Lue keskustelun säännöt.
Kuulostaako tämä ADD-aikuiselta?
31.07.2008 |
- Aloittaa paljon projekteja mutta tosi vaikea saattaa loppuun. Aloittaa uuden ennen kuin vanha on valmis
- Käyttää helposti liikaa alkoholia, karkkia, mitä tahansa - vaikka aamiaismuroja
- On tosi ystävällinen, mutta silti jostain syystä päätyy riitoihin kaikkien kanssa joiden kanssa joutuu tekemään yhteistyötä (esim. työkaverit). Ei itse ymmärrä mistä se johtuu, mutta näin tarkkailijana johtuu kykenemättömyydestä noudattaa sitä mitä on sovittu, tosi voimakas tarve päättää itse mitä tekee.
- Edellisen takia hakeutunut työhön jossa tapaa työkavereita vain silloin tällöin.
- Säätää mieluusti sääntöjä ja valvoo, että muut noudattavat niitä, mutta ei itse välttämättä noudata kuitenkaan
Muutakin varmaan on, mutta nämä juolahtivat nyt mieleen.
Kommentit (30)
Ymmärtääkseni ADD kuvaa juuri näitä rauhallisia, ja ADHD sähköpupuja (H=hyperactivity).
Kyseessä on siis mieheni joka on ihan normaaliälykäs/fiksu, mutta merkillisiä ongelmia arjessa selviytymisen kanssa.
En sitten tiedä onko diagnoosista paljon iloa, mutta jotenkin yritän nyt ymmärtää näitä vaikeuksia ja tajuta miten olisi helpompi elää hänen kanssaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin kuvailemasi. Nyt lapsemme kohdalla on dysfasia epäilys ja nyt vasta hokasin, että ehkä miehenikin on tällainen dysfaattinen eikä add. Tiedä näistä... Saas nähdä...
Tosi vaikeita nämä kotidiagnoosit :) Mutta helpottaa omaa oloa kun yrittää selvittää asiaa..
Eräs piirre hänellä on, ettei koskaan voi olla nykyiseen olotilaansa tyytyväinen ja nauttia saavuttamistaan asioista. Esim. kun asunnon remppa on valmis, hän jo etsii uutta asuntoa. Aina se seuraava juttu olisi se minkä ansiosta kaikki on hyvin - mutta ei sitten kuitenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan justiinsa kuin minä.
t. addi
Miehelläni on lukemis ja hahmottamishäiriöitä. Ulkopuoliset äänet häiritsevät häntä jos yrittää keskittyä johonkin. Kömpelö. On ollut keskivaikeasti masentunut. On kuitenkin melko sosiaalinen. Vaikeuksia ymmärtää puhetta!!! Tässä nyt typistetysti mutta nämä tosiaan ovat meidän omia kotidiagnooseja=)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko kokeillut jotain hoitoa/lääkitystä tms.? Vai koetko pärjääväsi ilman?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On rauhallinen ja vieraassa seurassa ujo (ei vieläkään esim. äitini luona turhia juttele, vaikka ollaan oltu 5 vuotta yhdessä...). Kaveripiirissä usein se "jutunkertoja", eli täysin päinvastainen.
Ongelmana hänellä on muisti, joka on todella huono!
Joskus esim. olemme lähdössä autolla jonnekin ja tietää paikan ja sitten ajaa sen risteyksen ohi, mistä olisi pitänyt kääntyä --> ei muista enää, minne oltiin menossa.
Kaikki tärkeät paperit, avaimet, lompakko ja kännykkä usein kateissa. Ei laita sovittuja tapaamisia ylös ja sitten ei muista, milloin ne ovat.
On joskus kärsinyt paniikkihäiriöistä ja yrittänyt itsemurhaa, nyt ei enää sellaisia ajatuksia (meidän yhdessäoloaikana).
Aloittaa myös innolla kaikkea, mutta usein siirtyy jo seuraavaan asiaan, ennenkuin entinen on tehty loppuun.
Siinä noin alkajaisiksi. Itselläni on helpompi elää mieheni kanssa, kun ajattelen, että olisi joku diagnoosi.....
Tietävät sieltä hyvien neurologien nimet ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena miehelläni ei tietääkseni ole ollut sen kummempia ongelmai. Koulu mennyt ihan hyvin jne.
Mutta luin jostain, että ongelmat voivat kärjistyä vasta kun muuttaa omilleen, kun vanhemmat eivät enää ole ohjaamassa toimintaa. Mieheni äiti on todella järjestelmällinen ja jämäkkä, mikä ehkä on auttanut miestäni nuorena. Nyt vaan vaimo ei ole halukas olemaan äitinä miehelleen :P
Olisipa helpotus jos mieheni saisi diagnoosin ja jopa jotain apua!
ap
Mutta kodin ulkopuolella tuosta ei ole apua, kun en voi olla joka tilanteessa mukana :-/
Tämä on kyllä tosi raastavaa parisuhteelle. Olen aiemminkin miettinyt sitä, miksi en voi luottaa mieheni hoitavan asiat kunnialla. Miksi minun täytyy olla huolissani hänen tekemisistään, työnteostaan.. Miksi arki on usein yhtä kaaosta. Koen todella raskaaksi sen, etten voi luottaa aikuisen ihmisen toimivan - no, kuten aikuisen ihmisen olettaisi toimivan ;)
ap
Mutta tuosta viimeisestä kirjoituksesta aloin miettimään, että mun miehelläni oli taas todella vaikea lapsuus mutta äiti olikin sellainen joka ei huolehtinut asioista. Mä taas itse olen todella järjestelmällinen (kirjanpitäjäluonne) niin miehellänikin jotenkin helpompaa pysyä päiväjärjestyksessä??? Aika veikeää... Ilmeisesti mä tulen olemaan joskus maailmassa se ärsyttävän järjestelmällinen anoppi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta tuosta viimeisestä kirjoituksesta aloin miettimään, että mun miehelläni oli taas todella vaikea lapsuus mutta äiti olikin sellainen joka ei huolehtinut asioista. Mä taas itse olen todella järjestelmällinen (kirjanpitäjäluonne) niin miehellänikin jotenkin helpompaa pysyä päiväjärjestyksessä??? Aika veikeää... Ilmeisesti mä tulen olemaan joskus maailmassa se ärsyttävän järjestelmällinen anoppi...
Mies itsekin oli asiasta kiinnostunut ja jopa innostunut - hänkin koki ehkä siinä olevan vastaus moneen asiaan. Hän kävi psykiatrilla (väärä lääkäri, neuro olisi ollut oikea) joka pyysi miestä selvittämään millainen hän oli lapsena. Äitinsä tietysti ei nähnyt pojassaan mitään vikaa lapsena (eikä vieläkään), joten se jäi siihen. Psykiatrin mielestä ei voi olla add jos äidin mielestä ei ollut lapsena mitään ongelmia. Nyt ryhdyn ajamaan tätä asiaa taas ja patistan miehen neurologille. Emmekä kysy äidin mielipidettä ;)
Äiti on joka tapauksessa aina poikansa puolella. Voivottelee aina kuinka outoja muut ihmiset ovat, kun joutuvat riitoihin hänen poikansa kanssa. Hänen poikansa kun on niin ihana ja ystävällinen - niin onkin, mutta silti joutuu riitoihin ja hankaliin tilanteisiin yhtenään.
ap
Ihan totta. Minäkään en luota mieheni tekemisiin... Siis niin, että suoriutuisi kunnialla vaikka tuomaan kaupasta kaikki, mitä listassa lukee! Aina 1/5 unohtuu kun puhelin on soinut, tai tuttu tullut vastaan tai jotain joka on saanut ajatukset hetkeksi pois alkuperäisestä asiasta. Raastavaahan tämä on parisuhteelle kun kaikki asiat (siis aivan kaikki) hoitaa vähän homepäisesti! Mutta sitten on vaan yritetty helpottaa arkeamme niillä pienillä asioilla eli mies on pitänyt opettaa laittamaan hälytys kännykkään kun pitää muistaa tehdä jotain ym. Mietin ensin, että miten ihmeessä on on ikinä mentykään yhteen kun ollaan näin erilaisia mutta ehkä tuo mun järjestelmällisyys on sitä mikä miehen elämästä on puuttunut ja mulla on tapana sotkeentua mahdollisimman erikoisiin ihmisiin suhteissani=).
Joo, adhd-diagnoosi on. Kokeilin Concertaa, se ei sopinut, ja sitten vaihdettiin Dexedrineen, ja se sopii muuten mutta nukkuminen on vaikeaa eikä ole ruokahalua (enkä halua laihtuakaan enää enempää ;). Nyt olen ilman ja yritän pärjäillä. Juon tarpeeksi vettä ja nukun tarpeeksi, ja pidämme yllä tosi tylsää arkea; näin homma skulaa jotenkuten.
Ihan totta. Minäkään en luota mieheni tekemisiin... Siis niin, että suoriutuisi kunnialla vaikka tuomaan kaupasta kaikki, mitä listassa lukee! Aina 1/5 unohtuu kun puhelin on soinut, tai tuttu tullut vastaan tai jotain joka on saanut ajatukset hetkeksi pois alkuperäisestä asiasta. Raastavaahan tämä on parisuhteelle kun kaikki asiat (siis aivan kaikki) hoitaa vähän homepäisesti! .
Apua, mahtaako mun mieheni kokea mut yhtä raastavana :( :( No paska ihminenhän mä oon, minkä sille voi. Onneksi lapset on vielä hengissä.
t. se addi joka jo unohti numeronsa
Ja onhan kyse myös siitä miten luonteet sopivat yhteen.
kun kuulemma lapsena olin hiljainen.. Käsittäkseni ADHD:t voivat olla myös rauhallisia alisuoriutujia eivät mitään alati pomppivia sähköpupuja?