Kuinka paljon autisteja kiusataan?

Vierailija kirjoitti:

Kylhä audarei kiusataa, mut audareil on se ettei ne ite tajuu et niit kiusataa :D

Mikä on kylhä audarei?

Suosittelen jotain pientä yläkoulua ja lukiota. Siellä on helpompaa kun on sosiaalisessa kanssakäymisessä vaikeaa, kasvosokeutta ja kaikkea sellaista.

Nyt jo kohta täysi-ikäinen teinipoikani on Asperger, mutta lievemmästä päästä. Hänellä on aina käynyt tuuri koululuokassa eli ei ole tullut kiusatuksi. Joku kirjoitti, etteivät välttämättä edes tajua tulleensa kiusatuiksi ja vaikka sitä kommentoitiin, että "häpeä", niin totta on, että Aspergerit eivät aina tajua sellaista hienovaraisinta kiusaamista. Eli sellainen kevyt naljailu ja ironia voi mennä tajuamatta ohi mikä on vain hyvä. Yhtään kovemman kiusaamisen tietysti tajuaa ja siitä kärsii kuten kuka tahansa muukin.

Sitten taas nuoremman poikani alakoululuokalla oli poika, joka on jollain tavalla "poikkeava" ja hänen äitinsä puheista olen ymmärtänyt, että onkin erityislapsi ja ilmeisesti jotain autismin kirjolla. Kyllä valitettavasti tällaista lasta höynäytettiin helposti tekemään jotain typerää jne. Juttelin tästä asiasta poikani kanssa, enkä usko, että hän kiusasi. Mutta toisaalta kannattaa muistaa sekin, ettei ketään voi pakottaa toisen kaveriksi. Poikani sanoi suoraan, ettei hän vain jaksa tätä poikaa, hänen juttujaan ja sähläystään. Joskus esim. täällä av:lla erityisesti kehotetaan alkamaan sen "poikkeavan" ystäväksi, mutta pitää muistaa, ettei ystävyys synny velvollisuudesta eli pakottaa ei voi. Sen sijaan voi hyvin pakottaa olemaan kiusaamatta.

Sanotaan vaikka näin, että aamuisin tarkistan whatsapista, että lapseni on yhä hengissä. En ole nähnyt yli vuoteen ja hän on eristäytynyt kotiinsa. Kotiinkuljetus tuo ruuan. Hän lapsena aina kysyi, äiti koska minä olen aikuinen. No nyt hän on aikuinen ja tämä on hänen elämänsä.

Vierailija kirjoitti:

Sanotaan vaikka näin, että aamuisin tarkistan whatsapista, että lapseni on yhä hengissä. En ole nähnyt yli vuoteen ja hän on eristäytynyt kotiinsa. Kotiinkuljetus tuo ruuan. Hän lapsena aina kysyi, äiti koska minä olen aikuinen. No nyt hän on aikuinen ja tämä on hänen elämänsä.

Luulisin sinua omaksi äidikseni, mutta minä en kysellyt milloin olen aikuinen. Kaikki muu täsmää.

Omien kokemuksieni mukaan ihmisillä tuntuu olevan nollatoleranssi erilaisuutta kohtaan.

Siellä kiusataan sitä todennäköisemmin mitä vähemmän on kavereita.

Paljon

Koulumaailma on täysin säälimätön erilaisuudelle, ja niin on muukin maailma. Kotikouluun jos mahdollista, toinen täydellisiä erakoitumisia rankkojen kiusaamisten jälkeen on jo liikaa. Moni lopettaa myös kokonaan puhumisen etc koska mikään ei koskaan itsessä toisille kelpaa.

Kysyykö joku tosissaan tällaista? Vaikka kaikki näkevät mitä tapahtuu?

En ole kohta vuoteen käynyt missään, ja syksyllä lopetin rankan kiusaamisen johdosta syömisen kokonaan. Ihmiset ovat aivan sairaan pahoja. Toivottavasti koronan seuraava aalto vie meidät kaikki.

Minä en ymmärrä mitä näille kiusaajille kotona opetetaan - ei ilmeisesti mitään? Narsistisia minäminä-arvoja?

Paljon. Koska on erilainen ja poikkeava. Sellaisia kiusataan aina.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka kiusattaisiinkin, he eivät yleensä ymmärrä itse, että heitä kiusataan. Siinä mielessä he ovat suojassa.

Olisipa näin. Autisinen veljeni sai erittäin raakaa kiusaamista osakseen alakoulussa. Hänet oli helppo saada suuttumaan. Tilanteet kärjistyi tosi pahaksi ja veljeni ärsytettynä rikkoi kerran koulussa paikkojakin. Ja taas kiusaajat sai lisää vettä myllyyn... 

Sekä kouluissa että työpaikoilla nämä kiusaajat pitäisi saada sekä hoitoon että rikostuomion eteen. Monikohan ymmärtää ajavansa toisen itsemurhaan? Minä uskon että monikin - ja se on tarkoituskin, koska erilaisuutta ei kestetä. Holokausti.

Saavat kyllä usein eläkkeen nuorena. Sairaan henkilön kiusaamisestahan saa oikeudessa usein tuntuvammat rangaustukset kuin terveen.

Me neurokirjon ihmiset ollaan helposti vähän naiiveja, ei tajuta välttämättä ihan niitä pienempiä vihjeitä tai vaihtoehtoisesti ylianalysoidaan koko ajan kaikki. Ei välttämättä osata samanlaista small talkkia kuin muut ja asiat saattaa tulla suusta töksähdellen. Se ei silti tarkoita että me oltaisiin tyhmiä tai tunteettomia. Useimmat neurokirjoon kuuluvat tuttuni ovat erittäin herkkiä ja empaattisia. Moni neurokirjon lapsi pitääkin enemmän vaikkapa eläimistä kuin ihmisistä, sillä eläinten kanssa vuorovaikutus on helpompaa ja välitöntä eikä eläin tuomitse. Jotta neurokirjolaisen sosiaaliset taidot voisi parantua niin muiden pitää ensinnäkin kohdella häntä kuin ihmistä eikä nälviä tai pitää jonain sirkuspellenä. 

T: ADHD-aikuinen joka on tullut erittäin monessa ihmissuhteessaan hyväksikäytetyksi 

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä mitä näille kiusaajille kotona opetetaan - ei ilmeisesti mitään? Narsistisia minäminä-arvoja?

Sekoitus sitä ja yli-ihanteellinen kuva siitä lapsesta.

Kotona voidaan myös antaa mallia puhumalla pahaa naapureista, tutuista ym. Toki monet lapset kiusaavat ihan vain menemällä mukaan sosiaalisen paineen vuoksi, mutta näiden lievästi kiusaajien vanhemmat usein puuttuvatkin lapsensa käytökseen. Meillä lapsi sai as-diagnoosin kouluiällä, mutta kyllä ne piirteet ja haasteet olivat jo aiemmin mukana ja sitä epäiltiin pitkään. Onneksi on pieni koulu ja mahtavat opettajat, myös lapsen päiväkoti oli ihana. Meidän koulu on vielä ns. huonolla alueella, mutta kun tällaisille aluille yleensä kertyy enemmän erilaisuutta, niin sitä myös siedetään paremmin.

Kiusaamisesta on kokemusta kuitenkin meidän perhetuttujen lapsen osalta. Tavattiin alle kouluiässä aika useinkin yhdessä, ja hiljalleen havahduin siihen että heidän lapsi kiusaa meidän lasta. Se oli sellaista "Yök, miksi toi tekee noin" "Mä en halua olla X:n kanssa" kun yritti saada lapsemme sisarusta juoksemaan hänen kanssaan karkuun lastamme "Ei olla ton kanssa, tule" niin silloin puutuin kunnolla tilanteeseen. Meidän asperger-lapsen sisarus moiseen halunnut lähteä mukaan, ja vaikka haluaisi niin en hyväksy sellaista käytöstä. Ketään ei voi ystäväksi pakottaa, mutta silloin kun tavataan toisia niin todellakaan ketään ei jätetä ulkopuolelle tahallaan

Vanhempansa eivät ikinä puuttuneet lapsensa tällaiseen käytökseen. En pidä heitä narsisteina, mutta kuvittelevat lapsensa olevansa niin täydellinen ettei hän voi ikinä tarkoittaa mitään pahaa. Taatusti ovat kasvattamassa lapsesta narsistia, sillä olen kuullut että hän on nykyään koulukiusaaja omassa koulussaan.

Yritin tuota hetken selvittää, mutta vanhempien selitykset oli vain luokkaa, että heidän pikku mussukka nyt vain ei halunnut leikkiä meidän lapsen kanssa, ei hän yrittänyt jättää ulkopuolelle mutta haluaa leikkiä vain sisaruksen kanssa. Sitten vielä pamautti, että tykkää enemmän normaaleista lapsista leikkikavereita. Silloin napsahti päässä. Totesin ettei heidän mussukka nyt vaan voi meidän toisen lapsen puolesta päättää kenen kanssa leikkii, ja jos lapsi ei osaa yhteisissä tapaamisissa käyttäytyä ja vanhemmat eivät koe aiheelliseksi puuttua huonoon käytökseen, niin sitten ei tavata enää. Ei kaduta.

Jälkikäteen olen miettinyt, että lapselleni tuolla oli valtava merkitys. Jos tapaamisia olisi jatkettu, niin hän olisi tottunut ks. käytökseen. Pahimmillaan tämä lapsi olisi manipuloinut omaani tekemään kaikkea tyhmää ja nolaamaan itsensä. Oli nimittäin aika kova manipuloimaan - vanhempiaankin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä mitä näille kiusaajille kotona opetetaan - ei ilmeisesti mitään? Narsistisia minäminä-arvoja?

Sekoitus sitä ja yli-ihanteellinen kuva siitä lapsesta.

Kotona voidaan myös antaa mallia puhumalla pahaa naapureista, tutuista ym. Toki monet lapset kiusaavat ihan vain menemällä mukaan sosiaalisen paineen vuoksi, mutta näiden lievästi kiusaajien vanhemmat usein puuttuvatkin lapsensa käytökseen. Meillä lapsi sai as-diagnoosin kouluiällä, mutta kyllä ne piirteet ja haasteet olivat jo aiemmin mukana ja sitä epäiltiin pitkään. Onneksi on pieni koulu ja mahtavat opettajat, myös lapsen päiväkoti oli ihana. Meidän koulu on vielä ns. huonolla alueella, mutta kun tällaisille aluille yleensä kertyy enemmän erilaisuutta, niin sitä myös siedetään paremmin.

Kiusaamisesta on kokemusta kuitenkin meidän perhetuttujen lapsen osalta. Tavattiin alle kouluiässä aika useinkin yhdessä, ja hiljalleen havahduin siihen että heidän lapsi kiusaa meidän lasta. Se oli sellaista "Yök, miksi toi tekee noin" "Mä en halua olla X:n kanssa" kun yritti saada lapsemme sisarusta juoksemaan hänen kanssaan karkuun lastamme "Ei olla ton kanssa, tule" niin silloin puutuin kunnolla tilanteeseen. Meidän asperger-lapsen sisarus moiseen halunnut lähteä mukaan, ja vaikka haluaisi niin en hyväksy sellaista käytöstä. Ketään ei voi ystäväksi pakottaa, mutta silloin kun tavataan toisia niin todellakaan ketään ei jätetä ulkopuolelle tahallaan

Vanhempansa eivät ikinä puuttuneet lapsensa tällaiseen käytökseen. En pidä heitä narsisteina, mutta kuvittelevat lapsensa olevansa niin täydellinen ettei hän voi ikinä tarkoittaa mitään pahaa. Taatusti ovat kasvattamassa lapsesta narsistia, sillä olen kuullut että hän on nykyään koulukiusaaja omassa koulussaan.

Yritin tuota hetken selvittää, mutta vanhempien selitykset oli vain luokkaa, että heidän pikku mussukka nyt vain ei halunnut leikkiä meidän lapsen kanssa, ei hän yrittänyt jättää ulkopuolelle mutta haluaa leikkiä vain sisaruksen kanssa. Sitten vielä pamautti, että tykkää enemmän normaaleista lapsista leikkikavereita. Silloin napsahti päässä. Totesin ettei heidän mussukka nyt vaan voi meidän toisen lapsen puolesta päättää kenen kanssa leikkii, ja jos lapsi ei osaa yhteisissä tapaamisissa käyttäytyä ja vanhemmat eivät koe aiheelliseksi puuttua huonoon käytökseen, niin sitten ei tavata enää. Ei kaduta.

Jälkikäteen olen miettinyt, että lapselleni tuolla oli valtava merkitys. Jos tapaamisia olisi jatkettu, niin hän olisi tottunut ks. käytökseen. Pahimmillaan tämä lapsi olisi manipuloinut omaani tekemään kaikkea tyhmää ja nolaamaan itsensä. Oli nimittäin aika kova manipuloimaan - vanhempiaankin.

Kiitos että puollustitte lastanne. Olisipa omat vanhempani toimineet samoin. Enemmänkin usutettiin sen manipuloivan tytön seuraan, kun "sillä on niin huonot perheolotkin". Tein kiltteyttäni mm tuon manipuloijan läksyjä ja hän milloin kenetkäkin käänsi minua vastaan. Tuntuu ihan älyttömälle ajatella nyt aikuisena. Lapsena ajattelin että minussa on vika. Myöhemmin sitten on ollut niitä manipuloivia parisuhteita jne. Jotenkin sitä oppi jo lapsena että minun tarpeillani ei ole mitään merkitystä ja minun pitää koko ajan miellyttää muita kompensoidakseni huonot puoleni. Niitä rajoja onkin sitten terapiassa jo kerran opeteltu ja olen menossa taas terapiaan uudestaan.

T: ADHD-aikuinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autistit ovat poikkeavia, ja yleensä juuri ihmiset alkavat kasvattamaan tällaisten ihmisten kustannuksella yhteenkuuluvuuden tunnettaan. Ihan näennäisesti tavallisestakin ihmisestä voi kuoriutua tällaisissa olosuhteissa aika hirvittävä ihminen.

Mikä tahansa keksitty ”poikkeavuus” riittää tuollaiseen käytökseen kunhan on tarpeeksi häiriintynyt. Näin alkoi holokaustikin.

Totta. Ei tarvitse olla mitään autismin kirjon diagnoosia tmv., kiusaaja(t) kyllä tarvittaessa keksivät mielestään ärsyttävälle tyypille kuvitteellisiakin ominaisuuksia, joilla voivat oikeuttaa kiusaamisensa.

Sen olen myös huomannut, että ihmiset usein hakevat yhteenkuuluvuuden tunnetta yhteisen vihollisen kautta, eli aletaan porukalla sorsia jotain enemmistön mielestä "outoa" tyyppiä. Asia erikseen on se, kuinka kestäviä ja aitoja tällaisen kautta muodostetut kaveruussuhteet ovat. Melko usein se kääntyy jossain vaiheessa niin, että fokus siirtyy sen ulkopuolisen kiusaamisesta porukan sisäisiin nokitteluihin ja valtataisteluihin.

Olen itsekin ollut aina enempi vähempi ulkopuolinen, toisinaan naureskelun ja joskus aggressiivisemman haastamisen kohde. Viime vuosina olen tarkoituksella opiskellut käyttäytymisen psykologiaa ja mm. alitajunnan vaikutusta ihmisen käytökseen, jotta saisin parempaa kokonaiskuvaa siitä, miksi ihmiset käyttäytyvät usein niin ala-arvoisesti vähänkään erilaisempia lajitovereitaan kohtaan. Sitä mukaa, kun ymmärrykseni on lisääntynyt, on myös hyväksynnän tarpeeni kutistunut liki olemattomiin. Olen hyvä, osaava ja arvokas ihminen, jonka ei tarvitse lunastaa paikkaansa kynnysmattoilulla ja oman itsen jatkuvalla häpeämisellä. Ja niin olet myös sinä, joka olet jostain syystä joutunut kiusaamisen kohteeksi. Älä ikinä unohda sitä.

Oman lapseni pahimmat kiusaajat ovat olleet sellaisia, joiden vanhemmat ovat lähes poikkeuksetta joko rääväsuisia juntteja tai sitten täysin lapsen tossun alla olevia vänisijöitä. Rääväsuut kokevat lapsensa olevan sitä "aidompi", mitä enemmän tämä perseilee ja riehuu, kun taas vänisijät selittelevät lapsensa käytöstä loputtomiin vaikka eivät olisi olleet edes paikalla näkemässä sitä. 

Eräs rääväsuuperheen lapsi aiheutti meidän lapselle aivotärähdyksen, kun taas vänisijäperheen lapsi kävi fyysisesti käsiksi- kumpikaan perhe ei mitenkään pahoitellut tapahtunutta tai puhutellut lastaan, mutta vänisijä koitti vielä minulle selittää kuinka tapahtunut juttu ei muka tapahtunut, koska lapsensa sanoi että...

Vierailija kirjoitti:

Koulumaailmasta en tiedä, mutta meillä töissä erästä tällaista työntekijää kiusattiin - keski-ikäisten toimihenkilömiesten johdosta. Tyyppi ei itse valittanut, mutta alkoi käydä tosi masentuneeksi. Työkaverit sitten veivät asian ylemmäksi, ja siihen puututtiin. Ihmiset sietävät yhä vain heikosti erilaisuutta, olemme kuvottava laji. Muistoissa holokausti. Mihin tahansa pystytään.

Holokausti on juutalaisten satu.