Kuka kiittää sinua? Kuka ei, vaikka pitäisi? Vai kiittääkö kukaan?
Kiitos ei ole kirosana, sanoo Haloo Helsinki!: kin.
Oletko opettanut kiitoksen merkityksen lapsillesi?
Itsellesi?
Tiedätkö miten kauniilta se voi kuulostaa?
Olisi kiva, jos vastaisitte.
Kiitos.
Kommentit (13)
Jaa, kyllä se raskausajan anaali, Sohvi ja Stefu, basso ja pornoa katseleva teini sekä muu hömppä on tärkeämpää kuin kiitos.
Antaa olla, kiitos.
Yritinpä kuitenkin jotain muuta.
ap
Omaan sanavarastoon kuuluu kiitos. Omille lapsille olen sen myös opettanut koska pidän itse kiitosta hyvin tärkeänä asiana. Harmikseni olen huomannut että aika harvan aikuisen sanavarastoon se kuuluu
Isoäiti opetti, että aina täytyy muistaa kiittää.
Se on kyllä jäänyt jotenkin korvien väliin niin, että kiitän välillä väärissäkin tilanteissa.
Lapseni kiittää, koska olen opettanut hänet pienestä pitäen sanomaan kiitos, "tiitoo".
Asiakkaat kiittävät paljon ja usein, mutta työnantajani ei koskaan, vaikka hänen kyllä pitäisi juuri siksi, että minun vuokseni hänellä on tyytyväisiä, kiitollisia asiakkaita.
Kissa kiitoksilla elää, mutta niin ihminenkin.
ap
Kiitos, kun pari vastasi.
Toivoisin aiheen olevan tärkeämpi= mielenkiintoisempi, mutta eihän siihen voi vaikuttaa.
Kiittelen paljon, enemmän kuin tuttuni. Paitsi emäntä on kans kova kiittelemään. Sanomme vähemmästäkin ole hyvä, kiitos ja muut kohteliaisuudet päälle.
Tämä on tärkeä aihe. Yritän aina kiittää eri tilanteissa. Kiitoksen saaminen tuntuu hyvältä ja joskus suoraan sydämestä tullut kiitos on pelastanut koko päivän. En tiedä, miksi kiitoksen antaminen ja saaminenkin on monille vaikeaa. Ehkä se liittyy huonoon itsetuntoon tai tähän suomalaisten jäyhään luonteenlaatuun. Olen yrittänyt opetella näyttämään kiitollisuuttani enemmän sellaisissakin tilanteissa, joissa sen sanominen on vaikeaa. Tällaisena itsensä vähättelijänä oli vielä vaikeampaa opetella ottamaan kiitos vastaan.
Kiitos ei tosiaan ole mikään kirosana, vaan peruskohteliaisuutta.
up