Mitä mieltä olette yllätysvieraista?
Mitä mieltä olette yllätysvieraista? Itse ainakin vihaan yllätysvieraita. En tajua, miksi helvetissä ei voi ilmoittaa tulostaan etukäteen? Saati sitten sopia vierailun ajankohdasta meidän kanssa.
Ei meillä ainakaan todellakaan näytä lähikään aina kotona siltä, että tänne kehtaa vieraita päästää. Siitä huolen pitää kaksi pientä lasta ja kaksi koiraa. Onko muilla muka aina siistiä? Ja useimmiten itsekin olen tukka sekaisin jossain epämääräisissä kotivaatteissa...
Kommentit (25)
Meille ei kyllä kukaan tule ilmoittamatta. Sehän olisi järjetöntä. En minä niin siitä välitä, onko asunto siisti, mutta onhan nykyisin jo puhelukin vähän epäkohtelias tapa häiritä toisen elämää, saati sitten kylään kutsumatta tuppautuminen.
Niin tyypillistä suomalaista todella omituista ajattelumaailmaa. Apua, jos koti ei ole siisti, mitä sitten?
Ennen ihmiset elivät yhdessä, eli olivat sosiaalisia. Yllätysvierailuista nautittiin. Nykyään kaikki ovat linnoittautuneet puhelimensa taakse.
Jostain syystä maalla kuvitellaan olevan eri säännöt kuin kaupungissa. Siis kaupunkilaiset kuvittelee, että maalle ja mökille saa lomalla paukahtaa kyläilemään milloin tahansa ilmoittamatta, yösijaa vonkaamaan.
Jos vastaanotto on kalsea, saa syyttää vain ja ainoastaan itseään.
Vierailija kirjoitti:
Ennen ihmiset elivät yhdessä, eli olivat sosiaalisia. Yllätysvierailuista nautittiin. Nykyään kaikki ovat linnoittautuneet puhelimensa taakse.
Välillä maailma muuttuu tosiaan myös parempaan suuntaan.
En tykkää. Elän yksinäni kuin pellossa, joten minä ja kämppäni emme ole edustuskunnossa ilman erillistä varoitusta. Ei oo kyllä yllätysvieraita tarvinnutkaan pelätä sen jälkeen, kun opin hyväksymään introverttiyteni ja karsin kontaktit vain muutamaan ystävään. Heidän kanssaan sovitaan tapaamiset aina etukäteen.
No jos ollaan mieheni kanssa aloitettu nusuttelu ja sit ovikello soi. Postiluukusta huudellaan "me tiedetään että ootte kotona". Ihan veen rasittavaa.
Puheluki epäkohteliasta? Herranjumala mikä teitä vaivaa??? :D kirjeelläkö pitää ilmottaa tulevasta puhelusta?
Ehkä onki parempi ettei teidän luona käy kukaan ja antavat olla täysin yksin.
Toivottavasti myös tuttunne kieltäytyy tarjoamasta apua teille kun pyydätte ja varmaan myös pyydätteki.
Näitä ihmisiä varmaan kaikki tuntee jotka kohtelee muita ku ilmaa ja ottavat itte yhteyttä sillon kun vaan ovat vailla jotain
Suhtaudun yllätysvieraisiin kuten suurin osa, veikkaisin. Painaudun seinää vasten, yritän päästä ikkunoiden läheisyydestä pois ja tarvittaessa vaikka heittäydyn maahan. Yritän kuumeisesti hapuilla joltain tasoltani puhelimen, jotta ehdin laittamaan sen äänettömälle. Odotan, että yllätysvieraat lähtevät ja alan miettimään hyviä syitä sille miksen ollut kotona.
Minun ainoat yllätysvieraat on ihan lähisukulaisia ja sekin yllätys yleensä pohjustetaan puhelinsoitolla tyyliin "ajateltiin poiketa tunnin päästä, ootko kotona". Silloin voi hyvin ilmoittaa jos on huono hetki poiketa ja ehdottaa jotain muuta aikaa. Kukaan ei pahoita mieltään.
Olen myös sen ajan kasvatti että ihan oikeitakin yllätysvieraita joskus kävi. Mutta nuo yllätykset oli oikeastaan aika ennalta ennustettavia ainakin kotiseudullani etelä-Hämeessä. Sunnuntai-iltapäivään kun varautui niin että oli pullaa ja pari keksipakettia kaapissa niin sillä ne pihaan pölähtävät vieraat kestittiin. Muina aikoina ei juuri vieraita käynyt, mitä nyt joku sisarus tai isovanhempi saattoi kauppareissulla poiketa, mutta niitä ei varsinaisesti vieraaksi laskettu. Kahvit keitettiin ja syötiin mitä kaapissa sattui olemaan.
Vierailija kirjoitti:
Ootteko jotain piilojuoppoja?
Ei, vaan julki-introverttejä.
Ja vaikka ei oltaisikaan, jokaisella on oikeus päättää omasta kodistaan/mökistään ja vieraistaan. Kuvitelkaapa, että joku on päättänyt olla viikon mökillä ja jo tokana päivänä tulee kutsumaton vieras, joka jää lomailemaan. Mökin omistajalla on loma pilalla, mutta sinusta asia on ok?
En tykkää, onneksi ei usein enää tulekaan. Yllätysvieraita on tullut, kun olen illalla just nukahtanut sohvalle tlkkaria katsoessani, olen ollut kaupassa (tulee puhelu, että ollaan tässä ovella, missä olet) tai olen kylpytakki päällä ja menossa saunaan. Nykyisin meillä ei ole enää mitään vierasvaraa, koska keksit syön itse makeannälkään eikä kuukausia pakastimessa muhinut pulla ole hyvää.
Aina aikaa ja tarjottavaa ystäville ja vieraille, tulivat sitten ilmoittamatta tai eivät.
En. Teen vaativaa työtä ja välillä olen todella, todella naatti. Jos vieraista tietää hyvissä ajoin ehtii rauhassa suunnitella tekemiset ja varautua. Yllätysvieraat saattaa sekoittaa pakan totaalisesti, kun lyhyellä varoitusajalla pitää järjestää aikaa sekä itse vierailuun, että järjestelyihin ennen ja jälkeen. Meille yllätysvieraat tulee yleensä kauempaa, joten oven kiinni laittaminen ei ole ratkaisu. Samasta syystä vierailun kesto pidempi, jolloin homma vaatii muutakin kuin kahvit pöytään.
Ihan hemmetin ärsyttävää.
Kyllä täytyy ilmoittaa jos on tulossa kylään.
Muutenkin ärsyttää, että sitten loukkaannutaan jos ei ehdi/jaksa nähdä ketään.
Yksi kaveri oli sellainen, että suuttui aina jos en hänen kanssaan ollut tai en pitänyt siitä, että piti minua itsestäänselvänä ja kaiken hyväksyvänä ystävänä ja saattoi siis tunkeutua luokseni vaikka tiesi, että on huono hetki.
Tai vaihtoehtoisesti otti minut mukaan hänen kanssaan vaikka kahville (piti mennä vaikka kahvilaan yhdessä) ja yhtäkkiä olimmekin jossain kissanristiäisissä minulle tuntemattomien tai epäsopivien ihmisten seurassa, joissa vielä juoruiltiin aika pahasti tuntemistaan tyypeistä. Oli aika kuvottavaa ja noloa istua vieressä ja mukamas mukavasti hekottaa seurassa.
En siis ole mikään kovin supliikki ja seurallinen aina enkä varsinkaan tällaisissa tilanteissa joihin en osannut valmistautua.
Vuosien saatossa väsyin siihen, että aina piti tavallaan suostua kaikkeen, jotta ei loukkaantuisi ja löisi sitten luuria korvaan, josta tietysti itselle tuli syyllinen ja inhottava olo. Pyytelin usein anteeksi vaikka ei olisi pitänyt.
Hiljalleen sain kuitenkin kerättyä sen verran itseluottamusta, että kylmästi kerroin milloin voin nähdä ja ei oli ei, piste.
Sen jälkeen kaveruus alkoi menemään vain tulehtuneemmaksi ja nykyään emme juuri ole väleissä.
Ahdistavaa omistushaluisuutta.
Minulla taitaa olla aika paljon patoumia näistä rajattomuuksista :D
Toinen on äitini jonka ajatuksenkulku ärsyttää vaikka tietää tasan tarkkaan, ettei ole asiaa tulla ellei ilmoita ensin. Silti juuri eilen tuppasi kylään ilmoittamatta ja loukkaantui(tai näytti siltä, että olisin hylännyt hänet taas) kun kahvin juonnin jälkeen sanoin, että katsotaan taas paremmalla ajalla ja seuraavan kerran ilmoittaa.
Lisäksi vielä aina kritisoi ja neuvoo kodin järjestystä, yrittää liikaa päteä ja tunkeutua.
Tuntuu aina jotenkin riittämättömältä hänen seurassaan, jopa häpeälliseltä.
Kaikki tahallinen tunkeutuminen ahdistaa!
Ärsyttävintä on kun asiasta ystävällisesti mainitsee niin miksi täytyy jatkaa niin kauan, että täytyy sanoa asia vähemmän ystävällisesti ja taas joku pahoittaa mielensä.
Äh, olen ehkä itse jotenkin vaikea erakko mutta mielestäni on olemassa selvät rajat ihmissuhteissa vaikka kuinka läheisiä suhteita olisikin.
Mun mutsi tuli meille jopa rajan takaa yllätysvieraana kaikkine matkalaukkuineen. Vaikka olen puhelimessa sanonut ettei tulisi tänä kesänä lainkaan. Mutta näin hän on tehnyt monille muillekin sukulaisilleen. Ihan pyytämättä/kutsumatta tullut kylään asumaan.
Turha yrittää, ovi ei aukea. Muutenkin tapaamiset pitää sopia paria päivää etukäteen.
Mikä onni, että te kaikki yllätysvieraita kammoavat asutte Suomessa - tosin menetätte kyllä aika paljon iloa, kohtaamisia, hauskuutta, läheisyyttä, spontaaneja hetkiä...
Ovi ei aukea yllätysvieraille. Ilmoittaneille kyllä aina.