Voisiko joku nainen auttaa mitä tehdä, kun pitkäaikainen naisystävä alkoi yhtäkkiä angstaamaan
Olen edelleen järkyttynyt, kun eilen naisystävä kertoi ettei pysty ja tarvitsee aikaa koska ahdistus ja angstaaminen. Avaan hieman taustaa suhteestamme. Vuoden ollaan asuttu yhdessä, asunto on minun ja menot olemme jakaneet tasapuolisesti toisiamme kunnioittaen niin ettei kumpikaan ole niskan päällä eikä altavastaajana. Yhdessä on kaikki sovittu ja tää on toiminut hyvin, jopa kihloista ja häistä on puhuttu ILMAN painostusta. Eilen naisystävä pudotti pommin kesken romanttisen kotitreffi-illan ettei hää just nyt pysty tähän ja itkien tunnusti kaiken olevan liikaa. Tarttee aikaa miettimiseen ja pään selvittämiseen. Tässäkö tämä suhde oli? Minulla ei ollut tietoakaan naisystävän tunteista ja riitoja ei ole ollut tai muuta sellasta.
Leffa jäi kesken ja naiseni vaan kylmästi ilmoitti viettävänsä viikonlopun toisaalla ja angstaten pakkasi kassinsa. Tänä aamuna puhelimeen kilahti viesti naisystävän kaverilta, että kaikki suht ok, hän on täällä, ei hätää ja älä murehdi. Suhteen alussa oli vaihe, joka aiheutti samanlaista ahdistusta ja riittämättömyyden tunnetta naiselleni, mutta tuin sanoen, että minulle hän riittää just tollaisena ja rakastan ilman hienoja koulutuksia ja paksua palkkapussia. Voiko tää nyt olla tota samaa? En halua luopua naisestani, koska kerrankin oon löytänyt ihmisen, joka on samalla viivalla ajatusten, arvojen ja tulevaisuuden suunnitelmien suhteen. Rakastan aidosti ja välitän, joten en minä tällasta odottanut.
Mistä tää voisi johtua?
Kommentit (34)
Hälle suhde nyt ei vaan toimi yhtä hyvin kuin sulle. Sellaista se välillä on. Ei auta kuin ootella miten asiat kehittyy.
Vierailija kirjoitti:
Sillä on toinen
Meinaatko että rahani kelpaavat mutta mä itse en?
Etsi parempi, tuo ei ole tasapainoisen ihmisen käytöstä
Ehkä tarvi vain omaa tilaa. Itse en pysty rentoutumaan kuin yksin ollessa.
Vierailija kirjoitti:
Vaihdevuodet. Mieliala vaihtelee.
Ei kai nyt vielä 30+ naisella voi olla?
Sillä on kaali pehmee, menetät vain rahasi.
Ikävä sanoa mutta kuulostaa nyt siltä, että naisystävääsi ei ole varma tunteistaan. Voi olla, että suhteenne päättyy. Varaudu henkisesti siihen.
🇺🇦🇮🇱
Mitä tarkoitat tuolla ettei naisella ole hienoa koulutusta ja palkkapussia? Ja myös mitä tarkoitat että kulut jaetaan toista kunnioittaen? Minulle tuli aikoinaan avoliitossa oman tilan tarve, kun kulut jaettiin puoliksi, vaikka minä tienasin puolet siitä mitä mies, miehen mielestä tämä oli reiluin tapa jakaa kulut. Kotitöitä tein paljon enemmän kuin mies. Minulle tuli jossain vaiheessa tunne, että mahdollistan miehelle liikaa, teen enemmän kotona, mutta maksan suhteessa liikaa. Tuli tunne että minua arvostetaan lähinnä hyödykkeenä.
Miksi aloituksessa piti tuoda esiin, että asunto on sinun? Miten tämän naisen (naiseni?) koulutus tai palkkapussin paksuus liittyy mitenkään mihinkään? Olisiko sinulle ap ollut helpompi ymmärtää, jos tämä "naisesi" olisi vihjaillut suhteen aihettamasta ahdistuksesta 5 tai vaikka 10 kertaa ohimennen, kun nyt olet järkyttynyt näin suoraan kertomisesta?
Angstaa. Kuulostat aika teinixiltä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi aloituksessa piti tuoda esiin, että asunto on sinun? Miten tämän naisen (naiseni?) koulutus tai palkkapussin paksuus liittyy mitenkään mihinkään? Olisiko sinulle ap ollut helpompi ymmärtää, jos tämä "naisesi" olisi vihjaillut suhteen aihettamasta ahdistuksesta 5 tai vaikka 10 kertaa ohimennen, kun nyt olet järkyttynyt näin suoraan kertomisesta?
Itsekin vähän ihmettelin, miksi nämä piti tuoda esille. Ehkä ap halusi tuoda esille, että suhteessa on nuo asiat kunnossa. Tunnepuoli ei sitten taidakaan olla kunnossa.
🇺🇦🇮🇱
Ei avoliitossakaan kulujen pidä mennä tasan puoliksi jos palkoissa on suuri ero. Tulojen suhteessa maksaminen on ainoa toista kunnioittava tapa. Väsyttävää joidenkin itku miten toinen siitä hyötyy jos parempituloinen maksaa enemmän, vaikka totuus on että parempituloinen hyötyy kulujen puoliksi maksamisesta.
Jos alusta asti tuntuu että suhteessa on jotain pielessä, niin silloin yleensä on.
Tämähän ei ajan kanssa parane, vaan se on sellainen ahdistava tunne joka nousee sitten välillä pintaan.
Nainen on todennäköisesti miettinyt eroa pitkään, ehkä koko suhteenne ajan, tahtoisi ehkä pysyä suhteessa mutta rakkautta se ei valitettavasti ole. Ei vaan pysty jostain syystä käsittelemään näitä tunteitaan ja eroamaan reilusti.
Ap, voisitko vastata täällä esitettyihin kysymyksiin, vai eikö kysymykset miellytä sinua. Odotit varmaan miten sinua ylistetään ja naista haukutaan. Jotenkin vaikuttaa että koko tarinasi on vaan mielikuvituksen tuotetta.
Teidän suhteenne ongelmat eivät selviä yleisesti naisilta kysymällä. Teidän täytyy nyt keskenään keskustellen pyrkiä selvittämääm tämä solmu.
Rauhallisessa mielentilassa keskitytte puhumaan omista kokemuksistanne, tunteistanne ja ajatuksistanne.
On opeteltava yhdessä kuntelemaan avoimin mielin toinen toisianne ja niitä tunteita ja oletuksia, johtopäätöksiä mitä on siellä sanojen takana.
On hyvä varmistaa omia tulkintoja toisen puheista: "Kuulen tässä nyt että sanot/koet että blabla, ymmärsinkö oikein?"
Ei ole rakettitiedettä. Mutta mitään kaveriapua tai yleistä naiset/miehet -jargonia tässä ei tarvita.
Ihmiset voivat elää yhdessä pitkäänkin niin etteivät oikeasti keskustele eivätkä tutustu toisiinsa. Ehkä tekin olette tällainen pari.
Ehkä nainen kokee että on yrittänyt ilmaista jotakin asiaa mutta sinä et tajua. Ehkä hän ei oikeasti ole niin tehnyt eikä sinulta voi ajatustenlukua odottaakaan.
Tekstissäsi ja erityisesti angstaamis-sanassa itse kuulen, että tyttöystäväsi on sinulle tärkeä, samoin parisuhde.
Toisaalta jäin kuulostelemaan, onko sinulle parisuhde hiukan tärkeämpi kuin se ihminen, jonka kanssa suhteessa olet.
Ikävä kyllä on sanottava että kuulen myös tunteidensa/kokemustensa vähättelyä. Koko asetelma on outo.
Leimaatko ehkä itseltäsikin salaa hänen ahdistuksensa joksikin hameväen turhaksi tunteiluksi jota looginen ja tasapainoinen miessukupuolen edustaja ei voi tajuta, joten kysynpä muilta naisilta, samanlaisilta draamailijoilta?
Voin hyvin olla väärässäkin, en tunne sinua.
Me puhumme ja kuulemme eli tulkitsemme aina omista elämänkokemuksistamme ja persoonistamme käsin.
Objektiivisuutta ei voi olla, mutta toista ihmistä kannattaa pyrkiä ymmärtämään. (Vaikkei koskaan viime kädessä täysin voikaan.)
Jokainen ihminen on täysin uniikki yksilö.
Toivon sinulle ap ja teille molemmille parasta mahdollista elämää! Jos olette yhdessä, teidän on opeteltava yhdessä rakentamaan toimivampi kommunikaatio.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä on toinen
Meinaatko että rahani kelpaavat mutta mä itse en?
Ei, vaan tämä kommentoija halusi tässä kautta rantain kertoa, että on urpo.
mutta: onko tässä kyse jostain isoista sosioekonomisista eroista teidän kahden välillä?
Se on vammainen613