Lue keskustelun säännöt.
miehellä mielenterveysongelmia, mitä voin tehdä..
14.04.2013 |
Tämä nyt ei ole ihan paras paikka kysellä, mutta jos saisi vaikka ideantynkää asioista jotka voisivat auttaa. Mun miehellä on ollut henkisiä ongelmia jo ainakin parin vuoden ajan. masennus on diagnosoitu, en tiedä mahtaako olla muutakin. On erittäin hoitokielteinen ja yrittää painaa ongelman olemattomiin vaikenemalla ja hakemalla helpotusta esim harrastuksistaan, ja välillä myös haitallisemmista keinoista (juominen, nuoretn tyttöjen vokottelu jne.) Terapiat on myönnetty, mutta ei mene. Yleensäkin suostuu lääkäriin pitkin hampain vain jos on sairaslomaa vailla, tai reseptit menee vanhaksi. Masennuslääkkeitä siis syö, on kokeiltu jo useampaa.
Välissä oli jo monen kuukauden hyvä jakso, ja tuntui että painajainen alkaa olla ohi, mutta nyt tämä kevättalvi on taas luisuttu ja lujaa. Oireina miehellä ollut monenmoista, meihin muihin perheenjäseniin vaikuttavaa. Välillä nukkuu vuorokaudet läpeensä, on erittäin kiivas ja lyhytpinnainen ja "kohtuuton" saadessaan raivareita, ei kykene ajttelemaan muuta kuin itsekkäästi, lasten kanssa on erittäin epäjohdonmukainen, välillä on "vainoharhainen", ajattelee että hänestä juorutaan ja että hänelle yritetään hankkia hankaluuksia. jne, lista on loputon. On ollut myös aggressiivinen sekä minua että lapsia, varsinkin poikaamme kohtaan. Koskaan ei tiedä millainen päivä tai viikko on tulossa, ja tämä epävarmuus on tosi raskasta.
Ei suostu siis terapiaan, mutta purkaa asioita kavereilleen, tästäkin on ollut monenmoista harmia, riitautumisia, valehtelua, välirikkoja jne. Viime aikoina kohteena ovat olleet omat lähisukulaiseni ja aiheena minun haukkumiseni. Myös töissä on ollut monta kertaa hankaluuksissa rähjäämisen, töissä nukkumisen jne vuoksi.
Olen todella väsynyt tilanteeseen ja myös avuton. Lapset ovat alkaneet reagoida tilanteen pitkittyessä. Vanhin, murrosikäinen on sulkeutunut. Poika on selvästi peloissaaan taas pahentuneesta tilanteesta, saa voimakkaita tunnekuohuja ja "raivareita" itsekin, hänestä näkee että voi pahoin eikä voi käytökselleen mitään.
Asiaa riittäisi vaikka kuinka tästä aiheesta, mutta olisko jollain vinnki, ihan mitä vaan jolla auttaa tilannetta, lähinnä lasten kannalta, ja omaa vointiani myös. Tuntuu että mies on päättänyt kieltää ja kieltäytyä kaikesta, joten hän aikuisena ihmisenä joutuu varmaan itse hakemaan selvitymiskeinonsa, minä en kaiken tämän jälkeen enää jaksa.
Kommentit (18)
Olen ottanut eron samankaltaisesta miehestä, sekä itseni että lasten takia. Miehen kyvyttömyys käsitellä vaikeita asioita ja haluttomuus hoitaa itseään olivat liikaa. Viimeisenä keinona ehdotin pariterapiaa, mutta hän hylkäsi senkin vaihtoehdon.
Nostan hattua sitkeydellesi. Kuitenkin, jos mies ei suostu hakeutumaan hoitoon, on asioiden muuttuminen kovan työn takana. Oletko ehdottanut hänelle pariterapiaa?
Älä kuitenkaan uhraa lasten mielenterveyttä yhteisen perhe-elämän ja rakkauden takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole pariterapiaa ehdottanut. Miehelle on siis myönnetty kelan tukemaa tearpiaa, mutta ei suostu sitä aloittamaan.
Tuosta rakkaudesta en enää edes tiedä, tuntuu että kaikki - parisuhde mukaan lukien - on hautautunut tuon ison mustan masennuspilven alle.
Nyt kun vointi on matkalla alaspäin, hirvittää mitä on edessä. Edellisen tuollaisen jakson aikana rellesti kavereiden kanssa pahan olon peittääkseen ja löysi syyn aina ulkopuolelta, usein minusta tai esim. pomosta, tai siitä kun kaverinsa "juonittelivat" keskenään. Nyt ei ole oikein enää väleissä kenenkään näiden kavereiden kanssa, joten saas nähdä. Ainoat "kaverit" ovat harrastuksen kautta tuttuja teini.ikäisiä, itse kuitenkin jo lähestyy neljääkymppiä.
Olen tuon "kysy mielenterveysongelmaiselta" -ketjun aloittaja, vastasin nyt siihen viestiisi :)
Jos mies ei meinaa hakeutua hoitoon/mennä terapiaan, niin muuta lasten kanssa pois..ihan sinun ja lastesi parasta ajatellen.
Kuinka kauan aiot vielä tilannetta katsoa? Kuinka kauan altistat lapsesi?
Koska ajattelin suojella lapsiasi? Eikö olisi jo hiljalleen aika laittaa lasten etu etusijalle?
Eihän tuossa ole kuin yksi vaihtoehto: ero ja erilleen muutto. Sen olen velkaa lapsillesi.
Jos mies ei halua hoitaa itseään niin ihanko oikeasti sinä annat lastesi sairastua? Sillä näin on tapahtumassa.. Sinun tehtäväsi on suojella lapsiasi ja antaa heille normaali lapsuus. Tällä hetkellä perheemme tilanne on sairas ja se sairastuttaa lapsesi (ja on jo sairastuttanut kuten itsekin kerrot).
Miehesi ei kykene kantamaan vastuuta itsestään eikä muista. Sinun tehtäväsi lasten äitinä on kantaa vastuu lapsistasi - tähän asti et kertomasi mukaan ole sitä tehnyt, olisiko nyt jo korkea aika ennen kuin pilaat lastesi elämän? (elämä ja arki masentuneen ja väkuvaltaisen vanhemman kanssa sairastuttaa lapsesi loppuiäksi).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja pyydän anteeksi suoraa puhettani, ilmeisesti et ole tajunnut tilanteen vakavuutta ja sinun olisi syytä herätä.
-4-
tosiaan aika paha tilanne, kyllä sun kaiketi täytyy selittää miehellesi että hänen sairaus sairastuttaa lapsesi ja sinä et enään jaksa, hänen pitäisi valita hoito tai ero, ehkä tätä tulit hakemaan täältä. koita jaksaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onhan miehesi testo-tilanne tutkittu kunnolla
Vaikea tilanne. Eräällä tutullani oli mielenterveysongelmia, hänellä auttoivat neuroleptit. Onko miehesi kokeillut niitä? Kuulemma ovat tehokkaita mielenterveysongelmiin ja sivuvaikutukset ovat vähäisiä. Nykytietämyksen mukaan myös sähköshokkihoidot (maineestaan huolimatta) voivat joidenkin kohdalla olla tehokkaita masennuksen taltuttajia. Sähköshokkihoidot esimerkiksi yhdistettynä neuroleptilääkitykseen ja liikuntaan erään psykiatriystäväni mukaan voivat palauttaa ihmisen jopa täysin työkykyiseksi.Lääkärin juttusille rohkeasti vain! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 01:25"]
onhan miehesi testo-tilanne tutkittu kunnolla
[/quote]Miten tuo liittyy asiaan
Sinun pitäisi nyt tuntea vastuusi äitinä ja vanhempana lapsistanne ja omasta jaksamisestasi. Jos lapset alkavat oireilla vielä pahemmin, sinulla voi olla käsissäsi todella vielä paljon suurempia ongelmia. Jos mies ei hoitoa halua, se on hänen valintansa. Ihan yksiselitteisesti: muuta pois. Pilaat oman ja lastesi elämän jos tuohon jäät. Et ole vastuussa aikuisesta ihmisestä mutta lastesi hyvinvoinnista kyllä. Tilanne voi ajautua siihen että lapset huostaanotetaan kun ongelmat kasvavat suuremmiksi.
Vainoharhaisuus kuulostaa jo isommalta mielenterveysongelmalta kuin masennus. Voisiko olla skitsofreniaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenterveysongelmista kärsivien läheisille on myös apua saatavilla. Ota yhteyttä johonkin sellaiseen paikkaan. Sinä ja lapsesi olette vaarassa sairastua itsekin, joten sinun pitää nyt huolehtia ensisijaisesti itsestäsi ja lapsistasi, kun mies ei itseään suostu hoitamaan.
Eihän erilleen muuttaminen tarkoita lopullista eroa, jos ette niin halua. Voitte miettiä yhteen palaamista sitten, kun miehesi saa asianmukaista hoitoa ja toipuu sairaudestaan. Mutta nyt on tärkeintä estää varsinkin lasten sairastuminen.
Tuntuu että pyydät täältä lupaa lähteä ja sitä kyllä suosittelenkin. Kuten itse sanot, et jaksa enää, ja lapsetkin kärsivät. Älä holhoa miestä. Jos hän ei itse halua apua, et voi häntä auttaa. Auta itseäsi ja lapsia ennen kuin tilanne pahenee. Miestä tuskin herättää mikään muu kuin lähtönne, jos sekään. Et voi kannatella toista ihmistä pystyssä, sinulla on omakin elämäsi ja lapset joista huolehtia. Etsi teille asunto ja lähde. Puhu myös lasten kanssa tilanteesta. Todennäköisesti muutto helpottaa pojankin oloa huomattavasti. Murrosikä on tarpeeksi haastavaa aikaa ilman mielenterveysongelmaista vanhempaakin. Jo se että mies hakee helpotusta juomisesta tai nuorista tytöistä, on riittävä syy pistää elämä uusiksi. En sinuna odottelisi enää yhtään kun kuvassa on mukana agressiivisuuskin.
Suojele lapsiasi!! Miehesi kuulostaa aikapommilta. Ensihätään voit ottaa yhteyttä turvakotiin ja rakentaa uutta elämää sieltä käsin, tai jos turvakotia ei paikkakunnalla ole, ota yhteys sosiaalityöntekijään. Ota huomioon myös se että mies voi alkaa taistella huoltajuudesta joten sinun pitäisi varmistaa asiat sille mallille että tilanteestanne on jotain kirjattuna viranomaisillekin. Olisi myös hyvä jos poika pääsisi puhumaan ammattiauttajalle. Ymmärrät kai sen että syyllistyt itse lastensuojelurikkeeseen pitämällä lapset tällaisessa elämäntilanteessa. Sinun tehtäväsi on suojella lapsia ja viedä heidät pois tilanteesta jossa he ovat henkisesti ja/tai fyysisesti vaarassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenterveysomaisten oikeudet
Hoitojärjestelmä olettaa aivan liian usein, että omainen on osa läheisensä hoitoa ja kantaa hänestä vastuuta. Vastuustaan huolimatta omaisilla on kuitenkin vähän valtaa vaikuttaa tilanteeseensa. Omaiset joutuvat usein toimimaan läheisensä apuna ilman riittävää tukea ja tietoa.
Mielenterveysomaisten oikeudet ovat julkilausuma, jolla halutaan kiinnittää huomiota omaisten kokemiin epäkohtiin ja vaaditaan niihin muutosta.
Mielenterveysomaisten oikeudet on laadittu vuonna 2010, jolloin Omaiset mielenterveystyön tukena keskusliitto täytti 20 vuotta.
Mielenterveysomaisten oikeudet:
1. Oikeus omaan elämään, virkistykseen ja lomaan
2. Oikeus omaishoidon tukeen ja omaishoidon tukitoimiin
3. Oikeus työelämän joustoihin
4. Oikeus omaan talouteen ja taloudelliseen tukeen
5. Oikeus terveystarkastuksiin
6. Oikeus omaisvastaavaan
7. Oikeus saada riittävä tieto läheisen sairaudesta ja hoidosta
8. Oikeus lapsuuteen, kun vanhempi sairastaa
Ongelmana oma jaksaminen
Psyykkisesti sairaan omaiset tarvitsevat tukea myös jaksamiseen. Etenkin sairaan kanssa elävät tai tätä muuten paljon tukevat omaiset ja läheiset väsyvät. Oma elämä kietoutuu helposti sairaan elämään. Huoli läheisestä ja sairauden mahdollisesta uusiutumisesta tai passivoituneen sairaan jatkuva tuuppiminen eteenpäin käyvät monesti voimille. Kaisa Nyberg kertoo, että psykologi Jaana Jokisen lisensiaattityötään varten tekemän tutkimuksen mukaan psyykkisesti sairaiden omaisilla on psyykkistä rasitusoireistoa huomattavasti enemmän kuin muulla väestöllä. Näitä rasitusoireita ovat muun muassa aloitekyvyttömyys, unettomuus ja jopa itsemurha-ajatukset.
Nybergin mukaan uupumista kannattaisikin ehkäistä jo ennalta ja hakea apua ja tukea, vaikkei olisikaan vielä erityisen ahdistunut tai väsynyt. Omasta jaksamisesta huolehtiminen on niin oman kuin sairaan läheisenkin edun mukaista.
Lobotomiasta voisi olla apua miehesi mielenterveyshäiriön hoidossa.
Miehesi pitäisi ryhdistäytyä ja hakeutua lääkäriin. Lääkäri osaa sitten määrätä tarvittavan hoidon. Luulen, että miehesi tilanteessa suositellaan terapiaa, varmasti myös lääkkeitä, kuten esimerkiksi antipsykootteja. Kannattaa myös tiedustella, olisiko mahdollisuutta lobotomiaan tai sähköshokkihoitoihin, ovat nykytutkimuksen mukaan tehokkaita masennuksen hoidossa.
Kiitos asiallisista ja suorista vastauksista. Totta kai olen miettinytkin lähtöä jos tilannetta ei muuten saa selvästi paremmaksi. Olin vain jo ehtinyt ajatella että "painajainen" on ohi, miehen tilan huononeminen ja sen myötä lasten oireilu on tuore juttu ja olen ollut eksyksissä ja avuton tilanteen kanssa. Jotenkin en myöskään haluaisi tuomita miestä liian rankasti liian pian, on kuitenkin ollut erittäin hyvä isä terveenä. Elättelen toivetta että parantuisi ja lapsilla olis ehjä perhe. Jotenkin minusta ei ole sitä itse eroperheen lapsena rikkomaan.Varmaan kuulostaa hölmöltä ja itsekkäältä, mutta kyllä sitä pyörittelee mielessään myös taloudellisia huolia (olen opiskelija) ja sitä etten haluaisi viedä lapsilta kotia. Mutta nyt lasten oireilun myötä ymmärrän toki että jotain on tapahduttava pian.
Mies on itse lapsuudessa kärsinyt mielenterveysongelmaisen (ja siihen kuolleen) vanhemman takia, ja varmaan siksi ehkä sairastuikin. Silti, tai siitä huolimatta ei kestä yhtään sitä jos yritän puhua että hoitaisi itseään lasten takia. Suuttuu ja kieltää puhumasta koko aiheesta. Yleensäkin yrittää kieltää kaikki vastoinkäymiset ja vastuulliset asiat, ei kai kestä niitä ja omaa osuuttaan ongelmiin, ja yrittää kieltää kaiken.
Heille jotka olivat huolissaan siitä että annan lasteni altistua, toivottavasti teitä helpottaa tieto että sukulaiseni on tullut avuksi ja ottanut yhteyttä kunnan viranomaisiin. Toisaalta olen helpottunut, koska en tilannetta (pojan pahaa oloa jne) osaa yksin hoitaa, mutta toisaalta pelkään kovasti mitä tuleman pitää. Mies varmasti vähintäänkin suuttuu kovasti. Ehkä suutuspäissään ja loukkaantuneena häipyy... mutta onko se sitten ainakaan pelkästään huono asia. Yleensä jos otan avunhakemisen puheeksi mies suuttuu ja sanoo jotain sentyylistä kuin "musta pääset helposti eroon".En usko että mies "herää", on jostain syystä uskomattoman jääräpäinen kieltäytymisensä kanssa. Silti sitä toivoisi että tässä vielä voisi olla onnellinen loppu.
ap