Yksii keskeinen ongelma ammattikoulusta valmistuilla on varmaan siinä etteivtä he koe omaa ammmattiaan ja asemaansa tärkeäksi ja arvokkaaksi?

Vierailija kirjoitti:

Ammatillinen koulutus on  muuttunut niin, että yhdestä ja samasta opilaitoksesta valmistuu monien eri ammattialojen osaajia. Ennen ammattialoille oli omat oppilaitoksensa (kauppaopisto, sairaanhoito-oppilaitos jne.). Nykyiset oppilaitokset suoltavat ulos väkeä bulkkina työmarkkinoille, ilman, että ammatti-identiteetti olisi ehtinyt muovautua jo opiskeluaikana, kuten ennen oli eriytyneiden oppilaitosten aikaan. Ammatti-identiteetti on minäkuvan tärkeä osa-alue, sen avulla kuulutaan ryhmään ja rakennetaan työpaikoilla me-henkeä. Nykyisin ammatti-identiteetti saavutetaan työssä, jos saavutetaan. Työsuhteet ovat usein lyhytkestoisia/määräaikaisia/epävarmoja, joten myös oma rooli työntekijänä (tai siis se -identiteetti) voi olla hyvinkin repaleinen. Tämä taas vaikuttaa negatiivisesti työhön sitoutumiseen. Ehkä näin on lopulta tarkoituskin: lyhyitä hektisiä työsuhteita suositaan, rakenteellista työttömyyttä tosiasiassa ei edes haluta korjata - ja näin on ympyrä sulkeutunut: kaikki heijastuu koulutuspolitiikkaan, joka on suoraan sieltä...........................eli jääkaapista.

Ihme lässytystä. Töitä pitää pystyä duunaamaan vaikka kokonaan ilman identiteettiä. Ja milloin on ollut omat oppilaitoksensa, varmaan joskus 1600-luvulla viimeksi.