Lapsen älykkyyttä ei pitäisi kehua ja korostaa!

En kyllä yleensä kehu lasta vaan suoritusta, eli "fiksuja oivalluksia", "hyvin huomattuja asioita" jne. Ja yhtä lailla puhutaan harjoittelun merkityksestä, lukutaito tulee lukemalla jne. Ihan juuri siitä oikeasta asiasta, mistä satun sillä hetkellä olemaan ylpeä.

Ja aion tehdä niin jatkossakin. Tottakai kehun lastani, kun siihen on aihetta!

Kuten joku jo mainitsi, jos lapsi olisi hyvä urheilussa, sitä tuskin "piiloteltaisiin" tai kainosteltaisiin, vaan kehuttaisiin oikein olan takaa. Myös älykkyydestä on voitava antaa positiivista palautetta!

Kyllä lapsen älykkyyttä voi kehua. Mutta rajansa tietty kaikella! :D



Musta se just TUO uskallusta kun tietää että osaa.



Se, että vanhempi kehuu taidosta jota EI OLE, on lapselle paha.



Yrittämistä kannattaa aina korostaa, sehän meinaa että on vaikka epäonnistunut. Varmaan kaikki tietää vanhankansan heiton: "Kolmas kerta todensanoo". Siis lannistamattomuuskin saatetaan palkita.



Mutta musta koko homma alkaa myös sillä että ihminen (lapsi) tietää että on hyvä -ja että kannattaa kurotella vaikkei heti natsaa.

ihan yhtä lailla kuin muitakin ominaisuuksia, mutta kohtuudella :)

Eli että oli tutkittu, että korkeasti koulutetut vanhemmat kehuivat lastensa älykkyyttä hyvien tulosten jälkeen, ja heidän lapsistaan tuli korkeasti koulutettuja. Kun taas matalasti koulutetut kehuivat hyvän tuloksen jälkeen lapsen ahkeruutta, ja lapsista tuli matalasti koulutettuja.



Eli tämän mukaan jos korkeaa koulutusta arvostaisi, lapsen älyä kannattaisi kehua. Valitettavasti en muista ollenkaan mistä tämän luin, joten lähdekritiikki jää nyt uupumaan.

minä muistan lukeneeni saman artikkelin kuin kakkonen. Jäi mieleen kun samalla viikolla ilmestyneessä meidän perhe (?)-lehdessa kerrottiin että lapsen älyä ei pitäisi kehua vaan sanoa että hyvä menestys johtuu ahkeruudesta.

jos lapsi on notkea, hänelle voi sanoa että oletpa notkea. Silti voi myös sanoa että ei sillä sinänsä tee mitään jos ei harrasta ja harjoittele, ja yritä ja ponnistele



Jos lapsi on älykäs, miksi sitä pitäisi jotenkin peittää tai salata? Älykkyyden mukana tulee myös ajatus että ehkä sitä pitäisi jotenkin hyödyntää ja harjoittaa.



Koulussa oli pari selvästi tosi älykästä poikaa, jotka olivat aivan alisuoriutujia ja syrjäytyivät jo lapsena, olivat vähän ankeista oloista, enkä voi olla ajattelematta että jos opettaja olisi ottanut puheeksi että sinä olet tosi älykäs poika, keskity vähän kouluusi niin voit tehdä vielä vaikka mitä.

Jos poika menestyy, se on hänen ominaisuutensa, älykkyys joka on tavallaan syntymälahja. Jos tyttö menestyy, se tarkoittaa vain että hän on ahkera ja tunnollinen, mutta ei erityisen älykäs ja siis mitenkään lahjakas.



Ja tätäkin on muuten tutkittu.

Minulle äiti sanoi jo varhain, että tyttö sinulla on päätä, kyllä sinä tämänkin hoksaat kun vähän mietin. Ja opin että kaiken voi oppia kun paneutuu. Äitini oli ammatiton ja kouluttamaton, mutta hänen lapsistaan tuli koulutettuja hyviin töihin. Hänelle ei tullut mieleenkään sanoa että nooh, kunhan edes jonnekin pääset, hän sanoi että rupeapa hammaslääkäriksi, se on ihan hyvä ammatti.