Lue keskustelun säännöt.
Yrittäisitkö vauvaa vielä 42-v?
30.06.2020 |
Mietimme miehen kanssa että vieläkö antaisimme toiselle lapselle mahdollisuuden. Esikoinen on 7-vuotias ja toivoo kovasti sisarusta. Itseäni mietityttää vauva-arki tämän ikäisenä kun jo 35-v oli rankkaa.
Uskaltaisitko sinä yrittää?
Kommentit (101)
Miksi pilata elämänsä? Lastenhoito on tylsää ja kuluttavaa. Eikö se riitä, että luonasi asuu vielä 11 vuotta ihminen joka loisii kaiken mutta siitä ei ole mitään iloa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aion yrittää tämön vuoden lopulla tai ensi vuoden alussa 40 tai 41- vuotiaana. Riskit ei ole kovin suuret ja olen erinomaisessa kunnossa sekä kaikinpuolin terve.
Itse en voisi ajatellakaan. Riskien (ja ylipäätään iän) vuoksi en osaisi suositella vilpittömästi kenelläkään muullekaan.
Vierailija kirjoitti:
Niin, siis me itse toki toivoisimme myös toista lasta, ei vain esikoinen. Mutta iän tuomat riskit jne mietityttää.
Ap
Miksi ette ole yrittäneet aikaisemmin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei noiden aivan toisessa elämäntilanteessa olevien kommentteja kannata ottaa kovin tosissaan. Aina näissä ketjuissa näkee näitä "huh, en jaksaisi nyt 32-vuotiaana aloittaa alusta, kamalaa" ja samaan hengenvetoon sanoo että no toisaalta talossa on kaksi esiteiniä ja alakouluikäistä. Totta hitossa sitä on siinä iässä ihan väsynyt lapsiarkeen jos on aloittanut joskus tosi nuorena.
Jos tuntuu että haluat ja yhtään jaksat (samoin mies, hänen täytyy jaksaa) niin tuossa tilanteessa suosittelisin uskallusta yrittämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Oma on jo maailmalla. Sinun tilanteessasi vain, jos mies sitoutuisi olemaan ykkösvanhempi. Tosin jos ei ollut ekan kanssa, tuskin on jatkossakaan.
Ei kyllä sitoudu, hän tekee uraa. Ja kyllä mä haluaisinkin ainakin ekan vuoden olla vauvan kanssa itse. Hyvä puoli tässä iässä on se, että taloudelliset seikat ja puitteet on kunnossa. Huono puoli riskit, tiedän jo valmiiksi etten jaksaisi hoitaa vakavasti vammaista lasta. Kaikki sikiöajan tutkimukset tulisi siis käytettyä lapsen terveyden varmistamiseksi.
Ap
No tuossa tapauksessa, en. Koit ensimmäisen lapsenkin alkuajat raskaiksi, nyt olisi edessä sama uudestaan, vanhempana, ja se ensimmäinen lapsi myös kuvioissa. Yhdenkin lapsen kasvatus kestää 20 vuotta, kyse on paljon enemmästä kuin vain riskiraskaudesta (kasvatin itse nepsyn). Sen ensimmäisen kanssa riittää hommia vielä toistakymmentä vuotta. Leikkikaveria ei tule, ikäeron takia, mutta toki sisarus voi muuten olla rakas, tai sitten ei. Miehen nyt on helppo haluta, kun pääosan työstä tekee joku muu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, siis me itse toki toivoisimme myös toista lasta, ei vain esikoinen. Mutta iän tuomat riskit jne mietityttää.
ApMiksi ette ole yrittäneet aikaisemmin?
Esikoisella oli koliikki, ja sairastuin vauvavuiden seurauksena monen vuoden unettomuuteen. Nyt vasta alan olla toipunut. Nykyään tämä entinen koliikkivauva on helppo ja ihana ja toivon että lapsia olisi enemmän. Aiemmin en ollut varma jaksaisinko kahta ihan pientä.
Ap
En todellakaan. Omat lapset tehty alle 30v, luojan kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Oma on jo maailmalla. Sinun tilanteessasi vain, jos mies sitoutuisi olemaan ykkösvanhempi. Tosin jos ei ollut ekan kanssa, tuskin on jatkossakaan.
Ei kyllä sitoudu, hän tekee uraa. Ja kyllä mä haluaisinkin ainakin ekan vuoden olla vauvan kanssa itse. Hyvä puoli tässä iässä on se, että taloudelliset seikat ja puitteet on kunnossa. Huono puoli riskit, tiedän jo valmiiksi etten jaksaisi hoitaa vakavasti vammaista lasta. Kaikki sikiöajan tutkimukset tulisi siis käytettyä lapsen terveyden varmistamiseksi.
Ap
Sikiöseulonnoilla ei pystytä poissulkematta kuin murto-osa erityisyyksistä ja niiden riski kasvaa iän myötä esim. autismi.
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan. Omat lapset tehty alle 30v, luojan kiitos.
Hyvä sinulle! 🙂 Kaikki eivät kuitenkaan löydä kumppania nuorena enkä viitsinyt ihan kenen tahansa kanssa lähteä lapsentekoon.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluaisin lapsen ja mies myös, niin varmaan yrittäisin. Ehkä sitä kuitenkin katuisi loppupeleissä enemmän sitä, ettei edes kokeillut, vaikka tahtoi.
Olen aina pitänyt 42 v sinä rajana, joten kyllä yrittäisin jos oman lapsen vielä haluaisin. Ehkä tikuttaisin ovista, jotta mahdollisuus raskautua nopeasti olisi mahdollisimman hyvä.
Todellisuudessa en usko, että enää välttämättä haluaisin vauvaa, mutta sijaisperheeksi ryhtymisestä haaveilen kunhan nuo omat ovat sen ikäisiä, että eivät ole ihan niin riippuvaisia vanhemmistaan ja osaavat itse sanoa mielipiteensä sijaissisaruksiksi ryhtymisestä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, pelottaisi jo pelkästään tuo ikä.
Lapsi olisi täysi-ikäinen ku sinä olisit yli 60.
Jaksatko ne kaikki yövalvomiset tosiaan?
Ja lapsi todennäköisesti häpeää noin vanhoja vanhempiaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pilata elämänsä? Lastenhoito on tylsää ja kuluttavaa. Eikö se riitä, että luonasi asuu vielä 11 vuotta ihminen joka loisii kaiken mutta siitä ei ole mitään iloa?
Eihän sinulla vaan ole lapsia - eihän,eihän, eihän, eihän, eihän, eihän, ihan tosissaan eihän
Suurin osa ikäisistäsi synnyttää ihan terveen lapsen, mutta riskit ovat jo silti huomattavasti merkittävämpiä kuin vaikka 10 vuotta sitten ja kasvavat vuosi vuodelta. Ainakin aloittaisin viipymättä, jos lapsi olisi haaveissa. 40-vuotiaan riski saada kehitysvammainen lapsi on n. 1%, 48-vuotiaalla jo n. 10%. Jos lieväasteinenkin kehitysvamma jo ajatuksena on täysi katastrofi, en edes yrittäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, siis me itse toki toivoisimme myös toista lasta, ei vain esikoinen. Mutta iän tuomat riskit jne mietityttää.
ApMiksi ette ole yrittäneet aikaisemmin?
Esikoisella oli koliikki, ja sairastuin vauvavuiden seurauksena monen vuoden unettomuuteen. Nyt vasta alan olla toipunut. Nykyään tämä entinen koliikkivauva on helppo ja ihana ja toivon että lapsia olisi enemmän. Aiemmin en ollut varma jaksaisinko kahta ihan pientä.
Ap
Miten tuossa iässä jaksaisit koliikkivauvan jos jo 7 vuotta sitten oli noin suuria vaikeuksia? Yli 40-vuotiaalla alkaa tulla univaikeuksia vähitellen myös pre-menopaussin vuoksi. Varsinainen menopaussihan on keskimäärin viisikymppisenä, mutta edeltävät oireet tulevat yleensä jo vuosia aiemmin.
Minäkin ajattelen riskejä kovasti, vaikka haluaisinkin vielä lapsen.Joten en ole uskaltanut. Olen 41.
Tajusin muuten vasta vähän aikaa sitten, että omat isovanhempani ovat olleet samanikäisiä vanhempani saadessaan.
Vierailija kirjoitti:
En, pelottaisi jo pelkästään tuo ikä.
Lapsi olisi täysi-ikäinen ku sinä olisit yli 60.
Jaksatko ne kaikki yövalvomiset tosiaan?
Ja lapsi todennäköisesti häpeää noin vanhoja vanhempiaan.
No meidän tuttavapiirissä on useampia 40-v äidiksi tulleita. Mutta totta, kyllä mietityttää se että lapsen mennessä kouluun olisin jo 50-vuotias ja olisiko se reilua lasta kohtaan. Oma elämäkin olisi sitten enemmän tai vähemmän lapsen hoitoa lähes eläkeikään asti 🙈 Sitten toisaalta, lapset ovat aivan ihania ja mikäs sen parempi tapa viettää elämäänsä kuin lapsen kasvua katsellen. Uraa olen ehtinyt tehdä ja matkustella yllin kyllin, nykyään parasta elämässä on perhe ja läheiset.
Ao
Ei kyllä sitoudu, hän tekee uraa. Ja kyllä mä haluaisinkin ainakin ekan vuoden olla vauvan kanssa itse. Hyvä puoli tässä iässä on se, että taloudelliset seikat ja puitteet on kunnossa. Huono puoli riskit, tiedän jo valmiiksi etten jaksaisi hoitaa vakavasti vammaista lasta. Kaikki sikiöajan tutkimukset tulisi siis käytettyä lapsen terveyden varmistamiseksi.
Ap