Yrittäisitkö vauvaa vielä 42-v?

Vierailija kirjoitti:

Sisarusta ei korvaa mikään. Suosittelen yrittämään raskautta.

Tämä on totta! Itsellä hyvät ja lämpimät välit sisaruksiin ja heidän perheisiinsä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voi 42-vuotiaana, kun se ikä on jo mennyt. Olen 44-vuotias, ja ajattelin tehdä lapsen muutaman vuoden päästä.

Pelkän iän perusteella on mahdotonta yleistää, joku on jo 3-kymppisenä raihnainen. Minusta lasta voi harkita niin kauan kuin on terve (ehkä muutenkin) ja hedelmällinen. Naisen hedelmällisyys päättyy vaihdevuosiin. Tosin ennemmin kannatan raskauksia heti kun sukukypsyys sallii eli teiniraskauksia, kuin nipin napin 50 v äidiksi. Jos tulee äidiksi vanhana, kannattaa ehkä tehdä se lapsivesipunktio vai mikä onkaan, vaikka siinä onkin keskenmenon riski jos taitamaton näytteen ottaja tai yliherkkä kohtu.

Tässä alkaa olla jo melkoisia harhakäsityksiä naisen hedelmällisyydestä. Hedelmällisyys päättyy useimmilla jo vuosia ennen vaihdevuosia. Hormonitoiminta ja kuukautiskierto muuttuvat, munasolujen laatu ja kyky kiinnittyä heikkenevät ja tämä saa aikaan sen, että yli 45-vuotiaista suurempi osa ei enää tule raskaaksi verrattuna niihin, jotka tulevat. Niistäkin jotka tulee raskaaksi, suurempi osa kokee keskenmenon kuin synnytyksen.

Oletin, että tuo kirjoittaja olisi se isä eikä äiti. Muutoin todella samaa mieltä 🤯

Tästä tuli mieleen ajatus, että miten se muuten oli 100v sitten, kun lapsia saatiin niin kauan kuin niitä tuli (10-13 lasta). Oliko silloin oikeasti paljon ns erityislapsia?

Koska useimmiten viimeisimmät lapset tulivat silloin 40+ iässä.

Ei ole tässä iässä rankempaa, pikemminkin päinvastoin, kun on jo keski-ikäisen rento. Kolmevitosena on vielä vähän "nuori", eli epäkypsä, dramaattinen ja herkästi ahdistuva. Siis paino sanalla vähän, noita nuoruuden "huonoja" puolia oli vielä jäljellä siinä iässä jonkin verran. Lisäksi lapset ovat erilaisia, eli ei voi tietää millaisella temperamentilla varustettu pakkaus sieltä tulisi. Ja aika hyviä testejä on kromosomipoikkeamille, jos ne huolettavat.

Vierailija kirjoitti:

Itse sain esikoisen viime vuoden lopulla ja juuri täytin 25 keväällä ja vauva 8kk, tämä hyvä ikä mielestäni. Minulla ja miehellä vakityöt. Olemme päättäneet että lapset tehdään nuorina koska en jaksa keski ikäisenä pyörittää lapsiarkea.

Mistä hitosta sinä sen tiedät :D Paljastat tuossa juuri nuoruutesi (ja yksinkertaisuutesi), kun et ymmärrä, että olet keski-ikäisenä ihan eri ihminen kuin nyt.

Vierailija kirjoitti:

Tästä tuli mieleen ajatus, että miten se muuten oli 100v sitten, kun lapsia saatiin niin kauan kuin niitä tuli (10-13 lasta). Oliko silloin oikeasti paljon ns erityislapsia?

Koska useimmiten viimeisimmät lapset tulivat silloin 40+ iässä.

Ei varmasti ole ollut sen enempää erityislapsia kuin nytkään. Osan erityisten kohdallahan "erityisyys" riippuu määritelmästä, osa sitten selvempiä tapauksia, jotka eivät esim selviydy normaaliarjesta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Itse sain esikoisen viime vuoden lopulla ja juuri täytin 25 keväällä ja vauva 8kk, tämä hyvä ikä mielestäni. Minulla ja miehellä vakityöt. Olemme päättäneet että lapset tehdään nuorina koska en jaksa keski ikäisenä pyörittää lapsiarkea.

Tämähän ei nyt liity tähän ketjuun ollenkaan. Voit tulla 20 vuoden päästä vastaamaan uudestaaan.

Up

En. Yksi riittää, on nyt 6 vuotta ja ei ole toivonut sisarusta. Naapurin lapsikin haluaisi muuttaa meidän perheeseen, kun niille tulee taas lapsi, viides, ei saa hyomiota. Olen 39 ja mielestäni on parempi, että 50-vuotiaana ois lapset jo melkein täysi-ikäisiä, ei koululaisia, jaksamisen takia.

Vierailija kirjoitti:

Yritin 45- vuotiaaksi asti, mutta ei onnistunut. Sain onneksi kuitenkin vauvan muuten.

Jaksamisessa ei ole ollut ongelmaa enempää kuin nuorempana. Oikeastaan ihan päinvastoin.

sama

Vierailija kirjoitti:

Tästä tuli mieleen ajatus, että miten se muuten oli 100v sitten, kun lapsia saatiin niin kauan kuin niitä tuli (10-13 lasta). Oliko silloin oikeasti paljon ns erityislapsia?

Koska useimmiten viimeisimmät lapset tulivat silloin 40+ iässä.

En tiedä oliko paljon, mutta oli kyllä. Heitä vain kutsuttiin eri nimillä. "Kylähullu", "jälkeenjäänyt", "vajaaälyinen" jne. jne. Osa peräkammarinpojista/tytöistäkin saattanut olla vaikka lievästi autistisia. Ei vain ollut tietoa ja "erityiset" pidettiin piilossa, koska heitä hävettiin. 

Ap:n uniongelmat huomioon ottaen, niin ei enää. Onko sulla varaa toiseen vuosien unettomuuteen? En usko.

Omasta mielestäni ehdoton yläraja lapsenteolle on 40. Olen itse lapseton 36-vuotias. 

Vierailija kirjoitti:

Ap:n uniongelmat huomioon ottaen, niin ei enää. Onko sulla varaa toiseen vuosien unettomuuteen? En usko.

No aikamoinen väsynyt monsteri musta valvomisen myötä tulikin, ihan eri ihminen. Mutta ei kaikki vauvat ole koliikkivauva, voi tulla ihan helppokin lapsi. Tai sitten paljon haastavampi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritin 45- vuotiaaksi asti, mutta ei onnistunut. Sain onneksi kuitenkin vauvan muuten.

Jaksamisessa ei ole ollut ongelmaa enempää kuin nuorempana. Oikeastaan ihan päinvastoin.

sama

Miksi joku laittoi alanuolen? Tämä on minun kokemukseni äitiydestä keski- iässä.

sama

Vierailija kirjoitti:

Omasta mielestäni ehdoton yläraja lapsenteolle on 40. Olen itse lapseton 36-vuotias. 

Miksi ehdoton?

En. Omat lapset on tietoisesti saatu ennen kuin täytän 40 sillä iän tuomat riskit hirvittää. Jos koit arjen jo aiemmin raskaaksi ja nytkin kysyt täältä mielipiteitä et ehkä halua lasta tarpeeksi, joten harkitsisin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta mielestäni ehdoton yläraja lapsenteolle on 40. Olen itse lapseton 36-vuotias. 

Miksi ehdoton?

Koska ajattelen, että sen jälkeen ei ole hyvä edes yrittää lapsia. Monestakin syystä. 

joo

m55

Nelikymppinen on minusta liian vanha saamaan lapsia. Jos ei aiemmin ole onnistanut, sitten jäädään lapsettomaksi. N45, lapseton