Miehen ailahtelevainen käytös sekoittaa pään! !
Mies on ensin enkelimäinen ja kehuu maasta taivaisiin. Sitten tulee vastoinkäyminen, muuttuu päinvastaiseksi , karmivaksi barbaariksi.. En olekaan enää miehen mielestä ihana, vaan; tyhmä rumilus joka ei osaa mitään. Mies osoittaa sen katseella ja käytöksellään. Halveksii, sättii ja haukkuu. Sitten pyytää anteeksi, ei tarkoittanut, suuttui vain kun on kiivas luonne. En tiedä enää kenen kanssa olen...
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli siis sattui vastoinkäyminen ja sitten tuli riita? Kuulostaa aika normaalilta parisuhteelta mun mielestä. Hienoa jos osaa pyytää huonoa käytöstään anteeksi. Osaatko sinä?
Kuuluuko normaaliin riitelyyn toisen haukkuminen?
Ei se elämä aina pelkkiä kehuja ole. Hyvästä käytöksestä saa kehuja, huonosta haukkuja. Aika yksinkertaista. Ristiriitaista jos huonosta käytöksestä palkittaisiin.
Ei aikuista seurustelukumppania tarvitse "kasvattaa" ja palkita/rankaista "huonosta käytöksestä". Se on ihan silkkaa alistamista ja väkivaltaa. Tervejärkinen aikuinen osaa kertoa sanoin mikä mättää eikä ala kouluttamaan kuin lasta tai koiraa.
Mutta näiden "kouluttajien" tavoite ei olekaan tasaveroinen suhde, jossa molemmilla on hyvä olla, vaan se, että saa itse yksipuolisesti aina tahtonsa läpi, vaikka sitten toisen itsetunnon nujertamalla.
Kaksoissidosviestintä:
https://www.narsistienuhrientuki.fi/tietoa-narsismista/julkaisuja/pia-k…
Opittu avuttomuus:
https://www.google.fi/amp/s/mielenihmeet.fi/opittu-avuttomuus-toivoton-…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli siis sattui vastoinkäyminen ja sitten tuli riita? Kuulostaa aika normaalilta parisuhteelta mun mielestä. Hienoa jos osaa pyytää huonoa käytöstään anteeksi. Osaatko sinä?
Kuuluuko normaaliin riitelyyn toisen haukkuminen?
Ei se elämä aina pelkkiä kehuja ole. Hyvästä käytöksestä saa kehuja, huonosta haukkuja. Aika yksinkertaista. Ristiriitaista jos huonosta käytöksestä palkittaisiin.
Ei aikuista seurustelukumppania tarvitse "kasvattaa" ja palkita/rankaista "huonosta käytöksestä". Se on ihan silkkaa alistamista ja väkivaltaa. Tervejärkinen aikuinen osaa kertoa sanoin mikä mättää eikä ala kouluttamaan kuin lasta tai koiraa.
Mutta näiden "kouluttajien" tavoite ei olekaan tasaveroinen suhde, jossa molemmilla on hyvä olla, vaan se, että saa itse yksipuolisesti aina tahtonsa läpi, vaikka sitten toisen itsetunnon nujertamalla.
Ja nää myös itse kutsuvat käytöstään naisen kouluttamiseksi, sairasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli siis sattui vastoinkäyminen ja sitten tuli riita? Kuulostaa aika normaalilta parisuhteelta mun mielestä. Hienoa jos osaa pyytää huonoa käytöstään anteeksi. Osaatko sinä?
Kuuluuko normaaliin riitelyyn toisen haukkuminen?
Ei se elämä aina pelkkiä kehuja ole. Hyvästä käytöksestä saa kehuja, huonosta haukkuja. Aika yksinkertaista. Ristiriitaista jos huonosta käytöksestä palkittaisiin.
Ei aikuista seurustelukumppania tarvitse "kasvattaa" ja palkita/rankaista "huonosta käytöksestä". Se on ihan silkkaa alistamista ja väkivaltaa. Tervejärkinen aikuinen osaa kertoa sanoin mikä mättää eikä ala kouluttamaan kuin lasta tai koiraa.
Eli kehuminenkin on väärin.
Ap on nyt väärässä seurassa. Älä vaan ala uskomaan, että mies muuttuisi paremmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Meillä kotona ihan samanlaista: mies on tosi ihana, ottaa syliin ja kehuu ja on kaikin puolin täydellinen. Mutta Sitten kun laiskottelen, myöhästelen, olen sotkuinen en huolehdi yhteisesti sovituista asioista ja aikatauluista niin mies alkaakin haukkumaan mua tyhmäksi ja sottapytyksi! Onko mun mies psykonarsisti?
Huom! Miehesi ei selvästikään ole "kaikin puolin täydellinen" :-/
Ihme haukkumista.
Olen elänyt tällaisen miehen kanssa parikymmentä vuotta. Mies raivoaa jos teen pienenkin virheen. Myös lasten pitäisi olla täydellisiä. Ja virheeksi riittää se, etten esim. kuule jotain hänen sanomaansa tai reagoin hitaasti sanomisiinsa. Suhtaudun enimmäkseen näihin raivonpuuskiin aika rauhallisesti, mutta huomaan kyllä eläväni aina hiukan varpaillani, etten suututtaisi miestä. Lapsiani puolustan miehen raivotessa, itseäni en juurikaan jaksa.
Luettuani oman tekstini, jään miettimään, mikä minut pitää tässä suhteessa? 😳
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli siis sattui vastoinkäyminen ja sitten tuli riita? Kuulostaa aika normaalilta parisuhteelta mun mielestä. Hienoa jos osaa pyytää huonoa käytöstään anteeksi. Osaatko sinä?
Kuuluuko normaaliin riitelyyn toisen haukkuminen?
Ei se elämä aina pelkkiä kehuja ole. Hyvästä käytöksestä saa kehuja, huonosta haukkuja. Aika yksinkertaista. Ristiriitaista jos huonosta käytöksestä palkittaisiin.
Tuollainen haukkuminen juuri on huonoa käytöstä. Sinusta on ihan ok haukkua toista parisuhteessa?
Aivan sama mitä tuossa on taustalla. Se kuuluu miehen selvittää. Mies kohtelee sinua huonosti. Hyvin yksinkertaista. Haluatko elää sellaisen ihmisen kanssa parisuhteessa? Minä en ole missään tekemisissä ihmisten kanssa, jotka kohtelevat minua huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Olen elänyt tällaisen miehen kanssa parikymmentä vuotta. Mies raivoaa jos teen pienenkin virheen. Myös lasten pitäisi olla täydellisiä. Ja virheeksi riittää se, etten esim. kuule jotain hänen sanomaansa tai reagoin hitaasti sanomisiinsa. Suhtaudun enimmäkseen näihin raivonpuuskiin aika rauhallisesti, mutta huomaan kyllä eläväni aina hiukan varpaillani, etten suututtaisi miestä. Lapsiani puolustan miehen raivotessa, itseäni en juurikaan jaksa.
Luettuani oman tekstini, jään miettimään, mikä minut pitää tässä suhteessa? 😳
Olet tottunut paskassa rämpimiseen. Lähde.
Ole hyvä ja lähde siitä suhteesta.
Kannattaa erota. Käytin koko aikuisikäni tuollaiseen mieheen ja sain vihdoin voimia eroon uuden ihastuksen myötä. Elämä on ihanaa ilman ailahtelevaa ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Miten av-mammoilla näitä epäkypsiä "miehiä" riittää..?
Av-mammat on tästä vaan jäävuoren huippu. Valitettavasti :/
Minä olen vähän tuollainen. Diagnoosina epävakaa persoonallisuushäiriö.
Ihmisiä mekin ollaan. En ole tunteeton, en narsisti, en psykopaatti enkä väkivaltainen vaikka välillä en hillitse tunteitani vaan ne pursuaa yli. Syynä on erittäin traumaattinen lapsuus, vuosien kaltoinkohtelu.
Varmasti olen välillä raskas kumppani, mieheni on kuitenkin jaksanut tukea ja rakastaa jo 15 vuotta ja olemme sopineet yhteiset pelisäännöt siihen kun ”kohtaus iskee”. Iän myötä tämä on helpottanut jonkin verran.
Olen kyllä kiitollinen miehelleni. Aika sietämätön sekin ajatus olisi, että me sairaat emme ansaitsisi rakkautta laisinkaan ja että olisimme jotenkin läpeensä pahoja ihmisiä.
Ei ole puolison tehtävä rankaista toista huonosta käytöksestä. Se on manipuloivaa ja toisten yläpuolelle asettumista. Toki voi olla eri mieltä, keskustellen asiasta ja kuunnellen myös toista osapuolta.