Lue keskustelun säännöt.
Lapsen hoitaminen kotona 3-vuotiaaksi, mies ei suostu
14.04.2013 |
Ennen lapsen syntymää olin itsekin sitä mieltä että laittaisimme lapsen hoitoon siinä noin vuoden vanhana, mutta mitä lähempänä tuo aika on sitä vahvemmin minusta tuntuu että haluaisin pitää lapsen kotona vielä vuoden jos toisenkin. Tiukkaa meillä tulisi olemaan mutta olisi se silti mahdollista. Mies ei tähän kuitenkaan suostu, ja hän vain tuhahtelee kiintymyssuhdeteorioille sekä tämän Keltikangas-Järvisen kirjoituksille... Mies on itse elänyt melko vähävaraisessa perheessä (jossa äiti oli kotona) eikä hän kunnioita äitinsä ratkaisua vaan tuntuu olevan jopa hieman katkera siitä ettei heillä koskaan ollut varaa mihinkään ylimääräiseen.
En tiedä mitä tekisin. Tuntuu pahalta laittaa lapsi hoitoon mutten osaa oikein olla miehelle siitä vihainen sillä minähän se tässä olen se joka on mielipiteensä muuttanut. Mies ei vaan voi mitenkään uskoa että hoidosta olisi lapselle haittaa.
Kommentit (88)
Oletteko keksustelleet miehen kanssa erilaisista vaihotehdoista. Olisiko mahdollista että isä jäisi lapsen kanssa kotiin ?
Onko mahdollista tehdä töitä eriaikaa. Siis toinen tekisi normaalipäivän mutta menisi aikaisin aamusta töihin ja sitten vaihdettaisiin vuoroa ja toinen tekisi vaikka lyhyen työvuoron illalla ?
Tai voisiko kotona oleva tehdä töitä viikonloppuisin ?
Entä hoitopaikka olisiko helpompi laittaa lapsi perhepäivähoitajalle vai päiväkotiin ? Entä jos lapsi olisi hoidossa vain lyhyttä päivää ja lomittaisitte työaikanne niin että hoitopäivä jäisi 4-6 tuntiin ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita lapsi perhepäivähoitajalle ja palaa kiltisti töihin, niin ette joudu kituuttamaan.
Olen ehdottanut miehelle että hän jäisi kotiin mutta ei suostu siihenkään - ei näe siihen tarvetta (isäkuukauden kuitenkin pitää joten se vähän pidentää lapsen kotonaoloaikaa).
Hetken olin jo sinut asian kanssa mutta menin sitten lukemaan tuon blogikirjoituksen (Keltanokan hautomo) ja syyllistyin taas kauheasti. Harmittaa muutenkin kun monessa paikassa puhutaan siitä kuinka hyvä äiti jää lasten kanssa hoitovapaalle, mutta milläs jäät kun se ei sovi miehelle?
ap
Jää kotiin. Pidä pääsi tässä asiassa. Sitä et tule katumaan, mutta töihin liian aikaisin menoa tulet kyllä.
Noin pieni lapsi ei tarvitse vielä mitään kallista. Ne kalliit harrastukset tulevat sitten teini-iässä.
Miehelläsi on itsetunto-ongelma lapsuuden köyhyydestä, ja nyt hän yrittää siirtää sitä samaa häpeää sinuun. Mutta on eri asia hoitaa lapsi kotona kolmevuotiaaksi kuin 18-vuotiaaksi.
Se sinun tunteesi siitä, että lapsi on vielä liian pieni, on oikea. Naiset luottavat vaistoonsa äiteinä aivan liian vähän ja uskovat liikaa siihen, mitä esim. joku pääministeri sattuu sillä hetkellä naisilta toivomaan.
Millä mies sitten uhkaa, erolla vai? Sinulla on silti oikeus hoitaa lapsi kotona kolmevuotiaaksi, mies maksaa elatusmaksut ja mahdollisesti yhteiskunta asumis- ja toimeentulotukea tms. Ja koska sinulla ei ole tuloja, miehen elatusmaksun osuus tulee olemaan verrattain suuri.
Kun luen näitä juttuja, tulee semmoinen olo, että jos saisin vielä lapsia (olen eronnut), jäisin tarkoituksella totaaliyhäriksi enkä kertoisi miehelle raskaudesta mitään.
Jos täällä valitetaan, että suomalaiset naiset eivät ole naisellisia, niin eivät kyllä miehetkään ole miestä nähneetkään, kun eivät ole valmiita pienen lapsensa äitiä muutamaa vuotta elättämään, jotta vauva ja taapero saa kasvaa oman äidin huomassa. Suomalaisia miehiä pikemminkin nyppii vastuunkanto, sen sijaan että sitä pidettäisiin kunnia-asiana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti hoidat kotona jos haluat.
Tehkää kompromissi. Lapsi hoidetaan kotona 2-vuotiaaksi. Voitte jatkaa sitten tappelua, kuka lasta hoitaa siihen asti, sinä, isä, isovanhemmat tms. 2-vuotias on oikein hyvässä iässä menemään hoitoon, usko vaan.
Vai onko tässä sittenkin takana se tavallinen tarina. Mammaa ei kiinnosta työnteko...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mies erolla uhkaa eikä tietenkään pystyisi pakottaa minua töihin. Ja toki tulisin eron sattuessa taloudellisesti toimeen niinkuin 7 kirjoitti, mutta en usko tuollaisen ratkaisun olevan lapsen kannalta kovinkaan hyvä... En myöskään itse halua erota eikä meillä ole ollut mitään ongelmia suhteessamme. Tämäkin oli sovittu juttu että lapsi hoitoon vuoden vanhana.
En vaan osannut ennakoida mieleni muutosta, sillä en tosiaan ole kotiäitityyppiä enkä muutenkaan ennen oman lapsen saamista kokenut pienen lapsen hoitoon laittamista mitenkään huonona ratkaisuna.
ap
Minäkin ehdotan että hoidat lapsen kotona 2-vuotiaaksi. Sen ikäinen on jo ihan erilainen tapaus kuin 1-vuotias. Taloudellisesti ei tee kuitenkaan niin tiukkaa kuin olla kotona siihen asti kun lapsi on 3-vuotias. Ja minä varmaan ajoittaisin töihin menon elokuulle 2014: saisin olla vielä kaksi kesää kotona, lapsen olisi helpompi saada hoitopaikka uuden kauden alkaessa ja kun menee kesken vuoden töihin, saa tehdä loppuvuoden töitä todennäköisesti 0-veroprosentilla :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on ihan kohtuullista sinun vaatia että lapsenne hoidetaan kotona kaksivuotiaaksi, jotta hän osaa itse kävellä, itse syödä ja juoda, ja lisäksi itse kertoa hoitajalle mikä on hätänä.
Vuoden kituutus 2-3v ikävälillä ei tee loppuelämästänne köyhyysloukkua. Se on vain yksi vuosi, ja teillä on niitä vielä vaikka kuinka monta edessänne. Lapsi on pieni vain kerran, on ainutlaatuinen tilaisuus olla pienen kanssa kotona kun hän on alle 3v, siihen ei voi palata kun lapsi on isompi.
Tuo 9:n ehdottama kompromissiratkaisu on kyllä hyvä, toivottavasti mies suostuisi siihen. Voisin kuvitella että 2-vuotiaan hoitoon laittaminen olisi jo helpompaa kuin 1-vuotiaan joka tuntuu monella tapaa vielä vauvalta (tai tiedä sitten miltä siinä vaiheessa tuntuu...).
Ja tässä ei siis ole kysymys työhaluttomuudestani vaikka sitä samaa mieskin koko ajan vihjailee. Hänen mielestään käytän "lapsen parasta" tekosyynä sille etten haluakaan mennä töihin. Täytyy myöntää että se kyllä loukkaa minua sillä en tehnyt lasta päästäkseni pois töistä. Olisin myös todella ilahtunut jos mies suostuisi jäämään kotiin jo ihan oman urani kannalta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutkin olivat näköjään ehdottaneet lapsen hoitamista kotona 2-vuotiaaksi sillä välin kun kirjoitin edellistä vastausviestiäni. Pitää tosiaan neuvotella tuosta vaihtoehdosta miehen kanssa.
ap
Teette työajat joustavasti, jolloin taloudellinen vastuu ei jää miehelle. Kyllä 1-vuotias selviää jo hoidossa aivan täysin. Varsinkin, jos et ole mikään "kotiäitityyppi", voi olla parempikin, että lapsi on hoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen sita mielta etta kannattaisi jaada kotiin. yksi vuotias on kovin pieni jattamaan aitinsa. saat kylla miehesi ymmartamaan etta jos olet kotona kaksi vuotta lisaa ei ole maailmanloppu palaat toihin sitten. tosin tarkoittaa varmaan sita etta teille ei kannata toista lasta suunnitella.
en lukenut koko ketjua, mutta suosittelen, että venytät puolella vuodella. Se on kompromissi, sen verran luulisi miehesi tulevan vastaan. 1,5, v kävelee tukevasti, ymmärtää puhetta, puhuu itse vähän, ja pahin eroahdistuskausi on historiaa
On tosiaan ihan eri juttu laittaa lapsi hoitoon 1v tai 2v, eli sopikaa alustavasti siitä että olet kotona kunnes lapsi täyttää 2v (ja kuten joku jo sanoi, olkaa kesän yli kotona, kesällä on päiväkodit joka tapauksessa kiinni ja kaikilla sama ongelma: minne lapsi hoitoon).
Näen usein perhepäivähoitajia joilla on 1v lapsia hoidossa muiden isompien ohella ja se pienin istuu kylmälläkin rattaissa sillä aikaa kun muut touhuavat puistossa, ei hääviltä näytä. Ei ole ollut edes peittoja suojana ja tunnin ulkoilevat .Ehdottomasti kannattaa odottaa että lapsi kävelee ja on muutenkin toiminnallisempi ennen kuin laittaa hoitoon.
Miehesi ei tajua että pieni lapsi pärjää vallan hyvin vähälläkin, ei syö kahta isoa lautasellista aterialla, ei harrasta, ei tarvitse kännyköitä ym ym. Se on vain vuosi tai kaksi teidän elämästänne mutta erittäin tärkeitä vuosia lapsen elämässä. Miehesi siirtää nyt omat traumansa omaan lapseensa. Tavaraa on maailma täynnä mutta äitejä ja isiä vain yksi. Kun olette lapsen yhdessä hankkineet niin en katso että "mies elättää sinua"; monissa maissa on ihan tavallista että sen aikaa kun äiti hoitaa lapsia kotona, isä tuo leivän taloon. Saat kuitenkin kotihoidontuen ja lapsilisän joita muualla ei juuri edes jaella. Lastenhoitokin ON työtä vaikka sitä ei tässä maassa arvostetakaan, ja luulisi miehesi arvostavan sitä että koti on kunnossa ja ruoka valmiina kun töistä tulee.
Eivät ne päiväkotiaamut ja kotiinpaluut kaupan kautta ja kiireellä ruokaa tekemään aina niin ihania ole, ilta vierähtää kotitöissä ja seksikin jää vähemmälle kun molemmat ovat väsyneitä.
Murrosikäisen poikani luokalla on nuori joka saa kaikki uusimmat ja kalleimmat laitteet ja on itse ilmoittanut että vanhemmat lahjovat häntä kun heillä ei ole hänelle aikaa.
Eurolleen viritelty talous ei helpota kenenkään elämää.
Meillä taas mies halusi ehdottomasti että lapset hoidetaan kotona, vaikka talous siitä kärsisikin. Olen toki itse ollut aina myös sitä mieltä, en hennoisi laittaa vauvaa joka ei osaa kävellä tai ilmaista itseään vieraiden ihmisten joukkoon. Mistään ei tietäisi niin pienestä vaikka häntä kohdeltaisiin huonosti. Myöskään kaikki kulkutaudit ei ole meille tervetulleita, olemme mielummin vähän köyhempiä, mutta terveitä.
Itsekin aikana ennen lapsia ajattelin, että toki 1v:n jo laittaisin hoitoon.
Nyt minulla 1v2kk kaksoset ja en ikimaailmassa voisi heitä vielä viedä hoitoon. Meillä on tosi vahva äiti-äiti -kausi menossa, jos olen hetkenkin poissa niin vastassa kaksi sylitakiaista. Rakastan näitä "kiireettömiä", lasten ilmeitä kun oivaltavat uutta ja riemuissaan katsovat heti minuun että huomasinhan varmasti. Välillä tullaan syliin ja halimaan ja sitten taas jatketaan leikkejä.
Lapseni eivät vielä kävele, puhu, syö lusikalla tai käy potalla. Sitten tuntuisi paremmalta laittaa hoitoon kun kyseiset taidot on hallussa.
Miksi uskoisi, kun ei siitä ole. Miksi haluat jäädä kotiin, eikö työnteko kiinnosta? Et voi pakottaa miestä elättämään teitä jos mies ei halua että jäät kotiin.