Naiset deittipalstoilla: "Ootko vielä töissä vai jo lomalla? Miten meni juhannus, ootko ollu töissä? Mitä teet muuten työksesi?"

Vierailija kirjoitti:

Mites sitten jos nainen on rikas/ hyvässä duunissa? Pitäisikö sen sitten mukisematta elättää joku elämäntapatyötön? Joo ei käy. Aktiivinen nainen haluaa aktiivisen miehen jne. Puolison valinnalla on suuria vaikutuksia koko elämään eikä se ole silloin mikään vähäpätöinen asia. Etsikää oman tasoinen partneri. Silloin on molemmat onnellisia.

Ei noin ole sanonut kuin sinä mustavalkoisesta maailmastasi. Voi että minä vihaan kaltaisiasi ihmisiä. N

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kohdannut joitain miehiä, jotka ovat duunariammatissa ja tällainen herroja ja renkejä -ajattelumalli on voimissaan. Mikään asiantuntijatyö ei ole minkään arvoista ja kaikki yliopiston käyneet ovat yliopistopellejä. Tällaisten kohdalla on hyvä, että työ tulee puheeksi alkuvaiheessa, jotta emme tuhlaa enempää aikaa toisiimme.

Tätähän tuo työstä kyselykin on. Moni hakee kumppania statuksen vuoksi, eikä sen ihmisen itsensä vuoksi. Kun sitten tuleekin vaikea, esim lomautus, tai firma menee nurin, niin mitä sitten?

Tässä ei varmaan tarkoitettu etteivät duunari ja yliopiston käynyt voisi kiinnostua toisistaan, vaan sitä, että jos ajatusmaailmat ylipäätään ovat kaukana toisistaan, ei suhteella ole tulevaisuutta.

Missä vaiheessa työstä olisi sopivaa kysyä? Kuinka pitkä aika tapailua tai jopa seurustelua pitää olla takana, että asian voi ottaa puheeksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kohdannut joitain miehiä, jotka ovat duunariammatissa ja tällainen herroja ja renkejä -ajattelumalli on voimissaan. Mikään asiantuntijatyö ei ole minkään arvoista ja kaikki yliopiston käyneet ovat yliopistopellejä. Tällaisten kohdalla on hyvä, että työ tulee puheeksi alkuvaiheessa, jotta emme tuhlaa enempää aikaa toisiimme.

Tätähän tuo työstä kyselykin on. Moni hakee kumppania statuksen vuoksi, eikä sen ihmisen itsensä vuoksi. Kun sitten tuleekin vaikea, esim lomautus, tai firma menee nurin, niin mitä sitten?

Tässä ei varmaan tarkoitettu etteivät duunari ja yliopiston käynyt voisi kiinnostua toisistaan, vaan sitä, että jos ajatusmaailmat ylipäätään ovat kaukana toisistaan, ei suhteella ole tulevaisuutta.

Ajatusmaailmasta työ ei kerro mitään varmasti, joten se ei ole olennainen tieto. Ei siitä työstä ajatusmaailman vuoksi kysellä, ennemminkin statuksen.

Vierailija kirjoitti:

Missä vaiheessa työstä olisi sopivaa kysyä? Kuinka pitkä aika tapailua tai jopa seurustelua pitää olla takana, että asian voi ottaa puheeksi?

Onko joku sanonut että sitä ei saa kysyä? Missä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika perus small talkia tietää mitä toinen tekee työkseen. Mitä sulta ylipäätään saa sitten kysyä?

Olen mies ja en ole koskaan udellut naiselta hänen työpaikastaan.

Miksi ihmeessä? Minusta olisi hyvin outoa, jos olen treffeillä ja toista ei kiinnosta edes näin oleellinen asia elämässäni.

Mikä siinä on outoa? Se nyt on vaan biologinen fakta ettei miestä kiinnosta naisessa hänen sosioekonominen status. Se on suurimmalle osalle miehistä aivan sama missä olet töissä tai oletko missään tai mikä on koulutus tjsp.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisessa kulttuurissa työ on ylitärkeä juttu. Ja itse teen ihan eri alan töitä mihin on koulutus, joten ei se musta persoonana kerro mitään. Kyllästyttää työ aihe.

Niin on! Minulla on varakkuutta ihan mukavasti, eikä töitä tarvitse tehdä. Minulla on siltikin vaikeuksia löytää sellainen ihminen kumppaniksi, jolle varallisuuteni ei merkkaa, vaan pääasia olisi minä ihmisenä. Sanonkin nykyään näihin kyselyihin, että olen työtön, sillä se on totta. Tuolla tavalla en oikein kumppania taida löytää, mutta jos löydän, niin hän on kiinnostunut minusta, eikä omaisuudestani. Kyllä se on vain kylmä ja surullinen fakta, että raha määrittelee parinvalintaa kohtuuttoman paljon. Omilla aivoilla ajattelevia ihmisiä on nykyään vähän, kun koohotetaan kaiken maailman tilpehöörin perässä koko elämä.

Mitä sinä kerrot itsestäsi deittisivustolla? Jos ensimmäiseksi töräyttää olevansa työtön, niin eihän se houkuttelevalta kuulosta. Itsellä on hyvä palkka ja ajattelisin, että olisi mukava käydä yhdessä ulkona syömässä tai reissussa jne... (no nyt koronatilanne tietysti vaikuttaa asiaan). Sitä alkaa ajatella ettei sillä toisella ole sitten varaa mihinkään mukavaan ylimääräiseen. 

Vierailija kirjoitti:

No mitä pitäisi kysyä? Oletko sohvalla istunut kalja kädessä tuijottamassa telkkarista urheilua?

Tää olis yhtä paljastava. Erilaiset työt vaativat  erilaisia valmiuksia, joista voi sitten päätellä jotain persoonasta, myös tulotasosta kyllä.  Miehille tunnetusti  riittää  etumuksen ja takamuksen kartoitus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisessa kulttuurissa työ on ylitärkeä juttu. Ja itse teen ihan eri alan töitä mihin on koulutus, joten ei se musta persoonana kerro mitään. Kyllästyttää työ aihe.

Niin on! Minulla on varakkuutta ihan mukavasti, eikä töitä tarvitse tehdä. Minulla on siltikin vaikeuksia löytää sellainen ihminen kumppaniksi, jolle varallisuuteni ei merkkaa, vaan pääasia olisi minä ihmisenä. Sanonkin nykyään näihin kyselyihin, että olen työtön, sillä se on totta. Tuolla tavalla en oikein kumppania taida löytää, mutta jos löydän, niin hän on kiinnostunut minusta, eikä omaisuudestani. Kyllä se on vain kylmä ja surullinen fakta, että raha määrittelee parinvalintaa kohtuuttoman paljon. Omilla aivoilla ajattelevia ihmisiä on nykyään vähän, kun koohotetaan kaiken maailman tilpehöörin perässä koko elämä.

Mitä sinä kerrot itsestäsi deittisivustolla? Jos ensimmäiseksi töräyttää olevansa työtön, niin eihän se houkuttelevalta kuulosta. Itsellä on hyvä palkka ja ajattelisin, että olisi mukava käydä yhdessä ulkona syömässä tai reissussa jne... (no nyt koronatilanne tietysti vaikuttaa asiaan). Sitä alkaa ajatella ettei sillä toisella ole sitten varaa mihinkään mukavaan ylimääräiseen. 

Jos hän olisi hyvä palkkainen myös ja olisitte vaikka olleet 2 vuotta yhdessä ja sitten hän saa potkut eikä saa enää ikinä töitä ja on persaukinen loppuelämän kauanko menee että jätät hänet? Eli suhde perustuikin vaan rahaan ja sosioekonomiseen statukseen. Miehet jotenkin unelmoivat että joku nainen haluaisi häntä rakkauden takia eikä rahan/statuksen vaikka tietää ettei se ole todellisessa maailmassa mahdollista, ainoastaan saduissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kohdannut joitain miehiä, jotka ovat duunariammatissa ja tällainen herroja ja renkejä -ajattelumalli on voimissaan. Mikään asiantuntijatyö ei ole minkään arvoista ja kaikki yliopiston käyneet ovat yliopistopellejä. Tällaisten kohdalla on hyvä, että työ tulee puheeksi alkuvaiheessa, jotta emme tuhlaa enempää aikaa toisiimme.

Tätähän tuo työstä kyselykin on. Moni hakee kumppania statuksen vuoksi, eikä sen ihmisen itsensä vuoksi. Kun sitten tuleekin vaikea, esim lomautus, tai firma menee nurin, niin mitä sitten?

Tässä ei varmaan tarkoitettu etteivät duunari ja yliopiston käynyt voisi kiinnostua toisistaan, vaan sitä, että jos ajatusmaailmat ylipäätään ovat kaukana toisistaan, ei suhteella ole tulevaisuutta.

Minulla on kaksi tutkintoa ja yleensä en kerro mitään yliopistotutkinnostani. Tulin siihen tulokseen, että se on harrastuksena mukavampi kuin itse työnä isoine projekteineen ja stresseineen. Päädyin sitten ensimmäistä tutkintoani vastaaviin töihin eikä stressi ja työhuolet paina. Vapaa-ajalla käytän hyödyksi noita yliopisto-opintojani. Ei se työ kerro kaikkea ajatusmaailmasta. 

Naisille tärkeintä on miehen status.

Itsellä kaksi amis tutkintoa. Mutta kukaan ei palkkaa. Olen yrittänyt AMK, mutta hakijoita on niin paljon ettei pääse sisään. Yritä tässä sitten puhua töistä tai lomista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisessa kulttuurissa työ on ylitärkeä juttu. Ja itse teen ihan eri alan töitä mihin on koulutus, joten ei se musta persoonana kerro mitään. Kyllästyttää työ aihe.

Niin on! Minulla on varakkuutta ihan mukavasti, eikä töitä tarvitse tehdä. Minulla on siltikin vaikeuksia löytää sellainen ihminen kumppaniksi, jolle varallisuuteni ei merkkaa, vaan pääasia olisi minä ihmisenä. Sanonkin nykyään näihin kyselyihin, että olen työtön, sillä se on totta. Tuolla tavalla en oikein kumppania taida löytää, mutta jos löydän, niin hän on kiinnostunut minusta, eikä omaisuudestani. Kyllä se on vain kylmä ja surullinen fakta, että raha määrittelee parinvalintaa kohtuuttoman paljon. Omilla aivoilla ajattelevia ihmisiä on nykyään vähän, kun koohotetaan kaiken maailman tilpehöörin perässä koko elämä.

Mitä sinä kerrot itsestäsi deittisivustolla? Jos ensimmäiseksi töräyttää olevansa työtön, niin eihän se houkuttelevalta kuulosta. Itsellä on hyvä palkka ja ajattelisin, että olisi mukava käydä yhdessä ulkona syömässä tai reissussa jne... (no nyt koronatilanne tietysti vaikuttaa asiaan). Sitä alkaa ajatella ettei sillä toisella ole sitten varaa mihinkään mukavaan ylimääräiseen. 

Jos hän olisi hyvä palkkainen myös ja olisitte vaikka olleet 2 vuotta yhdessä ja sitten hän saa potkut eikä saa enää ikinä töitä ja on persaukinen loppuelämän kauanko menee että jätät hänet? Eli suhde perustuikin vaan rahaan ja sosioekonomiseen statukseen. Miehet jotenkin unelmoivat että joku nainen haluaisi häntä rakkauden takia eikä rahan/statuksen vaikka tietää ettei se ole todellisessa maailmassa mahdollista, ainoastaan saduissa.

No varmaan tukisin häntä taloudellisesti. Harva kuitenkaan haluaa sellaiseen suhteen, jossa toista pitää auttaa rahallisesti ensitreffeistä lähtien 

Vierailija kirjoitti:

Missä vaiheessa työstä olisi sopivaa kysyä? Kuinka pitkä aika tapailua tai jopa seurustelua pitää olla takana, että asian voi ottaa puheeksi?

Silloin kun se sopii keskustelun virtaan eikä möläytetä yllättäen, että mitä muuten teet työksesi?

Tiivistettynä voisi sanoa että kun mies kysyy naiselta työtä niin se on vain small talkia mutta kun nainen kysyy mieheltä työtä niin se on tärkeä kynnyskysymys joka määrittelee täysin sen että pääseekö mies jatkoon vai ei ja miehet tietää sen. Siksi me ei tykätä siitä kysymyksestä koska sen taustalla on tuo motiivi.

Itse olen monta kertaa suoraan lopettanut keskustelun jos parin ekan viestin sisällä tulee utelua työpaikasta.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä kaksi amis tutkintoa. Mutta kukaan ei palkkaa. Olen yrittänyt AMK, mutta hakijoita on niin paljon ettei pääse sisään. Yritä tässä sitten puhua töistä tai lomista.

Niin ja työhistoriaa on 15 vuotta, että voidaan puhua niintä edellisistä työpaikoista jos se työ niin kiinnostaa. Että sellainen elämäntapatyötön.

Vierailija kirjoitti:

Tiivistettynä voisi sanoa että kun mies kysyy naiselta työtä niin se on vain small talkia mutta kun nainen kysyy mieheltä työtä niin se on tärkeä kynnyskysymys joka määrittelee täysin sen että pääseekö mies jatkoon vai ei ja miehet tietää sen. Siksi me ei tykätä siitä kysymyksestä koska sen taustalla on tuo motiivi.

Itse olen monta kertaa suoraan lopettanut keskustelun jos parin ekan viestin sisällä tulee utelua työpaikasta.

Niin totta.

No jos olisin sinkku niin mulle tuo olisi tärkeä tieto lähinnä siksi, että tietäisin pystymmekö etenemään. Itse luen ja kirjoitan suuren osan valveillaoloajastani (siis sekä töissä että vapaa-ajalla). Jos toisen mielenkiinnon kohteet olisivat täysin muissa asioissa, esim. vaikkapa eräopas, niin ei yhteiselle elolle olisi tuskin mahdollisuuksia. En haluaisi kuulla kuittailuja omasta elämästäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakkohan se on ansiotaso yrittää selvittää. Se on useimmille naisille elintärkeä asia miehessä.

Miten ihmeessä suurin osa tuntemistani hoitsumiehistä on pariutuneet, jos rikas mies on niin monelle naiselle tärkeä asia? Osa pariutuneet jo nuorena, osa vanhempana. Ehkäpä voitaisiin päätyä siihen lopputulokseen, että osa naisista on itsenäisiä ja miehen tuloilla ei ole väliä. Toki jos deittailee vain lompakon perässä juoksevia bimboja, voi saada yksipuolisen kuvan naisista.

Mieshoitsut ovat kuulemma ERITTÄIN haluttuja, enkä ihmettele. Työ vaatii jonkinlaista hoivaviettiä ja empatiaa persoonallisuudessa, kyky nähdä toista ihmistä, mistä kumppanikin tietenkin saa nauttia. Näitä ominaisuuksia ei ole liikaa miehissä yleensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisessa kulttuurissa työ on ylitärkeä juttu. Ja itse teen ihan eri alan töitä mihin on koulutus, joten ei se musta persoonana kerro mitään. Kyllästyttää työ aihe.

Niin on! Minulla on varakkuutta ihan mukavasti, eikä töitä tarvitse tehdä. Minulla on siltikin vaikeuksia löytää sellainen ihminen kumppaniksi, jolle varallisuuteni ei merkkaa, vaan pääasia olisi minä ihmisenä. Sanonkin nykyään näihin kyselyihin, että olen työtön, sillä se on totta. Tuolla tavalla en oikein kumppania taida löytää, mutta jos löydän, niin hän on kiinnostunut minusta, eikä omaisuudestani. Kyllä se on vain kylmä ja surullinen fakta, että raha määrittelee parinvalintaa kohtuuttoman paljon. Omilla aivoilla ajattelevia ihmisiä on nykyään vähän, kun koohotetaan kaiken maailman tilpehöörin perässä koko elämä.

Jos omaisuutesi on tuollainen taakka ja materialismi ahdistaa sinua, lahjoita rahasi minulle. Kaikki ongelmasi katoavat kerralla.