Lue keskustelun säännöt.
Miksi hankkia lemmikki jos ei ole varautunut..
26.06.2020 |
Miksi hankkia lemmikki tai otetaanpa esimerkkkinä, vaikka koira jos ei pysty varautumaan yllättäviin hätätilanteisiin?
Koirillekin voi tulla sairauksia tapahtua onnettomuuksia jne, jotka vaativat herkästi eläinlääkärin apua ja hoitaminen saattaa maksaa satasia ellei tonneja.
Minua ärsyttää ihmiset, joiden lemmikit ovat selvästi sairaita ja niitä kituutetaan viimeiseen asti, eikä viedä eläinlääkäriin.
Myöskin mikä minua ärsyttää on se, että sille lemmikille syötetään mitä tahansa markettiruokaa lukematta tuoteselosteita.
Minulle lemmikki on perheenjäsen ja pidän siitä huolta elämänsä loppuun saakka huolehtien siitä mahdollisimman hyvin.
Kommentit (49)
Itsellä on tuollainen sekarotuinen ja olen matalapalkka-alan duunari.
Sain sen tavallaan tai tavallaan se jäi minulle, kun kämppis lähti vaihtoon. Hänen piti tulla takaisin.
Hän ei tullut takaisin. Vielä pitkään iltaisin ajattelin aina että huomenna hän saapuu.
Koira jäi minulle ja kuten minäkin, niin syömme ihan mitä sattuu ja mihin on milloinkin varaa. En koskaan ole ostanut varsinaista koiranruokaa ja kerran tapoin rusakon hänelle. Kivellä heitin ja murskasin kallon. Siitäpä sai syötävää Poijju.
Niin, eihän minun palkalla 1300e kk. Ole varaa eläinlääkäreihin. Kerran tuli tarvetta, mutta totesin että ei ole varaa maksaa 200e hoidosta. Kyllä ne lääkärit on liian kalliita ja todella likaista minun kaltaiselta kiristää rahaa, kun sitten kiinnyin Poijjuun lopulta. Yhdessä ollaan oltu melkein kaksikymmentä vuotta jo.
Molemmat vanhoja miehiä. Täytän heinäkuussa 41v ja edelleen käydään lenkillä ja etsitään roskiksista sopivaa syötävää, kun on noita työttömyysjaksoja elämässä.
Pätkätöitä ja nollatuntisopimusta.
Kyllä eläinlääkäreiden kelpaa elellä tuhdeilla palkoillaan. Ja viedä meikäläisiltä ne loputkin ja samallahan ne ottaa Poijjulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poijjun Iskä tässä kirjoitti:
Itsellä on tuollainen sekarotuinen ja olen matalapalkka-alan duunari.
Sain sen tavallaan tai tavallaan se jäi minulle, kun kämppis lähti vaihtoon. Hänen piti tulla takaisin.
Hän ei tullut takaisin. Vielä pitkään iltaisin ajattelin aina että huomenna hän saapuu.
Koira jäi minulle ja kuten minäkin, niin syömme ihan mitä sattuu ja mihin on milloinkin varaa. En koskaan ole ostanut varsinaista koiranruokaa ja kerran tapoin rusakon hänelle. Kivellä heitin ja murskasin kallon. Siitäpä sai syötävää Poijju.
Niin, eihän minun palkalla 1300e kk. Ole varaa eläinlääkäreihin. Kerran tuli tarvetta, mutta totesin että ei ole varaa maksaa 200e hoidosta. Kyllä ne lääkärit on liian kalliita ja todella likaista minun kaltaiselta kiristää rahaa, kun sitten kiinnyin Poijjuun lopulta. Yhdessä ollaan oltu melkein kaksikymmentä vuotta jo.
Molemmat vanhoja miehiä. Täytän heinäkuussa 41v ja edelleen käydään lenkillä ja etsitään roskiksista sopivaa syötävää, kun on noita työttömyysjaksoja elämässä.
Pätkätöitä ja nollatuntisopimusta.
Kyllä eläinlääkäreiden kelpaa elellä tuhdeilla palkoillaan. Ja viedä meikäläisiltä ne loputkin ja samallahan ne ottaa Poijjulta.
Miksi nykyään näyttäisi olevan vain kalliita yksityisiä eläinlääkäreitä?
Ihmettelen tosiaan että ei tässä ajatella eläinten hyvinvointia lainkaan. Esiinnytään kyllä auttajina mutta kansalaisten ostovoima on niin alhainen, että ei sillä koiraa hoideta asianmukaisesti.
Nyt eläinlääkärit voisivat vähän ottaa itseään niskasta kiinni ja ottaa laskut henkilön henkilökohtaisen maksukyvyn mukaan. Eläinten hyvinvointi edellä!
Välitättekö te eläimistä vai ette? kirjoitti:
Poijjun Iskä tässä kirjoitti:
Itsellä on tuollainen sekarotuinen ja olen matalapalkka-alan duunari.
Sain sen tavallaan tai tavallaan se jäi minulle, kun kämppis lähti vaihtoon. Hänen piti tulla takaisin.
Hän ei tullut takaisin. Vielä pitkään iltaisin ajattelin aina että huomenna hän saapuu.
Koira jäi minulle ja kuten minäkin, niin syömme ihan mitä sattuu ja mihin on milloinkin varaa. En koskaan ole ostanut varsinaista koiranruokaa ja kerran tapoin rusakon hänelle. Kivellä heitin ja murskasin kallon. Siitäpä sai syötävää Poijju.
Niin, eihän minun palkalla 1300e kk. Ole varaa eläinlääkäreihin. Kerran tuli tarvetta, mutta totesin että ei ole varaa maksaa 200e hoidosta. Kyllä ne lääkärit on liian kalliita ja todella likaista minun kaltaiselta kiristää rahaa, kun sitten kiinnyin Poijjuun lopulta. Yhdessä ollaan oltu melkein kaksikymmentä vuotta jo.
Molemmat vanhoja miehiä. Täytän heinäkuussa 41v ja edelleen käydään lenkillä ja etsitään roskiksista sopivaa syötävää, kun on noita työttömyysjaksoja elämässä.
Pätkätöitä ja nollatuntisopimusta.
Kyllä eläinlääkäreiden kelpaa elellä tuhdeilla palkoillaan. Ja viedä meikäläisiltä ne loputkin ja samallahan ne ottaa Poijjulta.
Miksi nykyään näyttäisi olevan vain kalliita yksityisiä eläinlääkäreitä?
Ihmettelen tosiaan että ei tässä ajatella eläinten hyvinvointia lainkaan. Esiinnytään kyllä auttajina mutta kansalaisten ostovoima on niin alhainen, että ei sillä koiraa hoideta asianmukaisesti.
Nyt eläinlääkärit voisivat vähän ottaa itseään niskasta kiinni ja ottaa laskut henkilön henkilökohtaisen maksukyvyn mukaan. Eläinten hyvinvointi edellä!
Kaikki kallistuu, eläinlääkäreiden tilavuokrat, palkanmaksut hoitajille, lääkkeet, välineet yms. Ei eläinlääkärikään voi ihan hyväntekeväisyyttä tehdä.
Helsingissä ei edes ole kaupungineläinlääkäriä joka ottaisi potilaita vastaan. Kun tarvitsee apua keskellä yötä viikonloppuna, on todella hyvä että apua saa, vaikka maksaakin maltaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otin kaverilta koiran pois, kun se syötti koiralleen vaan maksalaatikkoa. No, oli sillä kyllä ongelmia muutenkin tuon koiran pidossa. Esim turkki oli aivan takkuinen jne. Siistin, vein eläinlääkäriin sai tarvittavat rokotukset ja leikkaus, sirutus. Siinä vaiheessa kaveri halus koiraansa takas, mutta en antanut. Meni välit, mutta ei haittaa.
Nyt mulla on ollut viidettä vuotta aivan hurmaava koira jaloissa pyörimässä. Nytkin se lämmittää mun varpaita, vaikka ei oikeasti kyllä tarvis...
Sä siis meet vaan joltain ottamaan koiran pois? Sehän on varkaus. Kyllä mäkin olisin pistänyt välit poikki rikolliseen.
Kyllä. Sanoinkin, että ottaa poliisiin yhteyttä, jos haluaa koiransa takaisin. Ei ottanut.
Koira oli laiminlyöty, etten sietänyt sitä toimintaa. Muutaman kuukauden sitä touhua vierestä kattelin, yhdessä söivät maksalaatikon per päivä, kun ei muuhun ollut varaa. Tai olihan sillä piriin varaa, muttei koiran ruokaan. Ei ollut mitään rokotuksia yms hoitanut ajan tasalle. Turkki tosiaan yhtä järkyttävää takku laattaa, ihotulehdus ja aliravittu. Mitähän kaikkea muuta...
Eläinsuojeluyhdistys olisi käynyt toteamassa ja saanut sakot ja torut. Koira olisi jäänyt sinne kärsimään yhä.
Koira silmin nähden pelkäsi tätä muijaa, kun tuli koiraa moikkaamaan. Ulisi vinkui ja juoksi sängyn alle piiloon. Ei muuten ole koskaan niin tehnyt. Joten sanoin naiselle, että soronoo, ei tarvii enää tulla. Mä en eläinrääkkääjien kanssa touhua.
Jos sun sydämes tuollaista sietää katsella vierestä, niin olet aivan yhtä julma kuin tuo piripää.
Kyllä olen koiravaras. Pirun tyytyväinen ja onnellinen sellainen. :)
Vierailija kirjoitti:
Välitättekö te eläimistä vai ette? kirjoitti:
Poijjun Iskä tässä kirjoitti:
Itsellä on tuollainen sekarotuinen ja olen matalapalkka-alan duunari.
Sain sen tavallaan tai tavallaan se jäi minulle, kun kämppis lähti vaihtoon. Hänen piti tulla takaisin.
Hän ei tullut takaisin. Vielä pitkään iltaisin ajattelin aina että huomenna hän saapuu.
Koira jäi minulle ja kuten minäkin, niin syömme ihan mitä sattuu ja mihin on milloinkin varaa. En koskaan ole ostanut varsinaista koiranruokaa ja kerran tapoin rusakon hänelle. Kivellä heitin ja murskasin kallon. Siitäpä sai syötävää Poijju.
Niin, eihän minun palkalla 1300e kk. Ole varaa eläinlääkäreihin. Kerran tuli tarvetta, mutta totesin että ei ole varaa maksaa 200e hoidosta. Kyllä ne lääkärit on liian kalliita ja todella likaista minun kaltaiselta kiristää rahaa, kun sitten kiinnyin Poijjuun lopulta. Yhdessä ollaan oltu melkein kaksikymmentä vuotta jo.
Molemmat vanhoja miehiä. Täytän heinäkuussa 41v ja edelleen käydään lenkillä ja etsitään roskiksista sopivaa syötävää, kun on noita työttömyysjaksoja elämässä.
Pätkätöitä ja nollatuntisopimusta.
Kyllä eläinlääkäreiden kelpaa elellä tuhdeilla palkoillaan. Ja viedä meikäläisiltä ne loputkin ja samallahan ne ottaa Poijjulta.
Miksi nykyään näyttäisi olevan vain kalliita yksityisiä eläinlääkäreitä?
Ihmettelen tosiaan että ei tässä ajatella eläinten hyvinvointia lainkaan. Esiinnytään kyllä auttajina mutta kansalaisten ostovoima on niin alhainen, että ei sillä koiraa hoideta asianmukaisesti.
Nyt eläinlääkärit voisivat vähän ottaa itseään niskasta kiinni ja ottaa laskut henkilön henkilökohtaisen maksukyvyn mukaan. Eläinten hyvinvointi edellä!
Kaikki kallistuu, eläinlääkäreiden tilavuokrat, palkanmaksut hoitajille, lääkkeet, välineet yms. Ei eläinlääkärikään voi ihan hyväntekeväisyyttä tehdä.
Helsingissä ei edes ole kaupungineläinlääkäriä joka ottaisi potilaita vastaan. Kun tarvitsee apua keskellä yötä viikonloppuna, on todella hyvä että apua saa, vaikka maksaakin maltaita.
Eli eläinten pitää' kärsiä koska hyväntekeväisyys ja auttaminen ei ole se juttu, vaan rahastus ja voiton tavoittelu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välitättekö te eläimistä vai ette? kirjoitti:
Poijjun Iskä tässä kirjoitti:
Itsellä on tuollainen sekarotuinen ja olen matalapalkka-alan duunari.
Sain sen tavallaan tai tavallaan se jäi minulle, kun kämppis lähti vaihtoon. Hänen piti tulla takaisin.
Hän ei tullut takaisin. Vielä pitkään iltaisin ajattelin aina että huomenna hän saapuu.
Koira jäi minulle ja kuten minäkin, niin syömme ihan mitä sattuu ja mihin on milloinkin varaa. En koskaan ole ostanut varsinaista koiranruokaa ja kerran tapoin rusakon hänelle. Kivellä heitin ja murskasin kallon. Siitäpä sai syötävää Poijju.
Niin, eihän minun palkalla 1300e kk. Ole varaa eläinlääkäreihin. Kerran tuli tarvetta, mutta totesin että ei ole varaa maksaa 200e hoidosta. Kyllä ne lääkärit on liian kalliita ja todella likaista minun kaltaiselta kiristää rahaa, kun sitten kiinnyin Poijjuun lopulta. Yhdessä ollaan oltu melkein kaksikymmentä vuotta jo.
Molemmat vanhoja miehiä. Täytän heinäkuussa 41v ja edelleen käydään lenkillä ja etsitään roskiksista sopivaa syötävää, kun on noita työttömyysjaksoja elämässä.
Pätkätöitä ja nollatuntisopimusta.
Kyllä eläinlääkäreiden kelpaa elellä tuhdeilla palkoillaan. Ja viedä meikäläisiltä ne loputkin ja samallahan ne ottaa Poijjulta.
Miksi nykyään näyttäisi olevan vain kalliita yksityisiä eläinlääkäreitä?
Ihmettelen tosiaan että ei tässä ajatella eläinten hyvinvointia lainkaan. Esiinnytään kyllä auttajina mutta kansalaisten ostovoima on niin alhainen, että ei sillä koiraa hoideta asianmukaisesti.
Nyt eläinlääkärit voisivat vähän ottaa itseään niskasta kiinni ja ottaa laskut henkilön henkilökohtaisen maksukyvyn mukaan. Eläinten hyvinvointi edellä!
Kaikki kallistuu, eläinlääkäreiden tilavuokrat, palkanmaksut hoitajille, lääkkeet, välineet yms. Ei eläinlääkärikään voi ihan hyväntekeväisyyttä tehdä.
Helsingissä ei edes ole kaupungineläinlääkäriä joka ottaisi potilaita vastaan. Kun tarvitsee apua keskellä yötä viikonloppuna, on todella hyvä että apua saa, vaikka maksaakin maltaita.Eli eläinten pitää' kärsiä koska hyväntekeväisyys ja auttaminen ei ole se juttu, vaan rahastus ja voiton tavoittelu?
Millä eläinlääkärit maksavat tilavuokransa? Miksi heidän pitäisi tehdä hyväntekeväisyyttä? Jos sinä otat lemmikin, niin sinä olet siitä vastuussa - myös taloudellisesti. Kaupungin/kunnan eläinlääkärillä on velvollisuus ainoastaan lopettaa kärsivä eläin. Mihinkään muuhun ei ole velvollisuutta. Teetkö sinä ilmaiseksi töitä ja maksat omasta pussistasi asiakkaittesi tarpeita? Esim kauppiaana annat ilmaiseksi tuotteitasi ja jäät itse tappiolle ja velkaa tavarantoimittajillesi? Kampaajana teet asiakkaillesi hyväntekeväisyydestä kalliita kampauksia ja värjäyksiä ja maksat omista säästöistäsi vuokratuolisi vuokran?
Minulla on ottokissa, joka tuli minulle ollessaan 4-vuotias.
Oli syönyt koko elämänsä markettiruokaa. Yritin ihan kaikkeni, että olisi oppinut syömään viljatonta ja sokeritonta, mutta yhtään mikään - siis mikään - ei maistu. Ja joo, olen kokeillut siedättämistä (pienen murusen sekoittamista vanhan ruuan sekaan) ja ihan kaikkea paitsi paastottamista, jota jotkut tekevät, koska ”kyllähän se kissa syö kun sen on nälkä”...
Kysyin eläinlääkäriltä, ja vastaus oli, että on pääasia että syö. Jopa silloin, kun olisi pitänyt siirtyä munuaisten vajaatoiminta -ruokaan, mutta kun ei onnistu, paitsi raksujen kohdalla. Ei vaan onnistu, mutta onneksi raksut ovat laadukkaita.
Syö siis mitä haluaa syödä.
MUTTA. Eläinlääkärikuluissa en ole koskaan rahallisesti tinkinyt. On hoidettu (ja hoidetaan) tuota munuaisten vajaatoimintaa asianmukaisesti pakkosyötetyin täydennysrehuin ja kontrollein, on hoidettu epilepsiaa ja on korjattu yksi virtsaumpi.
Ja olen siis työkyvytön eläkeläinen. Olen säästänyt ja säästän koko ajan, että voin pitää kissan terveenä. Märkäruoka on mitä on, mutta pääasia että syö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä jos sen kipeän ja sairaan eläimen jättäisi eläinlääkärin edustalle, niin ehkä ne soittaisi vain lopettajat paikalle, kun eivät halua auttaa oikeasti.
Rahaa halutaan kovasti.
Koska on nii ihquu ottaa instaan kuva koiran ja viinilasin kaa ihqubejbeeh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska on nii ihquu ottaa instaan kuva koiran ja viinilasin kaa ihqubejbeeh.
Tietenkin, koska niitä tarkastelevat voivat tuntea itsensä ylemmäksi ja halveksua nautinnollisesti vihakylvyssään :)
Sitten pitää titta po lisää kuvia :P uu jeah bejbeeh.
Vihakylpyrunkkaamista. Vihanen naama näyttöpäätteen äärellä ja halveksuvia ajatuksia pää täynnä. Siitä tulee hyvä olo. Parempi kuin viinilasillisesta ja kunnon maittavasta paksusta sisäfilepihvistä.
Voihan sitä olla hyvinkin varautunut lemmikkiä hankkiessaan, mutta koiran ja etenkin kilpikonnan eliniän aikana voi tilanteet muuttua. Voi tulla avioero, jossa joutuu tyhjän päälle, voi saada yt-neuvotteluissa tyhjän arvan, voi halvaantua tai muuten sairastua. Itsellä on kaksi pientä koiraa, ja vararahasto, mutta jos tulee joku suuri menoerä - vaikka se avioero - menee rahat siihen ja sitten ollaan koirien kanssa puilla paljailla. Vaikka en usko, kyllä perheen muut jäsenet niitä myös rakastaa siinä määrin, että varmasti auttaisivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on keskikokoinen (melkein 30kg) koira. Ei sekään paljoa maksa. Toki olen lellinyt koirani pilalle kun saa joka kauppareissun jälkeen uusia herkkuja kaupasta. Ja ei, koirani ei ole läski. :)
Moni työtön ja yksinäinen ottaa lemmikin koska se on hänelle terapiaa.
Itse kyllä soisin sen heille.
Eläinlääkäri on kallista ja varsinkin jos pakko lähteä kiireellä.
Meillä rokotukset ja hammaskivet hoidetaan yhden lääkärin klinikalla.
On paljon halvempi kuin isot klinikat.
Kiireellä käyty kaksi kertaa niin rahaa meni 800euroa, oli pakko mennä.
Kolme sisäkissaa on meillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni työtön ja yksinäinen ottaa lemmikin koska se on hänelle terapiaa.
Itse kyllä soisin sen heille.
Eläinlääkäri on kallista ja varsinkin jos pakko lähteä kiireellä.
Meillä rokotukset ja hammaskivet hoidetaan yhden lääkärin klinikalla.
On paljon halvempi kuin isot klinikat.
Kiireellä käyty kaksi kertaa niin rahaa meni 800euroa, oli pakko mennä.
Kolme sisäkissaa on meillä.
Joo sen toisaalta ymmärrän, mutta toisaalta taas en. Miksi ihmisen aina pitää olla niin itsekäs, että käyttää eläimiä tavalla tai toisella kieltäen sen faktan, että se rakas lemmikki voi sairastuessaan tarvita kallista hoitoa ja mitä jos siihen apuun ei ole varaa? Siinä kärsii omistaja ja ennen kaikkea se eläin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni työtön ja yksinäinen ottaa lemmikin koska se on hänelle terapiaa.
Itse kyllä soisin sen heille.
Eläinlääkäri on kallista ja varsinkin jos pakko lähteä kiireellä.
Meillä rokotukset ja hammaskivet hoidetaan yhden lääkärin klinikalla.
On paljon halvempi kuin isot klinikat.
Kiireellä käyty kaksi kertaa niin rahaa meni 800euroa, oli pakko mennä.
Kolme sisäkissaa on meillä.Joo sen toisaalta ymmärrän, mutta toisaalta taas en. Miksi ihmisen aina pitää olla niin itsekäs, että käyttää eläimiä tavalla tai toisella kieltäen sen faktan, että se rakas lemmikki voi sairastuessaan tarvita kallista hoitoa ja mitä jos siihen apuun ei ole varaa? Siinä kärsii omistaja ja ennen kaikkea se eläin.
Ei se lemmikki lopetuksesta kärsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni työtön ja yksinäinen ottaa lemmikin koska se on hänelle terapiaa.
Itse kyllä soisin sen heille.
Eläinlääkäri on kallista ja varsinkin jos pakko lähteä kiireellä.
Meillä rokotukset ja hammaskivet hoidetaan yhden lääkärin klinikalla.
On paljon halvempi kuin isot klinikat.
Kiireellä käyty kaksi kertaa niin rahaa meni 800euroa, oli pakko mennä.
Kolme sisäkissaa on meillä.Joo sen toisaalta ymmärrän, mutta toisaalta taas en. Miksi ihmisen aina pitää olla niin itsekäs, että käyttää eläimiä tavalla tai toisella kieltäen sen faktan, että se rakas lemmikki voi sairastuessaan tarvita kallista hoitoa ja mitä jos siihen apuun ei ole varaa? Siinä kärsii omistaja ja ennen kaikkea se eläin.
Ei se lemmikki lopetuksesta kärsi.
Meinaatko tosissas että lemmikki pitäisi lopettaa heti ensimmäisen hädän tullen? Minä olen aina tutkituttanut lemmikkini, eikä vielä ole tarvinnut lopettaa. Toivottavasti sinulla ei ole lemmikkiä, äläkä otakkaan jos ensimmäisenä se eläin pitää tappaa kun ongelmia ilmaantuu.
Turha hössötys lemmikin kanssa on myös turhaa. Esim jos koira kanssa ei käy missään niin rokotukset ovat käytännössä turhia suomessa. Eläinlääkäri toki pitää ottaa huomioon jos koira sairastuu, mutta siinäkin kohtuus, ei tonneja kannata maksaa, jos esim joku iso leikkuu niin ei kannata. Kaveri leikkuutti ja kipsasi koiran katkennutta jalkaa monella tonnilla eikä koskaan tullut kuntoon, koira vain oli aina kipeä.
Vierailija kirjoitti:
Turha hössötys lemmikin kanssa on myös turhaa. Esim jos koira kanssa ei käy missään niin rokotukset ovat käytännössä turhia suomessa. Eläinlääkäri toki pitää ottaa huomioon jos koira sairastuu, mutta siinäkin kohtuus, ei tonneja kannata maksaa, jos esim joku iso leikkuu niin ei kannata. Kaveri leikkuutti ja kipsasi koiran katkennutta jalkaa monella tonnilla eikä koskaan tullut kuntoon, koira vain oli aina kipeä.
Kuka sinä olet määrittelemään mikä on turhaa kenellekin tai mikä leikkaus/hoito on kannattavaa? Jokainen eläin on yksilö ja turhaa tulla tänne kommentoimaan kummin kaiman koirasta, joka ei hyötynyt jostain leikkauksesta. Vituttaa lukea sinun kaltaisestesi kommentteja ja muka hyviä ohjeistuksia siitä, miten kannattavaa koiran hoitaminen missäkin tilanteessa on.
Omaa koiraani puraisi toinen koira päästä ja silmä pullahti ulos.. arvaas mitä tein? Ajoin 300km päähän eläinlääkärille ja koiralta poistettiin silmä asianmukaisesti ja se toipui siitä erinomaisesti!
Koirani kulkevat myös matkoilla mukanani, joten rokotukset ovat myös asianmukaiset.
Vierailija kirjoitti:
Turha hössötys lemmikin kanssa on myös turhaa. Esim jos koira kanssa ei käy missään niin rokotukset ovat käytännössä turhia suomessa. Eläinlääkäri toki pitää ottaa huomioon jos koira sairastuu, mutta siinäkin kohtuus, ei tonneja kannata maksaa, jos esim joku iso leikkuu niin ei kannata. Kaveri leikkuutti ja kipsasi koiran katkennutta jalkaa monella tonnilla eikä koskaan tullut kuntoon, koira vain oli aina kipeä.
Jos se koira olisi rakas kaverillesi, kysyisi hän myös toisen ell:n mielipidettä! Sinunlaisillesi ihmisille en toivo lemmikkiä, koska kuulostat sellaiselta, joille se eläin on esine, jonka voi vain heittää romukoppaan kun ei enää toimi.
Niin no sitähän meistä ei kukaan tiedä, mutta itse ainakin olen järjestänyt kahdelle koiralleni paikan jos sairastun. Ja minulla on säästössä pahan päivän varalle sellainen summa, että selviän ikääntyvieni koirien yllättävistä sairaskuluista.
Tosi asiahan se on, että Suomessa kaikki on kallista ja jopa terveellinen ruoka kasviksineen, hedelmineen jne, on todella kallista ihmiselle itselleenkin ja siksi sanonkin, että lemmikin omistaminen onkin minulle luksusta!
Ap