Onko kukaan päätynyt että eron jälkeen omaisuutta ei jaeta

Vierailija kirjoitti:

Kiitos asiallisista vastauksista. Yhteinen tili säilyy josta pakolliset kulut maksetaan. Ja koska vene ja mökki kuuluu lapsiviikoille niin uudet puolisotkaan ei pääse sekaantumaan. Lapsiviikoille ei kuulu uudet puolisot. Ehkä helpoin ettei virallisesti edes eroaisi. Ainut vaan tulevan omaisuuden kertyminen. Siitä tulee ongelmia. Täytyy jatkaa mietintöjä.

Oletko tietoinen että avioehdon voitte tehdä myös nyt? Sillä voitte rajata kaiken muun pois eron varalta kuin sen mitä haluatte, eli talot ja mökit.

Sinä kun et määrää mitä kenenkin lapsiviikoille kuuluu, eikä sitä voi juridisesti pätevästi missään instanssissa sopia, että "marjatta ei sitten kuulu isän lapsiviikolle" :D

Älkää erotko jos ette halua tällaista. Vai onko tämä erokortti nyt joku sinun vallankäyttövälineesi kun mies ei tee ja elä kuten sinä määräät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tuo ratkaisu tuntuu hyvältä nyt se ei ole sitä välttämättä enää viiden vuoden kuluttua.

On varmaa jos olette normaaleja ihmisiä teille tulee uusia ihmissuhdekuvioita. Tulevat kumppanit ei välttämättä suostu siihen että ovat suhteessa vain vuoroviikoin ettekä tekään ole välttämättä samaa mieltä kuin nyt. Jompi kumpi tuo uuden kumppanin lasten elämään.

Lapsien kannalta tuo on ihannetilanne, saavat pysyä kotonaan, heistä ei tule reissulapsia vaan aikuiset vaihtaa kotia viikon välein.

Ilmeisesti olette aika varakkaita jos teillä on mahdollisuus kolmeen kotiin.

Ihan mielenkiinnosta kysyn että onko teillä perittyä omaisuutta vai miten olette omaisuutenne hankkineet.

Jos uusi kumppani ei hyväksy minua ja aikaisempaa elämääni, niin hän ei ole minulle sopiva puoliso. Jos ei kunnioita tekemiäni sopimuksia, vaan haluaa niitä rikottavan, niin kiitos ei, en jatka kanssaan.

Sinä ajattelet näin, mutta eksä voi ajatella ihan toisella tavalla rakastuttuaan. Hän haluaa sen uuden puolison myös lapsiviikoille ja elää normaalia uusperhearkea. 

Kuulostat sen verran tiukkikselta, että toivottavasti puolisosi tulee järkiin ja vaatii ositusta. 

Vierailija kirjoitti:

Mikäs laki sanoo että ositus on tehtävä?

Ei kai sitä pakko ole tehdä, mutta esimerkiksi kuoleman kohdalla perukirjan tekeminen on paljon helpompaa kun ositus on tehty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tuo ratkaisu tuntuu hyvältä nyt se ei ole sitä välttämättä enää viiden vuoden kuluttua.

On varmaa jos olette normaaleja ihmisiä teille tulee uusia ihmissuhdekuvioita. Tulevat kumppanit ei välttämättä suostu siihen että ovat suhteessa vain vuoroviikoin ettekä tekään ole välttämättä samaa mieltä kuin nyt. Jompi kumpi tuo uuden kumppanin lasten elämään.

Lapsien kannalta tuo on ihannetilanne, saavat pysyä kotonaan, heistä ei tule reissulapsia vaan aikuiset vaihtaa kotia viikon välein.

Ilmeisesti olette aika varakkaita jos teillä on mahdollisuus kolmeen kotiin.

Ihan mielenkiinnosta kysyn että onko teillä perittyä omaisuutta vai miten olette omaisuutenne hankkineet.

Jos uusi kumppani ei hyväksy minua ja aikaisempaa elämääni, niin hän ei ole minulle sopiva puoliso. Jos ei kunnioita tekemiäni sopimuksia, vaan haluaa niitä rikottavan, niin kiitos ei, en jatka kanssaan.

Sinä ajattelet näin, mutta eksä voi ajatella ihan toisella tavalla rakastuttuaan. Hän haluaa sen uuden puolison myös lapsiviikoille ja elää normaalia uusperhearkea. 

Ei ole olemassa normaalia uusperhearkea, jos siinä ensisijaisena tavoitteena on toisen omaisuudesta hyötyminen.

Mitäs kun tulee uusia sisaruksia? Ei normaali tuore isä jätä vauvaa Ja vaimoa viikoksi kerrallaan ollakseen vanhempien lapsiensa kanssa. Kyllä silloin on aika ottaa lapset kylään luokseen, koska vauva vuosi on kohtuuttoman pitkä aika olla erossakaan heistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos asiallisista vastauksista. Yhteinen tili säilyy josta pakolliset kulut maksetaan. Ja koska vene ja mökki kuuluu lapsiviikoille niin uudet puolisotkaan ei pääse sekaantumaan. Lapsiviikoille ei kuulu uudet puolisot. Ehkä helpoin ettei virallisesti edes eroaisi. Ainut vaan tulevan omaisuuden kertyminen. Siitä tulee ongelmia. Täytyy jatkaa mietintöjä.

Uudet puolisot eivät kuulu lapsiviikolle? Ihana idealistinen ajatus, joka ei toimi.

Ja tuossa on ongelmia tulossa, ei tule onnistumaan.

Siinä vaiheessa kun toinen teistä rakastuu uudelleen, tuollaiset säännöt aiheuttavat turhaa riitaa.

Tämä tosiaan alkaa kuulostaa melkein ex- puolisolta. Suhteessa hiersi koko ajan tietty kontrollointi. Exän piti saada päättää kaikki mm. oma ajankäyttöni. Tämä johti riitoihin ja lopulta eroon. Sitten alkoi se säätäminen, miten asuminen järjestetään, miten saisi/ ei saisi olla uusia kumppaneita jne. 

Tässä vaiheessa oli pakko sanoa, että ero tuli siitä, että kontrolli meni liian pitkälle ja eron tarkoituksena oli päättää tämä kontrolli. Saatiin kuitenkin erottua jotenkin sopuisasti ja viikko - viikko - systeemi toimii, mutta ihmetyttää jo lähtökohtaisesti asenne, että toisen elämän saa sanella vapaasti. 

Tuntuu että ette ole tehneet sitä henkistä eroa nyt ollenkaan. On kivampi ihan itsellesikin, että voit aloittaa uuden elämän, vaikka nyt tuntuu ehkä hyvältä ajatukselta viettää lapsiviikkoa entisisissä puitteissa. Osituksen voi tehdä ihan sillä tavalla kuin itselle tuntuu hyvältä, siihen ei laki mitään sano, mutta kannattaa nyt yrittää miettiä ihan sitä omaa elämää ja omaa omaisuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Kiitos asiallisista vastauksista. Yhteinen tili säilyy josta pakolliset kulut maksetaan. Ja koska vene ja mökki kuuluu lapsiviikoille niin uudet puolisotkaan ei pääse sekaantumaan. Lapsiviikoille ei kuulu uudet puolisot. Ehkä helpoin ettei virallisesti edes eroaisi. Ainut vaan tulevan omaisuuden kertyminen. Siitä tulee ongelmia. Täytyy jatkaa mietintöjä.

Lapsiviikolle ei kuulu uudet puolisot. Noh tuota. Mä vähän epäilen että tämä ei välttämättä pitemmällä aikavälillä mene näin. Et voi estää toista löytämästä uutta kumppania, eikä kovin usein sellainen vuoroviikkovanhemmuus toimi, jossa ei ollenkaan voi edes tavata uutta kumppaniaan niillä lapsiviikoilla. 

Eli en laskisi sen varaan että tämä sääntö välttämättä pätee. Siinä kohdalla kun jommalla kummalla tai molemmilla on uudet kumppanit niin asiat hankaloituvat huomattavasti, koska ei ole enää 2 aikuista joiden aikataulut pitää huomoida vaan ehkä neljä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tuo ratkaisu tuntuu hyvältä nyt se ei ole sitä välttämättä enää viiden vuoden kuluttua.

On varmaa jos olette normaaleja ihmisiä teille tulee uusia ihmissuhdekuvioita. Tulevat kumppanit ei välttämättä suostu siihen että ovat suhteessa vain vuoroviikoin ettekä tekään ole välttämättä samaa mieltä kuin nyt. Jompi kumpi tuo uuden kumppanin lasten elämään.

Lapsien kannalta tuo on ihannetilanne, saavat pysyä kotonaan, heistä ei tule reissulapsia vaan aikuiset vaihtaa kotia viikon välein.

Ilmeisesti olette aika varakkaita jos teillä on mahdollisuus kolmeen kotiin.

Ihan mielenkiinnosta kysyn että onko teillä perittyä omaisuutta vai miten olette omaisuutenne hankkineet.

Jos uusi kumppani ei hyväksy minua ja aikaisempaa elämääni, niin hän ei ole minulle sopiva puoliso. Jos ei kunnioita tekemiäni sopimuksia, vaan haluaa niitä rikottavan, niin kiitos ei, en jatka kanssaan.

Sinä ajattelet näin, mutta eksä voi ajatella ihan toisella tavalla rakastuttuaan. Hän haluaa sen uuden puolison myös lapsiviikoille ja elää normaalia uusperhearkea. 

Ei ole olemassa normaalia uusperhearkea, jos siinä ensisijaisena tavoitteena on toisen omaisuudesta hyötyminen.

Minä ainakin haluan uuden puolison käyttävän omaisuuttani. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma tulee, kun toinen menee uudestaan avioon ja kuolee. Silloin ryhdytään etsimään papereita edellisen liiton osituksesta.

Eli yhdessä voi omistaa, kunhan siitä on tehty selkeä dokumentti.

Hetkinen, eikös tässä ole kyse kun meni ensimmäistä kertaa naimisiin.

Mitäs osituksia kuolleet tarvii? Lapsethan perii automaattisesti.

On kumma, juttu . Erossa on tavallista, että ositus tehdään. Mikään ei velvoita näin tekemään, se vaan saattaa helpottaa asioita tai sitten ei.

Nyt jos joku haluaa toimia toisin, ollaan heti vaatimassa palutuuta käytäntöön.

Ositus tehdään, kun avioliitto päättyy, siinähän selvitetään, mitä toinen puoliso omistaa ja mitä omistetaan yhdessä. Jos toinen kuolee, avioliitto päättyy.

Vierailija kirjoitti:

Mitäs kun tulee uusia sisaruksia? Ei normaali tuore isä jätä vauvaa Ja vaimoa viikoksi kerrallaan ollakseen vanhempien lapsiensa kanssa. Kyllä silloin on aika ottaa lapset kylään luokseen, koska vauva vuosi on kohtuuttoman pitkä aika olla erossakaan heistä.

Juuri näin. Tässä vaiheessa viimeistään järjestelyt menee täysin uusiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Useampi tapaus lähipiirissä ja vanhimmat tapaukset ovat jo lähes 15v ja toiminut hyvin.

Vanhemmat ovat eronneet, mutta lapsille ei ole rikottu kotia, vaan lapset saaneet asua entisessä kodissaan, tutussa ympäristössä ja tuttujen tavaroiden ympäröimänä. Mitään ei ole muutettu tai jaettu. Ja uskon näissä tapauksissa lasten kärsineen vähiten erossa eli omaisuutta ei ole jaettu ja se jaetaan kun lapset muuttavat pysyvästi pois kodista.

Ja näissä jompi kumpi vanhempi on jäänyt asumaan lasten kanssa ja toinella oma asunto tai vanhemmat vuorottelet vanhassa kodissa vuoro viikoin.

Ja jos eroaisimme, tekisin ihan samoin, niin hyvin on toiminut, jos ajatellaan lapsen etua, hyvinvointia ja elintasoa.

Sä et voi päättää sellaista että exäsi asuisi seuraavat viisitoista vuotta vuoroviikoin vanhaa kotia. Miten uudet kumppanit? Nukkuuko ne sun parisängyssäsi sillä toisella viikolla, vaihdatte vain lakanat? 

En missään tapauksessa haluaisi tällaiseen järjestelyyn. Ero on ero, enkä halua sen jälkeen olla exäni kanssa tekemisissä kuin pakolliset. Ostin oman kodin läheltä vanhaa, ja lapset liikkuvat vuoroviikoin tuon välin. Jos jotain unohtuu, se on nopea käydä hakemassa. Tarvittaessa näistä liikkumisista voidaan joustaa.

Mutta en veisi vuoroviikoin ruokia vanha kodin jääkaappiin, ja siivoisi siellä toisen jälkiä. Sitävartenhan halusin pois, tuo olisi täysi painajainen että edelleen siivoaisin exäni sotkuja. Oma tupa oma lupa. Helpottaa asioita huomattavasti ja voin uuden kumppanin kanssa tehdä mitä haluan. Ei exällä ole siihen mitään sanomista ketä lapseni tapaavat niillä viikoilla kun ovat minun kanssani.

Vierailija kirjoitti:

Useampi tapaus lähipiirissä ja vanhimmat tapaukset ovat jo lähes 15v ja toiminut hyvin.

Vanhemmat ovat eronneet, mutta lapsille ei ole rikottu kotia, vaan lapset saaneet asua entisessä kodissaan, tutussa ympäristössä ja tuttujen tavaroiden ympäröimänä. Mitään ei ole muutettu tai jaettu. Ja uskon näissä tapauksissa lasten kärsineen vähiten erossa eli omaisuutta ei ole jaettu ja se jaetaan kun lapset muuttavat pysyvästi pois kodista.

Ja näissä jompi kumpi vanhempi on jäänyt asumaan lasten kanssa ja toinella oma asunto tai vanhemmat vuorottelet vanhassa kodissa vuoro viikoin.

Ja jos eroaisimme, tekisin ihan samoin, niin hyvin on toiminut, jos ajatellaan lapsen etua, hyvinvointia ja elintasoa.

Näillä lapsilla on tämän kuvion jälkeen ihan hemmetin outo käsitys elämästä ja parisuhteista, jos mikään ei muutu ja kaikki jaetaan kun lapset muuttavat pysyvästi pois kodista.  Vähän kuin Pirita Hagman, että leikitään ettei mikään muutu isi tulee aamulla takaisin. Mutta sitten muutetaan eri kaupunkiin, jaetaan lapset, ajetaan mökille pakoon lööppejä jne. Sekö se on normaalia? Normaalia on että erotaan, jaetaan omaisuus ja aletaan rakentaa uutta elämää. Eikä eletä valheessa lapsille että mikään ei tässä muutu, vaikka vanhemmat ovatkin eronneet.

Kyllä nimittäin muuttuu, ja saa muuttua. Eivät lapset siitä rikki mene että on kaksi kotia, vaan siitä että on kyräilyä ja riitaa ja epämääräisiä tilanteita joista ei tiedetä mitä tapahtuu seuraavaksi. 

Ainakin itselle olisi ollut aika rankkaa jos samaan ajankohtaan kun muutan opiskelemaan vanhemmat olisivat eronneet ja vanha koti olisi mennyt alta. Eikä olisi enää mitään paikkaa minne palata opiskelemasta vaikka viikonlopuksi vanhempien luo. 

Kun se pitkistyy niin se mutkistuu. Tehkää vaan kunnollinen ositus samantien. Toiselle talo, toiselle mökki, ja sitten tasinkoa sen mukaan että menee tasan. 

Vierailija kirjoitti:

Kiitos asiallisista vastauksista. Yhteinen tili säilyy josta pakolliset kulut maksetaan. Ja koska vene ja mökki kuuluu lapsiviikoille niin uudet puolisotkaan ei pääse sekaantumaan. Lapsiviikoille ei kuulu uudet puolisot. Ehkä helpoin ettei virallisesti edes eroaisi. Ainut vaan tulevan omaisuuden kertyminen. Siitä tulee ongelmia. Täytyy jatkaa mietintöjä.

Et taida ymmärtää että avioliitto on pääasiassa juridinen sopimus, eikä mikään tunnekysymys. KAIKKI tulee muuttumaan vaikka kuvittelet että niin ei käy. 

Mistä eroat jos kerran omaisuutta ei jaeta ja kaikki jatkuu ennallaan? Mitäpä jos se entinen puolisosi ajattelee erosta ihan toisin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tuo ratkaisu tuntuu hyvältä nyt se ei ole sitä välttämättä enää viiden vuoden kuluttua.

On varmaa jos olette normaaleja ihmisiä teille tulee uusia ihmissuhdekuvioita. Tulevat kumppanit ei välttämättä suostu siihen että ovat suhteessa vain vuoroviikoin ettekä tekään ole välttämättä samaa mieltä kuin nyt. Jompi kumpi tuo uuden kumppanin lasten elämään.

Lapsien kannalta tuo on ihannetilanne, saavat pysyä kotonaan, heistä ei tule reissulapsia vaan aikuiset vaihtaa kotia viikon välein.

Ilmeisesti olette aika varakkaita jos teillä on mahdollisuus kolmeen kotiin.

Ihan mielenkiinnosta kysyn että onko teillä perittyä omaisuutta vai miten olette omaisuutenne hankkineet.

Jos uusi kumppani ei hyväksy minua ja aikaisempaa elämääni, niin hän ei ole minulle sopiva puoliso. Jos ei kunnioita tekemiäni sopimuksia, vaan haluaa niitä rikottavan, niin kiitos ei, en jatka kanssaan.

Olen eri, mutta mitä varten täytyy alunperinkään tehdä sellaisia sopimuksia, jotka on räikeän kohtuuttomia mahdolliselle tulevalle puolisolle? Tuo on pelkästään itsekästä. Kummasti sitä on ihmiset osanneet ennenkin erota ilman, että on jo etukäteen sovittu että uusille kumppaneille jätetään sitten vain jämät. Ja vaikka itse olisi valmis pitämään sen uuden suhteen siellä sille määrätyssä sivuroolissa, niin voi olla että se exä tulee joskus järkiinsä ja tajuaa tuollaisen diilin kohtuuttomuuden. Viimeistään silloin kun rakastuu ihmiseen, jolle ei tuollainen vuoroviikkoavioliitto sovi.

Mitä ihmeen ongelmia siitä seuraisi uudelle kumppanille, jos omaisuus on hankittu ennen uuden kumppanin tulemista kuvioihin? Ellei sitten uusi kumppani ole varaton ja vaatii kesämökin yms. käyttöä, vedoten parisuhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Mitäs kun tulee uusia sisaruksia? Ei normaali tuore isä jätä vauvaa Ja vaimoa viikoksi kerrallaan ollakseen vanhempien lapsiensa kanssa. Kyllä silloin on aika ottaa lapset kylään luokseen, koska vauva vuosi on kohtuuttoman pitkä aika olla erossakaan heistä.

Lapset kylään luokseen? Tuo kertoo aika lailla asenteesta eli lapset eivät ole enää minun lapsiani, mutta voivat he täällä kylässä käydä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tuo ratkaisu tuntuu hyvältä nyt se ei ole sitä välttämättä enää viiden vuoden kuluttua.

On varmaa jos olette normaaleja ihmisiä teille tulee uusia ihmissuhdekuvioita. Tulevat kumppanit ei välttämättä suostu siihen että ovat suhteessa vain vuoroviikoin ettekä tekään ole välttämättä samaa mieltä kuin nyt. Jompi kumpi tuo uuden kumppanin lasten elämään.

Lapsien kannalta tuo on ihannetilanne, saavat pysyä kotonaan, heistä ei tule reissulapsia vaan aikuiset vaihtaa kotia viikon välein.

Ilmeisesti olette aika varakkaita jos teillä on mahdollisuus kolmeen kotiin.

Ihan mielenkiinnosta kysyn että onko teillä perittyä omaisuutta vai miten olette omaisuutenne hankkineet.

Jos uusi kumppani ei hyväksy minua ja aikaisempaa elämääni, niin hän ei ole minulle sopiva puoliso. Jos ei kunnioita tekemiäni sopimuksia, vaan haluaa niitä rikottavan, niin kiitos ei, en jatka kanssaan.

Olen eri, mutta mitä varten täytyy alunperinkään tehdä sellaisia sopimuksia, jotka on räikeän kohtuuttomia mahdolliselle tulevalle puolisolle? Tuo on pelkästään itsekästä. Kummasti sitä on ihmiset osanneet ennenkin erota ilman, että on jo etukäteen sovittu että uusille kumppaneille jätetään sitten vain jämät. Ja vaikka itse olisi valmis pitämään sen uuden suhteen siellä sille määrätyssä sivuroolissa, niin voi olla että se exä tulee joskus järkiinsä ja tajuaa tuollaisen diilin kohtuuttomuuden. Viimeistään silloin kun rakastuu ihmiseen, jolle ei tuollainen vuoroviikkoavioliitto sovi.

Mitä ihmeen ongelmia siitä seuraisi uudelle kumppanille, jos omaisuus on hankittu ennen uuden kumppanin tulemista kuvioihin? Ellei sitten uusi kumppani ole varaton ja vaatii kesämökin yms. käyttöä, vedoten parisuhteeseen.

Harva varmaan vaatii mitään vaan yleensä on luonnollista että uusi kumppani myös vietää aikaa vaikka mökillä. Minusta olisi hullua rajata, ettei uusi kumppani nyt voi tulla käymään osittain omistamallani mökillä. Totta kai siellä vietetään mukavaa aikaa yhdessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tuo ratkaisu tuntuu hyvältä nyt se ei ole sitä välttämättä enää viiden vuoden kuluttua.

On varmaa jos olette normaaleja ihmisiä teille tulee uusia ihmissuhdekuvioita. Tulevat kumppanit ei välttämättä suostu siihen että ovat suhteessa vain vuoroviikoin ettekä tekään ole välttämättä samaa mieltä kuin nyt. Jompi kumpi tuo uuden kumppanin lasten elämään.

Lapsien kannalta tuo on ihannetilanne, saavat pysyä kotonaan, heistä ei tule reissulapsia vaan aikuiset vaihtaa kotia viikon välein.

Ilmeisesti olette aika varakkaita jos teillä on mahdollisuus kolmeen kotiin.

Ihan mielenkiinnosta kysyn että onko teillä perittyä omaisuutta vai miten olette omaisuutenne hankkineet.

Jos uusi kumppani ei hyväksy minua ja aikaisempaa elämääni, niin hän ei ole minulle sopiva puoliso. Jos ei kunnioita tekemiäni sopimuksia, vaan haluaa niitä rikottavan, niin kiitos ei, en jatka kanssaan.

Olen eri, mutta mitä varten täytyy alunperinkään tehdä sellaisia sopimuksia, jotka on räikeän kohtuuttomia mahdolliselle tulevalle puolisolle? Tuo on pelkästään itsekästä. Kummasti sitä on ihmiset osanneet ennenkin erota ilman, että on jo etukäteen sovittu että uusille kumppaneille jätetään sitten vain jämät. Ja vaikka itse olisi valmis pitämään sen uuden suhteen siellä sille määrätyssä sivuroolissa, niin voi olla että se exä tulee joskus järkiinsä ja tajuaa tuollaisen diilin kohtuuttomuuden. Viimeistään silloin kun rakastuu ihmiseen, jolle ei tuollainen vuoroviikkoavioliitto sovi.

Mitä ihmeen ongelmia siitä seuraisi uudelle kumppanille, jos omaisuus on hankittu ennen uuden kumppanin tulemista kuvioihin? Ellei sitten uusi kumppani ole varaton ja vaatii kesämökin yms. käyttöä, vedoten parisuhteeseen.

Ei ole kysymys varattomuudesta, vaan siitä että en suostuisi siihen että olisi jollakin sopimuksilla etukäteen sovittu että puolet vuodesta en voi viettää aikaa ihmisen kanssa jonka kanssa olen parisuhteessa. Mökit ja muut ei liity tähän mitenkään, vaan en alkaisi suhteeseen lainkaan ihmisen kanssa jonka EX määrittelee milloin voimme tavata.

On ihan normaalia ettei uutta kumppania heti esittele lapsille, mutta harvempi haluaa vaikka seuraavaa 10 vuotta olla parisuhteessa niin että nähdään vain joka toinen viikko. (Jos tähän ei ole käytännön syytä kuten työpaikka eri paikkakunnalla tms).

Ja jos nyt mietit vähän pitemmälle, tällä uudella kumppanilla voi myös olla lapsia ja expuoliso, jotka ovat myös keskenään sopineet jotain älytöntä. Kenen säännöillä mentäisiin? Kenenkä kotona nukutaan ne joka toinen viikko?