Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko kukaan päätynyt että eron jälkeen omaisuutta ei jaeta
23.06.2020 |
Paljon yhteistä omaisuutta, mietitty että pidetään yhteiskäytössä mm. niin että lapset jää asuntoon asumaan ja vanhemmat hommaa omansa joista vuoroviikoin asutaan lasten kanssa. Mitä ongelmia juridisesti tästä voi tulevaisuudessa seurata? Mökit, veneet yms jää myös yhteiskäyttöön lapsiviikoilla käytettäväksi. Eli eropaperit vaan maistraattiin mutta mitään ei jaeta.
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos asiallisista vastauksista. Yhteinen tili säilyy josta pakolliset kulut maksetaan. Ja koska vene ja mökki kuuluu lapsiviikoille niin uudet puolisotkaan ei pääse sekaantumaan. Lapsiviikoille ei kuulu uudet puolisot. Ehkä helpoin ettei virallisesti edes eroaisi. Ainut vaan tulevan omaisuuden kertyminen. Siitä tulee ongelmia. Täytyy jatkaa mietintöjä.
Oletko tietoinen että avioehdon voitte tehdä myös nyt? Sillä voitte rajata kaiken muun pois eron varalta kuin sen mitä haluatte, eli talot ja mökit.
Sinä kun et määrää mitä kenenkin lapsiviikoille kuuluu, eikä sitä voi juridisesti pätevästi missään instanssissa sopia, että "marjatta ei sitten kuulu isän lapsiviikolle" :D
Älkää erotko jos ette halua tällaista. Vai onko tämä erokortti nyt joku sinun vallankäyttövälineesi kun mies ei tee ja elä kuten sinä määräät?
Mies haluaa eron. Yhdessä sovittu näin. Kumoikaan ei halua että yhteiseen kotiin tai mökille tulee toisen uutta puolisoa. Vaikea tässä iässä ja tällä elämänkokemuksella ajatella että joku uusi puoliso määräisi lapsiviikoista. Itse en ainakaan sellaista tyyppiä elämääni halua, enkä usko että mieskään haluaisi. Tiedän että avioehdon voi tehdä nyt mutta en tiedä mihin sitä nyt tarvitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos asiallisista vastauksista. Yhteinen tili säilyy josta pakolliset kulut maksetaan. Ja koska vene ja mökki kuuluu lapsiviikoille niin uudet puolisotkaan ei pääse sekaantumaan. Lapsiviikoille ei kuulu uudet puolisot. Ehkä helpoin ettei virallisesti edes eroaisi. Ainut vaan tulevan omaisuuden kertyminen. Siitä tulee ongelmia. Täytyy jatkaa mietintöjä.
Oletko tietoinen että avioehdon voitte tehdä myös nyt? Sillä voitte rajata kaiken muun pois eron varalta kuin sen mitä haluatte, eli talot ja mökit.
Sinä kun et määrää mitä kenenkin lapsiviikoille kuuluu, eikä sitä voi juridisesti pätevästi missään instanssissa sopia, että "marjatta ei sitten kuulu isän lapsiviikolle" :D
Älkää erotko jos ette halua tällaista. Vai onko tämä erokortti nyt joku sinun vallankäyttövälineesi kun mies ei tee ja elä kuten sinä määräät?
Mies haluaa eron. Yhdessä sovittu näin. Kumoikaan ei halua että yhteiseen kotiin tai mökille tulee toisen uutta puolisoa. Vaikea tässä iässä ja tällä elämänkokemuksella ajatella että joku uusi puoliso määräisi lapsiviikoista. Itse en ainakaan sellaista tyyppiä elämääni halua, enkä usko että mieskään haluaisi. Tiedän että avioehdon voi tehdä nyt mutta en tiedä mihin sitä nyt tarvitsee.
Mieli voi muuttua, kun se uusi rakkaus löytyy. Parempi vaan tehdä ne ositukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useampi tapaus lähipiirissä ja vanhimmat tapaukset ovat jo lähes 15v ja toiminut hyvin.
Vanhemmat ovat eronneet, mutta lapsille ei ole rikottu kotia, vaan lapset saaneet asua entisessä kodissaan, tutussa ympäristössä ja tuttujen tavaroiden ympäröimänä. Mitään ei ole muutettu tai jaettu. Ja uskon näissä tapauksissa lasten kärsineen vähiten erossa eli omaisuutta ei ole jaettu ja se jaetaan kun lapset muuttavat pysyvästi pois kodista.
Ja näissä jompi kumpi vanhempi on jäänyt asumaan lasten kanssa ja toinella oma asunto tai vanhemmat vuorottelet vanhassa kodissa vuoro viikoin.
Ja jos eroaisimme, tekisin ihan samoin, niin hyvin on toiminut, jos ajatellaan lapsen etua, hyvinvointia ja elintasoa.
Sä et voi päättää sellaista että exäsi asuisi seuraavat viisitoista vuotta vuoroviikoin vanhaa kotia. Miten uudet kumppanit? Nukkuuko ne sun parisängyssäsi sillä toisella viikolla, vaihdatte vain lakanat?
En missään tapauksessa haluaisi tällaiseen järjestelyyn. Ero on ero, enkä halua sen jälkeen olla exäni kanssa tekemisissä kuin pakolliset. Ostin oman kodin läheltä vanhaa, ja lapset liikkuvat vuoroviikoin tuon välin. Jos jotain unohtuu, se on nopea käydä hakemassa. Tarvittaessa näistä liikkumisista voidaan joustaa.
Mutta en veisi vuoroviikoin ruokia vanha kodin jääkaappiin, ja siivoisi siellä toisen jälkiä. Sitävartenhan halusin pois, tuo olisi täysi painajainen että edelleen siivoaisin exäni sotkuja. Oma tupa oma lupa. Helpottaa asioita huomattavasti ja voin uuden kumppanin kanssa tehdä mitä haluan. Ei exällä ole siihen mitään sanomista ketä lapseni tapaavat niillä viikoilla kun ovat minun kanssani.
Mutta lapseni puolestako noin voi päättää? Että sinulla ei ole oikeutta yhteen omaan kotiin, me haluamme jakaa sinut ja sille sinä et voi mitään! Meillä aikuisilla on lupa muuttaa uuden rakkauden perässä tai tämän vaatimuksesta vaikka minne, mutta sinähän seuraat perässä, vaikka siitä tulisi mitä tahansa ongelmia. Kun uusi rakkaus niin ilmoittaa, niin sinulla lapsi ei ole enää omaa huonetta, saat nukkua patjalla keittiössä, mutta joka toinen viikko tänne tulet, halusit tai et.
Vuoroviikkolapsista tehdyissä tutkimuksissa he ovat aina tyytyväisiä järjestelyyn. He eivät voi sanoa, että tämä on kamalaa, koska silloin isä tai äiti tulisi surulliseksi. Koko vuoroviikkolapsen elämä on jatkuvaa luopumista viikosta toiseen ja tämä vain siksi, että isä ja äiti haluaa omaa parastaan eli lapsesta niin paljon kuin mahdollista.
Tässä meidän tilanteessahan lasten elämä ei muutu. Koti pysyy, mökkeilyt ja veneilyt. Ainaostaan molemmat vanhemmat ei ole paikalla samaan aikaan (usein riitelemässä). Tämä siis myös lasten toive ja heilläi mikään muutu kuin paremmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos asiallisista vastauksista. Yhteinen tili säilyy josta pakolliset kulut maksetaan. Ja koska vene ja mökki kuuluu lapsiviikoille niin uudet puolisotkaan ei pääse sekaantumaan. Lapsiviikoille ei kuulu uudet puolisot. Ehkä helpoin ettei virallisesti edes eroaisi. Ainut vaan tulevan omaisuuden kertyminen. Siitä tulee ongelmia. Täytyy jatkaa mietintöjä.
Oletko tietoinen että avioehdon voitte tehdä myös nyt? Sillä voitte rajata kaiken muun pois eron varalta kuin sen mitä haluatte, eli talot ja mökit.
Sinä kun et määrää mitä kenenkin lapsiviikoille kuuluu, eikä sitä voi juridisesti pätevästi missään instanssissa sopia, että "marjatta ei sitten kuulu isän lapsiviikolle" :D
Älkää erotko jos ette halua tällaista. Vai onko tämä erokortti nyt joku sinun vallankäyttövälineesi kun mies ei tee ja elä kuten sinä määräät?
Mies haluaa eron. Yhdessä sovittu näin. Kumoikaan ei halua että yhteiseen kotiin tai mökille tulee toisen uutta puolisoa. Vaikea tässä iässä ja tällä elämänkokemuksella ajatella että joku uusi puoliso määräisi lapsiviikoista. Itse en ainakaan sellaista tyyppiä elämääni halua, enkä usko että mieskään haluaisi. Tiedän että avioehdon voi tehdä nyt mutta en tiedä mihin sitä nyt tarvitsee.
Ei kukaan uusi puoliso olekaan tätä asiaa todennäköisesti määräämässä. Mutta muistatko millaista oli vastarakastuneena? Rakastunut ihminen haluaa viettää aikaa sen rakkaansa kanssa, ja siinä ei sitten ehkä enää niin kamalasti paina nämä ajatukset siitä että exäni ei tästä nyt pidä. Ero tarkoittaa eroa parisuhteesta, ja sen jälkeen et voi enää määritellä mitä entinen kumppanisi tekee. Hänellä voi mieli muuttua, vaikka susta nyt tuntuisikin uskomattomalta että mies voisi rakastua uuteen naiseen.
Sanon tän ihan kokemuksesta, minun exäni halusi eron ja sillä oli jo uusi nainen katsottuna. On mahdotonta sekä syödä että säästää kakkua. Jostain pitää luopua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useampi tapaus lähipiirissä ja vanhimmat tapaukset ovat jo lähes 15v ja toiminut hyvin.
Vanhemmat ovat eronneet, mutta lapsille ei ole rikottu kotia, vaan lapset saaneet asua entisessä kodissaan, tutussa ympäristössä ja tuttujen tavaroiden ympäröimänä. Mitään ei ole muutettu tai jaettu. Ja uskon näissä tapauksissa lasten kärsineen vähiten erossa eli omaisuutta ei ole jaettu ja se jaetaan kun lapset muuttavat pysyvästi pois kodista.
Ja näissä jompi kumpi vanhempi on jäänyt asumaan lasten kanssa ja toinella oma asunto tai vanhemmat vuorottelet vanhassa kodissa vuoro viikoin.
Ja jos eroaisimme, tekisin ihan samoin, niin hyvin on toiminut, jos ajatellaan lapsen etua, hyvinvointia ja elintasoa.
Sä et voi päättää sellaista että exäsi asuisi seuraavat viisitoista vuotta vuoroviikoin vanhaa kotia. Miten uudet kumppanit? Nukkuuko ne sun parisängyssäsi sillä toisella viikolla, vaihdatte vain lakanat?
En missään tapauksessa haluaisi tällaiseen järjestelyyn. Ero on ero, enkä halua sen jälkeen olla exäni kanssa tekemisissä kuin pakolliset. Ostin oman kodin läheltä vanhaa, ja lapset liikkuvat vuoroviikoin tuon välin. Jos jotain unohtuu, se on nopea käydä hakemassa. Tarvittaessa näistä liikkumisista voidaan joustaa.
Mutta en veisi vuoroviikoin ruokia vanha kodin jääkaappiin, ja siivoisi siellä toisen jälkiä. Sitävartenhan halusin pois, tuo olisi täysi painajainen että edelleen siivoaisin exäni sotkuja. Oma tupa oma lupa. Helpottaa asioita huomattavasti ja voin uuden kumppanin kanssa tehdä mitä haluan. Ei exällä ole siihen mitään sanomista ketä lapseni tapaavat niillä viikoilla kun ovat minun kanssani.
Mutta lapseni puolestako noin voi päättää? Että sinulla ei ole oikeutta yhteen omaan kotiin, me haluamme jakaa sinut ja sille sinä et voi mitään! Meillä aikuisilla on lupa muuttaa uuden rakkauden perässä tai tämän vaatimuksesta vaikka minne, mutta sinähän seuraat perässä, vaikka siitä tulisi mitä tahansa ongelmia. Kun uusi rakkaus niin ilmoittaa, niin sinulla lapsi ei ole enää omaa huonetta, saat nukkua patjalla keittiössä, mutta joka toinen viikko tänne tulet, halusit tai et.
Vuoroviikkolapsista tehdyissä tutkimuksissa he ovat aina tyytyväisiä järjestelyyn. He eivät voi sanoa, että tämä on kamalaa, koska silloin isä tai äiti tulisi surulliseksi. Koko vuoroviikkolapsen elämä on jatkuvaa luopumista viikosta toiseen ja tämä vain siksi, että isä ja äiti haluaa omaa parastaan eli lapsesta niin paljon kuin mahdollista.
Meillä on kummassakin kodissa lapsilla omat huoneet. Välimatkaa alle kilometri. Koen että tämä on parempi järjestely kuin se että lapset asuisivat samaa kotia ja exän kanssa vuorottelisimme vanhassa kodissa. Kummallakin meistä aikuisista on nyt oma elämä ja mahdollisuus tavata uusia kumppaneita. Tuossa sinun ehdottamassasi mallissa lapset tapaisivat myös isää ja äitiä vain joka toinen viikko, kuten vuoroviikkoperheissä muutenkin Sillä erotuksella että vanhemmilla ei olisi mahdollista rakentaa mitään omaa elämää sen ulkopuolella. Harvalla on varaa kolmeen kotiin? Vai olisiko se toinenkin asunto yhteinen?
Tuskin kukaan eroaa onnellisesta parisuhteesta. Jos asiat olisivat niin hyvin, niin miksi edes erota?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä aloittaja nyt ajattelee lasten edun varjolla omaisuuden säilyttämistä.
Hän tahtoo pitää kaikki entiset edut vaikka mies lähteekin.
Ilmeisesti mies kokee syyllisyyttä koska on eroa ehdottanut ja aloittaja kokee, että syyllisyys on ihan oikein ja mies saa maksaa jos hän suostuu eroamaan.
Ilmeisesti miehen eropäätös on niin suuri kolauksen, että pitämällä täyden kontrollin miehen elämään hän sai siitä niin henkisen kuin taloudellisenkin hyvityksen.
Mies on ehkä rakastunut uuteen, ei uskalla sitä sanoa ja siksi joko lupaa mitä tahansa (joita lupauksia ei voi pitää jatkossa) saadakseen eron tai sitten vain haluaa erota, mutta ei saa "lupaa" aloittajalta muulla tavoin kuin nyt on kerrottu. Eli kaikki jää ennalleen, mutta vain "erotaan". Mutta harvoin nämä leikkierot onnistuvat.
Mies voi nyt sanoa, että ei tule uutta naista kuvioon, joko valehtelee tai jopa luulee niin.
Todellisuudessa ette voi kumpikaan luvata tai luulla, että koskaan ei kukaan uusi tule kuvioon. Tulee ehkä myös uusia lapsia, luultavasti.
Ihmisen mieli voi muuttua. Eksä sanoi, ettei koskaan halua lapsia ja se sopi minulle mainiosti, koska en itsekään halua lapsia. No nyt on eksän uusi vaimo raskaana ja eksä tuntuu olevan niin onnellinen tästä perheenlisäyksestä. Kun lopulta se oikea puoliso löytyi, myös mieli muuttui lapsiasiasta. Olen oikein tyytyväinen hänen puolestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä aloittaja nyt ajattelee lasten edun varjolla omaisuuden säilyttämistä.
Hän tahtoo pitää kaikki entiset edut vaikka mies lähteekin.
Ilmeisesti mies kokee syyllisyyttä koska on eroa ehdottanut ja aloittaja kokee, että syyllisyys on ihan oikein ja mies saa maksaa jos hän suostuu eroamaan.
Ilmeisesti miehen eropäätös on niin suuri kolauksen, että pitämällä täyden kontrollin miehen elämään hän sai siitä niin henkisen kuin taloudellisenkin hyvityksen.Mies on ehkä rakastunut uuteen, ei uskalla sitä sanoa ja siksi joko lupaa mitä tahansa (joita lupauksia ei voi pitää jatkossa) saadakseen eron tai sitten vain haluaa erota, mutta ei saa "lupaa" aloittajalta muulla tavoin kuin nyt on kerrottu. Eli kaikki jää ennalleen, mutta vain "erotaan". Mutta harvoin nämä leikkierot onnistuvat.
Mies voi nyt sanoa, että ei tule uutta naista kuvioon, joko valehtelee tai jopa luulee niin.
Todellisuudessa ette voi kumpikaan luvata tai luulla, että koskaan ei kukaan uusi tule kuvioon. Tulee ehkä myös uusia lapsia, luultavasti.
Juurikin tämä! Eroshokissa voi kuvitella että haluaa säilyttää kaiken mahdollisimman ennallaan, ja ymmärrän että lasten kannalta on hyvä jos toinen vanhemmista jää vanhaan kotiin ettei ihan kaikki muutu. Mutta yhtään pitemmällä aikavälillä voi olla ettei itsekään halua että mikään ei muutu. Voi olla että tulee uusi kumppani ja hänen kanssaan uusia harrastuksia, ei ehkä haluakaan enää mökille vaan vaikka moottoripyöräillä yhdessä.
Tai sillä uudella kumppanillakin on mökki, ja viihdytte paremmin siellä. Kenties alattekin kiertää kansallispuistoja patikoiden tai ryhdytte karavaanareiksi. Nämä ovat vain esimerkkejä, mutta et voi tietää miltä elämäsi näyttää 5 vuoden kuluttua, jos et anna itsellesi yhtään mahdollisuutta muuttua ja kasvaa.
Ajatus uudesta kumppanista voi tuntua ihan mahdottomalle nyt, mutta ei ehkä 5 vuoden aikajänteellä. Elämässä mikään ei ole niin varmaa kuin muutos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma tulee, kun toinen menee uudestaan avioon ja kuolee. Silloin ryhdytään etsimään papereita edellisen liiton osituksesta.
Eli yhdessä voi omistaa, kunhan siitä on tehty selkeä dokumentti.Hetkinen, eikös tässä ole kyse kun meni ensimmäistä kertaa naimisiin.
Mitäs osituksia kuolleet tarvii? Lapsethan perii automaattisesti.On kumma, juttu . Erossa on tavallista, että ositus tehdään. Mikään ei velvoita näin tekemään, se vaan saattaa helpottaa asioita tai sitten ei.
Nyt jos joku haluaa toimia toisin, ollaan heti vaatimassa palutuuta käytäntöön.
Mä en ymmärrä miksi jankkaat vastaan, vaikka täällä on toistettu jo minta kertaa. Tehkää se ositus nyt. Se on pakko tehdä joskus (viimeistään, kun toinen kuolee, eikä se missään tapauksessa ole helpompaa myöhemmin). Ymmärrätkö, että jos sitä ei tehdä niin miehesi ”omistaa” edelleen puolet sun rahoista, säästöistä ym jatkossa. Erotilanteessa kaikki pariskunnan rahat ja omaisuus lasketaan yhteen ja sitten jaetaan. Se on kiva kymmenen vuoden päästä yrittää selvittää mihin kenelläkin oikeus ja koittaa todistella mikä rahasta on hankittu eron jälkeen. Kiinteäomaisuus on silloin sen helpoin juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useampi tapaus lähipiirissä ja vanhimmat tapaukset ovat jo lähes 15v ja toiminut hyvin.
Vanhemmat ovat eronneet, mutta lapsille ei ole rikottu kotia, vaan lapset saaneet asua entisessä kodissaan, tutussa ympäristössä ja tuttujen tavaroiden ympäröimänä. Mitään ei ole muutettu tai jaettu. Ja uskon näissä tapauksissa lasten kärsineen vähiten erossa eli omaisuutta ei ole jaettu ja se jaetaan kun lapset muuttavat pysyvästi pois kodista.
Ja näissä jompi kumpi vanhempi on jäänyt asumaan lasten kanssa ja toinella oma asunto tai vanhemmat vuorottelet vanhassa kodissa vuoro viikoin.
Ja jos eroaisimme, tekisin ihan samoin, niin hyvin on toiminut, jos ajatellaan lapsen etua, hyvinvointia ja elintasoa.
Sä et voi päättää sellaista että exäsi asuisi seuraavat viisitoista vuotta vuoroviikoin vanhaa kotia. Miten uudet kumppanit? Nukkuuko ne sun parisängyssäsi sillä toisella viikolla, vaihdatte vain lakanat?
En missään tapauksessa haluaisi tällaiseen järjestelyyn. Ero on ero, enkä halua sen jälkeen olla exäni kanssa tekemisissä kuin pakolliset. Ostin oman kodin läheltä vanhaa, ja lapset liikkuvat vuoroviikoin tuon välin. Jos jotain unohtuu, se on nopea käydä hakemassa. Tarvittaessa näistä liikkumisista voidaan joustaa.
Mutta en veisi vuoroviikoin ruokia vanha kodin jääkaappiin, ja siivoisi siellä toisen jälkiä. Sitävartenhan halusin pois, tuo olisi täysi painajainen että edelleen siivoaisin exäni sotkuja. Oma tupa oma lupa. Helpottaa asioita huomattavasti ja voin uuden kumppanin kanssa tehdä mitä haluan. Ei exällä ole siihen mitään sanomista ketä lapseni tapaavat niillä viikoilla kun ovat minun kanssani.
Mutta lapseni puolestako noin voi päättää? Että sinulla ei ole oikeutta yhteen omaan kotiin, me haluamme jakaa sinut ja sille sinä et voi mitään! Meillä aikuisilla on lupa muuttaa uuden rakkauden perässä tai tämän vaatimuksesta vaikka minne, mutta sinähän seuraat perässä, vaikka siitä tulisi mitä tahansa ongelmia. Kun uusi rakkaus niin ilmoittaa, niin sinulla lapsi ei ole enää omaa huonetta, saat nukkua patjalla keittiössä, mutta joka toinen viikko tänne tulet, halusit tai et.
Vuoroviikkolapsista tehdyissä tutkimuksissa he ovat aina tyytyväisiä järjestelyyn. He eivät voi sanoa, että tämä on kamalaa, koska silloin isä tai äiti tulisi surulliseksi. Koko vuoroviikkolapsen elämä on jatkuvaa luopumista viikosta toiseen ja tämä vain siksi, että isä ja äiti haluaa omaa parastaan eli lapsesta niin paljon kuin mahdollista.Meillä on kummassakin kodissa lapsilla omat huoneet. Välimatkaa alle kilometri. Koen että tämä on parempi järjestely kuin se että lapset asuisivat samaa kotia ja exän kanssa vuorottelisimme vanhassa kodissa. Kummallakin meistä aikuisista on nyt oma elämä ja mahdollisuus tavata uusia kumppaneita. Tuossa sinun ehdottamassasi mallissa lapset tapaisivat myös isää ja äitiä vain joka toinen viikko, kuten vuoroviikkoperheissä muutenkin Sillä erotuksella että vanhemmilla ei olisi mahdollista rakentaa mitään omaa elämää sen ulkopuolella. Harvalla on varaa kolmeen kotiin? Vai olisiko se toinenkin asunto yhteinen?
Tuskin kukaan eroaa onnellisesta parisuhteesta. Jos asiat olisivat niin hyvin, niin miksi edes erota?
En ole ap (eikä muuten ollut tuo edellinenkään, jolle vastasit), mutta ihan hyvin oman elämän voi rakentaa, vaikka joka toinen viikko asuu lastensa kanssa ja lastensa luona. Aikuiset vain harvoin viitsivät miettiä asiaa lapsen kannalta, he ovat kokonaan tunteiden vietävissä. Tässäkin ketjussa moni sanoo, että sopimukset unohtuvat, kun rakastutaan. Outoa, että esim. pankki ei anna mitään rakastumishelpotuksia lainanmaksuun.
Ilmeisesti se puoliso, joka ei ole näitä ansainnut/perinyt ei myöskään halua luopua näistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma tulee, kun toinen menee uudestaan avioon ja kuolee. Silloin ryhdytään etsimään papereita edellisen liiton osituksesta.
Eli yhdessä voi omistaa, kunhan siitä on tehty selkeä dokumentti.Hetkinen, eikös tässä ole kyse kun meni ensimmäistä kertaa naimisiin.
Mitäs osituksia kuolleet tarvii? Lapsethan perii automaattisesti.On kumma, juttu . Erossa on tavallista, että ositus tehdään. Mikään ei velvoita näin tekemään, se vaan saattaa helpottaa asioita tai sitten ei.
Nyt jos joku haluaa toimia toisin, ollaan heti vaatimassa palutuuta käytäntöön.Mä en ymmärrä miksi jankkaat vastaan, vaikka täällä on toistettu jo minta kertaa. Tehkää se ositus nyt. Se on pakko tehdä joskus (viimeistään, kun toinen kuolee, eikä se missään tapauksessa ole helpompaa myöhemmin). Ymmärrätkö, että jos sitä ei tehdä niin miehesi ”omistaa” edelleen puolet sun rahoista, säästöistä ym jatkossa. Erotilanteessa kaikki pariskunnan rahat ja omaisuus lasketaan yhteen ja sitten jaetaan. Se on kiva kymmenen vuoden päästä yrittää selvittää mihin kenelläkin oikeus ja koittaa todistella mikä rahasta on hankittu eron jälkeen. Kiinteäomaisuus on silloin sen helpoin juttu.
Mutta eihän mies omista puolta minun säästöistäni ja rahoistani edes eroamisen hetkellä, miten se omistaisi niitä myöhemminkään? Omaisuuksiemme arvo lasketaan yhteen, mutta ei se omistusoikeus mihinkään katoa, omistan edelleen 200 000 maksaneen asuntoni ja mies omistaa edelleen 250 000 e maksaneen kesämökin. Osituksessa nuo asiat todetaan, mutta ei omistusoikeudet siirry. Miehelle sen sijaan tulee maksettavaksi 25 000 e tasinkoa minulle, jos niin vaadin, mutta osituksessa usein riittää, että todetaan omaisuudet, niiden arvot ja lopuksi päätetään, että kumpikin pitää omansa eikä tasinkoja vaadita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma tulee, kun toinen menee uudestaan avioon ja kuolee. Silloin ryhdytään etsimään papereita edellisen liiton osituksesta.
Eli yhdessä voi omistaa, kunhan siitä on tehty selkeä dokumentti.Hetkinen, eikös tässä ole kyse kun meni ensimmäistä kertaa naimisiin.
Mitäs osituksia kuolleet tarvii? Lapsethan perii automaattisesti.On kumma, juttu . Erossa on tavallista, että ositus tehdään. Mikään ei velvoita näin tekemään, se vaan saattaa helpottaa asioita tai sitten ei.
Nyt jos joku haluaa toimia toisin, ollaan heti vaatimassa palutuuta käytäntöön.Mä en ymmärrä miksi jankkaat vastaan, vaikka täällä on toistettu jo minta kertaa. Tehkää se ositus nyt. Se on pakko tehdä joskus (viimeistään, kun toinen kuolee, eikä se missään tapauksessa ole helpompaa myöhemmin). Ymmärrätkö, että jos sitä ei tehdä niin miehesi ”omistaa” edelleen puolet sun rahoista, säästöistä ym jatkossa. Erotilanteessa kaikki pariskunnan rahat ja omaisuus lasketaan yhteen ja sitten jaetaan. Se on kiva kymmenen vuoden päästä yrittää selvittää mihin kenelläkin oikeus ja koittaa todistella mikä rahasta on hankittu eron jälkeen. Kiinteäomaisuus on silloin sen helpoin juttu.
Mutta eihän mies omista puolta minun säästöistäni ja rahoistani edes eroamisen hetkellä, miten se omistaisi niitä myöhemminkään? Omaisuuksiemme arvo lasketaan yhteen, mutta ei se omistusoikeus mihinkään katoa, omistan edelleen 200 000 maksaneen asuntoni ja mies omistaa edelleen 250 000 e maksaneen kesämökin. Osituksessa nuo asiat todetaan, mutta ei omistusoikeudet siirry. Miehelle sen sijaan tulee maksettavaksi 25 000 e tasinkoa minulle, jos niin vaadin, mutta osituksessa usein riittää, että todetaan omaisuudet, niiden arvot ja lopuksi päätetään, että kumpikin pitää omansa eikä tasinkoja vaadita.
Niin riittää, mutta siitä pitää olla se osituspaperi olemassa. Osituksessa jaetaan kaikki omaisuus (myös rahat ei vain kiinteää omaisuutta). Muuten voi tulla vaikka mutä vaatimuksia jossain tulevaisuudessa. Esimerkki: tilanne on toisin päin (sinä omistat kalliimman kiinteistön). Mies kuolee ja hänellä on alaikäinen (ei sinun) lapsi. Ositusta ei ole tehty. Edunvalvoja ei suostukaan mihinkään ”ei tarvita tasinkoa” lauseeseen, joten maksat kuolinpesälle tasinkoa eli ”vieraalle” lapselle onistasi. Edelleen, ei ole sellaista tilannetta, jossa osituksen teko olisi jotenkin helpompaa jossain hamaassa tulevaisuudessa. Se helpoin hetki on nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma tulee, kun toinen menee uudestaan avioon ja kuolee. Silloin ryhdytään etsimään papereita edellisen liiton osituksesta.
Eli yhdessä voi omistaa, kunhan siitä on tehty selkeä dokumentti.Hetkinen, eikös tässä ole kyse kun meni ensimmäistä kertaa naimisiin.
Mitäs osituksia kuolleet tarvii? Lapsethan perii automaattisesti.On kumma, juttu . Erossa on tavallista, että ositus tehdään. Mikään ei velvoita näin tekemään, se vaan saattaa helpottaa asioita tai sitten ei.
Nyt jos joku haluaa toimia toisin, ollaan heti vaatimassa palutuuta käytäntöön.Mä en ymmärrä miksi jankkaat vastaan, vaikka täällä on toistettu jo minta kertaa. Tehkää se ositus nyt. Se on pakko tehdä joskus (viimeistään, kun toinen kuolee, eikä se missään tapauksessa ole helpompaa myöhemmin). Ymmärrätkö, että jos sitä ei tehdä niin miehesi ”omistaa” edelleen puolet sun rahoista, säästöistä ym jatkossa. Erotilanteessa kaikki pariskunnan rahat ja omaisuus lasketaan yhteen ja sitten jaetaan. Se on kiva kymmenen vuoden päästä yrittää selvittää mihin kenelläkin oikeus ja koittaa todistella mikä rahasta on hankittu eron jälkeen. Kiinteäomaisuus on silloin sen helpoin juttu.
Mutta eihän mies omista puolta minun säästöistäni ja rahoistani edes eroamisen hetkellä, miten se omistaisi niitä myöhemminkään? Omaisuuksiemme arvo lasketaan yhteen, mutta ei se omistusoikeus mihinkään katoa, omistan edelleen 200 000 maksaneen asuntoni ja mies omistaa edelleen 250 000 e maksaneen kesämökin. Osituksessa nuo asiat todetaan, mutta ei omistusoikeudet siirry. Miehelle sen sijaan tulee maksettavaksi 25 000 e tasinkoa minulle, jos niin vaadin, mutta osituksessa usein riittää, että todetaan omaisuudet, niiden arvot ja lopuksi päätetään, että kumpikin pitää omansa eikä tasinkoja vaadita.
Jos avioehtoa ei ole niin kyllä omistaa. Osituksessa kaikki listataan ja sitten jaetaan. Lain mukaan puolisolla on oikeus puoleen (sulla on tilillä kymppitonni miehellä nolla euroa. Ei muuta omaisuutta, maksat miehelle viisi tuhatta tasinkoa. Jos mies ei vaadi rahoja, niin voitte sopia, ettei tasinkoa makseta, mutta se on erillinen sopimus). Käytännössä toki molemmat usein pitää omansa ja ehkä hiukan tasataan, mutta ymmärrät varmaan, että nämä asiat kannattaa sopia erotessa, ei jossain tulevaisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useampi tapaus lähipiirissä ja vanhimmat tapaukset ovat jo lähes 15v ja toiminut hyvin.
Vanhemmat ovat eronneet, mutta lapsille ei ole rikottu kotia, vaan lapset saaneet asua entisessä kodissaan, tutussa ympäristössä ja tuttujen tavaroiden ympäröimänä. Mitään ei ole muutettu tai jaettu. Ja uskon näissä tapauksissa lasten kärsineen vähiten erossa eli omaisuutta ei ole jaettu ja se jaetaan kun lapset muuttavat pysyvästi pois kodista.
Ja näissä jompi kumpi vanhempi on jäänyt asumaan lasten kanssa ja toinella oma asunto tai vanhemmat vuorottelet vanhassa kodissa vuoro viikoin.
Ja jos eroaisimme, tekisin ihan samoin, niin hyvin on toiminut, jos ajatellaan lapsen etua, hyvinvointia ja elintasoa.
Sä et voi päättää sellaista että exäsi asuisi seuraavat viisitoista vuotta vuoroviikoin vanhaa kotia. Miten uudet kumppanit? Nukkuuko ne sun parisängyssäsi sillä toisella viikolla, vaihdatte vain lakanat?
En missään tapauksessa haluaisi tällaiseen järjestelyyn. Ero on ero, enkä halua sen jälkeen olla exäni kanssa tekemisissä kuin pakolliset. Ostin oman kodin läheltä vanhaa, ja lapset liikkuvat vuoroviikoin tuon välin. Jos jotain unohtuu, se on nopea käydä hakemassa. Tarvittaessa näistä liikkumisista voidaan joustaa.
Mutta en veisi vuoroviikoin ruokia vanha kodin jääkaappiin, ja siivoisi siellä toisen jälkiä. Sitävartenhan halusin pois, tuo olisi täysi painajainen että edelleen siivoaisin exäni sotkuja. Oma tupa oma lupa. Helpottaa asioita huomattavasti ja voin uuden kumppanin kanssa tehdä mitä haluan. Ei exällä ole siihen mitään sanomista ketä lapseni tapaavat niillä viikoilla kun ovat minun kanssani.
Mutta lapseni puolestako noin voi päättää? Että sinulla ei ole oikeutta yhteen omaan kotiin, me haluamme jakaa sinut ja sille sinä et voi mitään! Meillä aikuisilla on lupa muuttaa uuden rakkauden perässä tai tämän vaatimuksesta vaikka minne, mutta sinähän seuraat perässä, vaikka siitä tulisi mitä tahansa ongelmia. Kun uusi rakkaus niin ilmoittaa, niin sinulla lapsi ei ole enää omaa huonetta, saat nukkua patjalla keittiössä, mutta joka toinen viikko tänne tulet, halusit tai et.
Vuoroviikkolapsista tehdyissä tutkimuksissa he ovat aina tyytyväisiä järjestelyyn. He eivät voi sanoa, että tämä on kamalaa, koska silloin isä tai äiti tulisi surulliseksi. Koko vuoroviikkolapsen elämä on jatkuvaa luopumista viikosta toiseen ja tämä vain siksi, että isä ja äiti haluaa omaa parastaan eli lapsesta niin paljon kuin mahdollista.Meillä on kummassakin kodissa lapsilla omat huoneet. Välimatkaa alle kilometri. Koen että tämä on parempi järjestely kuin se että lapset asuisivat samaa kotia ja exän kanssa vuorottelisimme vanhassa kodissa. Kummallakin meistä aikuisista on nyt oma elämä ja mahdollisuus tavata uusia kumppaneita. Tuossa sinun ehdottamassasi mallissa lapset tapaisivat myös isää ja äitiä vain joka toinen viikko, kuten vuoroviikkoperheissä muutenkin Sillä erotuksella että vanhemmilla ei olisi mahdollista rakentaa mitään omaa elämää sen ulkopuolella. Harvalla on varaa kolmeen kotiin? Vai olisiko se toinenkin asunto yhteinen?
Tuskin kukaan eroaa onnellisesta parisuhteesta. Jos asiat olisivat niin hyvin, niin miksi edes erota?
En ole ap (eikä muuten ollut tuo edellinenkään, jolle vastasit), mutta ihan hyvin oman elämän voi rakentaa, vaikka joka toinen viikko asuu lastensa kanssa ja lastensa luona. Aikuiset vain harvoin viitsivät miettiä asiaa lapsen kannalta, he ovat kokonaan tunteiden vietävissä. Tässäkin ketjussa moni sanoo, että sopimukset unohtuvat, kun rakastutaan. Outoa, että esim. pankki ei anna mitään rakastumishelpotuksia lainanmaksuun.
Ehkä pitäisi sanoa, että lupaukset unohtuu. Pankin kanssa on mustaa valkoisella ja se velvoittaa juridisesti. Se, että sanoo ei-vaimolle, että mikään ei koskaan muutu, on vain toiveajattelua. Se voi onnistuakin, mutta sen varaan ei kannata laskea tärkeitä asioita.
Pidän tästä ideasta, että aikuiset muuttaa, lapset ei. Silti tekisin osituksen, kun välit on yhä hyvät, koska elämä menee eteenpäin ja mieli muuttuu ja uudet rakkaudet voivat sokaista ja/tai loukata. Tällöin on hyvä voida muuttaa sovittua tilanteen mukaan vähäisellä vaivalla.
Lisäksi tosiaan lapsilla on oikeus tutustua tuleviin sukulaisiinsa: sisarpuoliin ja heidän vanhempiin. Perhe on tärkeä osa elämään. Siksi ei ole oikein kieltää heitä mahdollisuutta tutustua heihin.
Alue: Aihe vapaa
Mutta lapseni puolestako noin voi päättää? Että sinulla ei ole oikeutta yhteen omaan kotiin, me haluamme jakaa sinut ja sille sinä et voi mitään! Meillä aikuisilla on lupa muuttaa uuden rakkauden perässä tai tämän vaatimuksesta vaikka minne, mutta sinähän seuraat perässä, vaikka siitä tulisi mitä tahansa ongelmia. Kun uusi rakkaus niin ilmoittaa, niin sinulla lapsi ei ole enää omaa huonetta, saat nukkua patjalla keittiössä, mutta joka toinen viikko tänne tulet, halusit tai et.
Vuoroviikkolapsista tehdyissä tutkimuksissa he ovat aina tyytyväisiä järjestelyyn. He eivät voi sanoa, että tämä on kamalaa, koska silloin isä tai äiti tulisi surulliseksi. Koko vuoroviikkolapsen elämä on jatkuvaa luopumista viikosta toiseen ja tämä vain siksi, että isä ja äiti haluaa omaa parastaan eli lapsesta niin paljon kuin mahdollista.