Onko kukaan päätynyt että eron jälkeen omaisuutta ei jaeta

Jos tuo ratkaisu tuntuu hyvältä nyt se ei ole sitä välttämättä enää viiden vuoden kuluttua.

On varmaa jos olette normaaleja ihmisiä teille tulee uusia ihmissuhdekuvioita. Tulevat kumppanit ei välttämättä suostu siihen että ovat suhteessa vain vuoroviikoin ettekä tekään ole välttämättä samaa mieltä kuin nyt. Jompi kumpi tuo uuden kumppanin lasten elämään.

Lapsien kannalta tuo on ihannetilanne, saavat pysyä kotonaan, heistä ei tule reissulapsia vaan aikuiset vaihtaa kotia viikon välein.

Ilmeisesti olette aika varakkaita jos teillä on mahdollisuus kolmeen kotiin.

Ihan mielenkiinnosta kysyn että onko teillä perittyä omaisuutta vai miten olette omaisuutenne hankkineet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma tulee, kun toinen menee uudestaan avioon ja kuolee. Silloin ryhdytään etsimään papereita edellisen liiton osituksesta.

Eli yhdessä voi omistaa, kunhan siitä on tehty selkeä dokumentti.

Hetkinen, eikös tässä ole kyse kun meni ensimmäistä kertaa naimisiin.

Mitäs osituksia kuolleet tarvii? Lapsethan perii automaattisesti.

On kumma, juttu . Erossa on tavallista, että ositus tehdään. Mikään ei velvoita näin tekemään, se vaan saattaa helpottaa asioita tai sitten ei.

Nyt jos joku haluaa toimia toisin, ollaan heti vaatimassa palutuuta käytäntöön.

Kun ex puoliso kuolee niin perukirjaan tarvii myös ositus -sopimuksen. Jos sitä ei ole niin katsotaan, että puoliso kuuluu perikuntaan myös.

Valitettavan usein nämä sopimukset omaisuudesta mutkistuu, kun uusia puoliso - ehdokkaita ilmaantuu. Ei enää ollakaan väleissä, kun halutaan mökkiä ja venettä käyttää uuden puolisosi kanssa.

Siinä kohtaa tosiaan ositus tehtävä jos toinen haluaa uuden puolison mökille. Mökki kun on lapsiviikoilla käytettävissä jolloin uudet puolisot ei kuulu kuvioon. Sovittu siis että uusia puolisoita ei yhteiseen omaisuuteen.

Uusi puoliso alkaa sanoa, että hänen lastensa pitää saada käyttää mökkiä ja venettä ym. myös. Ja lasten tulee saada leikkiä yhdessä. Uusi puoliso ei kuitenkaan missään nimessä halua, että uuden perheen rahoja käytetään ex-perheen/ex-puolison eduksi. Parempi sopia, kuka omistaa mitäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos asiallisista vastauksista. Yhteinen tili säilyy josta pakolliset kulut maksetaan. Ja koska vene ja mökki kuuluu lapsiviikoille niin uudet puolisotkaan ei pääse sekaantumaan. Lapsiviikoille ei kuulu uudet puolisot. Ehkä helpoin ettei virallisesti edes eroaisi. Ainut vaan tulevan omaisuuden kertyminen. Siitä tulee ongelmia. Täytyy jatkaa mietintöjä.

Uudet puolisot eivät kuulu lapsiviikolle? Ihana idealistinen ajatus, joka ei toimi.

Ja tuossa on ongelmia tulossa, ei tule onnistumaan.

Siinä vaiheessa kun toinen teistä rakastuu uudelleen, tuollaiset säännöt aiheuttavat turhaa riitaa.

Miksi se ei toimi?

Olen eronnut 8 vuotta sitten, uudessa suhteessa olen ollut 6 vuotta. Lapseni ovat tavanneet uuden kumppanini kolme kertaa. Lapsiviikoilla olen lasten kanssa, väliviikoilla uuden kumppanin kanssa. Meille erittäin hyvin sopiva järjestely.

Vierailija kirjoitti:

Jos tuo ratkaisu tuntuu hyvältä nyt se ei ole sitä välttämättä enää viiden vuoden kuluttua.

On varmaa jos olette normaaleja ihmisiä teille tulee uusia ihmissuhdekuvioita. Tulevat kumppanit ei välttämättä suostu siihen että ovat suhteessa vain vuoroviikoin ettekä tekään ole välttämättä samaa mieltä kuin nyt. Jompi kumpi tuo uuden kumppanin lasten elämään.

Lapsien kannalta tuo on ihannetilanne, saavat pysyä kotonaan, heistä ei tule reissulapsia vaan aikuiset vaihtaa kotia viikon välein.

Ilmeisesti olette aika varakkaita jos teillä on mahdollisuus kolmeen kotiin.

Ihan mielenkiinnosta kysyn että onko teillä perittyä omaisuutta vai miten olette omaisuutenne hankkineet.

Tuo täytyykin ottaa huomioon että voiko tosiaan uusi puoliso vaatia että on mukana lapsiviikoillakin. Ja meneekö se lasten ja sopimuksen edelle. Kiitos tästä näkökulmasta. Lisää mietittävää.

Varakkuudesta en tiedä. Ei vaan ole vaihtoehtoja meidän tilanteessa (en viitsi koko hommaa selittää mutta mitään ei pysty myymäänkään) . En itsekään tiedä miten saan rahat kaikkeen riittämään. Aika näyttää, voi käydä huonostikin.

Vierailija kirjoitti:

Jos tuo ratkaisu tuntuu hyvältä nyt se ei ole sitä välttämättä enää viiden vuoden kuluttua.

On varmaa jos olette normaaleja ihmisiä teille tulee uusia ihmissuhdekuvioita. Tulevat kumppanit ei välttämättä suostu siihen että ovat suhteessa vain vuoroviikoin ettekä tekään ole välttämättä samaa mieltä kuin nyt. Jompi kumpi tuo uuden kumppanin lasten elämään.

Lapsien kannalta tuo on ihannetilanne, saavat pysyä kotonaan, heistä ei tule reissulapsia vaan aikuiset vaihtaa kotia viikon välein.

Ilmeisesti olette aika varakkaita jos teillä on mahdollisuus kolmeen kotiin.

Ihan mielenkiinnosta kysyn että onko teillä perittyä omaisuutta vai miten olette omaisuutenne hankkineet.

Jos uusi kumppani ei hyväksy minua ja aikaisempaa elämääni, niin hän ei ole minulle sopiva puoliso. Jos ei kunnioita tekemiäni sopimuksia, vaan haluaa niitä rikottavan, niin kiitos ei, en jatka kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos asiallisista vastauksista. Yhteinen tili säilyy josta pakolliset kulut maksetaan. Ja koska vene ja mökki kuuluu lapsiviikoille niin uudet puolisotkaan ei pääse sekaantumaan. Lapsiviikoille ei kuulu uudet puolisot. Ehkä helpoin ettei virallisesti edes eroaisi. Ainut vaan tulevan omaisuuden kertyminen. Siitä tulee ongelmia. Täytyy jatkaa mietintöjä.

Uudet puolisot eivät kuulu lapsiviikolle? Ihana idealistinen ajatus, joka ei toimi.

Ja tuossa on ongelmia tulossa, ei tule onnistumaan.

Siinä vaiheessa kun toinen teistä rakastuu uudelleen, tuollaiset säännöt aiheuttavat turhaa riitaa.

Miksi se ei toimi?

Olen eronnut 8 vuotta sitten, uudessa suhteessa olen ollut 6 vuotta. Lapseni ovat tavanneet uuden kumppanini kolme kertaa. Lapsiviikoilla olen lasten kanssa, väliviikoilla uuden kumppanin kanssa. Meille erittäin hyvin sopiva järjestely.

Hyvä kuulla et mahdollista tällainenkin 😊

Ex-puoliso löytää uuden kumppanin, menee naimisiin ja tulee ero. Silloin hän vaatii ositusta. Teillä on ositus tekemättä, joten joudutte tekemään osituksen uuden erotilanteen vuoksi ja tämä uusi puoliso pääsee sanelemaan ehtoja.

Uusi puoliso ehkä myös haluaa, että hänen lapsensa ja teidän lapset leikkivät yhdessä. He ottavat lapsiviikot samaan aikaan saadakseen myös kahdenkeskistä aikaa. Ja sinäkö kiellät lapsiasi leikkimästä uusien kavereiden kanssa? Ehkä tekisit itsekin samalla tavalla. Uusi puoliso ei kuitenkaan halua kuluja ex-perheen/ex-puolison eduksi. Riita valmis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma tulee, kun toinen menee uudestaan avioon ja kuolee. Silloin ryhdytään etsimään papereita edellisen liiton osituksesta.

Eli yhdessä voi omistaa, kunhan siitä on tehty selkeä dokumentti.

Hetkinen, eikös tässä ole kyse kun meni ensimmäistä kertaa naimisiin.

Mitäs osituksia kuolleet tarvii? Lapsethan perii automaattisesti.

On kumma, juttu . Erossa on tavallista, että ositus tehdään. Mikään ei velvoita näin tekemään, se vaan saattaa helpottaa asioita tai sitten ei.

Nyt jos joku haluaa toimia toisin, ollaan heti vaatimassa palutuuta käytäntöön.

Ei kuollut tarvitsekaan ositusta, mutta kuolinpesä tarvii. Lapset perivät automaattisesti, mutta ositus tarvitaan siihen, että tiedetään, mikä oli sen kuolleen omaisuutta (eli niiden lasten perintö) ja mikä taas oli lesken omaisuutta, joka jää tietenkin leskelle eli perinnön ulkopuolelle. Ositus tehdään siis kyllä myös avioliiton päättyessä kuolemaan. Ja jos siellä on takana x määrä avioeroja, joiden ositukset ovat tekemättä, lisäksi ehkä jotain omaisuutta myyty ja tilalle ostettu muuta, niin tässä vaiheessa käsillä on melkoinen sotku, eikä omistusten ja avio-oikeuksien erotteleminen siinä vaiheessa välttämättä ole ihan helppoa.

Ja kyllä osituksen tekeminen helpottaa asioita aina. Se ei estä jättämästä omaisuutta silti yhteisomistukseen, mutta se varmistaa sen, että toisen vaatimukset jatkossa kohdistuvat vain omaan osuuteen nåistä yhteisomistuksista.

Me tehtiin näin: 

Ositus tehtiin normaalisti: toinen sai talon, toinen mökin. Lainhuudot ym kaikki kunnossa.

Mutta lapset jäivät asumaan taloon ja vanhemmat vuorotellen (jopa samaan aikaan) siellä. Näillä mennään niin kauan kuin hyvältä tuntuu. Kun tästä käytännöstä luovutaan, on kätevä vaan muuttaa pois, kun ositus on selvää. Käytännöstä luovutaan siinä tapauksessa, kun tulee vakava uusi suhde, kenen kanssa muuttaa yhteen tms syitä.

Lapsille ollut tosi kätevää, tavarat samassa paikassa, ei koulun vaihtoa.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos asiallisista vastauksista. Yhteinen tili säilyy josta pakolliset kulut maksetaan. Ja koska vene ja mökki kuuluu lapsiviikoille niin uudet puolisotkaan ei pääse sekaantumaan. Lapsiviikoille ei kuulu uudet puolisot. Ehkä helpoin ettei virallisesti edes eroaisi. Ainut vaan tulevan omaisuuden kertyminen. Siitä tulee ongelmia. Täytyy jatkaa mietintöjä.

Meinaat ettei kumpikaan teistä halua jatkaa elämää ilman uutta puolisoa? 

Useampi tapaus lähipiirissä ja vanhimmat tapaukset ovat jo lähes 15v ja toiminut hyvin.

Vanhemmat ovat eronneet, mutta lapsille ei ole rikottu kotia, vaan lapset saaneet asua entisessä kodissaan, tutussa ympäristössä ja tuttujen tavaroiden ympäröimänä. Mitään ei ole muutettu tai jaettu. Ja uskon näissä tapauksissa lasten kärsineen vähiten erossa eli omaisuutta ei ole jaettu ja se jaetaan kun lapset muuttavat pysyvästi pois kodista.

Ja näissä jompi kumpi vanhempi on jäänyt asumaan lasten kanssa ja toinella oma asunto tai vanhemmat vuorottelet vanhassa kodissa vuoro viikoin.

Ja jos eroaisimme, tekisin ihan samoin, niin hyvin on toiminut, jos ajatellaan lapsen etua, hyvinvointia ja elintasoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tuo ratkaisu tuntuu hyvältä nyt se ei ole sitä välttämättä enää viiden vuoden kuluttua.

On varmaa jos olette normaaleja ihmisiä teille tulee uusia ihmissuhdekuvioita. Tulevat kumppanit ei välttämättä suostu siihen että ovat suhteessa vain vuoroviikoin ettekä tekään ole välttämättä samaa mieltä kuin nyt. Jompi kumpi tuo uuden kumppanin lasten elämään.

Lapsien kannalta tuo on ihannetilanne, saavat pysyä kotonaan, heistä ei tule reissulapsia vaan aikuiset vaihtaa kotia viikon välein.

Ilmeisesti olette aika varakkaita jos teillä on mahdollisuus kolmeen kotiin.

Ihan mielenkiinnosta kysyn että onko teillä perittyä omaisuutta vai miten olette omaisuutenne hankkineet.

Jos uusi kumppani ei hyväksy minua ja aikaisempaa elämääni, niin hän ei ole minulle sopiva puoliso. Jos ei kunnioita tekemiäni sopimuksia, vaan haluaa niitä rikottavan, niin kiitos ei, en jatka kanssaan.

Olen eri, mutta mitä varten täytyy alunperinkään tehdä sellaisia sopimuksia, jotka on räikeän kohtuuttomia mahdolliselle tulevalle puolisolle? Tuo on pelkästään itsekästä. Kummasti sitä on ihmiset osanneet ennenkin erota ilman, että on jo etukäteen sovittu että uusille kumppaneille jätetään sitten vain jämät. Ja vaikka itse olisi valmis pitämään sen uuden suhteen siellä sille määrätyssä sivuroolissa, niin voi olla että se exä tulee joskus järkiinsä ja tajuaa tuollaisen diilin kohtuuttomuuden. Viimeistään silloin kun rakastuu ihmiseen, jolle ei tuollainen vuoroviikkoavioliitto sovi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma tulee, kun toinen menee uudestaan avioon ja kuolee. Silloin ryhdytään etsimään papereita edellisen liiton osituksesta.

Eli yhdessä voi omistaa, kunhan siitä on tehty selkeä dokumentti.

Hetkinen, eikös tässä ole kyse kun meni ensimmäistä kertaa naimisiin.

Mitäs osituksia kuolleet tarvii? Lapsethan perii automaattisesti.

On kumma, juttu . Erossa on tavallista, että ositus tehdään. Mikään ei velvoita näin tekemään, se vaan saattaa helpottaa asioita tai sitten ei.

Nyt jos joku haluaa toimia toisin, ollaan heti vaatimassa palutuuta käytäntöön.

Kun ex puoliso kuolee niin perukirjaan tarvii myös ositus -sopimuksen. Jos sitä ei ole niin katsotaan, että puoliso kuuluu perikuntaan myös.

Valitettavan usein nämä sopimukset omaisuudesta mutkistuu, kun uusia puoliso - ehdokkaita ilmaantuu. Ei enää ollakaan väleissä, kun halutaan mökkiä ja venettä käyttää uuden puolisosi kanssa.

Siinä kohtaa tosiaan ositus tehtävä jos toinen haluaa uuden puolison mökille. Mökki kun on lapsiviikoilla käytettävissä jolloin uudet puolisot ei kuulu kuvioon. Sovittu siis että uusia puolisoita ei yhteiseen omaisuuteen.

Rakastunut ihminen unohtaa tuollaiset sopimukset alta aikayksikön 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos asiallisista vastauksista. Yhteinen tili säilyy josta pakolliset kulut maksetaan. Ja koska vene ja mökki kuuluu lapsiviikoille niin uudet puolisotkaan ei pääse sekaantumaan. Lapsiviikoille ei kuulu uudet puolisot. Ehkä helpoin ettei virallisesti edes eroaisi. Ainut vaan tulevan omaisuuden kertyminen. Siitä tulee ongelmia. Täytyy jatkaa mietintöjä.

Meinaat ettei kumpikaan teistä halua jatkaa elämää ilman uutta puolisoa? 

Mutta nämähän on arvokysymyksiä, meneekö lapsien etu ja hyvinvointi uuden puolison edelle ja miten ne vaikuttavat päätöksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos omaisuutta ei jaeta, koko teidän tulevakin omaisuus tulee jaettavaksi joskus sitten kun jompi kumpi kuolee tai menee uusiin naimisiin ja uusi puoliso alkaa vaatia selkeämpää systeemiä. Siis myös se, mitä perit tai ansaitset tai voitat lotossa tämän jälkeen.

Ositus on ehdottomasti tehtävä, mutta järkevää ratkaisua ei ole. MUTTA osituksen tuloksena voi toki syntyä yhteisomistuksia (50/50% tai jollain muulla jaolla). Tällöin nuo asunnot, mökit ja veneet voivat olla tämmöisiä yhteisomistuksia ja nyt ne on teidän ainoita yhteisomistuksia, eikä teidän muu omaisuus enää ole vaarassa joutua jakoon jossain yllättävässä vaiheessa tulevaisuutta.

Yhteisomistusten suhteen on sitten syytä sopia kirjallisesti myös käyttöoikeuksista ja kuluista. Kuka venettä ja mökkiä milläkin viikolla käyttää, kuka maksaa ja hoitaa talviteloillenoston ja säilytyksen, kiinteistöverot, ajoneuvoverot, dieselit, rempat, räystäskouruntyhjennykset, yms. Sopimuksia voi toku uusia ja muuttaa myöhemmin, mutta niitä ei pidä jättää tekemättä, koska muuten se vene joku syksy jää veteen, mökki lahoaa paikoilleen ja jompi kumpi teistä huomaa, että kiinteistövero on mennyt ulosottoon.

Voiko toisen nimissä olevan omaisuuden osittaa puoliksi ilman veroseuraamuksia?

Voi, jos 1) ei ole ollut avioehtoa tai 2) Vaikka olisi avioehtokin, voidaan osituksessa järjestellä omistuksia niin, että molemmille edelleen jää Alkuperäisen suuruinen suuri osuus puolisoiden yhteenlasketusta omaisuudesta, mutta eri palasina kuin aikaisemmin. Eli jos sulla on aikaisemmin ollut auto ja miehellä auto ja vene, niin osituksessa voi ilman veroseuraamuksia sopia, että jatkossa sulla on vene ja miehellä kaksi autoa - edellyttäen, että sinun autosi on ollut suurinpiirtein saman hintainen kuin se vene, eli omaisuuden osuudet säilyvät suurin piirtein samana. Ja muutaman tonnin eroista hinta-arvioissa ei tässä puhuta mitään, ne eivät verottajaa kiinnosta, kun kumminkin ovat vain arvioita.

Huomaa kuitenkin, että jos ostat jotain puolisoltasi osituksen ulkopuolisilla varoilla (otat pankista lainaa) niin puolisosi voi joutua maksamaan siitä myyntivoittoveroa, jos myy voitolla. Eli osituksenalaisen omaisuuden osien päikseen vaihtaminen käy, mutta ostamisesta ja myymisestä voi olla veroseurauksia. Tosin ihan siedettäviä sellaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tuo ratkaisu tuntuu hyvältä nyt se ei ole sitä välttämättä enää viiden vuoden kuluttua.

On varmaa jos olette normaaleja ihmisiä teille tulee uusia ihmissuhdekuvioita. Tulevat kumppanit ei välttämättä suostu siihen että ovat suhteessa vain vuoroviikoin ettekä tekään ole välttämättä samaa mieltä kuin nyt. Jompi kumpi tuo uuden kumppanin lasten elämään.

Lapsien kannalta tuo on ihannetilanne, saavat pysyä kotonaan, heistä ei tule reissulapsia vaan aikuiset vaihtaa kotia viikon välein.

Ilmeisesti olette aika varakkaita jos teillä on mahdollisuus kolmeen kotiin.

Ihan mielenkiinnosta kysyn että onko teillä perittyä omaisuutta vai miten olette omaisuutenne hankkineet.

Jos uusi kumppani ei hyväksy minua ja aikaisempaa elämääni, niin hän ei ole minulle sopiva puoliso. Jos ei kunnioita tekemiäni sopimuksia, vaan haluaa niitä rikottavan, niin kiitos ei, en jatka kanssaan.

Olen eri, mutta mitä varten täytyy alunperinkään tehdä sellaisia sopimuksia, jotka on räikeän kohtuuttomia mahdolliselle tulevalle puolisolle? Tuo on pelkästään itsekästä. Kummasti sitä on ihmiset osanneet ennenkin erota ilman, että on jo etukäteen sovittu että uusille kumppaneille jätetään sitten vain jämät. Ja vaikka itse olisi valmis pitämään sen uuden suhteen siellä sille määrätyssä sivuroolissa, niin voi olla että se exä tulee joskus järkiinsä ja tajuaa tuollaisen diilin kohtuuttomuuden. Viimeistään silloin kun rakastuu ihmiseen, jolle ei tuollainen vuoroviikkoavioliitto sovi.

Sopimukset tehdään omaisuudesta, ei tunteista. Ei pidä lähteä siitä, että minulla saattaa jonain päivänä olla puoliso, joka haluaa tämän mökin, joten osituksessa haluan sen, vaikka mökkeilyä inhoan.

Uusi kumppani tulee aina tavalla tai toisella edellisen liiton raunioille. Silloin joutuu monesti hyväksymään sen, että puolisolla on lapset, joiden vuoksi ei voikaan elää täsmälleen niin kuin tahtoo. Joutuu joustamaan, vaikka miten vaatisi, että viikonloput on meidän yhteistä aikaa, sinä et mene lapsesi jääkiekko-ottelua katsomaan etkä etenkään ole viikolla missään tekemisissä lastesi kanssa.

Jos rakastuu ihmiseen, jolle vuoroviikkoavioliitto ei sovi, niin pitää miettiä, kelpaanko tuolle ihmiselle muutenkaan. Mitä muuta hän haluaa minusta ja elämästäni muuttaa ja voinko minä vaatia häneltä vastaavia, yhtä kipeitä asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma tulee, kun toinen menee uudestaan avioon ja kuolee. Silloin ryhdytään etsimään papereita edellisen liiton osituksesta.

Eli yhdessä voi omistaa, kunhan siitä on tehty selkeä dokumentti.

Hetkinen, eikös tässä ole kyse kun meni ensimmäistä kertaa naimisiin.

Mitäs osituksia kuolleet tarvii? Lapsethan perii automaattisesti.

On kumma, juttu . Erossa on tavallista, että ositus tehdään. Mikään ei velvoita näin tekemään, se vaan saattaa helpottaa asioita tai sitten ei.

Nyt jos joku haluaa toimia toisin, ollaan heti vaatimassa palutuuta käytäntöön.

Kun ex puoliso kuolee niin perukirjaan tarvii myös ositus -sopimuksen. Jos sitä ei ole niin katsotaan, että puoliso kuuluu perikuntaan myös.

Valitettavan usein nämä sopimukset omaisuudesta mutkistuu, kun uusia puoliso - ehdokkaita ilmaantuu. Ei enää ollakaan väleissä, kun halutaan mökkiä ja venettä käyttää uuden puolisosi kanssa.

Siinä kohtaa tosiaan ositus tehtävä jos toinen haluaa uuden puolison mökille. Mökki kun on lapsiviikoilla käytettävissä jolloin uudet puolisot ei kuulu kuvioon. Sovittu siis että uusia puolisoita ei yhteiseen omaisuuteen.

Rakastunut ihminen unohtaa tuollaiset sopimukset alta aikayksikön 

Näin on. Ja siksi se sopimus tulee tehdä kirjallisena. Voidaan esimerkiksi sopia, että mikäli uusi puoliso on mukana mökillä, niin hän maksaa mökin omistajalle 600 e/vko (sidottu elinkustannusindeksiin). Jos rakkastuminen tämän kestää, niin kaikki on OK.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos asiallisista vastauksista. Yhteinen tili säilyy josta pakolliset kulut maksetaan. Ja koska vene ja mökki kuuluu lapsiviikoille niin uudet puolisotkaan ei pääse sekaantumaan. Lapsiviikoille ei kuulu uudet puolisot. Ehkä helpoin ettei virallisesti edes eroaisi. Ainut vaan tulevan omaisuuden kertyminen. Siitä tulee ongelmia. Täytyy jatkaa mietintöjä.

Meinaat ettei kumpikaan teistä halua jatkaa elämää ilman uutta puolisoa? 

Mutta nämähän on arvokysymyksiä, meneekö lapsien etu ja hyvinvointi uuden puolison edelle ja miten ne vaikuttavat päätöksiin.

Se uusi puoliso voi olla hyvin lapsirakas, joten eikö se ole lapsien etu, että hän tulee myös mökille? Tai hänellä on myös lapsia ja lapset viihtyisivät keskenään? MInulla ei ole omia lapsia, mutta tulen erittäin hyvin toimeen lasten kanssa ja lapset pitävät minusta. 

En ymmärrä miksi ette tekisi ositusta. Jos eroatte sopuisasti se on kuitenkin helppoa ja nopeaa tehdä. Silkkaa typeryyttä jättää nyt tekemättä kun se pitää jossain vaiheessa kuitenkin tehdä.