Miltä synnyttäminen tuntuu?

Vierailija kirjoitti:

Joskus luin kuvauksen että synnyttäminen on kuin yrittäisi paskantaa työmaaparakkia.

Riippuu ihan siitäkin, millaista kivunlievitystä käyttää.

:))) Enpä ole moista vertausta kuullut, mutta siltä se tuntuu, kulmatkin ottaa vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Tekee kovin kipeää.. Kivunlievitystä on saatavilla, sitä ei kandee epäillä ottaa vastaan! Sitä vartenhan se on tehty. Puolison tuki on tärkeä, auttaa jaksamaan kivun lävitse. Jostain luin, että kalorikulutukseltaan synnytys vastaa maratonia :O

Ohis sanotaan, että suoritukseltaan vastaa maratonia. Ei siinä kaloreista puhuta.

Onko ohis ohisalo??

Synnyttäminen tuntuu synnyttämiseltä.. Siihen saa vastauksen vain kun synnyttää lapsen. Miehet siis eivät saa koskaan tietää (tuskin haluaisivatkaan).

Tuntuu kamalalta, en tajua miksi olen suostunut siihen jo kolmesti. Joka kerta sattuu vain enemmän, mutta sentään homma on myös joka kerta nopeampi. Mutta silti, jospa en enää neljättä tee.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu kamalalta, en tajua miksi olen suostunut siihen jo kolmesti. Joka kerta sattuu vain enemmän, mutta sentään homma on myös joka kerta nopeampi. Mutta silti, jospa en enää neljättä tee.

Höpöhöpö t. Vela

Sattuu. Hikeä, verta, kyyneleitä ja ulosteita. Epiduraali antaa lepoaikaa ja ponnistus ei varsinaisesti satu, tuntuu todella epämukavalta.

Ekalla kerralla ponnustin tunnin, toka kerta 5 minuuttia. Yhtä pitkiltä silti tuntui.

Ilman kipulääkkeitä:

Olo vatsassa kiristyy vähitellen, kunnes tulee pakonomainen tarve puskea lapsi ulos. Kun lapsi syntyy, tunne vaihtuu suureen helpotukseen ja sydän on täynnä rakkautta sitä pientä avutonta olentoa kohtaan.

Synnyttäminen sujui sitä paremmin, mitä lujemmin itse yritti olla rento ja keskittyi asiaan. En itse siis ottanut mukaan musiikkia, filmejä, kirjoja, syötävää ym. , vaan yritin olla rauhallinen ja keskittyä hetkeen.

Auttoi se ajatus myös, että tämän homman ovat tehneet miljardit naiset ennen minua, jopa puutteellisissa oloissa eli tulen pärjäämään hyvin suomalaisessa huippuhoidossa.

Synnyttämisen tunne on uskomaton ja upea, uni ei sen jälkeen heti tule väsymyksestä huolimatta!

Aluksi on innoissaan et nyt se alkaa wuuhuu! kipu yltyy ja se on just semmosta mitä aikaisemmin kuvailtiin. Sitä vielä sietää, sit päästään 4-5 cm helvettiin. Koskaan en ole tätä kestänyt, laitetaan epiduraali tässä vaiheessa. Sit kipu hellittää ja nukutaan kunnes koittaa paskahätä. Eikun ponnistamaan, ekassa poltteli niin että alapää tuntu repeävän tuhanteen osaan. Tokassa ei tuntunut mitään muutakun parit muljahtelut ennen kuin oli ulkona. Sit helpottaa, heti. Ja kaikki on ihanaa :)

Kuvittele miltä tuntuu repeytyä 60 vaadittavan tikin verran ilman kivunlievitystä. Oikeastaan sitä ei edes voi kuvitella ennen kuin on kokenut.

Vierailija kirjoitti:

Kuvittele miltä tuntuu repeytyä 60 vaadittavan tikin verran ilman kivunlievitystä. Oikeastaan sitä ei edes voi kuvitella ennen kuin on kokenut.

Ei kaikki repeydy. Eikä ainakaan kuudenkymmenen ompeleen verran. Huomaa että sinä olet valitettavasti repeytynyt koska katkeruutesi paistaa kommentin läpi :(

Kipeältä. Kirvelee ja polttele, vatsaa kramppaa ja tuntuu kuin olisi suonenvetoja kaikkialla mutta on kaiken arvoista. Täytyy hengitellä syvään ja keskittyä saattamaan lapsi maailmaan. Siitä selviää miljoonat afrikkalaisetkin huonoissa oloissa joten miksi emme me suomalaiset. Täällä naisista huolehtiminen raskaus aikana on ykkösluokkaa.

Ilman kivunlievitystä olen synnyttänyt, ei siksi, että en olisi tarvinnut, vaan siksi, ettei ”ehditty”.

No mutta asiaan. Avautuminen tuntuu kovalta kuukautiskivulta, joka pahenee lähes sietämättömäksi. Ponnistus tuntuu siltä miltä kuulostaa, kuin kakkaisit jotain tosi isoa. Ei kuitenkaan sattunut niin paljon kuin olisin odottanut. Avautumisvaiheen kivut yllätti kovuudellaan, toisaalta ponnistusvaiheen kivut eivät lisänneet jo olemassa olevia kipuja mitenkään, eli sekin yllätti.

Jos selviää 8-9cm asti, selviää kyllä lopustakin ilman kivunlievitystä.

SATTUU!!

Mulla ei tuntunut kuin hieman normaalia pahemmilta kuukautiskrampeilta, koska epideraalin sai heti, kun kipu yltyi pahaksi ja se puudutti ponnistaessakin. Pahinta oli silti se jatkuvuus. Lieväkin kipu alkaa väsyttää, kun aikaa kuluu yli kymmenen tuntia. Mutta kokemuksena ei lainkaan paha, vaan aika seesteinen ja rauhallinen, joten ei se synnytys aina mikään kauhunäytös ole.

Supistukset oli niin kovia etten tuntenut enää olevani tässä maailmassa. Pienikokoisen vauvan ulos työntäminen ei sitten enää kummoiselta tuntunut.

Minulla pahin kipu oli selässä, josta se säteili jalkoihin. Tuntui kuin joku vääntelisi puukkoa alaselässä.

Toiseksi pahimpana oli vatsakipu, joka tuntui helvetillisiltä kuukautiskrampeilta.

Ponnistusvaiheessa tuntui kuin koko alapää repeäisi, vaikka ei onneksi yhtään repeämää tullutkaan. Tämä oli kyllä synnytyksen helpoin vaihe, koska piti tehdäkin jotain muuta kuin sietää vain kipua.