Lue keskustelun säännöt.
Yksii keskeinen ongelma ammattikoulusta valmistuilla on varmaan siinä etteivtä he koe omaa ammmattiaan ja asemaansa tärkeäksi ja arvokkaaksi?
Kommentit (41)
Ainakin ap:lla lienee kirjoitusongelmia. Olen varma että ammattisi on kuitenkin ihan yhtä arvokas kuin kaikkien muidenkin ammatit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saanut amista läpi koska en löytänyt harjoittelupaikkaa. Ja etsin sitä kyllä aktiivisesti enkä vaan maannut paikallani, enkä luovuttanut heti vaan aikaakin kului siinä, jopa liikaakin. Siitä syystä sitten keskeytinkin, kun ei tuntunut enää viisaalta ajankäytöltä. Miten tällainen työ/opiskeluhistoriaton paska voisi saada harjoittelupaikan, kun aina on joku parempi (siellä oli muitakin ihan kunnon aikuisia, mutta niillä oli jonkun muun alan uraa jo takana, ja vaihtoivat vaan alaa). Kaikki sanoi että mene sinne amikseen ja hanki ammatti, tuota veroeuroja. No miten teen sen, kun ei kukaan ota minua? Siinä jää ihan ilmaan, kun ei se opettajienkaan murhe ole jos aikuinen ihminen ei saa itselleen hankittua harjoittelupaikkaa. Eihän he mitään taikatemppuja voi tehdä, jos firmat ei minua kaipaa. Luulin tekeväni jotain oikein kun menin kouluun, mutta siitä tulikin vain yksi tahra tyhjyyttä kumisevaan historiaan: keskeytetty amistutkinto! Ja lähtöruudussa ollaan taas.
Tässäpä on se ongelman ydin. Vähän lähiopetusta paljon "itseopiskelua" ja " työssäoppimista". Harjoittelupaikkoja ei tosiaan ole kaikille ja iso osa niistä menee "suhteilla" . Joissain kouluissa koulu järjestää korvaavaa toimintaa, jotta.ihmiset valmistuu ja ongelma siirtyy seuraavaan rastiin. Eli työllustymiseen , koska kukaan ei ota töihin koska ei ole työkokemusta edes harjoittelupaikoista. Jos töissäoppiminen on näinkin iso osa tutkintoa kuin se nykyisin on, niin kyllä sen koulun pitäisi ne harjoittelupaikat etsiä ja järjestää.
Miksi ei työssäoppiminen saisi olla iso osa tutkintoa? Jos ei osaa etsiä itselleen paikkaa sen suorittamiseen, se ongelmahan tulisi kuitenkin opintojen jälkeen. Mitä väliä sillä on?
Koska niitä harjoittelijoita ottavia yrityksiä on rajallinen määrä ja läheskään kaikille ei paikkoja yksinkertaisesti ole. Se paikan saaminen ei ole siitä kiinni ettei osaa hakea vaan siitä ettei niitä harjoittelupaikkoja ole. Tyhjästä on paha nyhjäistä.
Jos mielestäsi paikkoja on yllinkyllin, miksei koulu voi niitä jakaa? Aivan paikkoja ei ole ja ongelma kaadetaan opiskelijan niskoille. Mitäs lähdit?
No edelleen, se ongelmahan on sama opintojen jälkeen. Miksi pitäisi ehdoin tahdoin päästä valmistumaan, jos siitä valmistumisesta ei ole mitään hyötyä?
Minä ainakin olen ylpeä niistä nuorista, jotka oikeasti ovat valinneet amiksen tehdäkseen haluamaansa työtä. Näitäkin on paljon eikä kaikki ole niitä, kun vaan jotain pitää opiskella. Enkä pidä siitä, että joku mollaa toista kielioppiasioissa, kun ei ole mitään tietoa esim. millaisia oppimisvaikeuksia jollakin voi olla. Enemmän kunnioita nuorta, joka valitsee itse alansa eikä vaan väkisin mene jonnekin yliopistoon, koska vanhemmat niin vaativat. Ja ei se korkea koulutus ole mikään tae työpaikasta tai hyvistä ansioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saanut amista läpi koska en löytänyt harjoittelupaikkaa. Ja etsin sitä kyllä aktiivisesti enkä vaan maannut paikallani, enkä luovuttanut heti vaan aikaakin kului siinä, jopa liikaakin. Siitä syystä sitten keskeytinkin, kun ei tuntunut enää viisaalta ajankäytöltä. Miten tällainen työ/opiskeluhistoriaton paska voisi saada harjoittelupaikan, kun aina on joku parempi (siellä oli muitakin ihan kunnon aikuisia, mutta niillä oli jonkun muun alan uraa jo takana, ja vaihtoivat vaan alaa). Kaikki sanoi että mene sinne amikseen ja hanki ammatti, tuota veroeuroja. No miten teen sen, kun ei kukaan ota minua? Siinä jää ihan ilmaan, kun ei se opettajienkaan murhe ole jos aikuinen ihminen ei saa itselleen hankittua harjoittelupaikkaa. Eihän he mitään taikatemppuja voi tehdä, jos firmat ei minua kaipaa. Luulin tekeväni jotain oikein kun menin kouluun, mutta siitä tulikin vain yksi tahra tyhjyyttä kumisevaan historiaan: keskeytetty amistutkinto! Ja lähtöruudussa ollaan taas.
Tässäpä on se ongelman ydin. Vähän lähiopetusta paljon "itseopiskelua" ja " työssäoppimista". Harjoittelupaikkoja ei tosiaan ole kaikille ja iso osa niistä menee "suhteilla" . Joissain kouluissa koulu järjestää korvaavaa toimintaa, jotta.ihmiset valmistuu ja ongelma siirtyy seuraavaan rastiin. Eli työllustymiseen , koska kukaan ei ota töihin koska ei ole työkokemusta edes harjoittelupaikoista. Jos töissäoppiminen on näinkin iso osa tutkintoa kuin se nykyisin on, niin kyllä sen koulun pitäisi ne harjoittelupaikat etsiä ja järjestää.
Miksi ei työssäoppiminen saisi olla iso osa tutkintoa? Jos ei osaa etsiä itselleen paikkaa sen suorittamiseen, se ongelmahan tulisi kuitenkin opintojen jälkeen. Mitä väliä sillä on?
Koska niitä harjoittelijoita ottavia yrityksiä on rajallinen määrä ja läheskään kaikille ei paikkoja yksinkertaisesti ole. Se paikan saaminen ei ole siitä kiinni ettei osaa hakea vaan siitä ettei niitä harjoittelupaikkoja ole. Tyhjästä on paha nyhjäistä.
Jos mielestäsi paikkoja on yllinkyllin, miksei koulu voi niitä jakaa? Aivan paikkoja ei ole ja ongelma kaadetaan opiskelijan niskoille. Mitäs lähdit?
No onhan se silloin juuri siitä kiinni, ettei osaa hakea. Parhaat elävät, niinhän se menee elämässä muutenkin.
Omana amis-aikanani opettajat puhuivat paljon Saksan ammattikoulusysteemistä.
Opettajat kävivät tutustumassa sikäläiseen systeemiin, jossa amislaiset työskentelivät koko kouluaikansa jossain firmassa.
Opettajat myönsivät Saksa systeemin vastaavan hyvin senhetkiseen työelämän tarpeeseen, mutta tuottavan varsin kapea-alaisia osaajia.
Jos vaikka meikäläisen elektroniikka-asentajalinjan oppilas olisi takonut kaikki työtunnit matkapuhelintukiaseman suotimia kumivasaralla vireeseen, mikä olisi hänen osaamistasonsa?
80-luvun amis tähtäsi laajaan oman alan pohjaosaamiseen antaen valmiudet toimia alalla monenlaisissa tehtävissä.
Useinkaan työharjoittelupaikoilla ei ollut juurikaan resursseja opettaa oppilaita, oppiminen tapahtui ammattiaineiden opettajien ohjauksessa.
Myös motivaatio- ja asenneongelmaisille Saksan systeemi oli tylympi kuin suomalainen.
Nyt on siis menty kohti Saksan systeemiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saanut amista läpi koska en löytänyt harjoittelupaikkaa. Ja etsin sitä kyllä aktiivisesti enkä vaan maannut paikallani, enkä luovuttanut heti vaan aikaakin kului siinä, jopa liikaakin. Siitä syystä sitten keskeytinkin, kun ei tuntunut enää viisaalta ajankäytöltä. Miten tällainen työ/opiskeluhistoriaton paska voisi saada harjoittelupaikan, kun aina on joku parempi (siellä oli muitakin ihan kunnon aikuisia, mutta niillä oli jonkun muun alan uraa jo takana, ja vaihtoivat vaan alaa). Kaikki sanoi että mene sinne amikseen ja hanki ammatti, tuota veroeuroja. No miten teen sen, kun ei kukaan ota minua? Siinä jää ihan ilmaan, kun ei se opettajienkaan murhe ole jos aikuinen ihminen ei saa itselleen hankittua harjoittelupaikkaa. Eihän he mitään taikatemppuja voi tehdä, jos firmat ei minua kaipaa. Luulin tekeväni jotain oikein kun menin kouluun, mutta siitä tulikin vain yksi tahra tyhjyyttä kumisevaan historiaan: keskeytetty amistutkinto! Ja lähtöruudussa ollaan taas.
Tässäpä on se ongelman ydin. Vähän lähiopetusta paljon "itseopiskelua" ja " työssäoppimista". Harjoittelupaikkoja ei tosiaan ole kaikille ja iso osa niistä menee "suhteilla" . Joissain kouluissa koulu järjestää korvaavaa toimintaa, jotta.ihmiset valmistuu ja ongelma siirtyy seuraavaan rastiin. Eli työllustymiseen , koska kukaan ei ota töihin koska ei ole työkokemusta edes harjoittelupaikoista. Jos töissäoppiminen on näinkin iso osa tutkintoa kuin se nykyisin on, niin kyllä sen koulun pitäisi ne harjoittelupaikat etsiä ja järjestää.
Miksi ei työssäoppiminen saisi olla iso osa tutkintoa? Jos ei osaa etsiä itselleen paikkaa sen suorittamiseen, se ongelmahan tulisi kuitenkin opintojen jälkeen. Mitä väliä sillä on?
Koska niitä harjoittelijoita ottavia yrityksiä on rajallinen määrä ja läheskään kaikille ei paikkoja yksinkertaisesti ole. Se paikan saaminen ei ole siitä kiinni ettei osaa hakea vaan siitä ettei niitä harjoittelupaikkoja ole. Tyhjästä on paha nyhjäistä.
Jos mielestäsi paikkoja on yllinkyllin, miksei koulu voi niitä jakaa? Aivan paikkoja ei ole ja ongelma kaadetaan opiskelijan niskoille. Mitäs lähdit?
Moni firma ottaisi valmiin työntekijän, mutta ei työharjoittelijaa, saati sitten ihan vihreää oppisopimuskisälliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saanut amista läpi koska en löytänyt harjoittelupaikkaa. Ja etsin sitä kyllä aktiivisesti enkä vaan maannut paikallani, enkä luovuttanut heti vaan aikaakin kului siinä, jopa liikaakin. Siitä syystä sitten keskeytinkin, kun ei tuntunut enää viisaalta ajankäytöltä. Miten tällainen työ/opiskeluhistoriaton paska voisi saada harjoittelupaikan, kun aina on joku parempi (siellä oli muitakin ihan kunnon aikuisia, mutta niillä oli jonkun muun alan uraa jo takana, ja vaihtoivat vaan alaa). Kaikki sanoi että mene sinne amikseen ja hanki ammatti, tuota veroeuroja. No miten teen sen, kun ei kukaan ota minua? Siinä jää ihan ilmaan, kun ei se opettajienkaan murhe ole jos aikuinen ihminen ei saa itselleen hankittua harjoittelupaikkaa. Eihän he mitään taikatemppuja voi tehdä, jos firmat ei minua kaipaa. Luulin tekeväni jotain oikein kun menin kouluun, mutta siitä tulikin vain yksi tahra tyhjyyttä kumisevaan historiaan: keskeytetty amistutkinto! Ja lähtöruudussa ollaan taas.
Tässäpä on se ongelman ydin. Vähän lähiopetusta paljon "itseopiskelua" ja " työssäoppimista". Harjoittelupaikkoja ei tosiaan ole kaikille ja iso osa niistä menee "suhteilla" . Joissain kouluissa koulu järjestää korvaavaa toimintaa, jotta.ihmiset valmistuu ja ongelma siirtyy seuraavaan rastiin. Eli työllustymiseen , koska kukaan ei ota töihin koska ei ole työkokemusta edes harjoittelupaikoista. Jos töissäoppiminen on näinkin iso osa tutkintoa kuin se nykyisin on, niin kyllä sen koulun pitäisi ne harjoittelupaikat etsiä ja järjestää.
Miksi ei työssäoppiminen saisi olla iso osa tutkintoa? Jos ei osaa etsiä itselleen paikkaa sen suorittamiseen, se ongelmahan tulisi kuitenkin opintojen jälkeen. Mitä väliä sillä on?
Koska niitä harjoittelijoita ottavia yrityksiä on rajallinen määrä ja läheskään kaikille ei paikkoja yksinkertaisesti ole. Se paikan saaminen ei ole siitä kiinni ettei osaa hakea vaan siitä ettei niitä harjoittelupaikkoja ole. Tyhjästä on paha nyhjäistä.
Jos mielestäsi paikkoja on yllinkyllin, miksei koulu voi niitä jakaa? Aivan paikkoja ei ole ja ongelma kaadetaan opiskelijan niskoille. Mitäs lähdit?
No edelleen, se ongelmahan on sama opintojen jälkeen. Miksi pitäisi ehdoin tahdoin päästä valmistumaan, jos siitä valmistumisesta ei ole mitään hyötyä?
Valmistumisen jälkeen voi hakea työtä muualtakin kuin siitä kotiseudulta. Harjoittelun tekeminen kauempana on vaikeaa monestakin syystä (monet vielä alaikäisiä, kulkeminen, asunto, sovittaminen lähipäiviin jnejnejne.). Valmistumisvaiheessa aletaan olla täysikäisiä ja muutot, asunnon saaminen jne. onnistuvat helpommin.
Vierailija kirjoitti:
Suurin ongelma on työnantajapuoli. He eivät palkkaa eivätkä arvosta.
Kyllä hyvää arvostetaan. Tyttäreni sai vakituisen työpaikan keväällä vaikka opinnot vielä vähän kesken. Teki työssäoppimisjaksolla niin hyvän vaikutuksen, että työpaikasta kehotettiin hakemaan vakkaripaikkaa jonka sitten sai. Loput opinnot suorittaa työn ohessa. Ravintola-ala kyseessä. Ja työtä on ravintoloiden auettua ollut niin paljon kuin jaksais tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin ongelma on työnantajapuoli. He eivät palkkaa eivätkä arvosta.
Kyllä hyvää arvostetaan. Tyttäreni sai vakituisen työpaikan keväällä vaikka opinnot vielä vähän kesken. Teki työssäoppimisjaksolla niin hyvän vaikutuksen, että työpaikasta kehotettiin hakemaan vakkaripaikkaa jonka sitten sai. Loput opinnot suorittaa työn ohessa. Ravintola-ala kyseessä. Ja työtä on ravintoloiden auettua ollut niin paljon kuin jaksais tehdä.
kiva kiva.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tekee hyvä hitsaaja kieliopillisesti täydellisellä kirjoitustaidolla.
Mihin hän voi sitä hyödyntää?
Mutta oman alansa rautaisella ammattitaidolla hän tekee paljonkin.Sillä hän maksaa elantonsa, ostaa asunnon ja auton ja elättää lapsensa.
Paljonkin. Hyvän hitsaajan tärkeimpiä ominaisuuksia on hyvä kielellinen ilmaisu ja luetun ymmärtäminen (työselostukset, piirustukset, laskelmat jne.) ja ne toimivat myös juridisesti todistusaineistona. Ei hitsaajat tee työtään omasta päästään, vaan tarkkojen ohjeiden mukaisesti, samoin hitsaajan on osattava ilmaista työtään hyvinkin tarkasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelepa Sarasvuon ohjelma Areenasta toissaviikolta (?) opetuksen alennustilasta. Osui naulan kantaan. Ei koske vain amista.
Fiksua linkittää aina kommenttiinsa se linkki, mihin viittaa.
Kiitos.
Kommentti 32:lle
Joo, onhan se noin.
Mutta kieliopillisesti viimeisen päälle tarkkaa tekstiä hitsaajan ei tarvitse kirjoittaa.
Siis siten, että pilkut ja yhdyssanat ovat aina oikein. Ja että lauserankenteet verbien paikkojen suhteen ovat oikein.
Kun hänellä on luetun ymmärtäminen kunnossa, ja oman alansa ammattisanasto ja ammattitaito, ja normaali suomalainen kirjoitustaito, se riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaiset ammattikoulun käyneett miehet ja naiset pyörittävät tätä yhteiskuntaa.
He kyllä itse arvostavat omaa työtään, niissä lukuisissa tehtaissa ja keittiöissä, leipomoissa, meijereissä, konekorjaamoilla, autohuolloissa, sähköfirmoissa, sähkölaitoksilla, vesilaitoksilla ja missä kaikessa nyt työskentelevätkin, viemäröinnissä, rakennuksilla ja missä kaikissa mahdollisissa paikoissa nyt työskentelevätkin.
He tietävät, että ilman heidän työpanostaan yhteiskunta ei pyörisi päivääkään.
Kysymys on siitä, ettei muut nykyihmiset, etenkään nuoret eivät ammatikoulun tutkintoa suorittamista arvosta. Miksi?
Vanhempi sukupolvi kyllä arvostaa, on aina arvostanut ammatti-ihmisiä, joka alalla.
Aivan kaheli aloitus.
Vierailija kirjoitti:
Kommentti 32:lle
Joo, onhan se noin.
Mutta kieliopillisesti viimeisen päälle tarkkaa tekstiä hitsaajan ei tarvitse kirjoittaa.
Siis siten, että pilkut ja yhdyssanat ovat aina oikein. Ja että lauserankenteet verbien paikkojen suhteen ovat oikein.
Kun hänellä on luetun ymmärtäminen kunnossa, ja oman alansa ammattisanasto ja ammattitaito, ja normaali suomalainen kirjoitustaito, se riittää.
Mun mielestä normaali suomalainen kirjoitustaito tarkoittaa sitä, että osaa esimerkiksi yhdyssanat ja sanojen taivutukset. Tämän lisäksi lauserakenteen tulisi olla sellainen, että lause on ymmärrettävissä.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset ammattikoulun käyneett miehet ja naiset pyörittävät tätä yhteiskuntaa.
He kyllä itse arvostavat omaa työtään, niissä lukuisissa tehtaissa ja keittiöissä, leipomoissa, meijereissä, konekorjaamoilla, autohuolloissa, sähköfirmoissa, sähkölaitoksilla, vesilaitoksilla ja missä kaikessa nyt työskentelevätkin, viemäröinnissä, rakennuksilla ja missä kaikissa mahdollisissa paikoissa nyt työskentelevätkin.
He tietävät, että ilman heidän työpanostaan yhteiskunta ei pyörisi päivääkään.
Kysymys on siitä, ettei muut nykyihmiset, etenkään nuoret eivät ammatikoulun tutkintoa suorittamista arvosta. Miksi?
Vanhempi sukupolvi kyllä arvostaa, on aina arvostanut ammatti-ihmisiä, joka alalla.
Aivan kaheli aloitus.
Olisiko se, että koulutuksen taso on laskenut? Ja ilmeisesti riippuu todella paljon siitä ammattikoulusta, mihin hakee.
Mä olen nuori ihminen, joka ei oikein käsitä tätä oman sukupolven (?) tarvetta tuntea työtään arvokkaaksi ja valikoida töitä ollen vaikka työttömänä välissä. Itselle työ on aina ollut tapa saada rahaa ja olla osa yhteiskuntaa ja se on riittänyt.
Yhdyssanat ovat vaikeita jopa ammattilaisille.
Meillä tiedottaja usein tarkistaa yhdyssanojen oikeinkirjoituksen ja lyhenteet työhuoneen hyllyssä olevasta oppaasta.
Ammatillinen koulutus on muuttunut niin, että yhdestä ja samasta opilaitoksesta valmistuu monien eri ammattialojen osaajia. Ennen ammattialoille oli omat oppilaitoksensa (kauppaopisto, sairaanhoito-oppilaitos jne.). Nykyiset oppilaitokset suoltavat ulos väkeä bulkkina työmarkkinoille, ilman, että ammatti-identiteetti olisi ehtinyt muovautua jo opiskeluaikana, kuten ennen oli eriytyneiden oppilaitosten aikaan. Ammatti-identiteetti on minäkuvan tärkeä osa-alue, sen avulla kuulutaan ryhmään ja rakennetaan työpaikoilla me-henkeä. Nykyisin ammatti-identiteetti saavutetaan työssä, jos saavutetaan. Työsuhteet ovat usein lyhytkestoisia/määräaikaisia/epävarmoja, joten myös oma rooli työntekijänä (tai siis se -identiteetti) voi olla hyvinkin repaleinen. Tämä taas vaikuttaa negatiivisesti työhön sitoutumiseen. Ehkä näin on lopulta tarkoituskin: lyhyitä hektisiä työsuhteita suositaan, rakenteellista työttömyyttä tosiasiassa ei edes haluta korjata - ja näin on ympyrä sulkeutunut: kaikki heijastuu koulutuspolitiikkaan, joka on suoraan sieltä...........................eli jääkaapista.
Koska niitä harjoittelijoita ottavia yrityksiä on rajallinen määrä ja läheskään kaikille ei paikkoja yksinkertaisesti ole. Se paikan saaminen ei ole siitä kiinni ettei osaa hakea vaan siitä ettei niitä harjoittelupaikkoja ole. Tyhjästä on paha nyhjäistä.
Jos mielestäsi paikkoja on yllinkyllin, miksei koulu voi niitä jakaa? Aivan paikkoja ei ole ja ongelma kaadetaan opiskelijan niskoille. Mitäs lähdit?