Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

synnytyspelkoja?

10.07.2006 |

onko kellään nuorella äidillä ollut synnytyspelot ylitsepääsemättömänä huolenaiheena? Miten sitten on asian laita ollut jos olette synnytykseen asti päässet, onko se ollut niin kamalaa kuin kuvittelitte? ja nyt saa kertoa sekä positiivisia että negatiivisia muistoja.. Oletteko toipuneet hyvin synnytyksen jälkeen?

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 |
13.07.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sain poikani 2v. sitten 18-vuotiaana.Halusin synnytystapa-arvioon,koska epäilin että vauva ei mahdu syntyyn.Sanottiin että mahtuu,mutta synnytyskanava on normaalia " kapeampi" .Pelkäsin kuukausia ennen synnytystä,luulin että kuollaan mä ja vauva molemmat.Mies lohdutti ja sano että hyvin se menee.Synnytys käynnistettiin rv.42+2.Avautumisvaihe oli tuskaa!!Kipu oli sanoinkuvaamattoman lamaannuttava ja raastavaa,mutta kyllä sitä tiesin odottaakin.Sitten sain epiduraalin.Poika syntyi 16 tunnin ja 45 minuutin jälkeen imukupilla hurjasti avustaen,52cm vajaat 4kg.Kuukauteen en pystyny istuun,mutta ei mulla mitään kammoa jääny.Kyyneleethän siinä tuli kun pieni nostettiin rinnalle.Kyllä menisin uudestaankin,jos toi mies vaan haluis meille toisenkin lapsen!!



Kannattaa ajatella niin että kyllä siitä itsekin selviää kun kaikki muutkin naiset on selvinny.Suuri määrä kipua myös turruttaa kroppaa.Ei se niin kamalaa ole kuin voisi luulla!!

Vierailija
2/2 |
14.07.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Moi! sain tyttömme 24.4.2006. olin suunnitellut lähes koko synnytyksen läpi perhevalmennuksen ohjeiden mukaan mieheni kanssa. Valmennuksessa neuvottiin käymään läpi suunnitelma kipulääkkeistä ja puudutuksista sekä synnytys asennoista. Laitoimme kaiken ylös paperille joka varattiin sairaalakassiin matkaan.



Pelkäsin synnytystä jonkin verran.



Synnytykseen sitten lähdettiin yöllä ja suoraan sanottuna kaikki suunnittelu oli turhaa. Onneksi olimme osanneet varautua lähes kaikkeen mahdolliseen ja merkitsimme myös ylös että antaa osaavan hoitohenkilökunnan päättää mikä on järkevää ja mikä ei. Kuuntelisimme vain nöyränä ohjeita.



Tämän pidimme mielessä sitten koko synnytyksen ajan(tai siis sen ajan minkä siitä näin jälkeenpäin muistaa).



Vaikka koski uskomattoman paljon aina välillä niin onneksi sen unohtaa nopeasti ja mitään kammoa ei minulle eikä miehelleni jäänyt.

Hyvä tapa purkaa mielipahaa oli meille ainakin puhua synnytyksestä heti kun se oli mahdollista hoitohenkilökunnan kanssa sairaalassa, neuvoloissa ja jopa jälkitarkastuksessa.



Tsemppiä hirmu paljon. Hyvin se menee. Uskot vain itseesi ja teet parhaasi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla