Sosiaalityö vai logopedia?

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalityö lähinnä kiinnostaa, koska haluaisin olla avuksi ihmsille ja tehdä asiantuntijatyötä sekä saada varman työn. 

ap

Miten olisi yhteiskuntapolitiikka? Sitä voi opiskella ainakin Jyväskylän, Itä-Suomen ja Helsingin yliopistoissa. Sopii asiantuntijatyöstä haaveilevalle.

Psykologia linkittyy hyvin läheisesti logopediaan, samoin kielitiede eli lingvistiikka.

Älä ainakaan sosiaalityötä mieti. On todella raskasta introvertille. Yleensä ns. räväkät ekstrovertit hakeutuvat alalle ja pärjäävät työelämässä. Pitää kyetä tekemään päätöksiä, keskittymiskyky ei saa herpaantua. Toimia erittäin haastavien asiakkaiden kanssa. Auktoriteettiä on löydyttävä.

Vanha ketju, mutta nostan, koska alalle hakeutuu paljon sopimattomia varman työpaikan toivossa.

Kuulostaa tuo logopedia paremmalta sinulle, vaikka työllisyydestä en tiedä. Myös psykologia kuulostaa hyvältä.

Sosiaalityössä ollaan jatkuvasti tekemisissä alimpien yhteiskuntaluokkien kanssa ja älykkäälle ihmiselle voi olla raskasta kuunnella koko ajan miten joku on sössinyt raha-asiansa tms. eikä toisaalta siinä olla mikään terapeuttikaan, joten keskustelu liikkuu aika yksinkertaisella palikka-asteella tyyliin "oletkos tätä kokeillut?" "olisko lääkäristä apua?" tai "hetkinen, tarkistan, joo sinulle voitaisiin myöntää tämmöinen", mutta toisaalta sitten sitä pahennusta voi kohdistua enemmän sinuun kuin varsinaisen keskustelutyön tekijään. Pohjois-Amerikassa kunnianhimoisemmat ihmiset käyttivät sosiaalityötä ennen väylänä päästä erilaisiin terapiakoulutuksiin, koska se oli maksullisen koulutuksen maassa helpoin ja halvin vaihtoehto. 

Tämän takia on ollut puhetta siitä, että sos.työntekijän hommia ruvettaisiin siirtämään sosionomeille ja sos.työstä valmistuttaisiin enemmän tutkijaksi. Tätä ei tietenkään vastustamatta nieltäisi, koska esim.kuraattorinkin pitäisi monen mielestä olla sos.työntekijä koulutukselta, vaikka perusteluja ei ole annettu, vaan ainoastaan puhetta siitä miten työ on 'vaativaa'. Se voi olla sitä yllä mainituista syistä, mutta ne liittyvät ehkä enemmän yksitoikkoisuuden sietämiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Kumpikaan noista ei sovi, koska molemmat työskentelevät pääosin ihmisten kanssa ja kummassakin voi tulla erittäin pahoja seurauksia, jos unohtelee tärkeitä asioita. Lisäksi molemmat vaativat hyvää keskittymiskykyä ja rohkeutta sanoa asiat niin kuin ne ovat. 

No ihan mahdotonta keksiä mitään ammattia missä ei olisi pahoja seurauksia unohtelusta. Unohda kokkina jonkun ruoka-allergia niin asiakas voi olla vainaa sen jälkeen. Vaikka ap menisi "vain" siivoojaaksi siivoomaan iltaisin toimistoja ilman ihmiskontakteja niin unohda lukita toimiston ovi, pääsee parhaimmillaan korvausvelvolliseksi ja työnantajan haukuttavaksi.