Tuntuu niin epäreilulta, että toiset saavat lapsia ihan vahingossa

Kiitos 10! :) Sitä minäkin todella toivon.

ap

[quote author="Vierailija" time="13.04.2013 klo 13:17"]

Hoh-hoijaa, nelonen on taas tehnyt vähän omia johtopäätöksiään tekstistä.

[/quote]

Eikä. Olen aivan samaa mieltä 4/5:n kanssa, ei se helpolla/vahingossa raskaaksi tulokaan välttämättä ole mikään siunaus.

Ymmärrän kyllä ap:tä, kun itsekin sain esikoisen vasta neljän vuoden yrittämisen jälkeen PAS:lla. Kaikenlaisia tunteita siinä käy lävitse, mutta oikeasti KANNATTAA YRITTÄÄ NÄHDÄ MYÖS ASIA MUULTA KANTILTA, kuten nelonen esittää. Jos ap annat itsellesi tavallaan LUVAN olla katkera, se vain pahentaa oloasi. Eli yritä, yritä miettiä sitä, että niillä "ihan vahingossa" raskaaksi tulevilla on omat ongelmansa, eikä toisia kannattaisi kamalasti kadehtia - siksikään, että heidän vauvansa eivät ole sinulta pois (kuten itsekin totesit).

Kahdeksaisen ilkeilyn ap voit unohtaa saman tien, anonyymi nettikeskustelu houkuttelee joissain ihmisissä esiin typeryyden ja pahuuden.

Meillä esikoinen syntyi siis PAS:lla, yhden kesken menneen IVF-raskauden jälkeen. Mitään diagnosoitua vikaa ei meillä ole todettu, jollei sitten miehen siemennesteen vasta-aineet. Kuopus syntyi ihan luomusti kaksi vuotta esikoisen perään, mikä ei ole ollenkaan harvinaista sekään. Joten sekin puhuu selkeästi kahdeksikon typeryyttä vastaan: lapsettomuudesta kärsivillä voi olla myös luomuja lapsia joko niin, että eka/ekat lapset saadaan hoidoilla tai niin, että raskaaksi tulossa on sekundäärisiä ongelmia.

Lykkyä sinulle ap, koeta nähdä välillä se "big picture"-kin, ihan koska se auttaa sinua kestämään henkisesti tuon. Et suinkaan ole yksin asian suhteen!

[quote author="Vierailija" time="13.04.2013 klo 13:01"]

 ja itse en saa ollenkaan :(

Joka kuukausi saa pettyä. En enää halua nähdä ystäviäkään, koska en kestä heidän utelujaan enkä vauvauutisiaan. Masentaa :(

Eihän se ole minulta pois, mutta pistää aina miettimään omaa kurjaa tilannettaja saa surulliselle tuulelle.

Löytyykö kohtalotovereita?

[/quote]

Sanos muuta! Yhdet kännit ja siinä se perkele sitten olikin elämää pilaamassa. 

Silloin kun me kävimme läpi lapsettomuustutkimuksia, ajattelin joka kerta kun näin kaupungilla raskaana olevan naisen, että ehkä hänkin on tullut raskaaksi monen vuoden odotuksen ja hoitojen läpikäytyään. Meillä syyksi löytyi vaikea endometrioosi, jota leikattiin pois ja jonka jälkeen käytiin sitten IVF, tuloksena kaksoset. Seitsemän vuotta siinä meni, mutta nyt ei niitä aikoja enää jaksa muistellakaan. Tsemppiä vaan kaikille, jotka lasta yritätte, joskus tie on kuoppainen ja mutkikas, mutta yleensä perille pääsee jotain kautta...

Muistan ap nuo fiilikset niin hyvin! Arttu Wiskarin biisi toi eilen ihan ne vanhat tunteet pintaan, vaikka olenkin ollut äiti jo monta vuotta.

Tästä videosta tuli minulle tärkeä.  http://www.tearsandhope.com/ 

Lähetin sen myös muutamalle läheiselle, jotka sanoivat että se auttoi ymmärtämään sitä katkeruutta. Me muuten raskaudutiin luomusti, vaikka takana oli epäonnistuneita hoitoja. Ja mä stressasin ihan kunnolla, että ei se stressi aina pahasta ole :)

Voimia sinulle!

Tunteet ovat tunteita ja sulla on niihin oikeus. Mutta, et sinä voi tietää, mitä kaikkea toisten elämässä on. Voi olla, että on tullut lapsi helpolla, mutta on sairautta, masennusta, huonoa parisuhdetta, epämiellyttävää työpaikkaa, köyhyyttä jne. Harvalla on kaikki täydellisesti. 

Mun mielestä ei voi edes olettaa, että kaikki saisi kaikkea. Kateus on hukkaan heitettyä energiaa. Lasettomuuden syyn voi tutkia, vaikka sitä ei aina löydy. Energiaa ja aikaa voi käyttää mielekkäisiin asioihin eli keskittyä muuhun kuin ikäviin juttuihin. 

Itse sain juuri keskenmenon. Ei ollut kiva juttu, mutta elämä jatkuu. Nyt ajattelen hetken ihan muita juttuja ja nautin keväästä. Se lapsi tulee, jos on tullakseen. Kun on hyvä parisuhde, lapsi on siihen kiva lisä, mutta ei sen tarkoitus. Minä ajattelen näin. Mulla on kaikki muut asiat elämässä niin hyvin, että en odota asioiden tulevan helposti.