihan kaikkea ei voi saada. Kamalaa on vain se, jos se oivallus tulee vasta valmistumisen jälkeen...

[/quote]

No jaa, nykynuoret sitä ja nykynuoret tätä... Ihan samalla lailla me lähdimme itseämme toteuttamaan silloin yli 20 vuotta sitten kun lukiosta valmistuimme. Enemmän tai vähemmän utopia-aloille päädymme, minä ja tosi moni kaverini. Ihmeen hyvin olemme noin kokonaisuudessa pärjänneet. Pääsimme niihin kouluihin joihin "kenenkään" ei pitänyt päästä, ja enimmäkseen näillä töillä on eletty. Että kyllä silläki on merkitystä, mihin itsellä on taipumuksia. Minä esimerkiksi tuskin olisin kovin työllistetty sähköasentajana tai rakennusalalla. Olisin varmasti ihan hirveän huono, oikein varsinainen mämmikoura!  

En toki tarkoita etteikö akateeminen työttömyys ja ylikoulutus olisi ongelma. Ja itse asiassa minä olen tuosta kaveripiiristä se ainoa (?) joka harkitsee alanvaihtoa. Mutta ei näihin ole helppoja reseptejä. Ja niinkuin kemisti tuossa totesikin, hän luuli opiskelleensa alalle jolla on hyvin töitä, ja toisin kävi.

[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 13:46"]

No eipä ole kohden koskaan. Oma alani on pieni ja hyvin työllistävä, mutta nyt se esim. Tampereen yliopistosta aiotaan "virtaviivaistaa" pois kokonaan. Ihan tällä termillä asiaa kuvattiin, yliopistoja "virtaviivaistetaan" ja pieniä koulutusaloja voidaan tiputtaa pois. Ilmeisesti sitten jotain lisätään, toivottavasti ei näitä huonosti työllistäviä koulutuspaikkoja! Meistä tämä on väärin, alamme on melko nuori ja isompi eläköityminenkin vasta alkamassa. Tähän asti siis on enimmäkseen lisätty resurssia, nyt koulutuksen tulee myös kattaa eläkkeelle jäävien paikkojen täyttö.

Kyseinen pääaine on logopedia. Vai oletteko useinkin kuulleet työttömästä puheterapeutista?

[/quote]

Tässä taas hyvä esimerkki: juuri pari päivää sitten luin kuinka puheterapeuteista on hirveä pula! Mihin oikeasti voi uskoa kun kouluttautumaan lähtee! Ei mitään järkeä.

Utopia-alat saattavatkin tyollistaa. Miksi turhaan vaihtaa alaa vain uuden tutkinnon suorittamisen innosta, jos kerran on toita?

[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 13:31"]

Olen lukenut kemiaa. Kemistejä on koulutettu ihan liikaa kun kuviteltiin, että sitten kun suuret ikäluokat jää eläkkeelle niin töitä on pilvin pimein. No ylläri, eipä olekaan kun kaikkialla vähennetään väkeä. 

[/quote]

tässä on hyvä pointti tähän keskusteluun. Jotkut alat ovat suhdanneherkkiä, toiset eivät. Kemistit, biokemistit ja "Nokia-alojen" opiskelijat ovat saaneet sitä kokea. Nokian hulluina vuosina lisättiin yliopistoissa vastaavien alojen sisäänottoa reilusti. Osa ei kerennyt koskaan valmistua, kun opiskelijoillekin oli paljon duunia tarjolla. Mutta sitten ne hullut vuodet päättyivät...

biokemiaa rummutettiin todellisena tulevaisuuden alana, mutta se kupla puhkesi jo ennen kuin hype kerkesi muuttua todeksi. 

Tästä päästään sitten siihen kysymykseen, että pitääkö yliopistoon valittavien opiskelijoiden määrän noudattaa senhetkisiä työllisyysnäkymiä - ja jos niiN missä määrin...

[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 12:42"]

JJJJJJa lopputulemana tähän voisimme todeta, ettei pääsykokeisiin pänttäävien teinien kannata valita ainakaan yliopistoa, sillä niillä tutkinnnoilla ei vaan työllisty.

Menkää sähkö-, metalli-, rakennus-, sosiaali- ja hoitoalan opintoihin. Pääsette ihan oikeaan ammattiin ja työllistytte, ei mene kymmentä vuotta hukkaan ja sitten valmistutte ihmettelemään, että mihin sitä pääsisi vaikka ilmaisharjoittelijaksi töihin.

t. Kokemuksen äänellä pilipalimaisteri, pääaineena turhaketiede jolla ei ole oman alan töitä saanut kuin 4 kk 10 vuoden aikana. Työttömänä taas.

[/quote]

tutkitustihan yliopistosta valmistuneiden keskuudessa on kaikkein matalin työttömyysaste. ehkä sun pitäis vähän perehtyä siihen, millaisia työttömyysprosentteja rakennusalalla on jokaisen taantuman tullen? akateeminen työttömyys on enemmänkin marginaalinen ongelma, ja painottuu vahvasti tietyille koulutusaloille. ja hirmuisen mielenkiintoinen puheenaihe tämä on. :)

[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 13:52"]

Utopia-alat saattavatkin tyollistaa. Miksi turhaan vaihtaa alaa vain uuden tutkinnon suorittamisen innosta, jos kerran on toita?

[/quote]

Olikohan tämä minulle? Niin, sitähän juuri yritin sanoa että aina jotkut niillä utopia-aloillakin onnistuvat. Ja myös sitä, että minä olen tässä meidä porukassa se musta lammas jolla on nykyää työllistymisvaikeuksia vaikka pitkän pärjäilinkin. Siksi harkitsen alanvaihtoa. En halua olla työtön, haluan olla tarpellinen. Tutkintojen suoritteluun minulla ei sinänsä ole mitään intoa, vaikka opiskelusta ja uuden oppimisesta periaatteessa pidänkin.

Nro 56

Siinäpä se. Olin joskus nuorempana töissä eräässä käännöstoimistossa, jonka perustajista yksikään ei ollut kääntäjä, eikä kaikilla ollut mitään tutkintoa suoritettuna. Ottivat myös töihin ihmisiä käännöskokeiden perusteella, ei paperien. Joitakin vuosia myöhemmin kun firma oli kasvanut ja komistunut, nämä alkuperäisomistajat myivät sen erittäin hyvään hintaan. Heistä yhdenkään ei ole varmasti tarvinnut tehdä töitä sen jälkeen, mutta tekevät silti, osa samalla alalla, osa jossain muissa hommissa. Rahantekoon ei papereita tarvita.

[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 13:48"]

[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 12:18"]

[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 08:39"]

Biologian sisällä on paljon eri suuntautumisvaihtoehtoja ja monet on lähellä kemiaa. Mitä ajatteluit "biologian" olevan? Eläinten ja kasvien tunnistamista?

[/quote]

biologian suuntautumisvaihtoehdot ovat opettajan ura, fysiologia, ekologia ja (tässäkin ketjussa yhden työttömän pääaineenaan mainitsema) genetiikka. Näistä mikään ei pääaineen laajuisinakaan opintoina anna kemistille mitään työllistämistä edistävää lisäosaamista. Biokemia sekä solu- ja molekyylibiologia taas tarjoavat "vahvaa labrapohjaa". Tosin niiden opintojen suorittaminen vaatii useilta 3 x sen työmäärän mitä vastaavanlaajuisten biologian opintojen. 

Mun ainakin on hyvin helppo ymmärtää, miksi monet opiskelevat näitä jonkun aprikoimia huonosti työllistäviä aloja. Aika moni (nyky)nuori haluaa ensinnäkin päästä ennemminkin helpolla. Esim. nuo biokemian opinnot ovat monelle työmäärän vuoksi kauhistus. oma houkutuksensa on saada vähällä työllä melko paljon opintopisteitä. Nykyopiskelijoille myös painotetaan sitä, että opinnot eivät saa venyä vaan täytyy valmistua tavoiteajassa.

Kolmantena juttuna nykynuoriso haluaa toteuttaa itseään. Siihen kuuluu se, että täytyy löytää "omat jutut" ja ne itselle rakkaat jutut. Useammin se hauska oma inspiroiva juttu on ennemminkin naistutkimusta ja tv- ja elokuvatiedettä kuin laskentatoimea. Kai sitä jonkinlaiseksi lapsellisuudeksikin voi kutsua. Ajatus jostain kutsumusammatista on mun mielestä tosi ihana ja hieno. Mut kutsumusammatin myötä pitäisi sitten olla valmis myös tiettyihin uhrauksiin. Ei voi olettaa, että arkeologian koulutuksella saa Kajaanista huippupalkkaisen duunin. :) Aikuisena ymmärtää, että ihan kaikkea ei voi saada. Kamalaa on vain se, jos se oivallus tulee vasta valmistumisen jälkeen...

[/quote]

No jaa, nykynuoret sitä ja nykynuoret tätä... Ihan samalla lailla me lähdimme itseämme toteuttamaan silloin yli 20 vuotta sitten kun lukiosta valmistuimme. Enemmän tai vähemmän utopia-aloille päädymme, minä ja tosi moni kaverini. Ihmeen hyvin olemme noin kokonaisuudessa pärjänneet. Pääsimme niihin kouluihin joihin "kenenkään" ei pitänyt päästä, ja enimmäkseen näillä töillä on eletty. Että kyllä silläki on merkitystä, mihin itsellä on taipumuksia. Minä esimerkiksi tuskin olisin kovin työllistetty sähköasentajana tai rakennusalalla. Olisin varmasti ihan hirveän huono, oikein varsinainen mämmikoura!  

En toki tarkoita etteikö akateeminen työttömyys ja ylikoulutus olisi ongelma. Ja itse asiassa minä olen tuosta kaveripiiristä se ainoa (?) joka harkitsee alanvaihtoa. Mutta ei näihin ole helppoja reseptejä. Ja niinkuin kemisti tuossa totesikin, hän luuli opiskelleensa alalle jolla on hyvin töitä, ja toisin kävi.

[/quote]ä

Teillä edellisellä sukupolvella olikin siihen mahdollisuus ja vapaus. Akateeminen vapaus ja yleissivistävät opinnot olivat niitä teidän nuoruutenne huippujuttuja. Mutta varmaan olet huomannut, että koulutuspolitiikkamme on sittemmin muuttunut. Yliopisto-opiskelijoilta on otettu ns. löysät pois, täytyy valmistua määräajassa ja lisäaikaa saa vain hakemuksesta ja hyvällä syyllä. Sellainen 14. vuoden opiskelu lukuisine harrastuksenomaisine kursseineen ja sivuaineineen on vain mennyttä maailmaa. 

En oikein ymmärtänyt tuota viittausta kouluihin, joihin "kukaan" ei pääse. Kyllähän niille hyvin työllistäville aloille on useimmiten kova karsinta. Juuri se täällä moneen kertaan mainittu huonosti työllistävä kemia oli Hesarin jutun mukaan se kaikkein helpoin ala päästä opiskelemaan. 

Yleensä korkeakoulututkinnon suorittaneet ihmiset noin kokonaisuutena pärjäävät aika loistavasti alasta riippumatta. :)

[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 11:42"]

Ekonomista sosiaalityöntekijäksi-aloituksen (27) jatkaa: käytin näitä kahta koulutusta vain esimerkkinä, ihan sama tilanne, vaikka opettaja tai biologi haluaisi sosiaalipuolelle. Ammatin vaihdosta on tehty liian vaikea/hintava ja aikaavievä prosessi.

[/quote]

Kyllä reittejä löytyy. Monenlaisia muuntokoulutuksia järjestetään monella eri paikkakunnalla.

Akateemisesti koulutetut ihmiset kykenevät myös opiskelemaan työn ohessa avoimen yliopiston opintoja. Sen jälkeen maisterin tutkintoon vaadittavien, jäljellä olevien opintojen määrä on kohtuullinen suorittaa joko työttömyysetuudella tai vakityöstä opinto- tai vuorotteluvapaalla. Myös aikuiskoulutustuki mahdollinen.

Asiat ovat juuri niin vaikeita kuin niistä itse tekee.

Montako työtöntä akateemista tässä ketjussa on? Sitähän ap haki. No, tuttua AV:ta...