Löytyykö muita ei kävelijöitä???

Kirjoitit jo viisi päivää sitten, mutta vain yksi on vastannut. Pitääkö uskoa ettei muita myöhäisiä kävelijöitä ole vai eikö äitejä huvita kirjoittaa jos lapsi jossain " jäljessä" ?



Öh, aloitin vähän provosoivasti, mutta meillä kans 1v 3kk, joka ei kävele. Hän oppi jo kuukausi sitten taidon periaatteessa (käveli ihan yksin useaan kertaan 7-8 askelta), mutta sen jälkeen kokeillut taitoa muutamana päivänä viikossa ja edelleen liikkuu konttaamalla. Kävely ei kiinnosta (eikä tuota enempää sujukaan) ja kun maanitellaan, niin näyttää ärsyyntyneeltä eikä varsin kävele.



Minuakin kismittää, kun kaikki kysyy kävelystä (vaikka ymmärränkin periaatteessa kiinnostuksen), mutta kukaan ei kysy puheesta. Meilläkin lapsi puhuu ikätovereihinsa verrattuna paljon, kahden sanan lauseitakin. (Itse olen salaa tyytyväinen tällaisesta kehityksestä, en ole kuullut että joku olisi jättänyt oppimatta kävelemään, mutta puheen oppiminen helpottaa minusta ihanasti lapsen kanssa olemista.)

kävele ei. 1v2kk, fysioterapiassa käydään kerran kuussa, kun alle vuoden vanhana ei varannut jaloilleen ollenkaan. Vuoden vanhana nousi pystyyn ja siitä lähtien on kävellyt tuen varassa, mutta ei muuten. Turhauttavaahan tämä on, kun esikko oppi kävelemään vuoden vanhana.

Meillä myös puhutaan aika paljon, ei niinkään lauseita, mutta sanoja on käytössä paljon. Nyt on alkanut matkimiskausi, lapsi matkii kaikkia sanoja, mitä hänelle sanoo.

Meillä on 14kk ikäinen kuopus poika, joka ei kävele. Tukea pitkin kyllä ja taaperokärryn kanssa. Viime viikolla oppi seisomaan ilman tukea pieniä hetkiä. Käveleminen ei poikaa ole ikinä kiinnostanut, eikä hän ole tykännyt, jos joku koittaa kävelyttää, heittäytyy vaan ihan " makaroniksi" ja menee lattialle. Nyt on viime päivinä kävellyt mielellään,jos joku kävelyttää



Esikoinen oli 1v2kk kun lähti kävelemään ja kuopuksella kaikki fyysiset taidot on opittu vähintään 2kk myöhemmin kuin esikoisella, paitsi istumaan kuopus oppi tosi pienenä. Eipä tuo minua haittaa, vaikka ei poika kävele vielä, kyllä sitä kerkeää, myöhemminkin =) Luonteeltaan poika on aika varovainen, tosin sitten kun jonkin oppii, niin menee kovaa.



M+Poika 14kk

ja vihdoin innostunut kävelemisestä, silti vieläkin jonkin verran -ja varsinkin ulkona- konttaa!



nousi 9kk iässä pystyyn ja kärryn kans + tukia vasten lähti 10kk iässä. 1v alkoi seistä tuetta lyhyen aikaa ja otti " vahingossa" muutamia askelia. oli lähemmäs 1v2kk kun alkoi tietoisesti harjoitella askelia, aluksi muutaman..ja nyt kuukauden harjoiteltuaan menee jo 45 askelta, nousee itse ja lähtee, kun vielä viikko sitten piti " maanitella" .

nopeasti sitten etenee, kun vihdoin kiinnostuu/innostuu ja rohkemee. eipä tule sit paljon muksahteluja, kun harjoittelee rauhassa!! =)

Moikka,

meillä tyttö (kohta 1 v 4 kk) oppi jo alle vuoden ikäisenä ottamaan askelia tukea vasten, ja taaperokärryn perässä on ottanut kauan juoksuaskeliakin. Kiinnostusta tuetta kävelyyn ei vaan kerta kaikkiaan ollut, vaikka seisoikin ilman tukea.



Mutta kappas vaan, neiti sai juhannuksen alla ahaa-elämyksen ja alkoi harjoitella kävelyä ihan oma-aloitteisesti, eikä mennyt montaa päivää niin kävely sujui varsin mallikkaasti, jopa 10 askelta kerralla. Kolmessa viikossa konttaus on unohtunut kokonaan, nyt vaan kävellään päivät pitkät ja todella taitavasti.



Eli lohdun sana: vaikka tilanne näyttää toivottomalta, se saattaa kääntyä yllättäen kunhan lapsi kiinnostuu kävelystä. Varsinkin alkuperäisen lapsella motoriset taidot tuntuvat olevan jo valmiita, odottele rauhassa innostumista. Ja kohta et enää edes pysy perässä! =) Vasta 1½ ikävuoden jälkeen kävelemättömyyttä ryhdytään yleensä tutkimaan tarkemmin.

Meilläkin poika siis aloitti kävelyn " myöhään" , mutta se johtui selkeästi pojan luonteesta. Hän on aina ollut tosi varovainen, eikä ole pahemmin telonut itseään. Hän esim. opetteli nousemaan pystyyn vasta kun osasi tulla myös mallikkaasti alas, eikä kertaakaan muksahtanut takaraivolleen, kuten jotkut villimmät tapaukset. :)



Minusta ei pidä olla huolissaan sellaisen lapsen kävelystä, joka kuitenkin osaa kävellä tuen kanssa. Hän todennäköisesti vain kerää rohkeutta kävelläkseen ilman tukea, ja jos häntä pakottaa ja hän pelästyy, se viivästyttää vain kävelyä entisestään.

kaksi vanhempaa lasta ovat lähteneet kävelemään 10-kuisina mutta tämä kuopus ei pidä mitään kiirettä asian kanssa. hän on ollut peppukiitäjä ja se on ihan selkeästi hidastanut kävelemäänoppimista.



kuopus oppi konttaamaankin vasta 1-v synttäreiden tienoilla ja oikeastaan sen jälkeen lähti myös kävelynopettelu liikkelle. nyt on parissa kuukaudessa oppinut nousemaan tukea vasten ylös, kävelemään talutettuna/tukea vasten ja parin viime päivän aikana on myös harjoitellut ilman tukea ylösnousemista. kuopus on aika varovainen luonteeltaan joten hän ei luultavasti halua lähteä kävelemään ennenkuin on varma tasapainostaan.

On helpottavaa kuulla, että on muitakin lapsia, jotka ovat myöhään lähteneet kävelemään.



Meillä poika on vain koko ajan tullut jälkijunassa liikkumisen suhteen ja tuntuu, että hän on syynin alla neuvolassa, kun on oppinut kaikki liikkumiseen liittyvät asiat niin myöhään...



Nyt on tulossa 1½v neuvola ja varmaan saadaan lähete taas fysioterapiaan, kun ei kerran kävellä. Noh, eipä sekään tietty haittaa mitään, mutta en voi mitään, että jo niin kovasti toivoisin pikkumiehen alkavan kävelemään - loppuisi ihmisten ihmettelyt, neuvolan huoli ja pääsisihän sitä itsekin helpommalla, kun ei tarvitsisi enää toista retuuttaa sylissä... vaikka sitten tietty alkaa se perässä juokseminen, mutta nyt se tuntuu paremmalta vaihtoehdolta...



Mutta siis, kiitos kommenteistanne ja tsempityksestä! :)

Tämä oppi ihan hieman alle 1 1/2 -vuotiaana kävelemään ja jo puolta vuotta myöhemmin tykkäsi kovasti pelata jalkapalloa, sählyä jne. Mielestäni poika on tällä hetkellä (2 1/2 -vuotiaana) tosi liikkuva, ja tuo myöhäinen kävelyn alkaminen antoi sitten taas tilaa puheen opettelulle, eli poika puhuu myös todella sujuvasti.

Meillä alettiin kävellä vasta 1v5kk iässä, olisi osannut mutta ei kiinnostusta. Konttaamalla kun pääsi horjumatta eteenpäin ja lujaa...



Kävelemää hoputtaminen vaan pahensi tilannetta. Malttia, kyllä se siitä vielä lähtee. Ärsyttävää vaan tuo ulkopuolisten painostus. Ja meiillä tyttö puhuu pälpättää taas paljon enemmän kuin ikätoverinsa. Tsemppiä!