Hiito mikä lääkäri. Itku tuli :((

Olen pitkään kärsinyt paniikkikohtauksista ja ahdistuksesta. Eivät kovin pahoja, mutta päivittäistä kumminkin. En halua turvautua lääkkeisiin koska koen jotenkuten pärjääväni ilman. Olen myös ollut normaalisti töissä.

Nyt uuten oireena unettomuus tai vaikeuksia nukkua. Nukun 3-4h/yö mutta pätkissä. Väsymys on aihettanut jo muistihäiriöitä. Unohdan hellan levyn päälle jne.

Eilen olin niin väsynyt etten eteeni meinannut nähdä, mutta menin töihin kumminkin. Soitin työpaikkalääkärill varaakseni ajan minua hoitavalle lääkärille. Hänelle ei ollut aikoja, mutta hänelle jätettiin soittopyyntö. Minulle varattiin varmuudeksi aika toiselle lääkärille jotta voisin saada muutaman päivän saikkua jos hoitava lääkäri ei kirjoita puhelinsoiton prusteella saikkua.

Lääkäri soitti ja sanoin, että saikkulle pitää nyt päästä mutta ei voi kirjoittaa puhelimessa.

Menin siis tämän toisen lääkärin vastaanotolle. Hän alkoi heti määrätä minulle lääkkeitä. Ensin betasalpaajia paniikkiin ja kun en huolinut olisi määrännyt Oxepamia ja viimeisenä Sipralex (?). Kun sanoin, että koen selviäväni oireiden kanssa ilman lääkkeitä, enkä betasalpaajia voi syödä enkä myöskään halua olla ihan kamoissa saati jäädä koukkuun lääkkeisiin.

Suuttui kun en niitä lääkkeitä halunnut. Sen jälkeen sönkkää jostain makkarin lämpötilasta joka nyt on ok, samoin peitoista tyynyistä ym. Kaikki uusia ja oikeanlaisia. Sönkkäsi, että paniikkihäiriö neurologien sairaus ja syödäänhän diabetekseenkin lääkkeitä. Joo, ei ehkä ihan verrattavissa. Pyysin todistamaan väitteensä... ei vastausta. Kysyin miksi masentuneille jne heti ovesta astuttuaan määrätään masennuslääkkeitä tai muita pillereitä...ei vastausta.

Olin tuossa vaiheessa jo lähdössä koska totesin ettei ota mua vakavissaa ja vähätteli väsymystäni ja uniongelmiani. Kun nousin ja sanoin, että tämä ol varmaan sitten tässä, niin tiuskaisee minulle "mitä sä sitten haluat". Oli ihan hämmentynyt ja sanoin, että haluan sairaslomaa jotta voisin hieman levätä (olin siis jo heti alussa kertonut oireeni). Seuraavaksi tiuskaisi "no, paljonko haluut"...olin taas hieman hämmentynyt ja en osanut sanoa kuinka paljon. Lääkäri tisuskasi "riittääkö viikko". Nyökkäsin vaan, otin lapun ja häivyin.

Itkin koko matkan takaisin työpaikalle. Raivostuttaa, suututtaa...

Aaaargh... onneksi tämä minua hoitava lääkäri on empaattinen ja ymmärtäväinen ja yrittää kaikkensa auttaakseen.