Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lähdin pois kotoa kun meni hermo lapseen, nyt huono omatunto
28.06.2020 |
3v seuraa minua joka paikkaan kotona, jatkuvasti huutamassa "äiti katso!" tms., vain minä kelpaan pukemaan avuksi ym. Mies saa tehdä rauhassa kaikki asiat, minä en edes pysty vessassa rauhassa käymään ilman, että lapsi joko tulee mukaan tai kiellän ja huutaa oven takana ja raivarit kestää sen 20 minuuttia. Mies saa leikittää ja hassutella, häneltä ei lapsi kuitenkaan vaadi koko ajan jotain. Kaikkiin tarpeisiinsa haluaa minut. Ongelma on se, että käymme molemmat kokopäivätöissä ja minun arki raskasta, koska herään joka aamu puoli kuudelta töihin, jotta ehdin aikaisin hakea lapsen tarhasta. Sitten iltapäivä leikkiä lapsen kanssa, mies tulee kotiin illansuussa, lapsi kuitenkin kelpuuttaa vain minut. Voimat ihan lopussa, töissä kiireinen vaihe menossa. Tänään meni täysin hermot, mies ei tajua yhtään miten helppoa hänen on olla kotona kun koko ajan ei joku ole vaatimassa jotain. Otin hotellihuoneen ja tulin tänne nukkumaan ja katsomaan leffoja. Nyt huono omatunto kun riitelimme lapsen nähden ja lähdin kiukkuisena.
Onko kellään muulla samaa ongelmaa?
Kommentit (13)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paljonkohan tästä provosta nyt antaisi. 1/5. Tuo hotellihuone mokasi provon.
Mikä tässä on provoa? Ihan perus lapsiperheen ongelmia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljonkohan tästä provosta nyt antaisi. 1/5. Tuo hotellihuone mokasi provon.
Mikä tässä on provoa? Ihan perus lapsiperheen ongelmia?
Huomenna on maanantai ja työpäivä. Ap lähti muka hotelliin katsomaan videoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljonkohan tästä provosta nyt antaisi. 1/5. Tuo hotellihuone mokasi provon.
Mikä tässä on provoa? Ihan perus lapsiperheen ongelmia?
Huomenna on maanantai ja työpäivä. Ap lähti muka hotelliin katsomaan videoita.
Kyllä! Aion mennä täältä suoraan töihin aamulla ja toivottavasti paremmin levänneenä kun ei tarvitse passata lasta iltapuuhissa ja katsoa samalla kun mies vähän leikittää siinä sivussa välillä kun kerkiää.
En ole koskaan ollut sellainen päsmäröijä-äiti, jonka olisi pitänyt saada itse tehdä kaikki, vaan olen alusta saakka koittanut luoda mahdollisimman tasa-arvoista suhdetta lapselle molempien vanhempien välille. Minä olen kuitenkin aina joutunut siihen päävastuun pitäjän rooliin, mikä on vähitellen todella raskasta. Jos haluan tehdä jotain rauhassa kotona esim. kokata kuumaa ruokaa missä palamisvaara lapselle, niin se vaatiin joka kerta ihan hirveän shown kun pitää asettaa niitä rajoja ja ohjata lasta. Ihan joka kerta. Ellei laita videota pyörimään, mitä en joka päivä mielellään tee. Miehelle tälläiset arkiset asiat on ihan automaatio, lapsi roikkuu minun jalassa ja hän puuhailee keittiössä kaikessa rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän hyvin. Meillä kolme lasta ja mielestäni tuo on ihan ok. Sovi kuitenkin seuraavalla kerralla päivä, laita se kalenteriin ja sitä jaksaa jo odottaa kun pääsee nukkumaan.
Ihan toimiva idea.
Jos muuttaisitte erillenne ja pitäisitte lasta vuoroviikoin? Silloin olisi lepoviikkoja puolet ajasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä teen noin ihan säännöllisesti, vähintään kerran vuodessa. Olen myös pidemmän ajan pois, minimi kaksi yötä, neljä yötä on pisin aika, silloin olin ulkomailla ihan yksin.
En ymmärrä mistä se huono omatunto tulee? Mun mielestä on vain hyvä tunnistaa milloin se oma ämpäri vyöryy yli, ja poistua tilanteesta vähän latautumaan. Tuo on nimenomaan sitä tervettä itsekkyyttä.
Ensi kerralla suunnittelet etukäteen ja laitat kalenteriin niin mies osaa varautua.
Nyt nainen suu auki ja puhut miehelle. Mies ei älyä että voisi tehdä jotain, jos vaan hampaita kiristellen hoidat itse kaiken (been there). Sanot: "Antti, vie lapsi ulos kun teen ruokaa", tai "Antti, vastedes hoidamme lapsen iltatoimet vuoropäivin". Kyllä se 3v. ennen pitkää huolii isän siihen, kun sinä et vaan tee.
Lisäksi, mene myöhemmin töihin ja hae lapsi myöhemmin hoidosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä karkaan toisinaan hotelliin, tai johonkin kylpylään että saan omaa aikaa ja nukkua rauhassa. Erityisen tärkeää se oli silloin kun lapset oli pieniä ja koko ajan kiinni äidissä, nyt lapset jo kouluikäisiä joten periatteessa oma aika onnistuu kotonakin mutta olen mielestäni ansainnut pientä luksusta välillä. Sitten jaksaa taas olla hyvä äiti ja vaimo.
Tekee hyvää sekä lapselle että miehelle oppia pärjäämään keskenään ja kehittää omia juttuja ja rutineeita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljonkohan tästä provosta nyt antaisi. 1/5. Tuo hotellihuone mokasi provon.
Mikä tässä on provoa? Ihan perus lapsiperheen ongelmia?
Huomenna on maanantai ja työpäivä. Ap lähti muka hotelliin katsomaan videoita.
Kyllä! Aion mennä täältä suoraan töihin aamulla ja toivottavasti paremmin levänneenä kun ei tarvitse passata lasta iltapuuhissa ja katsoa samalla kun mies vähän leikittää siinä sivussa välillä kun kerkiää.
En ole koskaan ollut sellainen päsmäröijä-äiti, jonka olisi pitänyt saada itse tehdä kaikki, vaan olen alusta saakka koittanut luoda mahdollisimman tasa-arvoista suhdetta lapselle molempien vanhempien välille. Minä olen kuitenkin aina joutunut siihen päävastuun pitäjän rooliin, mikä on vähitellen todella raskasta. Jos haluan tehdä jotain rauhassa kotona esim. kokata kuumaa ruokaa missä palamisvaara lapselle, niin se vaatiin joka kerta ihan hirveän shown kun pitää asettaa niitä rajoja ja ohjata lasta. Ihan joka kerta. Ellei laita videota pyörimään, mitä en joka päivä mielellään tee. Miehelle tälläiset arkiset asiat on ihan automaatio, lapsi roikkuu minun jalassa ja hän puuhailee keittiössä kaikessa rauhassa.
Muistan aikoinaan, kun otin tyttäreni ruuan laittoon mukaan niin istutin hänet siihen lieden viereiselle pöydälle. Sanoin joka kerta poppa.. ei se rikki mene, jos haveri sattuu niin sattuu oikeassakin työelämässä. Omat käsiin tullu niin paljon palovammoja vuosien saatossa ettei enään satu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos oikeasti tosi paljon kaikille vinkeistä ja näkökulmista. Itse asiassa olen ihan tosissaan miettinyt erilleen muuttamista ihan sen takia, että taakka jakautuisi vihdoin tasaisemmin, mutta toisaalta ei ihan niin huonosti vielä mene, hieman voimavaroja sentään jäljellä. Huono omatunto mulla lähinnä siitä, kun riideltiin lapsen nähden ja nimenomaan siitä, että kuka häntä aina "joutuu" hoitamaan ja sitten minä lähdin. Nyt lapsi varmaan ajattelee että on taakka ja äiti häipyi sen takia, ihan kauhea ajatus. Mutta minun voimat ei olisi riittänyt jäädä kotiin ja jatkaa sitä passaamista. Mies kyllä tekee lapsen kanssa myös paljon, mm. vie yleensä aamulla tarhaan ja hoitaa esim. kaikki lapsen lääkärikäynnit, koska hänellä joustavampi työaika. Mutta aina kun minä olen näköpiirissä niin vastuu kasautuu minulle. Näin on aina ollut eikä tää tunnu iän myötä helpottavan yhtään. Meidän tarha menee kiinni melko aikaisin, joten minun on pakko mennä töihin myös tosi aikaisin, että ehdin hakea. Kuormittaa arkea kun iltaisin ei jää yhtään aikaa lapsen nukkumaan menon jälkeen kun jo itse pitää mennä nukkumaan.
ap
Alue: Aihe vapaa
Paljonkohan tästä provosta nyt antaisi. 1/5. Tuo hotellihuone mokasi provon.