Miten miehesi lopulta kärähti, kun aloit epäillä pettämistä?
Kysyitkö suoraan, kertoiko itse, virititkö ansan, stalkkasit puhelimen?
Vaihtoehtoja tässä mietin..
Kommentit (132)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rysän päältä kun valehtelin meneväni yövuoroon.
Minun mieheni jäi kiinni rysän alta. Naapurin yh oli ratsastamassa mieheni päällä kun tulin odottamatta kotiin.
Eivät kaikki miehet jää kiinni rysän päältä.
En käräyttänyt. Luotin vaistooni, jätin hänet, hän meni (salaa) kakkosnaisensa luokse (joka myös luuli olevansa ykkösnainen). No sekin suhde kärähti tietysti koska mätä mies. Vuoden päästä otin yhteyttä naiseen, joka varmisti epäilyni
Joskus nuorempana tuli käräytettyä tekstarit lukemalla. Sitten toinen rysän päältä. Turha tuhlata energiaansa todisteiden etsimiseen, eivät ne kuitenkaan muuta mitään. Tulee vaan turhaa draamaa
Ap:lle vinkkinä, älä tuhlaa aikaasi. Vaistosi on todennäköisesti oikeassa. Siirry eteenpäin ja anna miehen jäädä liemeensä marinoitumaan
Vierailija kirjoitti:
Lähti riidan jälkeen jonnekin ja tuli takaisin parin päivän päästä pokkana. En kysellyt tai stalkannut mitään. Sanoin vaan asiallisesti että se oli sitten tässä. Oli viimeinen naula arkkuun. Paras päätös ikinä.
Et vastannut kysymykseen. Tuolla perusteella et voi tietää, että hän petti.
Seisoin vieressä eteisessä, kun miehen lähtijäishalaus "kaverille" kesti yli 30 sekuntia, nainen kiehnäs ja miehen kädet valetelivat. Oli niin sairaan vaivaannuttavaa kaikille eteisessä olijoille (5 hlöä), enkä kehdannut heti siinä kysyä että mitä hittoa, kun isäntäväki halusi selvästi mennä nukkumaan. Autossa riideltiin ja mies kielsi kaiken. Lähetin naiselle kuitenkin tekstarin, jossa kysyin, että mikäs meininki, ja sain kuulla, mitä oli oikeasti meneillään.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä tätä miksi pitää enää saada mitään todisteita, kun se epäluottamus on se kolmas pyörä suhteessa?
Poikkeavaan käytökseen tai yhtäkkiseen elämänmuutokseen voi olla useita eri syitä.
Kun ensin eliminoi pettämisen pois, voi miettiä esim. stressiä, masennusta, riippuvuuksia jne. mitkä eivät ole mikään syy erota, vaan niitä voi alkaa hoitaa ja tilanteen saa mahdollisesti palautettua ennalleen. Pettäminen ei ole verrattavissa muuhun, ja se jää ikuisesti elämään. Anteeksi voi antaa mutta ei unohtaa.
(Vanha kommentti ja aloitus, mutta asia on edelleen näin)
Tuttava kysyi, miten meillä menee, kun oli ollut miehen kanssa samoissa juhlissa, joissa miehellä oli ollut seuralaisena joku toinen nainen. Kun sanoin, että ollaan yhdessä edelleen, niin sanoi, että hänestä se miehen touhu näytti kyllä aika erikoiselta, jos edelleen olimme olivat mm. kadonneet puoleksi tunniksi invavessaan. Ei mennyt kuin pari viikkoa ja mies jäi ensimmäisen kerran työhuoneen sohvalle yöksi kun oli kiire projektissa, mitä ei ollut tapahtunut koskaan aiemmin. Siinä vaiheessa aloin järjestämään omia ja lasten asioita uudelle tolalle.
Vierailija kirjoitti:
Toimittaja etsii jutun juurta?
Mahdollisesti, tai sitten ei, mutta mikseivät he voisi sanoa olevansa toimittajia ja etsivänsä jutun juuria? Ei se ketään haittaa, antaa vain paremman kuvan toimittajasta jos kertoo tämän.
Aasiassa reissutöissä rampannut insinööri-ex kärähti, kun työkaverin vaimo soitti ja kertoi. Äijä oli kännissä levinnyt liitoksistaan, ja tilittänyt, että siellä he käyvät (myös ex) maksullisissa *tytöissä* - kaikki kuulema käy. Ja kas: näin päättyi kaksi avioliittoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies tyhjensi taskunsa eteisen pöydälle ja seassa oli kondomi. Mies ei asiaa itse heti huomannut. Minä huomasin. Seuraavan kerran kun kävelin siitä ohi, kortsu oli kadonnut. Mies kärvisteli tuskissaan pari viikkoa, eikä pystynyt nukkumaan lainkaan. Sitten ei enää kestänyt vaan tunnusti itse.
Oli vaan odottanut, että minä olen se ilkeä joka potkaisee pihalle.
Pakko tähän väliin kertoa miten meillä taas on jatkuvasti tilanteita, mitkä näyttävät alkuun yhtä vastaavan pahoilta
Lopulta riita katkesi yllättäen kun äiti (joka oli täysin tietämätön asiasta) sanoi, että toivottavasti vauvaikäisenne ei nielaise sitä minimaallista kissankultatimanttia, mikä oli jäänyt itseltäni hänen luokseen vuosia sitten ja mikä on pyörinyt siitä asti hänen nurkissaan ennen kuin lapsi oli löytänyt sen ja ihastunut siihen niin ettei antanut sitä pois nyrkistään. Samassa muistin, että olin jostain halpahallista ostanut parikymppisenä alkkarit, joissa oli roikkunut sellainen koru, irrottanut sen ettei mene pesukoneeseen ja se oli jäänyt äidin luo. En vain käsitä miksi hän oli säilyttänyt sen.
Mistä löytyy sellainen mummo, joka antaa rauhassa vauvan pidellä kourassaan jotain pikkuesinettä ja jälkikäteen vain huomauttaa, että toivottavasti vauvanne ei nielaise sitä? Toivottavasti ei kellään todellisuudessa 😀
Näitä kun lukee niin Huh, miehet on todella törkeitä! Mutta niin on ne naisetkin, jotka roikkuvat varatussa miehessä!
Ylös!