Lue keskustelun säännöt.
Jos omat vanhempasi ja appivanhempasi ei koskaan ole pitäneet yhteyttä tai auttanneet koskaan mitenkään, auttaisitko heitä vanhana?
25.06.2020 |
Oletukseen sisältyy myös se että olivat huonoja vanhempia. Niinkuin boomerit usein ovat.
Kommentit (27)
Miniä ei ole halunnut olla yhteydessä miehensä puolen sukuun. Myöskään lastenlapsia emme juuri saa tavata. Heidän ei tarvitse pelätä, että ikinä pyytäisimme heiltä mitään apua. Mutta myöskään perintöä on turha kytätä. Testamentissamme puoliso on suljettu pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Boomerit on boomereita. Tympeitä ja tylyjä, piittaamattomia vanhempina ja isovanhempina. Kaiken rohmuavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En auta. Kasvoin alkoholistin ja väkivaltaisen mielenvikaisen äidin hoiteissa. Nykyään on omat lapset ja äitini yrittää päästä perheemme mukaan, elämään ja reissuihin. Hän on yksin ja en ota elämääni. Etäältä pidän yhteyttä.Syyllistää ja valittaa kuinka olen itsekäs.
Samanlaista täälläkin, vähän eri vivahteella. Vanhempani hylkäsivät lapsensa ja heittivät ulos kun täytti 18, sen jälkeen koko aikuiselämäni olen elänyt ilman vanhempia. Eivät ole nähneet häitäni, lasten syntymiä, ristiäisiä ei mitään, kun eivät halunneet.
Mutta - tadaa - NYT sitten vaaditaankin yhtäkkiä apua heille ja sätitään kiittämättömäksi. En osaa oikein suhtautua.
Mistä pitäisi olla kiitollinen? Siitä, että on pyytämättä synnytetty tähän maailmaan ja huolehdittu tekosistaan juuri ja juuri välttämättömän?
Liian myöhäistä. Heilä oli monta vuosikymmentä aikaa katsoa peiliin ja rakentaa inhimillistä suhdetta lapseensa, vaan ei kiinnostanut. En välitä kuunnella ja katsella mielenterveysongelmaisten vanhempien hirveitä puolia, joita patoavat lapsiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Liian myöhäistä. Heilä oli monta vuosikymmentä aikaa katsoa peiliin ja rakentaa inhimillistä suhdetta lapseensa, vaan ei kiinnostanut. En välitä kuunnella ja katsella mielenterveysongelmaisten vanhempien hirveitä puolia, joita patoavat lapsiinsa.
Etkö tunne (väärää) syyllisyyttä? Mä tunnen, vaikka järki sanoo että en ole mitään velkaa hirviöille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miniä ei ole halunnut olla yhteydessä miehensä puolen sukuun. Myöskään lastenlapsia emme juuri saa tavata. Heidän ei tarvitse pelätä, että ikinä pyytäisimme heiltä mitään apua. Mutta myöskään perintöä on turha kytätä. Testamentissamme puoliso on suljettu pois.
Miksei lapsenne pidä teistä?
En. Omat vanhempani ovat tympeitä ihmisiä. Arvostan enemmän appivanhempiani, vaikka toki heilläkin on rajoitteitteensa.