Lue keskustelun säännöt.
En voi mennä töihin ilman rauhoittavaa lääkettä
28.06.2020 |
Tämä on jatkunut jo vuosia.
Odotan kauhulla huomista, kun toivon, että lääke vaikuttaa ennen töihin saapumista.
Kävelen kuin ankka aina töihin, mutta töistä kotiin palatessa juoksen tai ainkin kävelen hyvin reippaasti, kun päivä on taas lusittu.
Kommentit (67)
Mitä oireita dysbioosiin liittyy?
- Dysbioosiin voi liittyä monenlaisia vatsan ja suolen oireita
- Dysbioosiin voi liittyä väsymystä, uupumusta ja varaaravitsemusta, mikäli ravinteet eivät imeydy suolistosta optimaalisesti.
- Mielialan heikentyminen, masennus– ja ahdistusoireet voivat olla dysbioosin oireita
- Sairastelu ja heikentynyt vastustuskyky voivat liittyä dysbioosiin, sillä suoliston bakteerit osallistuvat ihmisen vastustuskyvystä huolehtimiseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä ihmeestä saat rauhoittavia lääkkeitä, eihän niitä meinaa saada, vaikk kuinka ahdistais. Kokemusta on...
Ap:lla on harhoja, joihin hänellä on väärä lääkitys. Ketiapiini tuohon auttaisi.
Ketipinor kyllä tasoittaa mieltä ja sitä käytetään myös nukahtamislääkkeenä, mutta ei se sovellu päiväkäyttöön.
Vierailija kirjoitti:
Ihan yleisesti ajatellen kuvitteletteko te, että työkaverinne ei olisi nappia naamaansa aamulla vetänyt?
Ehkä on, ehkä ei.
Todennäköisesti on, vaikkei sulle kerro.
Maailman onnellisimmaksi maaksi väitetyssä Suomessa määrättiin viimeisimmän tilaston mukaan jo pelkästään masennuslääkkeitä 559 000 henkilölle.
Masennuksen vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle joutuvien luku nousi kolmatta vuotta peräkkäin. Lääkitseminen ei merkitse terveeksi tulemista, varsinkaan, jos ”sairaus” ei ole ihmisessä. Pitäisikö työelämä ja todellisuus parantaa?
https://tekijalehti.fi/2019/10/17/alkaa-saatako-paatanne-vika-lienee-to…
Jokin maailmassa on pielessä, jos on yleistä, että ihminen täytyy saada sopeutumaan siihen keinotekoisesti. Meistä jalostetaan tehosuorittajia. Kun ihminen masentuu, osaa hän vain surra sitä miten ei saa tarpeeksi aikaan. Netti on täynnä kaiken maailman vinkkejä onnettomille ihmisille - ratkaisuksi tarjotaan erilaisia keinoja tehdä elämästään hyödyllistä. Samalla käsketään elää täysillä. Kuka tässä jaksaa koko ajan tehdä kaiken täysillä? Eikö joskus saisi vain OLLA, ilman paineita. Vähemmästäkin tuntee itsensä mitättömäksi luuseriksi, joka ei pysty mihinkään ahdistumatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mukava esimerkki siitä, miten etuoikeutettu työssäkäyvä ihminen ap on. Ei tavallinen ihminen tuollaisia lääkkeitä saa.
Mitä tarkoitat tavallisella ihmisellä? Eikös "tavallista" ole, että pystyy käymään töissä ilman lääkkeitä. Väittäisin sellaista paljon etuoikeutetummaksi tilanteeksi kuin ap:llä. Itse kärsin myös toimintakykyä rajoittavista mielen ongelmista ja olen työtön. En ole vielä löytänyt ratkaisua. En haluaisi lääkeriippuvuutta enkä sivuvaikutuksia. (Lihominen on jo koettu, eivätkä ne lääkkeet edes "korjanneet" minua.)
Mikä lääke ei korjannut sua? Mirtazapin?
Se lihottaa moni, koskanestettä kertyy elimistöön.
Se lihottaa, koska se lisää ruokahalua ei sen takia, että keräisi nestettä. Faktat kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mukava esimerkki siitä, miten etuoikeutettu työssäkäyvä ihminen ap on. Ei tavallinen ihminen tuollaisia lääkkeitä saa.
Mitä tarkoitat tavallisella ihmisellä? Eikös "tavallista" ole, että pystyy käymään töissä ilman lääkkeitä. Väittäisin sellaista paljon etuoikeutetummaksi tilanteeksi kuin ap:llä. Itse kärsin myös toimintakykyä rajoittavista mielen ongelmista ja olen työtön. En ole vielä löytänyt ratkaisua. En haluaisi lääkeriippuvuutta enkä sivuvaikutuksia. (Lihominen on jo koettu, eivätkä ne lääkkeet edes "korjanneet" minua.)
Mikä lääke ei korjannut sua? Mirtazapin?
Se lihottaa moni, koskanestettä kertyy elimistöön.
Se lihottaa, koska se lisää ruokahalua ei sen takia, että keräisi nestettä. Faktat kuntoon.
Sekä että. Käytin Remeronia (sama lääke) vähän aikaa ja nälkä oli pohjaton. Toisaalta kasvot turposivat, näytin pöhöttyneeltä vanhalta alkoholistilta. Niihin tuli myös jotain karheaa ihottumaa. Vaikutukset ovat myös yksilöllisiä.
- ohis
Huomatkaa että lääkärit ovat täydellisen tietämättömiä siitä että masennuskin on infektioperäinen sairaus. SSRI-lääkkeiden on osoitettu aiheuttavan antibioottiresistenssiä, eli niissä lääkkeissä on komponentti, joka vaikuttaa mikrobeihin suoraan, eli estää niiden lisääntymistä. Tästä on kuitenkin pieni matka siihen, että se lääke myös tappaa mikrobeja, jos lääkkeitä yhdistelee tai ottaa suuremman määrän. Tämä voi aiheuttaa serotoniinisyndrooman, joka on aina immuunipuolustuksen toiminnasta peräisin. Mikrobeja tulisi tuhota infektioperäisistä sairauksista, kuten masennuksesta, mutta hallitusti, ettei tule ylilyöntejä.
Esim. covid-19 tapauksessa virus ei ole se joka teidät tappaa, vaan immuunipuolustuksen liian korostunut reaktiositä vastaan. Masennuksessa tai muissakaan kroonisissa sairauksissa mikrobit eivät kuitenkaan ole virulentteja, eli eivät lisäänny nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruotsin lehdissä oli juttua että masennuslääkkeisiin voi koukuttua pahemmin kuin bentsoihin. Että sadat tuhannet ruotsalaiset vaarassa.
Mulle, herkälle ja empaattiselle ihmiselle tuli näistä uuden polven mielialaa tasoittavista masennuslääkkeistä niin tasaisen tunteeton olo että näin jälkeenpäin hirvittää. Ihmishenget eivät olleet minkään arvoisia. Autoiluni oli jälkeenpäin ajateltuna hengenvaarallista, koska mikään ei tuntunut miltään.
Tarkkoja muistikuvia minulla ei noista SSRI-vuosista edes ole ja olen esim. valokuvista opiskellut missä tuli matkusteltua, missä juhlissa kävin jne. Ehkä tunteiden puuttuminen vaikuttaa muistojen muodostumiseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan yleisesti ajatellen kuvitteletteko te, että työkaverinne ei olisi nappia naamaansa aamulla vetänyt?
Ehkä on, ehkä ei.
Todennäköisesti on, vaikkei sulle kerro.
Maailman onnellisimmaksi maaksi väitetyssä Suomessa määrättiin viimeisimmän tilaston mukaan jo pelkästään masennuslääkkeitä 559 000 henkilölle.
Masennuksen vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle joutuvien luku nousi kolmatta vuotta peräkkäin. Lääkitseminen ei merkitse terveeksi tulemista, varsinkaan, jos ”sairaus” ei ole ihmisessä. Pitäisikö työelämä ja todellisuus parantaa?
https://tekijalehti.fi/2019/10/17/alkaa-saatako-paatanne-vika-lienee-to…
En ole lukenut artikkelia, mutta: työpaikan ongelmat väännetään kyllä tosi helposti yksilön ongelmiksi. "Heikoimman lenkin" annetaan ahdistua tai palaa loppuun, sitten ollaan niin kovin myötätuntoista että voi-voi, menethän työterveyshuoltoon, me niin välitetään meidän työntekijöiden hyvinvoinnista! Ja tunnetaan pientä ylemmyydentunnetta sairastunutta reppanaa kohtaan, että nii-in, onhan se semmonen herkkis ja varmaan aina ollut taipumusta tuollaiseen masenteluun ja ahdistumiseen. Työpaikkaa, työyhteisöä, työtapoja, esimiestyötä jne. ei kukaan yritä korjata. Onko mikään ihme, ettei kukaan haluaisi tuoda esille työyhteisön ongelmia, kun siitä leimataan heikoksi ressukaksi tai sopeutumattomaksi?
Ap, olet narkki.
Ja kyllä, olen kärsinyt ja kärsin ahdistuneisuus- ja paniikkihäiriöstä. Piiiitkä terapia auttanut. Olen syönyt diapameja vuodesta 2010, mutta mulla menee max. paketti vuodessa. Yleensä kahdessa vuodessa. Noilla määrillä ja ajalla on syntynyt jo riippuvuus ylipäätään ihmettelen, että miten lääkärit ovat niin vastuuttomia, että uusivat reseptejä jatkuvasti? Ja mikä tässä on hulluinta. Ne rauhoittavat itsestään aiheuttavat jatkuvalla käytöllä ahdistuneisuutta ja paniikkia.
Joku väitti, että paniikkihäiriöön käytetään pameja. Kyllä ja ei. Kohtauslääkkeeksi se on ok, mutta ei missään nimessä jatkuvaan käyttöön. Osa sanoi, ettei pamit tekevät "normaaliksi" Silloin toleranssi on jo kasvanut melkoisesti. Niinhän muutkin narkkarit väittävät. Korvaushoito tai muu pieni annos tekee normaaliksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä ihmeestä saat rauhoittavia lääkkeitä, eihän niitä meinaa saada, vaikk kuinka ahdistais. Kokemusta on...
Ap:lla on harhoja, joihin hänellä on väärä lääkitys. Ketiapiini tuohon auttaisi.
Ketipinor kyllä tasoittaa mieltä ja sitä käytetään myös nukahtamislääkkeenä, mutta ei se sovellu päiväkäyttöön.
Sitä käytetään kuitenkin myös päivälääkkeenä.
Mikä olikaan yksikkö ja paikkakunta, jossa olet töissä?
Vierailija kirjoitti:
Ap, olet narkki.
Ja kyllä, olen kärsinyt ja kärsin ahdistuneisuus- ja paniikkihäiriöstä. Piiiitkä terapia auttanut. Olen syönyt diapameja vuodesta 2010, mutta mulla menee max. paketti vuodessa. Yleensä kahdessa vuodessa. Noilla määrillä ja ajalla on syntynyt jo riippuvuus ylipäätään ihmettelen, että miten lääkärit ovat niin vastuuttomia, että uusivat reseptejä jatkuvasti? Ja mikä tässä on hulluinta. Ne rauhoittavat itsestään aiheuttavat jatkuvalla käytöllä ahdistuneisuutta ja paniikkia.Joku väitti, että paniikkihäiriöön käytetään pameja. Kyllä ja ei. Kohtauslääkkeeksi se on ok, mutta ei missään nimessä jatkuvaan käyttöön. Osa sanoi, ettei pamit tekevät "normaaliksi" Silloin toleranssi on jo kasvanut melkoisesti. Niinhän muutkin narkkarit väittävät. Korvaushoito tai muu pieni annos tekee normaaliksi.
Mitä haittaa mahdollisesta riippuvuudesta on jos lääkkeen annostus pysyy samana koko aikuisiän, työt tulee hoidettua kunnialla, verot maksettua ja muutenkin elämässä menee hyvin?
Vai onko edullisempaa että henkilö jää 18-vuotiaana eläkkeelle ja elää loppuelämänsä tukien varassa?
Yleensähän kaikki lääke- ja terapiahoidot kokeillaan ja niistä valitaan toimivin. Monille toimivin on -pam-loppuinen valmiste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokin maailmassa on pielessä, jos on yleistä, että ihminen täytyy saada sopeutumaan siihen keinotekoisesti. Meistä jalostetaan tehosuorittajia. Kun ihminen masentuu, osaa hän vain surra sitä miten ei saa tarpeeksi aikaan. Netti on täynnä kaiken maailman vinkkejä onnettomille ihmisille - ratkaisuksi tarjotaan erilaisia keinoja tehdä elämästään hyödyllistä. Samalla käsketään elää täysillä. Kuka tässä jaksaa koko ajan tehdä kaiken täysillä? Eikö joskus saisi vain OLLA, ilman paineita. Vähemmästäkin tuntee itsensä mitättömäksi luuseriksi, joka ei pysty mihinkään ahdistumatta.
Tuo että meitä keinotekoisesti sopeutetaan ja pakotetaan hullun maailman vaatimuksiin alkaa jo pikkulapsena. Kenties syöminen on siitä ensimmäinen helposti havaittava esimerkki. Syömisen pitäisi olla helppo ja luonnollinen juttu, mutta ei, monella lapsella syöminen takkuaa ja niinpä vanhemmat joutuvat houkuttelemaan ja huijaamaan lasta syömään. Typerää jos vanhemmat ajattelevat että he ovat oppineet arvokkaita kasvatustaitoja jos saavat lapsen syömään. Kyllä jokin on ollut pahasti pielessä jo pitkään jos lapsi ei syö ihan luonnostaan.
Joo, tärkeintä on olla aikaansaava. Franz Kafkan tarinassa Muodonmuutos mies muuttuu yöllä nukkuessaan jättimäiseksi koppakuoriaiseksi tms ötökäksi. Kun hän aamulla herää ja ihmeissään huomaa muuttuneensa, niin hänen ensimmäinen ajatuksensa on "Kauhistus! Kuinka minä nyt voin mennä töihin?"
Kun vuosia sitten luin tuon tarinan niin en huomannut tuossa mitään outoa. Mielestäni tuo oli ihan loogista. Vasta paljon myöhemmin tajusin että jos ihminen muuttuu koppakuoriaiseksi niin ehkä hänen kannattaisi olla kauhuissaan jostain ihan muusta kuin työnteosta.
Mua ahdistaa melu työpaikallani. Tai ahdistaisi ilman korvatuppoja. Yksi työalue on semmoinen jossa on pakko pitää paperitolloja korvissa, navetta nimittäin. Vuosia olen jo tainnut korvatolloja käyttää. En halua mitään peltoreita koska ne ovat muiden silmiin liian näkyvät. Papritollot ovat aika huomaamattomat. varmaan 3/4- osaa wc -paperivaroistani meneekin korvatulppien tekoon... 2009 meni toinen korva tukkoon ja piti pirrulla huuhtoa auki mutta sen jälkeen ei oo tullu semmosia tuntemuksia ja oonkin uskaltanu paperia korvissani pitää.
Ei niin että se estäisi kuulovammoja mutta ilman niitä äänet eli elukoiden mölyäminen ja niiden tuottama metallin kalina tuntuvat sietämättömän teräviltä ja menetän malttini oitis eikä työnteosta tule sitten oikein mitään. Äänet pehmenevät kivasti kun vähän syljellä kostuttaa yhdestä arkinpalasta muotoildun puikulan ja tunkee korvaan. Toisinaan täytyy hiuspinnillä tai pitkällä luikulla veihenkärellä kairata korvista kovettuneempi vaikku irti. Mitään rauhotuspillereitä en syö. Turvallisempaa vain korvatolloja pidellä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä ihmeestä saat rauhoittavia lääkkeitä, eihän niitä meinaa saada, vaikk kuinka ahdistais. Kokemusta on...
Ap:lla on harhoja, joihin hänellä on väärä lääkitys. Ketiapiini tuohon auttaisi.
Ketipinor kyllä tasoittaa mieltä ja sitä käytetään myös nukahtamislääkkeenä, mutta ei se sovellu päiväkäyttöön.
Oulussa psykiatrian klinikalla annetaan ahdistukseen kohtauslääkkeeksi Ketipinoria.
Vierailija kirjoitti:
Mulle, herkälle ja empaattiselle ihmiselle tuli näistä uuden polven mielialaa tasoittavista masennuslääkkeistä niin tasaisen tunteeton olo että näin jälkeenpäin hirvittää. Ihmishenget eivät olleet minkään arvoisia. Autoiluni oli jälkeenpäin ajateltuna hengenvaarallista, koska mikään ei tuntunut miltään.
Tarkkoja muistikuvia minulla ei noista SSRI-vuosista edes ole ja olen esim. valokuvista opiskellut missä tuli matkusteltua, missä juhlissa kävin jne. Ehkä tunteiden puuttuminen vaikuttaa muistojen muodostumiseen?
Yhdelle kaverille kävi myös noin. Ehti onneksi syödä vain muutaman kuukauden. Omasta mielestäni käyttäytyi kuin hypomaaninen. Kaahaili miten sattuu, ei kiinnostanut käykö jotain itselle. Kerran heräsi katuojasta kun oli dokaaminen lähtenyt edellisenä iltana käsistä.
Itse söin todella pientä annosta sertraliinia pari vuotta, ja huomasin että mm tuntoaisti muuttui. Sen lisäksi lääke jotenkin muutenkin turrutti tunneskaalaa, eli myös ne iloisemmat asiat tuntuivat vähemmän. Toki kiva ettei paniikkikohtauksia enää ollut, mutta silti aika järkky lääke nyt kun myöhemmin miettii asiaa. Lopettaminen oli vielä yksi oma juttunsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikamoista jos jo vuosia on mennyt noin. Aikamoista ettet ole romahtanut tai muutoin tilanne mennyt kestämättömäksi.
Positiivista on että osaat käyttää sanaa "ahdistus". Ymmärrät mitä ahdistus on. Ymmärrät hakea siihen rakentavia ratkaisuja. Kenties tuo tarkoittaa että osaat joskus jopa päästä ongelmassasi eteenpäin, ylöspäin.
On turhan paljon ihmisiä jotka eivät tunne sanaa "ahdistus" vaan he sanovat että heitä vain "ketuttaa" työt. Ketuttaa ihan ketusti, ihan ketun joka päivä. Voi ketun ketun kettu! He eivät osaa hakea fiksua ratkaisua vaan lankeavat alkoholiin. Ensin ketutusta nollataan viinalla joka viikonloppu. Mutta kun se ei enää riitä niin sitten ketutusta pitää vähentää myös arkisin, jo ihan aamusta alkaen. Sitten ollaankin jo matkalla kohti romahdusta.
Minä en aikoinaan osannut kuvailla tilaani muulla kuin "mulla menee hermot". Oli mennä hermot joka hetki niin pahasti että en tiennyt tarttuisinko viinapulloon vai kirveeseen. En kertakaikkiaan tiennyt mitään muuta "psykologista" sanastoa kuin "mulla menee hermot". Onneksi jättäydyin pois työelämästä ja nyt olen elellyt syrjäytyneenä muutaman vuoden. Nyt tiedän mitä on "ahdistus", "stressi", "paineet", "oma jaksaminen", "itsestä huolehtiminen", jne.
Kiitos tästä vastauksesta.
Toivon sinulle kaikkea hyvää.
En ole romahtanut, koska minut on kasvatettu siten, että "ei ole olemassakaan helppoja työpaikkoja".
En ole "romahtanut" muuten kuin ystävieni käsiin perjantaina klo 17, kirkunut pyhää hel-vetti-ä viikonlopun ja ottanut maanantaiaamuna lääkkeeni töihin palaten.
ap
Nyt on paskaa trollia että! Yritä ap vähänXD!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikamoista jos jo vuosia on mennyt noin. Aikamoista ettet ole romahtanut tai muutoin tilanne mennyt kestämättömäksi.
Positiivista on että osaat käyttää sanaa "ahdistus". Ymmärrät mitä ahdistus on. Ymmärrät hakea siihen rakentavia ratkaisuja. Kenties tuo tarkoittaa että osaat joskus jopa päästä ongelmassasi eteenpäin, ylöspäin.
On turhan paljon ihmisiä jotka eivät tunne sanaa "ahdistus" vaan he sanovat että heitä vain "ketuttaa" työt. Ketuttaa ihan ketusti, ihan ketun joka päivä. Voi ketun ketun kettu! He eivät osaa hakea fiksua ratkaisua vaan lankeavat alkoholiin. Ensin ketutusta nollataan viinalla joka viikonloppu. Mutta kun se ei enää riitä niin sitten ketutusta pitää vähentää myös arkisin, jo ihan aamusta alkaen. Sitten ollaankin jo matkalla kohti romahdusta.
Minä en aikoinaan osannut kuvailla tilaani muulla kuin "mulla menee hermot". Oli mennä hermot joka hetki niin pahasti että en tiennyt tarttuisinko viinapulloon vai kirveeseen. En kertakaikkiaan tiennyt mitään muuta "psykologista" sanastoa kuin "mulla menee hermot". Onneksi jättäydyin pois työelämästä ja nyt olen elellyt syrjäytyneenä muutaman vuoden. Nyt tiedän mitä on "ahdistus", "stressi", "paineet", "oma jaksaminen", "itsestä huolehtiminen", jne.
Kiitos tästä vastauksesta.
Toivon sinulle kaikkea hyvää.
En ole romahtanut, koska minut on kasvatettu siten, että "ei ole olemassakaan helppoja työpaikkoja".
En ole "romahtanut" muuten kuin ystävieni käsiin perjantaina klo 17, kirkunut pyhää hel-vetti-ä viikonlopun ja ottanut maanantaiaamuna lääkkeeni töihin palaten.
ap
Nyt on paskaa trollia että! Yritä ap vähänXD!
Kyllä saa, jos lääkäri niin toteaa - jos on sosiaalisia pelkotiloja ja /tai paniikkihäiriöitä ajoittain.
Ja ihan turha olla kateellinen, jokainen tarvitseva saa lääkitystä ja kuitenkin jokainen ahdistunut ja pelokas ihminen olisi mieluummin terve, kuin napeilla elävä.