Lapsuuden kummituskokemuksia

Asuin lapsuuteni vanhassa talossa perheeni ja kotikummituksemme kanssa. Hyväntahtoinen kummitus tuli vuosien myötä niin itsestään selväksi osaksi taloa, etti sitä enää edes miettinyt. Näin sen olemassaolo ilmeni:

1. yläkerrasta kuului usein selviä askeleita, vaikka siellä ei ollut kukaan.

2. Olohuoneen keinutuoli heilui joskus selvästi itsekseen, ihan niin kuin siinä istuisi joku itseään hiljaa keinuttamssa.

3. Kissamme taisi nähdäkin olennon. Puski välillä itseään tyhjään vasten siten kuin kissa usin jalkoihin itseään kiehnää. Ja meni sitten makuulle kehräämään kuin joku rapsuttaisi sitä.

4. Vanha kynttilänjalka siirtyi useampaan otteeseen alakerrasta yläkertaan, vaikka kaikki perheenjäsenet vannoivat etteivät olleet siihen koskeneet.

5. Ja viimeiseksi. Joskus yöllä heräsi siihen kuin joku olisi silittänyt hellästi poskea. Tämän kokivat kaikki meistä lapsista, mutta vanhemmat ei koskaan.