Lue keskustelun säännöt.
En voi mennä töihin ilman rauhoittavaa lääkettä
28.06.2020 |
Tämä on jatkunut jo vuosia.
Odotan kauhulla huomista, kun toivon, että lääke vaikuttaa ennen töihin saapumista.
Kävelen kuin ankka aina töihin, mutta töistä kotiin palatessa juoksen tai ainkin kävelen hyvin reippaasti, kun päivä on taas lusittu.
Kommentit (67)
Ihan yleisesti ajatellen kuvitteletteko te, että työkaverinne ei olisi nappia naamaansa aamulla vetänyt?
Ehkä on, ehkä ei.
Todennäköisesti on, vaikkei sulle kerro.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikille ei masennuslääkkeet sovi. Joillekin ne aiheuttavat jo pieninä määrinä käytettyinä täydellistä tunteettomuutta/välinpitämättömyyttä. Silloin ainut vaihtoehto oireisiin ovat rauhoittavat.
Aikamoista jos jo vuosia on mennyt noin. Aikamoista ettet ole romahtanut tai muutoin tilanne mennyt kestämättömäksi.
Positiivista on että osaat käyttää sanaa "ahdistus". Ymmärrät mitä ahdistus on. Ymmärrät hakea siihen rakentavia ratkaisuja. Kenties tuo tarkoittaa että osaat joskus jopa päästä ongelmassasi eteenpäin, ylöspäin.
On turhan paljon ihmisiä jotka eivät tunne sanaa "ahdistus" vaan he sanovat että heitä vain "ketuttaa" työt. Ketuttaa ihan ketusti, ihan ketun joka päivä. Voi ketun ketun kettu! He eivät osaa hakea fiksua ratkaisua vaan lankeavat alkoholiin. Ensin ketutusta nollataan viinalla joka viikonloppu. Mutta kun se ei enää riitä niin sitten ketutusta pitää vähentää myös arkisin, jo ihan aamusta alkaen. Sitten ollaankin jo matkalla kohti romahdusta.
Minä en aikoinaan osannut kuvailla tilaani muulla kuin "mulla menee hermot". Oli mennä hermot joka hetki niin pahasti että en tiennyt tarttuisinko viinapulloon vai kirveeseen. En kertakaikkiaan tiennyt mitään muuta "psykologista" sanastoa kuin "mulla menee hermot". Onneksi jättäydyin pois työelämästä ja nyt olen elellyt syrjäytyneenä muutaman vuoden. Nyt tiedän mitä on "ahdistus", "stressi", "paineet", "oma jaksaminen", "itsestä huolehtiminen", jne.
Ap, et ole eka joka noin toimii. Suomessa työmaailma on niin v-mainen ja koko ajan on pelko lomautuksesta tai irtisanomisesta.
Eikä liity koronaan.
Onko tässä ketjussa joku joka olisi käyttänyt vuosia rauhottavia päivittäin ilman suurempia ongelmia?
Jos on, niin kerrotko protokollasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikamoista jos jo vuosia on mennyt noin. Aikamoista ettet ole romahtanut tai muutoin tilanne mennyt kestämättömäksi.
Positiivista on että osaat käyttää sanaa "ahdistus". Ymmärrät mitä ahdistus on. Ymmärrät hakea siihen rakentavia ratkaisuja. Kenties tuo tarkoittaa että osaat joskus jopa päästä ongelmassasi eteenpäin, ylöspäin.
On turhan paljon ihmisiä jotka eivät tunne sanaa "ahdistus" vaan he sanovat että heitä vain "ketuttaa" työt. Ketuttaa ihan ketusti, ihan ketun joka päivä. Voi ketun ketun kettu! He eivät osaa hakea fiksua ratkaisua vaan lankeavat alkoholiin. Ensin ketutusta nollataan viinalla joka viikonloppu. Mutta kun se ei enää riitä niin sitten ketutusta pitää vähentää myös arkisin, jo ihan aamusta alkaen. Sitten ollaankin jo matkalla kohti romahdusta.
Minä en aikoinaan osannut kuvailla tilaani muulla kuin "mulla menee hermot". Oli mennä hermot joka hetki niin pahasti että en tiennyt tarttuisinko viinapulloon vai kirveeseen. En kertakaikkiaan tiennyt mitään muuta "psykologista" sanastoa kuin "mulla menee hermot". Onneksi jättäydyin pois työelämästä ja nyt olen elellyt syrjäytyneenä muutaman vuoden. Nyt tiedän mitä on "ahdistus", "stressi", "paineet", "oma jaksaminen", "itsestä huolehtiminen", jne.
Kiitos tästä vastauksesta.
Toivon sinulle kaikkea hyvää.
En ole romahtanut, koska minut on kasvatettu siten, että "ei ole olemassakaan helppoja työpaikkoja".
En ole "romahtanut" muuten kuin ystävieni käsiin perjantaina klo 17, kirkunut pyhää hel-vetti-ä viikonlopun ja ottanut maanantaiaamuna lääkkeeni töihin palaten.
ap
Vierailija kirjoitti:
Onko tässä ketjussa joku joka olisi käyttänyt vuosia rauhottavia päivittäin ilman suurempia ongelmia?
Jos on, niin kerrotko protokollasi?
Hep! Kolme rauhoittavaa/ päivä kohta 30 vuotta (Oxamin 15mg).
Ylioppilaskirjoitukset, maisterin paperit, omat häät, työpaikat, neljät asuntokaupat, raskaudet... Hyvin on mennyt ja menee edelleen. Määrä pysynyt samana koko ajan ja olen välttänyt työkyvyttömyyseläkkeelle joutumisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opamoxista tai Oxepamieista varmaan kyse. Niitä yleensä määräävät, joissa vaikuttava aine on oksatsepamiini. Lisäävät GABAn tuotantoa aivoissa, vaikka suurin osa (n. 80-90 % ) tuotetaan suolistossa. Eli korjaa suoliston dysbioosi niin ahdistus ja keskittymisvaikeudet sekä muut GABAn hallitsemat toiminnot palautuvat normaaleiksi. Googleta, lue, opiskele, ihan mitä tahansa teetkin niin älä vain jää popsimaan pillereitä loppuiäksi, vaan etsi juurisyy, jota lääkärisi ei sinulle kerro tai edes tiedä.
Käyttäjä34749 kirjoitti:
Opamoxista tai Oxepamieista varmaan kyse. Niitä yleensä määräävät, joissa vaikuttava aine on oksatsepamiini. Lisäävät GABAn tuotantoa aivoissa, vaikka suurin osa (n. 80-90 % ) tuotetaan suolistossa. Eli korjaa suoliston dysbioosi niin ahdistus ja keskittymisvaikeudet sekä muut GABAn hallitsemat toiminnot palautuvat normaaleiksi. Googleta, lue, opiskele, ihan mitä tahansa teetkin niin älä vain jää popsimaan pillereitä loppuiäksi, vaan etsi juurisyy, jota lääkärisi ei sinulle kerro tai edes tiedä.
*Oksatsepaamihan se oli. Saamari, kun laittaa nopeasti kirjoittaessa väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä muista ihmisistä mutta mulla ainakin kipulääkkeiksi tarkoitetut opioidit sammuttaa aivoja mukavasti sillai että ahdistuskin vähenee. Samalla vähenee kyllä myös kyky ajatella, mutta ei se mitään haittaa, ei töissä tarvitse ajatella, juurikin liika ajatteluhan siellä töissä ahdistusta aiheuttaa. Mutta opioidien käyttäminen ihan vain ahdistuksen vuoksi olisi kyllä takuuvarma tie moniongelmaiseksi pilleristiksi.
Mutta kenties voisit pamin lisäksi alkaa käyttää Zoloftia? Se on masennus + ahdistus lääke. Zoloftin vaikutus sulla olisi aina päällä, ympärivuorokautisesti, niin sen ottamista sun ei tarttis laskelmoida ja ajoittaa yhtä tarkasti kuin pamin ottamista.
Mutta ehkä joo parempi jos löydät muun ratkaisun kuin lääkkeiden lisääminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tässä ketjussa joku joka olisi käyttänyt vuosia rauhottavia päivittäin ilman suurempia ongelmia?
Jos on, niin kerrotko protokollasi?
Hep! Kolme rauhoittavaa/ päivä kohta 30 vuotta (Oxamin 15mg).
Ylioppilaskirjoitukset, maisterin paperit, omat häät, työpaikat, neljät asuntokaupat, raskaudet... Hyvin on mennyt ja menee edelleen. Määrä pysynyt samana koko ajan ja olen välttänyt työkyvyttömyyseläkkeelle joutumisen.
Mielenkiintoista. Hienoa et homma on pysynyt hallinnassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä34749 kirjoitti:
Opamoxista tai Oxepamieista varmaan kyse. Niitä yleensä määräävät, joissa vaikuttava aine on oksatsepamiini. Lisäävät GABAn tuotantoa aivoissa, vaikka suurin osa (n. 80-90 % ) tuotetaan suolistossa. Eli korjaa suoliston dysbioosi niin ahdistus ja keskittymisvaikeudet sekä muut GABAn hallitsemat toiminnot palautuvat normaaleiksi. Googleta, lue, opiskele, ihan mitä tahansa teetkin niin älä vain jää popsimaan pillereitä loppuiäksi, vaan etsi juurisyy, jota lääkärisi ei sinulle kerro tai edes tiedä.
No mitä pitää syödä et suolesta erittyis gabaa enempi? Muutama probiootti on tiedossa mut heitä kunnon faktoja jos on..
Sama minulla.
Hullu, hysteerinen, ailahtelevainen, kaksinaamainen esimies syynä.
Edellinen esimies oli harhaluuloinen ja täys narsisti.
Näitä joutunut katsoa, kuunnella ja kokea yhteensä yli 10 vuotta, joten ei muuta vaihtoehtoa kuin ottaa rauhoittavat lääkkeet niinä päivinä kun joutuu esimiehen kanssa samoissa palavereissa tai kehityskeskusteluissa olemaan :( En ole ainoa joka kokee näin, mutta nuo tyypit ovat olleet johtajien suosiossa koska osaavat nuolla korkeampiarvoisten takapuolia mutta kohtelevat alaisiaan huonosti ja kuin orjia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikille ei masennuslääkkeet sovi. Joillekin ne aiheuttavat jo pieninä määrinä käytettyinä täydellistä tunteettomuutta/välinpitämättömyyttä. Silloin ainut vaihtoehto oireisiin ovat rauhoittavat.
Eivär todellakaan sovi, päädyin sairaalaan ssri-lääkkeen takia. Lääkäri halusi vaihtaa Opan niihin.
Sainkin serotoniinioireyhtymän eli myrkytystilan. Kaksi päivää teholla. Sen jälkeen pelkäsin entistä enemmän ihan kaikkea, ahdistuin ja jouduin ottaa enemmän Opaa! :-o Ilman tuota ssri-kokeilua olisin saattanut päästä Opasta kokonaan eroon muutamasssa viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mukava esimerkki siitä, miten etuoikeutettu työssäkäyvä ihminen ap on. Ei tavallinen ihminen tuollaisia lääkkeitä saa.
Mitä tarkoitat tavallisella ihmisellä? Eikös "tavallista" ole, että pystyy käymään töissä ilman lääkkeitä. Väittäisin sellaista paljon etuoikeutetummaksi tilanteeksi kuin ap:llä. Itse kärsin myös toimintakykyä rajoittavista mielen ongelmista ja olen työtön. En ole vielä löytänyt ratkaisua. En haluaisi lääkeriippuvuutta enkä sivuvaikutuksia. (Lihominen on jo koettu, eivätkä ne lääkkeet edes "korjanneet" minua.)
Mikä lääke ei korjannut sua? Mirtazapin?
Se lihottaa moni, koskanestettä kertyy elimistöön.
Kaveri lihoi puolessa vuodessa melkein 25 kiloa tuon lääkkeen takia. Masentui entisestään.
Tämän ketjun katkerista kommenteista huomaa, miten paljon tällä palstalla on syrjäytyneitä, työttömiä ja mt-ongelmaisia ihmisiä.
Kyllä ihmistä oikeasti ahdistaa invalidisoivastri mikäli turvautuu rauhoittaviin lääkkeisiin, ei niitä normi ihminen huvikseen töissä nappaile. Ihan sama jos joku addiktio tulee johonkin pieneen määrään bentsoja päivässä, ei ole kallis harrastus ja eroon pääsee ajallaan helpohkosti jos elämä muuttuu vähemmän kuormittavaksi. Ei juurikaan muutenkaan haittaa tarkkuutta tai valppautta pienissä määrin jne. mutta tekee elämän kestettävämmäksi.
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun katkerista kommenteista huomaa, miten paljon tällä palstalla on syrjäytyneitä, työttömiä ja mt-ongelmaisia ihmisiä.
Mitä sinulla on antaa ongelmaan ratkaisuksi? Eikä kannata muutenkaan hihkua liikaa, joskus voit vielä löytää itsesi paikoista, joista et olisi koskaan uskonut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikamoista jos jo vuosia on mennyt noin. Aikamoista ettet ole romahtanut tai muutoin tilanne mennyt kestämättömäksi.
Positiivista on että osaat käyttää sanaa "ahdistus". Ymmärrät mitä ahdistus on. Ymmärrät hakea siihen rakentavia ratkaisuja. Kenties tuo tarkoittaa että osaat joskus jopa päästä ongelmassasi eteenpäin, ylöspäin.
On turhan paljon ihmisiä jotka eivät tunne sanaa "ahdistus" vaan he sanovat että heitä vain "ketuttaa" työt. Ketuttaa ihan ketusti, ihan ketun joka päivä. Voi ketun ketun kettu! He eivät osaa hakea fiksua ratkaisua vaan lankeavat alkoholiin. Ensin ketutusta nollataan viinalla joka viikonloppu. Mutta kun se ei enää riitä niin sitten ketutusta pitää vähentää myös arkisin, jo ihan aamusta alkaen. Sitten ollaankin jo matkalla kohti romahdusta.
Minä en aikoinaan osannut kuvailla tilaani muulla kuin "mulla menee hermot". Oli mennä hermot joka hetki niin pahasti että en tiennyt tarttuisinko viinapulloon vai kirveeseen. En kertakaikkiaan tiennyt mitään muuta "psykologista" sanastoa kuin "mulla menee hermot". Onneksi jättäydyin pois työelämästä ja nyt olen elellyt syrjäytyneenä muutaman vuoden. Nyt tiedän mitä on "ahdistus", "stressi", "paineet", "oma jaksaminen", "itsestä huolehtiminen", jne.
Kiitos tästä vastauksesta.
Toivon sinulle kaikkea hyvää.
En ole romahtanut, koska minut on kasvatettu siten, että "ei ole olemassakaan helppoja työpaikkoja".
En ole "romahtanut" muuten kuin ystävieni käsiin perjantaina klo 17, kirkunut pyhää hel-vetti-ä viikonlopun ja ottanut maanantaiaamuna lääkkeeni töihin palaten.
ap
Olisiko sinulla mitään mahdollisuutta vaihtaa työtä? Joko etsiä kokonaan uutta (oletko etsinyt?) tai työstä riippuen, vaihtaa tiimiä tai työpistettä tms. jotenkin siirtyä eri tehtäviin tai ympäristöön. Hyvä jos rauhoittavilla pärjäät, mutta onhan se kehnoa työelämää. Onko HR:ää tms. jolle voisit puhua toiveistasi? Tai jopa kehitysehdotuksistasi, jos työskentelytavoissa on jotain pahasti pielessä.
Exäni oli myös kotona kasvanut tuohon ajattelutapaan, "työ on h*lvettiä, pärjäät miten pystyt ja sitten vanhenet ja k*olet". Sairastui lopulta toistuviin psykooseihin stressaavassa työssä.
Itse olen ollut työpaikassani todella ahdistunut, mutta olen keskustellut ja vääntänyt kunnes olen saanut joitain järjettömimpiä työtapoja ja tiimi- ja esimieskuvioita muutettua. Etsin kuitenkin jatkuvasti myös muita työpaikkoja.
Meinaat, että olisi asiallisempaa olla töissä ahdistuksesta lamaantuneena, tai olla kokonaan tekemättä töitä koska kärsii psyykkisistä vaivoista?
Jos syö rauhoittavia niin kuin lääkäri on määrännyt, ei todellakaan ole *huumeissa"vaan normaali, oma itsensä. Lääkkeiden väärinkäyttö taas ei liity tähän tapaukseen. Emme tiedä, mihin ap tarvitsee rauhoittavia, mutta esimerkiksi hoitanmaton paniikkihäiriö rajoittaa elämää paljonkin ja sitä hoidetaan mm. rauhoittavilla.