Onko palstalla ketään järkevää miestä, jolla itsetunto kunnossa? Tarvitsisin kommentteja

0/5

Ei parisuhteeseen kuulu eksän kanssa koettu seksi. Aiheesta puhuminen vain osoittaa, että kumppani on vielä kiinni eksässä, eikä,ole valmis omistautumaan uudelle kumppanille. Ei terve mies halua kuulla entisistä seksisessioista, ehkä joku cuckold-fetisisti haluaa.

Terve mies kysyisi: Hei kiva, että nautit seksistä. Voisitko opettaa mullekin salaisuuksia hyvään seksiin.

Toisaalta taas, tästä asiasta ei välttämättä tarvitse mitenkään "kliinisesti" keskustella, vaan esität hänelle vain toiveita ja näin opetat hänelle mistä nautit.

Olisi outoa alkaa kuvailemaan seksisessioita. Voit sanoa et sulla oli ex jonka kanssa seksi sujui. Mut aika omituista olisi mainita edes tota. Riippuu ihan tilanteen millaisessa yhteydessä edes ton voi mainita. En puhuisi eksästä muutakin et sellainen on ollut olemassa.

En keskustelisi asiasta treffikumppaneiden kanssa. Menneisyys kannattaa jättää siihen menneisyyteen. Jos liiankin jää jumiin siihen että ainoastaan tämän eksän kanssa oli hyvää seksiä, voi olla ettei edes anna itselleen lupa nauttia ja rentoutua toisen kanssa.

Past is past.

Miksi niistä pitäisi jauhaa.

Yksikään järkevä mies ei halua jauhaa sinun historiasta ja kuinka otit spermaa sisään exiltäsi. Ei kiinnosta. Eletään nyt tässä hetkessä.

Ei kai tämä voi olla tosissaan kirjoitettu?

Minulla on terve itsetunto eikä exät haittaa mutta ei minulla ole myöskään mitään mielenkiintoa eikä tarvetta niistä keskustella, ei omistani eikä kumppanin. Voi todeta yleisellä tasolla jotain ympäripyöreää jos asia tulee muuten puheeksi mutta ei mitään sen syvällisempää tarvita.

Voisit mennä treffeille sen miehen kanssa, joka täällä aina kehuu ex-vaimonsa saavutuksia. Teillä olisi paljon yhteistä.

P.S. siinä ei ole mitään erikoista, että ihmiset nauttivat seksistä. Sitä tapahtuu useimmissa parisuhteissa.

Trollokololol

Vierailija kirjoitti:

Ei kai tämä voi olla tosissaan kirjoitettu?

Minulla on terve itsetunto eikä exät haittaa mutta ei minulla ole myöskään mitään mielenkiintoa eikä tarvetta niistä keskustella, ei omistani eikä kumppanin. Voi todeta yleisellä tasolla jotain ympäripyöreää jos asia tulee muuten puheeksi mutta ei mitään sen syvällisempää tarvita.

Näin.

Voi kertoa pääpiirteet että minkä pituisia suhteita jne on ollut.

Mutta jos alat puhumaan kuinka ex sitoi sinut sänkyyn ja veteli anaaliin ja kuinka rakastit sitä, niin mies tuskin katsoo sitä hyvällä.

No en kyllä kauaa kattelis naista, joka kehuu exäänsä ja puhuu hänestä toistuvasti.

M

Olen tavannut useita naisia, joilla oli joku käsittämätön tarve ottaa puheeksi seksi entisten kumppaneiden kanssa, entiset syrjähypyt yms. Kiinnostus näihin kyseisiin naisiin on lopahtanut aika lilla saman tien, koska minusta moiset jutut ovat tökeröjä ja moukkamaisia ottaa puheeksi. On sitä monenlaista ja -laatuista seksiä ja syrjähyppyjä ollut itselläkin, mutta ne ovat kaikki kauas taakse jäänyttä aikaa enkä voisi kuvitellakaan ottavani niitä puheeksi uudessa tuoreessa suhteessa, puhumattakaan jos ollaan vasta tapailuvaiheessa. En tiedä onko näillä hölöttävillä naisilla itsellään jotain syyllisyydentuskia ja itsetunto-ongelmia ja sitä kautta tarve hakea hyväksyntää, mutta minä en ainakaan halua kuulla tilitystä seksihistoriasta vaan aloittaa puhtaalta pöydältä. Jokaisella on menneisyytensä, ja kun ei olla enää teini-ikäisiä niin historiaa varmasti on. Miksi se muka pitäisi repiä auki tuoreen suhteen edessä heti kättelyssä tai ikinä? En tajua alkuunkaan.

Minä ainakin kerron uusille naisystävilleni kuinka kaunis oli entinen naiseni.  Kerron hänen painonsa, pituutensa, ihanat silmät ja huumorintajun.  Sen jälkeen kerron hänen korkeushyppy- ja kaunoluisteluharrastuksistaan.  Mainitsen joskus sivulauseessa hänen kirurgintyönsä ja urheiluautot.

Jostain syystä joudun kertomaan näitä koko ajan - kerta toisensa jälkeen - aina uusille naisille.  Suhteeni tuppaavat jäävän nimittäin kovin lyhyiksi.  Miksiköhän?

"Minkälaista seksi sun exän kanssa oli?"

"Mnjoo, ihan hyvää."

Piste. Loppu.

Trollahtaa pahasti, vaikea uskoa aapeeta naiseksi, mutta vastataan nyt kuitenkin.

Ei. En toivoisi, että kertoisit lainkaan. Kokemusta on ja taitoja myös, mutta tahdon naiseni olevan puhdas vaikka tiedän, että näin ei ole.

Nykyisen tyttökaverini tapasin parikymppisenä ja hän oli, todella oli, stadin upein kimma. Biletimme yhdessä pari vuotta, emme kuitenkaan seurustelleet, koska kummallakin oli vientiä ja nuoruus. Kymmenen vuotta sitten menimme yhteen ja sovimme, että ei puhuta menneistä muista.

On jotenkin mukavampi näin. En tahdo tietää. Tytöstä on muuten kasvanut stadin upein nainen ja seksi on edelleen upeaa. Välillä hihittelemme menneitä, mutta vaan niitä yhdessä koettuja menneitä.

Itse olen pähkillyt ettei kannata kovin retostella menneisyydellä, kun naisella syntyy helposti mielikuva joukon jatkeena yhtenä sadoista.

Ja jonkun hyvä seksin perään haikailu on aika elukkamaista. Kasvappa vähän henkisesti.

Kiitos vastauksista. Tarkennan vähän kysymystä. Ongelmani on se, että suren tätä menetystä jollain tasolla varmaankin loppuelämäni ajan. Ja kysymys on, voinko kertoa surustani mahdolliselle uudelle miehelle, vai murskaako se hänen itsetuntonsa? 

Aion totta kai opettaa uudelle kumppanille niin paljon kuin pystyn, mutta pääasiassa kyse ei ollut asioista joita voi opettaa, vaan asenteesta ja synnynnäisistä ominaisuuksista (ei, en tarkoita vehkeen kokoa - se oli itse asiassa ihan keskiverto - vaan esim. sitä miehen mielikuvitusta). Miettikää vaikka jotain huippu-urheilijaa. Suureksi osaksi hänen kykynsä on tullut harjoittelun kautta, mutta taustalla on myös geneettistä lahjakkuutta, jota ei ole mahdollista mitenkään opettelemalla kehittää. Eikä yli nelikymppisestä tule enää huippu-urheilijaa jos ei ole harjoitellut kovaa nuoresta asti. Tämän eksäni voi ajatella olevan seksuaalisesti  vastaavaa tasoa. Siis todella hyvin poikkeuksellinen. Olen aina ennekin saanut suhteissani hyvää seksiä ja ollut tosi tyytyväinen, mutta tämä oli silti aivan omaa luokkaansa. Nyt siis painin sen kanssa, miten voin olla onnellinen tavallisemmassa suhteessa, jossa olisi ns. tavallista hyvää seksiä.

Kysymykseni oli osoitettu niille miehille, jotka haluavat jutella menneisyydestä enemmän kuin vain pintapuolisesti. Sellaisia on olemassa ja se voi olla hyvin tervettä. Kaikki aiemmat kumppanini ovat kuuluneet tähän joukkoon, paitsi tämä viimeisin, jolla oli itsetunto-ongelmia. En siis tee mitään noilla "ei ole tervettä" -vastauksilla.

Yleisesti ottaen jos elämässäni on jokin haaste tai suru, haluaisin voida jakaa sen kumppanini kanssa. Jos en tee niin, aihe on omiaan etäännyttämään minua kumppanista henkisesti. Inhoan sellaisia tilanteita, joissa toisella on selvästi joku murhe, toinen kysyy mikä hätänä, ja toinen vastaa "ei mikään, kaikki hyvin", vaikka on selvää että jokin häntä vaivaa. Haluaisin voida kertoa kumppanilleni kaikesta tärkeästä. Mutta miten tehdä se tämän asian suhteen?

ap

Voit kertoa että pidät pitkistä rakasteluhetkistä ja itämaisesta tantra-filosofiasta mutta jätä exät mainitsematta.

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin kerron uusille naisystävilleni kuinka kaunis oli entinen naiseni.  Kerron hänen painonsa, pituutensa, ihanat silmät ja huumorintajun.  Sen jälkeen kerron hänen korkeushyppy- ja kaunoluisteluharrastuksistaan.  Mainitsen joskus sivulauseessa hänen kirurgintyönsä ja urheiluautot.

Jostain syystä joudun kertomaan näitä koko ajan - kerta toisensa jälkeen - aina uusille naisille.  Suhteeni tuppaavat jäävän nimittäin kovin lyhyiksi.  Miksiköhän?

Minä otan esille myös ex-naiseni pakaroiden upeat muodot, kiinteyden ja tajunnan räjäyttävät suihinottotaidot, koska haluan olla avoin ja rehellinen.

M42

>Mies, jolla on terve itsetunto, ei koe entisiä kumppaneita tai heistä puhumista uhkaksi, vaan tavaksi tutustua toiseen syvällisemmin.

Päinvastoin. Mies jolla on terve itsetunto ei tyydy usean miehen kakkosiin. Varsinkaan jos avoimesti muistelee eksiänsä hyvällä.