Lue keskustelun säännöt.
Onko koiran hankinta kaduttanut? Jos, niin miksi?
29.06.2020 |
Terv. nimim. Pentu tulossa loppuviikosta ja jotenkin hirvittää
Kommentit (52)
Meillä oli koiria 14 vuotta, nyt ollut 6 vuoden tauko ja nyt uusi pentu tulossa. Muistan kyllä noiden 14 vuoden ajalta tunteita jolloin homma tuntui elämäntilanteeseen nähden kovin työläältä,välillä kaduttikin. Meillä oli kaksi isokokokoista noutajaa ja sitten tuli vauva. Vaikka aika paljon pystyttiin miehen kanssa sumplimaan ulkoilutuksia oli aikoja jolloin se ei niin herkulta tuntunut kun oli pakko pukea lapsi, räntää satoi mutta koiria pakko viedä ulos, kaksi koiraa ja rattaat. Kerrostalossa vielä asuttiin. Vauva vielä valvotti paljon. Mutta siitp selvittiin jalspset kasvoivat koirien kanssa. Se oli ihanaakin aikaa.
Nyt elämäntilanne ihan eri, lapset jo hyvässä iässä, teini ja esiteini ja itsekin kiinnostuineita koirasta. Asutaan okt:ssa ja helppoa uloslähtö jne. Tuleva koira suht pienikokoinen ja luonteltaan pitäisi olla perussesse. Itse haluan harrastaa koiran kanssa, sitä ken kaivannut nämä vuodet. Innolla odotan mutta ainahan se pentuaika on työläs,meillä kyllä sisiisteysopetys helppoa toteuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muakin hirvitti kun hain ekaa omaa koiran pentua kotiin. Jotenkin siinä autossa matkalla sinne aloin miettiä että onkohan musta tähän sittenkään. Meinasin jo että ajan kotiin ja soitan kasvattajalle että en otakaan. Olin ihan kauhuissani, mutta tiesin että olin haaveillut koirasta pitkään ja kaikki varmasti menee ihan hyvin. Ja niin menikin. Koira on nyt 6v ja hyvin on sujunut.
Sisäsiisteyden ja luoksetulon opettelu ekat 3 viikkoa on tärkeintä. Kaiken muu voi lykätä myöhemmäksi mut ne kannattaa aloittaa heti, eikä kannata opettaa mitään Sisä pissapaikkaa vaan vie ulos aina kun pentu näyttää että on hätä. Mun pennut oppineet aina n. 1kk ilmoittamaan kun haluavat ulos koska sisälle ei pussata. Toki vahinkoja sattuu mutta siitäkin pentu suoraa vaan syliin ja ulos niin oppii yhdistämään pissaamisen ulos menoon. Tsemppiä ap!
En ole katunut. Koirasta on niin paljon seuraa ja tulee lenkkeiltyä säännöllisesti. Minulla on luottohoitola, jonne viedä, jos olen tosi kipeä tai on jotain reissua.
Te, jotka valittelette koiran korkeista eläinlääkärikuluista: oletteko vakuuttaneet koiran? Vai onko korkea omavastuu? Vai eikö vakuutusyhtiö korvaa?
Ilmeisesti hammaskuluja vakuutukset ei korvaa?
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka valittelette koiran korkeista eläinlääkärikuluista: oletteko vakuuttaneet koiran? Vai onko korkea omavastuu? Vai eikö vakuutusyhtiö korvaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Talvi-iltaisin välillä kaduttaa, kun ei millään jaksaisi enää lähteä ulos. Tulemisia ja menemisiä joutuu miettimään tarkempaan esim. jos ei voi ottaa lauantai-iltana mukaan kyläilemään koiraa.
Klassisesti myös lapset, jotka koiran haluasivat, eivät jaksaneetkaan hoitaa ja leikittää niin paljon kuin oli ajateltu. Mamman kultamuru siitä tuli, minulta se kerjää rapsutuksia ja kantaa leluja leikittäväksi.
On kaduttanut. Meillä on kaksi poikaa, 11v ja 7v ja ajattelimme, että nyt kaikki on niin hyvällä mallilla, että voidaan ottaa Irlannin setteri, joka on tällä hetkellä 10kk ja ollut aivan mahdoton. Rotuhan on aika temperamenttinen ja hyvin paljon ulkoilua tarvitseva. Oikeastaan sopii meidän perheeseen tosi hyvin. Mutta on siinä aivan kauhee kasvattaminen, siis että voi koirassa olla työtä. Siksi on välillä kaduttanut. Mutta nyt näkyy valoa tunnelin päässä ja koulutus rupeaa kantamaan hedelmää, joten hyvä tästä joskus vielä tulee. Me kuitenkin kaikki tykätään tosi kovasti koirulaisesta ja on se kyllä ihana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan lapsena et eka koira valinta meidän perheessä oli saksanpaimenkoira,, virhe: tuhosi paikkoja, järsi huonekaluja, näykki, puri, teki sisälle tarpeet,, kun kasvoi niin hyppi vaan ja murisi Ja haukkui jokaiselle vastaantulijalle ja vieraalle,, esim mummi oli ottamassa mun pikkuveljen syliin(oli vauva silloin vielä) niin meidän koira rupes murisemaan
Oli todella villi ja vallaton,, kun otettiin toinen koira niin ne ei tullut toimeen keskenään ja olivat koko ajan toistensa kimpussa, luovuttiin toisesta koirasta ja tämä koira joka meillä oli kesti 3 vuotiaaksi, sitten eräänä päivänä karkasi eikä ikinä löytynyt,, ei tiedetä vielä 20 vuoden jälkeen et mitä tapahtui, luultavasti karkasi metsään ja susi/karhu söi?
Pentuaika on stressaavaa... Unettomat yöt alkuun, sisäsiisteysrumba jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ollut useampi koira elämäni aikana. Joskus vieläkin ajatellut että jos sitä joskus vielä koiran ottaisi, mutta se sitoutumisen määrä ja rahanmeno hillitsee haluja. Viime vuonna kompuroin ja mursin värttinäluun oikeasta kädestäni. Silloin olin kyllä onnellinen ettei ollut koiraa jota olisi pitänyt hoitaa ja ulkoiluttaa. Varsinkin isommalle koiralle voi olla vaikea löytää hoitaja esim. ulkomaanmatkan ajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otin koiran 8 vuotta sitten ihan vailla kokemusta ja voin sanoa etten ole kertaakaan katunut. Koiran hankinta oli parhaita päätöksiäni ikinä. Aina sanotaan ettei rakkautta saa rahalla mutta kyllä onnistuu jos rahan sijoittaa koiranpennun ostoon. Olin kyllä hyvin motivoitunut koiran hankintaan ja ottanut etukäteen selvää, mitä se vaatii ja kustantaa.
Minulla koira on hoitanut tehtävänsä hyvin. Se vie minut lenkille ja huolehtii mielenterveydestäni. Koira kulkee mukanani yleensä. Jos johonkin en voi sitä ottaa, minulla on sille hoitopaikka. Kannattaa miettiä omaa elämäntapaansa ja miksi koiran haluaa. Eiköhän se vastaus sieltä löydy siihen, kannattaako koira ottaa :)
Ihanaa yhteistä aikaa teille! Ensimmäinen vuosi on omalla tavallaan haastavin. Siitä se koko ajan muuttuu helpommaksi.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut useampi koira elämäni aikana. Joskus vieläkin ajatellut että jos sitä joskus vielä koiran ottaisi, mutta se sitoutumisen määrä ja rahanmeno hillitsee haluja. Viime vuonna kompuroin ja mursin värttinäluun oikeasta kädestäni. Silloin olin kyllä onnellinen ettei ollut koiraa jota olisi pitänyt hoitaa ja ulkoiluttaa. Varsinkin isommalle koiralle voi olla vaikea löytää hoitaja esim. ulkomaanmatkan ajaksi.
No eikös iso koira pärjää sylikoiraa paremmin jossain koirahoitolassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka valittelette koiran korkeista eläinlääkärikuluista: oletteko vakuuttaneet koiran? Vai onko korkea omavastuu? Vai eikö vakuutusyhtiö korvaa?
Sekä että. Lisäksi vakuutukset ovat tosi kalliita.
Olen riittävän rikas, ettei ole tarvinnut katsoa hintalappuja vaan antanut parasta, mutta koiraan on mennyt tänä vuonna jo 2 500 euroa.
Vierailija kirjoitti:
Osaisiko joku sanoa paljon isokokoisen, aktiivsen paimenkoiran ruokintaan menee rahaa kuukaudessa, noin keskimäärin?
Itse olen laskenut että satanen kuussa vähintään menee. Tämä halvimmalla laadukkaalla ruokavaliolla. Sitten tietysti menee enemmän, jos koiralla puhkeaa mikään allergia.
Suunnittelen keskikokoisen/ison paimenkoira hankkimista.
En ole katunut mutta jo kasvattaja varoitti pentumasennuksesta ja se iski pienimuotoisesti kun koira ei millään meinannut oppia sisäsiistiksi. Mutta nykyisin on jo kaksi koiraa. Ja kun masennus iskee kannattaa laittaa koira hetkeksi hoitoon. Suosittelen kouluttamaan jo pienestä pitäen että välillä koira on hoidossa. Se on tärkeää sekä koiran että omistajan kannalta.
Jouduin muuttamaan koko elämäntyylini koiran takia koska hankin sen yksin eikä koira voi olla koko ajan itsekseen. Omat menoni ovat siksi nykyään viikonloppuisin ja arkena olen töissä ja iltapäivät touhutaan koiran kanssa. Kannattaa harkita tarkkaan millaisen rodun hankkii ja uskoa rotumääritelmää. Ne kyllä täsmäävät.
Rahanmenoa on vaikea arvioida. Minulla kävi huono tuuri ja koiralle tuli krooninen vatsavaiva. Vakuutus auttoi mutta tuhansia silti meni. Viime vuosina koirat ovat olleet terveinä, jolloin rahaa taas ei ole mennyt eläinlääkäriin lainkaan.
Onnea pennun kanssa! Plussapuolella saa uuden perheenjäsenen ja etenkin nyt koronan aikaan suurin ilonaiheeni on ollut, että sitouduin koiraan
Onko missään mitään hyvää opaskirjaa koiranpidosta? Joku semmoinen, missä ei käsitellä vain niitä kymmentä suosituinta rotua tai missä sisältö on tyyliin
-Jos koira syö liikaa tai liian vähän; monielinvaurio, heti eläinlääkäriin
-Jos koira juo liikaa tai liian vähän; monielinvaurio, heti eläinlääkäriin
-Jos koira kusee liikaa tai liian vähän; monielinvaurio, heti eläinlääkäriin
-Jos koira paskoo liikaa tai liian vähän; monielinvaurio, heti eläinlääkäriin
Mulla chihuahua, ainoa asia on se, että vaikea päästä mihinkään extempore, aina pitää löytää hoitajaa enkä hoitoloihin sitä halua laittaa. Tämän tosin tiedostin jo ennen ostoa eli sinänsä ei "kaduta", mutta yksi huono puoli koiran/lemmikin omistamisessa.
Itse koirasta ei ole mitään haittaa, on niin pieni ettei se ees saa mitään tuhoa aikaiseksi, saati kuluta juuri itään. Ei kyllä ole koskaan yrittänytkään koska koulutus ja johtajuus on kunnossa. :) Ihana rakas <3
Ainoastaan kun olen kipeänä kaduttaa etten miettinyt onko mulla koiran hoitajia kun semmoiselle olisi tarvetta. Kyllä välillä meinaa itku päästä kun on vaikka oksennus taudissa ja koira kahden päivän lyhyiden lenkkien jälkeen hyppii pitkin seiniä.
Välillä myös kaduttanut miten vähän joistain koulutus menetelmistä tiesin tai kuinka tärkeää on opettaa tiettyjä asioita, nyt pitää vieläkin joitain asioita hioa jo 7vuotiaan koiran kanssa. Onneksi on kiltti ja nopea oppimaan kunhan vain minä älyän opettaa.
Muuten koira on vaan parantanut mun elämänlaatua huomattavasti. En varmaan pystyisi enää elämään ilman koiraa lemmikkinä.