Lue keskustelun säännöt.
Yrittäisitkö vauvaa vielä 42-v?
30.06.2020 |
Mietimme miehen kanssa että vieläkö antaisimme toiselle lapselle mahdollisuuden. Esikoinen on 7-vuotias ja toivoo kovasti sisarusta. Itseäni mietityttää vauva-arki tämän ikäisenä kun jo 35-v oli rankkaa.
Uskaltaisitko sinä yrittää?
Kommentit (101)
Äitini äiti oli 43 äitini syntyessä eikä hänelle siitä mitään traumoja jäänyt. Äidin sisko oli 45 saadessaan lapsen. Elossa edelleen, lapsi taitaa olla 39.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Omat lapset on tietoisesti saatu ennen kuin täytän 40 sillä iän tuomat riskit hirvittää. Jos koit arjen jo aiemmin raskaaksi ja nytkin kysyt täältä mielipiteitä et ehkä halua lasta tarpeeksi, joten harkitsisin.
Kyllä hirvittää minuakin, mutta voi käydä myös ihan hyvin, ja menisin tosiaan kaikkiin seuloihin.
Ap
Miten meinaat, että ne seulat auttavat jaksamisen suhteen tai muutenkaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n uniongelmat huomioon ottaen, niin ei enää. Onko sulla varaa toiseen vuosien unettomuuteen? En usko.
No aikamoinen väsynyt monsteri musta valvomisen myötä tulikin, ihan eri ihminen. Mutta ei kaikki vauvat ole koliikkivauva, voi tulla ihan helppokin lapsi. Tai sitten paljon haastavampi.
Ap
Et nyt ota huomioon sitä, että sulla alkaa lähivuosina vaihdevuosien ensioireet. Estrogeenin määrä vähenee ja valitettavan usein se vaikuttaa yöuniin heikentävästi. Siihen päälle huonosti nukkuva lapsi... Leikki-ikäisetkin voi olla surkeita nukkujia.
Sinuna en enää lähtisi tuohon leikkiin. Jos sulla ei olisi uniongelmataustaa, niin ehkä. Mutta näillä spekseillä, säästä itseäsi.
Mitäs jos laitat paperille plussat ja miinukset?
Ongelmallista sillä jos skippaat yrityksen otat myös riskin että saatat 50vuotiaana olla hyvinkin katkera ettei ole toista lasta,sensijaan kun voisit olla iloinen siitä 7vuotiaasta kouluikäisestä..
Tsemppiä päätökseen!
En ikinä enää aloittaisi alusta tässä iässä. Oma ainokaiseni on tosin jo 17-vuotias ja rakastan sitä ajatusta, että olen kohta täysi-ikäisen äiti. Hänkin muuten kaipasi sisarusta juuri siinä 7-vuotiaana, mutta on myöhemmin todennut, että on kivaa olla ainoa lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, koska en tahdo että olen 60 kun lapsi on vasta 18.
Meidän lapset syntyi kun olin 44 ja 46. Kaikki meni hyvin ja vauva-aika oli ihana.
Minä siis yrittäisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä sain just neljännen ja olen 42! Vauvat on ihania, joten kyllä! Sitä paitsi teillä on vaan noin 20% tsäänssi onnistua, joten mikä ettei yrittäisi? 🙂
Teiniangstia lähemmäs kuusikymppisenä. Ei kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ikinä enää aloittaisi alusta tässä iässä. Oma ainokaiseni on tosin jo 17-vuotias ja rakastan sitä ajatusta, että olen kohta täysi-ikäisen äiti. Hänkin muuten kaipasi sisarusta juuri siinä 7-vuotiaana, mutta on myöhemmin todennut, että on kivaa olla ainoa lapsi.
Ymmärrän. Mäkin rakastan olla 7-vuotiaan äiti. Mitä isommaksi lapsi tulee, sitä enemmän nautin äitiydestä. Ja mietityttää että meneekö tämä ihan äitiys sitten pois jos tulee myös vaiva.
Sitten kuitenkin myös vauvat ovat aivan mielettömän ihania ja olisi ihanaa saada kokea raskaus ja pienen lapsen vaiheet vielä uudestaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapset syntyi kun olin 44 ja 46. Kaikki meni hyvin ja vauva-aika oli ihana.
Minä siis yrittäisin.
Ohhoh, oliko luomuraskauksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä teidän tilanteessanne yrittäisin vielä, jos haluatte lapselle sisaruksen. Mutta täytyy ottaa huomioon, että vauva-arki voi olla rankempaa yli nelikymppisenä. Itse olen 41.v enkä jaksaisi enää tässä iässä valvomisia ym. Siskoni sai ensimmäisen lapsensa lähes 37-vuotiaana, mietin juuri viime syksynä etten haluaisi enää tässä iässä vauvaa. (Vaikka n. 35-38 vuotiaana minulla olikin jonkinasteinen vauvakuume) Omat lapseni ovat nyt 14.v ja 10.v.
Meidän ensimmäisellä lapsella oli kanssa ihan mahdoton koliikki ja sen jälkeen joku muu sopeutumishäiriö, ja koko ensimmäinen vuosi oli lähes pelkkää itkua ja valvomista.
Mutta toisen kanssa meni jo kaikki paremmin.
Ja kolmannen kanssa on vasta ihanaa ollutkin.
Joka kerralla olen ollut vanhempi, elämäntilanne on ollut ”hullumpi” eli lapsia enemmän ja työelämä kiireisempää, mutta Silti on ollut kerta kerralta vain helpompaa. Se, että on selvinnyt yhdestä vaikeasta vauva-ajasta antaa hurjasti itseluottamusta vanhempana. Ja roiSlla kerralla tietää ihan kokemuksesta, että kaikki kamalat vaiheet ovat _vain_ vaiheita ja menevät Jossain vaiheessa ohi.
Sinulla on pitkä ikäero. Sisarukset eivät tule jatkuvasti tappelemaan vaan pikkuisesta tulee koko perheen maskotti ja isosisaruksesta on sinulle seuraa ja jopa apua.
Jos oikeasti haluat niin siitä vaan.
Kannattaa kuitenkin puolison kanssa puhua selväksi, millaiset lapset ovat teille tervetulleita. Kehityshäiriöiden riski kasvaa iän myötä, kylläkin vähän, mutta silti. Jos puolisolla on kovempi vauvakuume ja hän ei ole niin osallistuva, hänellä voi olla ihan erilainen suhtautuminen siihen minkälaisiin lapsiin teidän perheellä olisi resursseja. (Huomasin tämän ihan omasta kokemuksesta. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos päätät järjellä, ei, jos tunteella, kyllä. Siitä vaan valitsemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapset syntyi kun olin 44 ja 46. Kaikki meni hyvin ja vauva-aika oli ihana.
Minä siis yrittäisin.
Ohhoh, oliko luomuraskauksia?
oli
Iän puolesta miettisin tarkasti. Sain itsekin lapseni myöhään, vasta 25- vuotiaana. Raskaus meni vielä hyvin, synnytyksessä meinasin kuolla komplikaatioihin. Naisen biologia suosii tosiaan sitä 16-22v (karkeasti arvioiden) suositusten mukaisesti, ja yli 40v on mielestäni jo hyvin kaukana siitä.
No jos haluaa niin tottakai sitten
Jos on terve eikä perussairauksia ja valmis testirumbaan ja hoitamaan vammasen lapsen tai keskeyttämään jo pitkälle ehtineen raskauden. Keskenmeno prossa 40% jne. Kaikki voi mennä hyvin tai totaalisesti päin seiniä. Itse pidän nykyisin omaa henkeä ja elämää arvokkaampana kuin lähtisin tuollaiseen vuoristorataan.
Voi miten myöhään heräsitte miettimään sisarusta.. heille tulee vähintään siis 8-9v ikäero vaikka tulisit heti pian raskaaksi :/ max.3 vuoden ikäero niin ovat seurana toisilleen.
Kyllä hirvittää minuakin, mutta voi käydä myös ihan hyvin, ja menisin tosiaan kaikkiin seuloihin.
Ap