Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Anoppi suuttui juhannuksena tiskaamisesta, haukkui lyttyyn ja otti kierroksia - vika on nyt minun kun en "anna anteeksi"
24.06.2020 |
ja teeskentele, että kaikki on hyvin eikä mitään tapahtunut.
Jotenkin miniänä rajojen laittaminen on nostanut sellaiset konfliktit, että melkein mietin jo avioeroa jollei kukaan ala tulla pikku hiljaa vastaan ja myönnä, että ainoa raivopää on anoppi, joka ottaa nokkaansa milloin mistäkin, sekoilee krapulapäissään ja soittaa suutaan kännissä. Olen aiemmin ollut melkein ylikiltti ja myötäilevä, että välttäisin kaikki turhat riidat, mutta nyt mennään niin pitkällä, että pakko laittaa vastaan. Juhannuksen kärhämä on kuitenkin pisteenä iin päällä, ja se ns. viimeinen tippa tynnyrissä, jossa ajattelin että tässä kulkee raja. Ensin mies suuttui äidilleen, sen jälkeen mulle ja seuraavaksi kävi räyhäämässä apelle kun en suostunut jäämään enää samaan paikkaan anopin kanssa. Muut suuttuivat ja vetosivat lapsiin, että nyt heille tulee paha mieli kun jää ohjelmisto vajaaksi, ja voi niitä kierroksia kun vastasin että sitä olisi kannattanut anopin ajatella ennen kuin avasi sanaista arkkuaan.
Joka ikinen elämänvalintani, lapsen kasvupyrähdys, häät, kaikki on ollut sitä, että pitäisi kierrättää anoppilan kautta. Vielä enemmän kirpaisee, että kaikki henkilökohtaiset valintani pitäisi myös hyväksyttää anopilla, ja jossei kelpaa, niin niin ei vain tehdä. Pahinta on, etteivät muut näe tilannetta, ja olen se ainoa joka nyt ensin sietää anopin rääkymistä milloin mistäkin ja seuraavaksi sitä, kun muut haukkuvat minut pystyyn kun en ole enää anopin juoksutyttö joka tekee mitä käsketään.
Lapset ovat myös anopin omaisuutta jollain kierolla logiikalla. Melkein jokainen kehitysaskel on nk spoilattu, mitään en ole saanut ajatella rauhassa kun anoppi soittaa ja tinkaa että olenko sitä tai tätä tullut ajatelleeksi. No miten kerkeän, kun itse vasta tutustuin aiheeseen tuoreena äitinä. silloin suutuin, kun olin suunnitellut vaippaiän loputtua viedä ensimmäisen pikkariostoksille, niin anoppi änki väliin tuomalla alkkareita paketillisen. Miksi pitää joka helkutin asiaan sekaantua?
Kommentit (230)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taidat olla se meidän perheen moukkaminiä.
Voi sitä mptkotuksen ja myrkkynaaman määrää joka kerta mökillämme. Poikaamme käy sääliksi miehemi kanssa, kun moisen pirttihirmun meni vahingossa naimaan. Nyt on kakarat vaivoina, joilla ei toki heilläkään mitään tapoja. Äiitinsä tulleita moukkia, sanomattakin selvää. Kyllä ollaan suvun kanssa kauhisteltu tuota raivopääminiää, joka sukumme rauhan tuli rikkomaan.Aina jotain mäkättämistä ja ilkeää paskanjauhamista pikkurouvaa leikkivällä hirwiöllä. Rukoilen sitä päivää, että Luoja antaa pojallemi luvan erota moisesta onnettomuuden luojasta.
Jaa, sulla on tapana rähjätä krapulassa miniälle? Selvä, ehkä tämä on syy hänen nihkeyteensä.
Mutta joo. Kyllä se poika voi erota, ei siitä tarvitse neuvotella satuolentoja kanssa. Siis jos ylipäätään haluaa erota.
Monikin haluaa erota mutta se että se usein merkitsee eroa myös lapsista laimentaa intoa.
Siitäkin pitää raivopääminiä huolen yhteiskunnan tukemana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taidat olla se meidän perheen moukkaminiä.
Voi sitä mptkotuksen ja myrkkynaaman määrää joka kerta mökillämme. Poikaamme käy sääliksi miehemi kanssa, kun moisen pirttihirmun meni vahingossa naimaan. Nyt on kakarat vaivoina, joilla ei toki heilläkään mitään tapoja. Äiitinsä tulleita moukkia, sanomattakin selvää. Kyllä ollaan suvun kanssa kauhisteltu tuota raivopääminiää, joka sukumme rauhan tuli rikkomaan.Aina jotain mäkättämistä ja ilkeää paskanjauhamista pikkurouvaa leikkivällä hirwiöllä. Rukoilen sitä päivää, että Luoja antaa pojallemi luvan erota moisesta onnettomuuden luojasta.
Hirveän hyvän ja sivistyneen kuvan itsestäsi annatkin. Ai että oikein kakarat on äitiinsä tulleita noukkia ja oikein suvun kesken on kauhisteltu miniää. Arvatenkin se että hän sanoo "ei" on raivoamista ja lapsetkin moukkia kun eivät anna pyydettäessä valaista...
Kyllä näitä lukiessa vaan vahvistuu kiitollisuus omasta äidistä ja anopista. Kerta kaikkiaan joillain on kamalia isovanhempia lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taidat olla se meidän perheen moukkaminiä.
Voi sitä mptkotuksen ja myrkkynaaman määrää joka kerta mökillämme. Poikaamme käy sääliksi miehemi kanssa, kun moisen pirttihirmun meni vahingossa naimaan. Nyt on kakarat vaivoina, joilla ei toki heilläkään mitään tapoja. Äiitinsä tulleita moukkia, sanomattakin selvää. Kyllä ollaan suvun kanssa kauhisteltu tuota raivopääminiää, joka sukumme rauhan tuli rikkomaan.Aina jotain mäkättämistä ja ilkeää paskanjauhamista pikkurouvaa leikkivällä hirwiöllä. Rukoilen sitä päivää, että Luoja antaa pojallemi luvan erota moisesta onnettomuuden luojasta.
Hirveän hyvän ja sivistyneen kuvan itsestäsi annatkin. Ai että oikein kakarat on äitiinsä tulleita noukkia ja oikein suvun kesken on kauhisteltu miniää. Arvatenkin se että hän sanoo "ei" on raivoamista ja lapsetkin moukkia kun eivät anna pyydettäessä valaista...
Kyllä näitä lukiessa vaan vahvistuu kiitollisuus omasta äidistä ja anopista. Kerta kaikkiaan joillain on kamalia isovanhempia lapsille.
*Valaista=halausta
Vierailija kirjoitti:
Anopit on. Omanikin oli, rasittava kuin mikä.
Muutama vuosi sitten tilanne eskaloitui ja pari vuotta meni niin, että mies ja lapset näki anoppia silloin, kun en ollut paikalla.
Nyt on tapahtunut jotain ihmeellistä, tullaan toimeen oikein hyvin. Esimerkkinä: ostin mekon lapseni rippijuhliin ja laitoin kuvan mekosta ensin anopille ennen kuin äidilleni. Ei olis tullut aikaisemmin pieneen mieleenkään.
Olen miettinyt monta kertaa, että mitäon tapahtunut. Lopputulema on aina, että molemmat ollaan katsottu vähän peiliin. Ja aikakin auttaa, reilu parikymmentä vuotta miehen kanssa ollaan nyt oltu yhdessä, ehkä siinä anoppi ja miniä alkaa pikkuhiljaa löytää molemmat paikkansa :D
Neuvo: Älä asioi anopin kanssa. Käske miehen hoitaa yhdeydenpito. Kaikki mahdollinen. Anna ajan kulua, jospa se siitä. Mutta älä pistä miestä puun ja kuoren väliin, syytön hän äitinsä pöllöilyihin on.
Huono neuvo. Ei tuollaisen anopin luo laiteta lapsia edes miehen kanssa.
Ja mies valitsee aina vaimon puolen. Jos haluaa kunnioittaa avioliittoaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hitsi, musta tulee hirviöanoppi. Voisin hyvin kuvitella ostavani pikkareita tai ensivaatteita vauvalle. Ja hammasrasian ja ensikengät.
Muistaakseni meidänkin lapsille isovanhemmat ostivat ne törkyhintaiset nahkaensikengät, mitä ainakin silloin piti olla. Hammasrasia tuli kummitädiltä.
Sä sentään tajuat ajatella asiaa nyt. Monelle äidille, esim. itselleni oli tosi tärkeää saada ostaa itse ne ensikengät yms. Me oltiin miehen kans yritetty lasta 2 vuotta ennen kuin tulin raskaaksi ja muistan et mä aloin melkein itkeä onnesta keskellä kauppaa, kun sain ostaa ne kengät, koska mulla oli lapsi. Muut jutut ei olleet niin tärkeitä ja mummot roudas kirppiksiltä paitaa ja pottaa yms, mut ne pieniltä tuntuvat, hölmön sentimentaaaliset jutut kuten ne ensimmäiset kengät tai ensimmäinen lelu oli meille vanhemmille niitä isoja ja tärkeitä. Meillä onneks kummankin vanhemmat ymmärsi, että miksi me halutaan ostaa ne itse vaikka ennen vanhaan isovanhemmat on ostaneet, kun ne on olleet kalliita. Tosin nykyään ei edes ole.
Mun äiti on ostanut monia tärkeitä asioita mun lapsille, mutta hänen kanssaan on sovittu asiasta etukäteen, ja hän on noudattanut toiveitani esim värin suhteen. Viimeisimpänä eskarin aloittavalle ostettu reppu. Olisin varmasti suuttunut, jos tämä ostos olisi tehty selkäni takana. Lopputulos: Mummu oli tyytyväinen, lapsi tyytyväinen, mä olin asian kanssa ihan ok, vaikka olisin ehkä pohjimmiltaan halunnut sen repun ostaa.
Anoppi taas... Hän ostelee ihan mitä itse haluaa, ja kovasti pitäisi olla kaikesta heikkolaatuisesta rumasta roinasta kiitollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://yle.fi/uutiset/3-10650937
EU-parlamentti haluaa lääkekannanasbiksen Kela-korvauksen piiriin
Parlamentti kehottaa EU-komissiota ja jäsenvaltioita käsittelemään esteitä, jotka haittaavat kannaaaabiksen käyttöä lääkinnällisiin tarkoituksiin.
Parlamentti huomauttaa lauselmassaan, että "on todisteita siitä, että kaanannabis tai kannabinoidit voivat olla tehokkaita ruokahalun parantamisessa ja painonmenetyksen estämisessä hivin/aidsin yhteydessä ja että ne voivat helpottaa mielenterveyden häiriöitä, kuten psykoosia ja Touretten oireyhtymää, ja lieventää epilepsian sekä Alzheimerin taudin, niveltulehduksen, astman, syövän, Crohnin taudin ja glaukooman oireita ja pienentää liikalihavuuden ja diabeteksen riskiä ja lievittää kuukautiskipuja".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taidat olla se meidän perheen moukkaminiä.
Voi sitä mptkotuksen ja myrkkynaaman määrää joka kerta mökillämme. Poikaamme käy sääliksi miehemi kanssa, kun moisen pirttihirmun meni vahingossa naimaan. Nyt on kakarat vaivoina, joilla ei toki heilläkään mitään tapoja. Äiitinsä tulleita moukkia, sanomattakin selvää. Kyllä ollaan suvun kanssa kauhisteltu tuota raivopääminiää, joka sukumme rauhan tuli rikkomaan.Aina jotain mäkättämistä ja ilkeää paskanjauhamista pikkurouvaa leikkivällä hirwiöllä. Rukoilen sitä päivää, että Luoja antaa pojallemi luvan erota moisesta onnettomuuden luojasta.
Jaa, sulla on tapana rähjätä krapulassa miniälle? Selvä, ehkä tämä on syy hänen nihkeyteensä.
Mutta joo. Kyllä se poika voi erota, ei siitä tarvitse neuvotella satuolentoja kanssa. Siis jos ylipäätään haluaa erota.
Monikin haluaa erota mutta se että se usein merkitsee eroa myös lapsista laimentaa intoa.
Siitäkin pitää raivopääminiä huolen yhteiskunnan tukemana.
Niinhän munkin anoppi luulee, että minä ja poikansa ollaan eron partaalla. Väärässä on. Kuulemma ihan rukoilee, että pian erotaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Sä sentään tajuat ajatella asiaa nyt. Monelle äidille, esim. itselleni oli tosi tärkeää saada ostaa itse ne ensikengät yms. Me oltiin miehen kans yritetty lasta 2 vuotta ennen kuin tulin raskaaksi ja muistan et mä aloin melkein itkeä onnesta keskellä kauppaa, kun sain ostaa ne kengät, koska mulla oli lapsi. Muut jutut ei olleet niin tärkeitä ja mummot roudas kirppiksiltä paitaa ja pottaa yms, mut ne pieniltä tuntuvat, hölmön sentimentaaaliset jutut kuten ne ensimmäiset kengät tai ensimmäinen lelu oli meille vanhemmille niitä isoja ja tärkeitä. Meillä onneks kummankin vanhemmat ymmärsi, että miksi me halutaan ostaa ne itse vaikka ennen vanhaan isovanhemmat on ostaneet, kun ne on olleet kalliita. Tosin nykyään ei edes ole.